06.04.2018

CougarWoman

Hautajaispäivä. Tai oikeastaan tuhkauspäivä.

Tilaisuus oli ihan Ykkösmiehen näköinen, kiittelivät monet siihen osallistuneet (myös hänen toiveittensa mukainen, sillä satuimme puhumaan asiasta muutama vuosi takaperin - olin siitä uskomattoman kiitollinen). Taustalla soi Pear Jam, Guns ’n Roses ja Disturbed; Power Point – esitys esitteli kuvia nauravaisesta miehestä minun ja kavereittensa kanssa. Kutsussa mainittiin Ykkösmiehen elämän muisteleminen, ei surullisia hyvästejä; ja mies lähti viimeiselle matkalleen mustissa farkuissa ja Motörheadin t-paidassa.

Ykkösmies vihasi pukuja.

“A kind soul is never forgotten.”

Ykkösmies menehtyi työmatkalla EU:n ulkopuolella. Hänen kotiinsaamisessaan kesti yli kolme viikkoa. Kolme viikkoa epävarmuutta, paperisotaa, kulkua kuin sumussa pala kurkussa. Tapaamisia poliisin kanssa ja rikosuhripäivystyksen kanssa; Ykkösmies ei kuollut luonnollista kuolemaa hotellihuoneessaan, hänet oli löydetty kadulta. Vasta lopullisen ruumiinavauksen tulokset, joiden saamiseen saattaa mennä kuukausia, paljastavat kuolinsyyn. Jos paljastavat.

Elän edelleen kuin huonossa elokuvassa. 

Ykkösmiehen yritys lennätti kaikki ulkomailla sinä hetkellä työskentelevät kollegat kotiin torstaina päivää ennen hautajaisia, jotta nämäkin voisivat läsnäolollaan toivottaa viimeiset hyvästit. Myös entisiä työkavereita kahdesta edellisestä työpaikasta saapui paikalle.

Minä istuin arkun edessä ja itkin, kun raavaat, jäyhät miehet murtuivat kävellessään arkulle ja pysähtyessään sen eteen; usealla oli tarve koskettaa arkkua, taputtaa siten vielä viimeisen kerran olalle hyvää matkaa toivottaen. Yli sadan ihmisen hyvästelyt kestivät niin kauan, että Disturbedin “Sound of Silence” piti soittaa neljä kertaa putkeen.

En pitänyt pitkää puhetta; sanoin kuitenkin tärkeimmän. Jos voisin palata takaisin viidentoista vuoden päähän, ja jos sillä hetkellä siinä tilanteessa paikalla olisi joku kolmas, joka sanoisi: sinä saat hänet, mutta vain viideksitoista vuodeksi, en epäröisi hetkeäkään. Valitsisin hänet silmänräpäyksessä uudelleen. Päätin suunvuoroni W.H. Audenin runoon - siihen tuttuun elokuvasta "Four weddings and a funeral". 

Tilaisuuden jälkeen kahdenkymmenen ihmisen ydinjoukko, ne Ykkösmiehelle rakkaimmat ja läheisimmät, kokoontuivat kotiini valvojaisiin. Kohotimme maljoja, närpimme suupaloja ja muistelimme Ykkösmiestä pikkutunneille asti. Arkun päällä olleen valokuvan edessä oli kynttilä ja viskilasi, siinä viskiä parhaasta pullosta.

Vielä viimeinen drinkki Ykkösmiehelle.

Share

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Arkun ääressä havahtuu siihen, että juuri sillä hetkellä ei ole muuta maailmaa olemassa. On vain hetki, muistot ja tunteet.
Samaan aikaan saattaa ajatella ajoittain hyvin arkisia ajatuksia , kuten onko kahvia tarpeeksi. Elämän lohdullisuutta ja todiste siitä, että elämä jatkuu.
Yhtäkkinen kuolema on vaikea, sillä mikään ei valmista kaikkeen ennalta koskemattomaan.
Kun kuolemaan liitetään poliiseja ja ruuminavaus sekä epätietoisuus, häviää todellisuus surusta ja surutyöstä kauemmas.
Olet ollut rohkea menetyksen keskellä.
Toivon , että saat surtua, muisteltua ja tarpeen mukaan itkettyä.
Toivon, että hiljaisuuden saapuessa sinulla on olkapää johon nojata.
Toivon, että kun tunnet jossain vaiheessa halua nauraa, sinulla on joku nauraa kanssasi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, halaan sinua täältä kaukaa ja haluan sanoa, että kaikki on joskus taas paremmin. <3

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos sanoistasi. On lohduttavaa kuulla, että kaikki on joskus paremmin; nykyisyydessä on hetkiä, joissa suruun tuntuu pakahtuvan. 

Naislaif
Naislaif

Pakahtumisen tunne kuuluu asiaan, sinä tunnet ja sinä suret. Elämä on epäreilua ja menetys niin suuri ymmärrettäväksi.

Kyllä elämä toivuttaa. Suru muuttuu kauniiksi ja ehkä kuten minulle on käynyt, ystäväksi ja siteeksi menetettyyn. 

Älä kiirehdi ja nauti kaikesta minä vain tuo hyvää mieltä.

 

CougarWoman
CougarWoman

Olen itseasiassa jo nyt peilannut sinun kaunista asennettasi omaan menetykseesi, jutellut poismenneelle jos siltä on tuntunut. Muistot lämmittävät kylmän suruvaipan sisällä. Kiitos siis, että olet jakanut tuntemuksiasi blogissasi, ammennan niistä nyt voimia omassa tilanteessani. <3 

<3

Minna77 (Ei varmistettu)

Voi, ihan kamalaa! Otan osaa suureen suruusi️

Vaikka olen kulkenut omaa surumatkaani jo monta vuotta, toisen surun edessä sitä on aina aseeton. Voi vain toivoa, että surumatkalle saa paljon tukea, halauksia ja lempeitä tuulia. Vielä tulee hetki, kun suru ei enää pakahduta alleen, ei tunnu iholla. Vielä tulee hetki, kun on niitä päiviä, joissa asuu onni.

Lähetän sinulle paljon halauksia ja toivon surumatkallesi myös paljon lempeitä, muistojen ja rakkauden täyttämiä hetkiä.

Ajatusleikki

En voi kuin muiden tavoin toivoa tilaa ja rauhaa surullesi <3

S. Marja (Ei varmistettu)

Ilmeisesti yrität viitata, että artikkeleissa puhutaan Ykkösestä. Artikkeli on kirjoitettu 12.2. ja puumiksen mukaan Ykkösen kuolema tapahtui vasta kuukausi myöhemmin. Puumiksen mukaan Ykkönen löydettiin kadulta, artikkelin mies hotellihuoneesta. Mutta molemmissa tapahtuma on EU:n ulkopuolella, joten pakko olla sama case.

And hey "if it's on the internet it must be true".

#kriittinenmedianlukutaito

??? (Ei varmistettu)

Ota huomioon, että Puuma aina välillä muistuttaa muutavansa yksityiskohtia tunnistusta välttääkseen.

CougarWoman
CougarWoman

Tunnistuksen välttäminen oli lähinnä Ykkösmiehen henkilöllisyyden suojaamiseksi. Sillä ei enää ole väliä. Artikkelissa mainittu mies oli 40-vuotias, blogia seuranneet tietävät että Ykkönen oli minua vanhempi, ja minä olen jo 43. Onpa tosi oleellista tässä tilanteessa vastata internet-sherlockeille. 

CougarWoman
CougarWoman

Mä muistan ton jutun, siitä oli myös iltapäivälehdissä. Yle on sinällään käsittääkseni kyllä ihan luotettava tietolähde :) Mutta ei tosiaan ollut Ykkönen, liian nuori ja väärä mantere. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämähän on tää Suvi Lindénin hämärä reissu Ugandaan, kuukautta aikaisemmin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Voimia suureen suruun! Toivon todella, että sinulla on tukea lähellä. Joku jonka kanssa olla hiljaa tai puhua tai itkeä tai nauraa. Yhtäkkinen kuolema on ihan järkyttävä shokki ja muista että suru voi kestää kauankin. Mutta muista myös, että saat myös nauraa ja iloita kun siltä joskus vielä tuntuu. Ja voin luvata että se pöivä tulee vielä, joku päivä helpottaa ja huomaat että muistot lämmittävät enemmän kuin satuttavat ja surettavat. Mutta siihen asti, älä pidä kiirettä, vaan anna kaikkien tunteitten tulla.

crazycatmom

Voimia! Ei löydy sanoja eikä sanat olekaan oleellisia. Vaikka en tunne sinua, olet mielessäni. <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Osanottoni suureen suruun!

Oma tuttavani on menehtynyt myös Eu-alueen ulkopuolella ja epäselvissä oloissa. Tapausta ei koskaan uutisoitu Suomen mediassa (tämä tuolle linkin laittajalle).

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin surullista. :( Tuo lausumasi runo on kaunis.

Jäin kuitenkin miettimään miksi hänen henkilöllisyydellä ei enää ole väliä; kyllähän tuosta tuttavat tunnistaa ja minusta täällä blogissa on kehujen lisäksi kerrottu hänestä myös melko arkaluontoisiakin juttuja. Kommenttini ei ole tarkoitus olla ilkeä, mietin vain omasta näkökulmastani. En haluaisi siis tulla yhdistetyksi mihinkään blogiin, vaikka en itse reaktioita olisi enää näkemässä/kuulemassa.

Atlas (Ei varmistettu)

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin.

Toivon kovasti voimia sinulle. Suru muuttaa ajan kanssa muotoaan, elo sen ikuisen surun kanssa muuttuu inhimillisemmaksi. Tiedan, etta se on klisee, mutta omakohtaisella kokemuksella tiedan asian olevan niin. Hymyile kun hymyilyttaa ja anna itkun tulla kun silta tuntuu. Voimia!

NanaVanilla

Tärkeää onkin tehdä tilaisuudesta hänen itsensä näköinen. Voimia vielä <3

NotCredibleDates

Mä oon tosi pahoillani. Oon todella huono sanomaan mitään tällasissa tilanteissa, mutta jos tarttet jotain jonka kanssa puhua niin ota yhteyttä. Voimia <3

Ariadne (Ei varmistettu)

Mitä suunnitelmia Kitarapojan suhteen seuraavaksi?

CougarWoman
CougarWoman

Tällä hetkellä suunnitelmissa on lähinnä sängystä ylös pääseminen ja työn hoitaminen edes jotakuinkin tyydyttävästi. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Sitä saa mitä tilaa :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen pahoillani Puuma että joudut näkemään tällaisia kommentteja. Miksi Lilyssä ei ole ilmiantonappulaa?

CougarWoman
CougarWoman

Eihän se sinun vikasi ole <3 

Tietynlaisen ironian takia jätin poistamatta. 

Heidi_______ (Ei varmistettu)

Minkälainen ihminen sanoo, että joku muu on tilannut toisen ihmisen kuoleman?

Otan osaa suruusi, Puumis. Pidä itsestäsi hyvä huoli ja ignooraa nämä paskakommentit.

CougarWoman
CougarWoman

Niinpä. Mutta hei - sitä saa mitä tilaa! :D

Kiitos <3 

Kkkkkkk (Ei varmistettu)

Voimia kovasti jaksaa vaan jotenkin eteenpäin... Ihan todella toivon parempia hetkiä ja päiviä sinulle, valoa surun keskelle ️

Lilliina

Jaksamista ja voimaa surusi keskelle The trick is to keep breathing.

HannaHHoo (Ei varmistettu)

Olen muutaman kerran sanonut, että pidän blogiasi suurimmalta osin fiktiivisenä, mutta tämän ymmärsin olevan valitettavasti julmaa faktaa. Syvin osanottoni, kun kauniisti Audenia siteerasit, niin annan sinulle omaan vastaavaan linkin, toivottavasti ja ehkä siitä jonkinlainen lohtu.
https://www.poemhunter.com/poem/and-death-shall-have-no-dominion/

Siis Dylan Thomas on kirjailija, oma siinä mielessä, että surun tullessa tuohon aina palaan.

HannaHHoo

CougarWoman
CougarWoman

Kitos HannaHHoo, sekä kommentistasi että tosiaan kauniista ja lohdullisesta runosta <3 

Millie's
Randomilla

En ole itkenyt moneen vuoteen kunnolla. Tänään yöllä itkin rakastelun jälkeen ja surusta tämän postauksesi jälkeen.

En voi edes käsittää miltä tuntuu menettää oma mies kokonaan. Lopullisesti. Paljon voimia sulle <3 Toivottavasti nää oman elämänsä sherlockit tarjoaa sulle pientä kevennystä arkeen. Itse huomasin nauravani enemmän oudolle mustalle huumorille läheisen poisnukkumisen jälkeen. Toisaalta revin pelihousuni kyllä silloin ihmeellisistä asioista. Itselleen pitää olla armollinen nyt. Toiset saattaa sanoa miten pitää käyttäytyä tai miten kannattaa olla kun oma rakas on kuollut. Ei kannata välittää niistä. Jokainen suree tavallaan.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.