10/10 ikuisuusprojekti

CougarWoman

Viime aikoina – tai no, jo muutaman kuukauden – on ollut vähän semmoinen äähenjaksamitään -olo. Mikään ei huvita, koko ajan väsyttää, ja energiaa ei tunnu riittävän oikein mihinkään (siitäkään huolimatta, että nukun yleensä kahdeksan tuntia yössä). 

Peilistä tuijottaa vellova laavalamppu, inimini-alkkarit (so. mitkä tahansa alushousut, jotka eivät ole mallia mummo) tuntuvat aina lopsahtavan vatsanahkan alle epämukavaksi rullaksi; taikinankalpea iho hyvä kun ei fosforivalaise tietäni jääkaapille, kun hipsin varkain yöpalaa hamuamaan. Tuntuu, että olen lihonut ihan älyttömästi viime aikoina; elämäntapamuutokset ovat jääneet pakkasen ja kaamoksen aiheuttaman hiilarihimon jalkoihin. Yhä useammin tekee mieli vain tilata pizzaa ja tuijottaa Netflixiä.

Olen vältellyt vaakaa oikeastaan marraskuun alusta asti (kuten varmaan useammat ihmiset, jotka jo alitajuisesti tietävät, että lukemat eivät tule piristämään), mutta viime viikon maanantaina päätin uskaltautua kohtaamaan arkkiviholliseni.

Loppulukemaksi tuli 88,5 kiloa. Apua!

Rupesin muistelemaan alkuvuotta 2014. Silloin oli Nörttipoika, ja Aussie-blogigaala tulossa. Silloin päätin laihduttaa kymmenen kiloa kymmenessä viikossa.

Etsin postauksen käsiini ja yllätyin. Painoin tuolloin 95,5 kiloa!

Onnistuin tuolloin kymmenen kiloa kymmenessä viikossa -tavoitteessani, ja tunsin oloni höyhenenkevyeksi, kun astelin blogigaalaan Nörttipojan käsipuolessa 85,5 kilon painoisena.

Ja kuitenkin – olen nyt marraskuusta asti stressannut painoni nousemista; vaikka itseasiassa se ei tuosta projektista ole noussutkaan kuin hassut 3,5 kiloa.

Kolme ja puoli kiloa melkein kolmessa vuodessa ei ole paljon. Se on vain noin kilo vuodessa.

Voin siis itseasiassa olla aika tyytyväinen itseeni; olen enemmän tai vähemmän, ensimmäisen kerran varmaan koko elämäni aikana, onnistunut pitämään painoni jotakuinkin tasaisena jo melkein kolmen vuoden ajan. Se on koko ikänsä ylipainoiselle, jatkuvalle jojoilijalle ja laihdutuskuurittelijalle, jo aikamoinen saavutus.

Ja siltikin…jotenkin en enää tunne oloani mukavaksi tässä kehossa. Kun katselen minusta otettuja valokuvia, näen todella lihavan ihmisen, jolla on ihan sairaan iso pää. Läski pää. Läl-läl-lää, läskipää. 

On ollut aikoja, jolloin olen ollut ihan älyttömän tyytyväinen kehooni ylimääräisistä kiloista huolimatta; miksi kummassa en yhtäkkiä sitä enää olekaan? Ei ole tapahtunut mitään, mikä olisi jotenkin vahingoittanut itsetuntoani; olen, pientä väsymystä lukuunottamatta, edelleen tyytyväinen elämääni. Kukaan ei ole arvostellut kehoani, kukaan ei ole haukkunut läskiksi – päinvastoin.

Jos ahdistaa, voi aina arvioida, pystyykö ahdistukseensa itse vaikuttamaan. Tällä hetkellä minua ahdistaa kehoni ylimääräiset kilot. Siihen pystyn onneksi vaikuttamaan, ja niinpä aloitin viime viikon tiistaina jälleen kerran 10/10 –ikuisuusprojektini, ihan samalla reseptillä kuin viimekin kerralla.

Toistaiseksi kiloja on lähtenyt melkein kaksi. Jee, enää seitsemisen kiloa, ja vaa’an lukema alkaa seitsemällä! Sitä ei ole tapahtunut yli kymmeneen vuoteen.

Voi tietysti olla, että yleiseen apatiaani on jokin mielekkäämpi ja syvempi syy, kuin pelkästään vaa’an armottomat lukemat. (Toki takaraivossa nakertaa, että onkohan minäkuvassani yhtäkkiä jotain pahasti pielessä; muistan yli kymmenen vuoden takaisen maanisen laihduttamiseni, jonka ansiosta painoni putosi 63 kiloon, mutta peilistä tuijotti edelleen Jabba the Hut.)

Mutta katsellaan nyt ensin, jospa tämä auttaisi - vireystaso on ainakin jo viikossa noussut, kun olen radikaalisti vähentänyt hiilareita; yhtä herkuttelupäivää (viikossa) huolimatta en nykyiselläni syö lainkaan leipää, pastaa, riisiä tai perunoita. Enää ei tee mieli lösähtää sohvalle nuupottamaan töitten jälkeen; pistän mieluummin koiran hihnaan ja nautin reippaista kävelyretkistä kirpeässä pakkassäässä. 

Kommentit

Suttastiina

Onnea hyvästä alkupudotuksesta.

Minua (pardon my French) VITUTAA, kun vedän 1300-1500 kalorin päiviä, lenkkeilen joka päivä ja paino niuhottaa alaspäin etananvauhtia. Kahdessa viikossa 1,1 kg.
Kylläpä kannustaa.

Kai se on totta mitä ne väittää, että vaihdevuodet pistää rasvat roikkumaan ihmisessä kiinni kynsin ja hampain.

Hah, siinähän se siun salaisuus onkin, sie olet vielä produktiivisessa iässä!

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos! Epäilen että poistuma oli suurimmaksi osaksi nestettä, mutta onhan se kiva aloitus. (En muuten ole juonut tippaakaan alkoholia tänä aikana, vaikuttanee myös.) 

Et kai vaan syö liian vähän (säästöliekki)..? Mun peruskulutus on esimerkiksi n. 2000 kcal, eli menen n. 1800 kilokalorin voimin, ja sillä lähtee se n. kilo viikossa. 

Täältä voi tarkistaa peruskulutuksen: http://www.sydan.fi/ruoka-ja-liikunta/laske-energiantarpeesi

Produktiivisessa iässä, jep jep :D 

 

Suttastiina

Hah, jos mie vetäisin noita kaloreita, mitä tuo laskuri näyttää, niin olisin pian 100 kiloinen.

Pahoin pelkään, että suurin syy tähän omaan palleroitumiseen ja kilojen nihkeään tippumiseen ovat hormonit. Pitää varmaan alkaa hihhuloida asian tiimoilta isosti ja aloitella eloa esim. tämän artikkelin oppien mukana :)

Osa-aikaläski (Ei varmistettu)

Siis ei herranjestas, toi laskuri näyttää mullekin 2400kcal/vrk :o Tällä hetkellä syön alle 1000kcal/vrk, liikun 3 kertaa viikossa ja paino putoaa silti hyvällä tuurilla kilon viikossa ja sekin vaatii vähähiilihydraattisen ruokavalion. Varmaan 20 vuoden jojolaihduttamisella on yhteys tähän mutta ei hyvää päivää mitä määriä!

Selju (Ei varmistettu)

Kannattaa lukea Timo Haikaraisen uusi kirja Lihaskasvu&rasvanpoltto. Sieltä löytyy hyvät ohjeet säästöliekin selättämiseen :)

Osa-aikaläski (Ei varmistettu)

Kiitti vaan vinkistä mutta en ole kiinnostunut voimaharjoittelusta ja hei, ei mun keho nyt saa energiaa luotua tyhjästäkään niin kyllä paino ennemmin tai myöhemmin putoaa kun kulutus on suurempi kuin tuleva energia. Salilla käyminen on niin arsesta että en kyllä samaan aikaan pysty käymään töissä ja rajoittamaan syömistä. Niin ja suhtaudun aina varauksella muiden kuin lääkäreiden ja ravitsemusterapeuttien ruokavalio-ohjeisiin.

CougarWoman
CougarWoman

Alle 1000kcal/vrk?! :o Eikö huippaa jo..? Mä muuten harrastin tuota kanssa, tuloksena just se jojo. Kun siis eihän tuota voi loppuelämäänsä ylläpitää.. o_0 

Osa-aikaläski (Ei varmistettu)

No ei kun ajoitan syömiset oikein. Plus kun toi paino ei tipu ton nopeampaa niin kyllä se energiamäärä jotenkin vaikuttaa eri lailla kuin jos ikinä laihduttamaton ihminen yht'äkkiä tempaistaisiin vastaavalle kuurille...

NotCredibleDates

Syöt ihan liian vähän. Keho ei saa tarpeeksi energiaa polttaakseen rasvaa.. Keho on ns. säästöliekillä eli kuluttaa paljon vähemmän kuin normiste. Suosittelen lukemaan aiheesta ja alkamaan syömään oikein koska tolla tavalla ei välttämättä onnistu kovinkaan pitkään :/

Vierailija (Ei varmistettu)

No minulla ainakin ulkoilu, liikunta ja kohtuullinen hiilarimäärä pitää vireänä ja lisäksi alkoholi väsyttää. Blogisi mukaan juot viikottain, en toki tiedä miten se sinuun vaikuttaa, mutta minulla "rentouttavat kerran viikossa punkkua illat'' loppujen lopuksi vain väsyttivät eikä enää rentouttaneet. Nykyään sitten kerran pari kuussa jos ollenkaan.

CougarWoman
CougarWoman

Joo siis en ole nyt tämän kokeilun aikana juonut tippaakaan, epäilin nimittäin ihan samaa...mähän siis tissuttelin jossain vaiheessa lähes päivittäin (1-2 lasia, perjantaisin sitten enemmän). 

Hiilareita en bannaa loppuelämäkseni, nyt vaan tässä painonpudotusvaiheessa. Ja tuota liikuntaa pitäisi joo lisätä, en nykyisellään liiku juuri ollenkaan (paitsi nyt, kun Ykkönen on reissussa, ja se kyllä heti piristää). 

Nörttityttö (Ei varmistettu)

Alkoholin poisjätön ansiosta sait varmaan painosi putoamaan noinkin paljon, koska eihän tuollaisella kalorivajeella sentään lähden kiloa fläsää viikossa? Turvotusta voi olla kehossa ihmeen paljon jos elämäntavat ovat olleet kehnonsuuntaiset ja niitä parantamalla alkaa kroppa toimia taas paremmin.
Sinällään tuo mitä olet saanut takaisin, voi olla ihan tämän hetkisistä tottumuksistakin kiinni. Viinipullot ja pizzat hetkeksi piiloon niin tilanne korjaantunee aika mukavasti entiselleen.

CougarWoman
CougarWoman

Joo, tuotahan jo epäilin itsekin. ;) 

Ei, pizza pysyy kuvioissa edelleen! Se on mun ainoa rakkaussuhde, joka on kestänyt jo yli kolme vuosikymmentä!! :D

Mutta kohtuudella. Eli ei enää niin, että noutoruokaa joskus kahdestikin viikossa, plus English breakfast tai muuten iso brunssi viikonloppuisin. Pidän yhden herkuttelupäivän viikossa, ja se voi sitten olla se pizza tiistaina tai brunssi sunnuntaina. 

Viinipullo taas kyllä varmaan narskahtaa useammin, kunhan Ykkönen taas kotiutuu...mutta koitan vähentää. Huono tapahan se on. 

Pumpuli
Pumpulielämää

Mutta entäs ranskalaiset naiset jotka ottavat lasin punaviiniä joka ilta ja syövät vielä vähän makeaakin joka aterin jälkeen? :) (Tässä en siis yhtään yleistä.) Luin vähän aikaa sitten myös ilahduttavan artikkelin jossa sanottiin että lasi punaviiniä illallisen jälkeen laihduttaa. Muistaakseni ideana oli että telkkari naposteltavien sijaan ottaisikin sen lasin punkkua niin kalorit jää pienemmiksi.

 

CougarWoman
CougarWoman

Mais oui! Tässä olen mennyt metsään, juon nimittäin vain valkoviiniä. ;D 

Pumpuli
Pumpulielämää

No sehän sitten se! ;)

Suttastiina

Lasi punkkua ja pieni makea oliskin ihan jees, mutta kuinka monella se jää siihen lasilliseen ja pieneen makeaan?

Pumpuli
Pumpulielämää

No älä. Opettelukysymys. 

Itse olen kyllä (varsinkin tiettynä aikana kuukaudesta) melko makeanhimoinen. Kaappeja alan koluta kuitenkin aina saman kellonaikoihin. Kello viisi ja illallisen jälkeen. Pala tumma suklaata (jossa vielä alle 10gr sokeria) toimii kuin taika itsellä. :) 

 

Kaurapuuro (Ei varmistettu)

Tähän on ihan päivänselkeä asiainhaara: liian vähän hekumallista, hyvää, tajunnanräjäyttävää seksiä, joka saisi sinut nousemaan taas mieleltäsi jumalattarien kastiin! Kun virität mieltäsi näillä, syöt varmasti vähemmän ja aiemmista blogiseikkailuista päätellen myös nautit omasta kropastasi ja upeista muodoista.

Muuten itellä ei toimi mikään laihdutus, vaan perustan painonpudotuksen metodiikkaan nimeltä kaurapuuro: kaikki leipä korvataan sillä ja alkaa tippua! Ja tissuttelu lauantaille niin pysyy kilot kurissa. Arkena puuroa ja lievän näläntunteen sietoa - siihen ei kuole.

Much love!

Naislaif
Naislaif

Minä vaellan kilojen maailmassa kuin vaihtelua hakeva tutkimusmatkailija. Laaksot ja kukkulat ovat vaelluspaikkana ihmeelliset ja ainutlaatuiset. Vaellan selluliitin keskellä kulkien kohto karvaisia sääriä ja kierrän karvojen hajanaisesti peittämän kummun, jotain kosteaa on aistittavissa kummun läheisyydessä, ellei ole kuiva kausi.

Kuulen suolistotn kurinan, se kertoo tyhjyydestä tai liiallisesta täyttämisestä. Vatsan kohdalla en koskaan voi tietää laskenko kumpua alaspäin vai kiipeänkö erottuvien kylkiluiden avulla kohtia valoa. 

Minä siis lihon ja välillä laihdun. Tavoittelen, mutta en saavuta sitä mikä korvien välissä totuuttaan huutaa. Katson siis itseäni kuin tutkimusmatkailija ja teen havaintoja muuttuvasta keski-ikäisestä naisenvartalostani. Opettelen rakastamaan ja hyvällä mallilla olen silläkin tiellä. En aina ja epävarmuuden iskiessä odotan huomista, sillä silloin ajattelen jo toisin. 

Mieheni tarjoama, hyvin kaunis, hyväksyvä ja rakastava kosketus, on parasta hyväksyntää ja eheyttävää. En kykenisi yksin itseäni hyväksymään, mutta mieheni avulla, jokaiselle koskestuksella ja rakkautta huokuvalla katseella pidän itsestäni enemmän. Hyväksyn ja kosketan pimeässä omaa vartaloani hyvksyen ja hellien. Se olen minä. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.