Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Juuri tänään peilistä tuijotti nainen, jolla oli tummat silmänaluset. Iho harmaa ja silmät melkein ummessa. Viime yö meni tavalliseen tapaan klo 04 herätessä, sillä uni ei tullut.

Viime viikot ovat olleet työntäyteisiä ja kaikenlaista on tullut pienen ajan sisällä ihan liikaa. Yksinoleminen on tiukanpaikan tullen vähän harmillista, jos monesta asiasta pitää selvitä yksin. Viimeisinpänä takaiskuna on oma autoni, joka temppuilee tuon tuosta, en tiedä autoista mitään. 

Tässäpä hyvin realistinen kuvaus viime viikoista ja muistutus, ettei kukaan vahingossakaan luule, että täällä vain unelmoidaan päivästä toiseen. Kaiken ihanan takana on paljon kaikkea muuta, sehän on selvää. Onneksi perus optimistisena tiedän asioiden AINA järjestyvän.

Siinä missä olen aiemmin suunnitellut tulevaa viikonloppua jo heti alkuviikosta, on nykyään tilanne toinen. Tutkimusten valossa lauantai on kehoa kaikkein kuormittavin päivä, sillä yleisesti ottaen juuri tälle päivälle kaavaillaan paljon ohjelmaa, vaikka keho olisi vain levon tarpeessa. Senpä takia riippuen työviikosta, päätän vasta loppuviikosta onko viisasta lähteä hulluttelemaan vai olisiko järkevintä viettää aikaa kotikaupungissa rauhallisin menoin. Mitäpä jos vapaapäivän ainut suunnitelma olisikin nukkua päiväunet? Palautumista ei kuitenkaan kannata jättää viikonloppuun vaan se on syytä tehdä jokainen päivä. Itse puen heti töiden jälkeen lenkkivaatteet päälle, mutta otan kuitenkin pienen rauhoittumisen sohvalla. Tämän jälkeen kynnys nousta lenkille on ainakin hitusen matalampi, kun sporttikamat ovat jo päällä.

Meinaan huomaamatta tehdä edelleenkin niin sanottuja vääriä valintoja. Tässä elämänkiireessä aikani ei yksinkertaisesti riitä enää jokaiseen luottamustehtävään, kerhoon, harrastukseen tai tilaisuuteen. Minun pitää monta kertaa päivässä kysyä itseltäni, että mikä olisi nyt kaikkein järkevintä taikka tärkeintä; tee se! Kerroin aiemmin, että valitsen lenkkipolun sen sijaan, että jäisin katsomaan poikani treenejä. Sain tästä valinnastani jonkin verran kommenttia, mutta olen edelleen sitä mieltä, että tämä ehkä itsekäskin valintani on yksi tärkeimmistä seikoista palautimiseni kannalta.

Pitäkää itsestänne huolta, olkaa sopivasti itsekkäitä ja ottakaa iisisti. 

Share

Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Ihana vapaapäivä! Olen puuhaillut vaikka mitä ja kirjoitin muutaman ajatuksen, jotka tekevät mielestäni arjesta vähän parempaa.

  • Petaa sänky joka päivä. On ihanaa tulla kotiin kun sänky on sijattu ja vielä ihanampaa on mennä nukkumaan.
  • Katsele ympärillesi ja etsi kauneutta. Minulle on tärkeää myös opettaa lapsille havainnoimaan ympäristöä. Pysäytän usein lapseni katselemaan jotakin kaunista. Viimeksi katseltiin ihan vaan taivasta ja tähtiä. Pitääkö aina vain touhottaa menemään?
  • Hanki herätyskello. Tämä onkin ihan uusi päätös elämässäni. Haluan vähentää kännykän selaamista ja haluan herätä mielummin herätyskelloon, kuin kännykän herätykseen. En halua aloittaa aamuani selaamalla tuttuun tapaan kaikki somet läpi. Haluan nauttia kuvatulvasta joku toinen hetki päivästä, kun aivonikin ovat vähän vastaanottavaisemmat ja lisäksi haluan rauhoittaa pääni kaikesta ennen unta. Nyt yöpöydälläni on kännykän sijaan herätysvalo/kello, paljon lempeämpi vaihtoehto sille piinaavalle kännykän herätysäänelle, oh god!
  • Naura päivittäin ja yritä etsiä tilanteista, paikoista ja ihmisvilinästä hauskoja kohtia. Nauraminen vapauttaa dopamiinia ja endorfiinia - tekevät siis elämästä himpun verran kevyemmin kannateltavaa.

Mahtavaa viikkoa!

Share

Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Vaikka olenkin aika easy going ja osaan sivuuttaa ikävät asiat melko hyvin, eikä minulle jää useinkaan mitään hampaan koloon ja osaan jatkaa matkaa, niin silti viime päivinä olen tosissani ihmetellyt maailman menoa. Sitä miten ilkeitä osaamme olla toisillemme netissä ja oikeassa elämässä. Ihmiset ovat olevinaan heikomman puolella mutta todellisuus näyttää olevan jotain muuta.

Sanonnat "Walk a mile in my shoes" tai "What Susie says of Sally says more of Susie than of Sally" tai "Everyone you meet is fighting a battle you don't know nothing about. So be kind. Always"  eivät tule ihan tyhjästä, niissä on paljon viisautta ja haluankin nyt tällä tekstilläni siitä muistuttaa. Muistuttaa empatiasta, lämmöstä, välittämisestä ja esimerkillisyydestä näinä pimenevinä syyspäivinä.

Minä olen erittäin tyytyväinen, että ihmiset luonnehtivat minua niin etten puhu muista pahaa ja löydän jokaisesta jotain hyvää. Se on sellainen asia josta olen ylpeä ja saan kiittää vanhempiani tästä luonteenpiirteestäni. Haluan myös lasteni oppivan keskittymään ensijaisesti hyvään ihmisissä ja elämässä ylipäätänsä.

Ajattelen asian niin, ettei minulla ole varaa arvostella muita, eikä toisaalta muilla ole varaa arvostella minua, varsinkaan minua sen paremmin tuntematta. Miten hyvin me ylipäätänsä tunnemme toisiamme? Mistä nauramme tai itkemme, tai kenen vuoksi? Miten erikoisia kaikki olemme, kun samalla olemme ihan samanlaisia, ihan tavallisia ihmisiä eri kuorrutuksilla vain. 

Yritän aina parhaani ja muutenkin koitan olla hyvä ihminen ja jos teen väärin, toivon, että osaan pyytää anteeksi. Simppeliä! En halua kuulostaa tekopyhältä, olen ihan varmasti loukannut monien ihmisten tunteita, mutta jälkikäteen ajateltuna ne loukkaukset ovat johtuneet omasta tyytymättömyydestäni. Sellaistako se sitten on? Tyytymättömyyttä? Sanotaan, että asiat jotka toisessa ärsyttävät kertovat asioista, joista et itsessäsi pidä.   

Jospa nyt kun seuraavan kerran haluat ihmetellä ja arvostella loukkaavasti muita, mieti hetki. Onko viestisi sellainen, jonka haluat universumille lähettää ja laittaa kiertämään. Voin taata, että hyvistä sanoista tulee paljon paremmalle tuulelle, se on kuin peili. Pidä sydän lämpimänä ystävä hyvä! Keskity hyvään.

" Jospa minä saisin olla sinä. Jospa sinä saisit olla minä, edes tunnin. Jospa voisit nähdä itsesi minun silmin, yllättyisit. "

Share

Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Minun piti etsimällä etsiä ikkunapaikka, jotta saisin kännykkääni singnaalin. Loma on parhaimmillaan silloin, kun koko kännykkä lagaa ja se täytyy suosiolla jättää pirtin pöydälle lepäilemään.

Olemme äitini kotipaikalla Suomussalmella, joka tuntuu olevan niin kaukana kaikesta. Ihailen himpun verran yksinkertaisempaa elämää täällä, vaikkei se sitä varmastikaan oikeasti ole. Mutta kaupungin hulinoista ei ole tietoakaan. 



Täällä minä olen koko lapsuuteni lomat viettänyt ja tiedän täältä monta tarinaa. Tunnen paikan kuin omat taskuni. Muistan kuinka veranta tuoksui voimakkaasti pelargonioilta, vielä kun mummuni asui täällä. Ikkunanpielet olivat kesäisin täynnä itikoiden raatoja, paarmoja ja mäkäräisiä - täällä pohjoisen suunnilla kun ollaan. Talvisin navetta pursusi jäkälää, jota vietiin aitauksen poroille. Miehet kävivät välillä ulkona vanhassa navetassa ja iltapäivällä tulivat sieltä nenät punaisina. Me usein autettiin äitiä ja tätiäni tekemään ruokaa, parasta oli porokeitto tai pottupuuro. Lähellä mummolaa virtaa joki, jonka vesi on niin kirkasta, että pohja näkyy. Kesällä siellä on kiva huristella moottoriveneellä ja kalastella. Särkänrannalla on valkoista hiekkaa, kunnon uimaranta, josta ei monikaan tiedä. Karhujakin täällä liikkuu.

 

Ai, että miten ihania muistoja olisi vaikka muille jakaa. Myös surullisia, tai sellaisia joista tietää ettei paluuta ole entiseen. Esimerkiksi, kun sairauden uuvuttama tätini muutama vuosi sitten viimeisillä voimillaan halusi vielä käydä kotipaikallaan, huterin jaloin kolusi tutut mustikkametsät. Kellahti kumoon ja taas jatkoi - meidän äidin suku onkin aika periksiantamatonta sakkia. Viikkoja reissun jälkeen hyvästelimme tätini viimeiselle matkalleen.

Ja täällä minä taas. Tutut hajut ja oven narinat. Kaikki on toisin vaikka niin täysin ennallaan. Jälkikasvuni näkee paikan nyt ensimmäistä kertaa, uteliaana ja ihmeissään. Millaista tarinaa he sitten kertovat? Ollaan jo ehditty syöttämään poroja ja käyty useamman otteeseen moottorikelkalla rundi jos toinenkin. Nyt ollaan tekemässä lähtöä joelle pilkkihommiin. 

Ihanaa viikonloppua! 

x

 

Share