11 juttua minusta

CougarWoman

Bongasin tämmöisen aika kivan oloisen haasteen Pirtti ja piskit –blogista (ihana blogi muuten!) ja päätin myöskin haastaa itse itseni mukaan. Ilmeisesti tarkoituksena on kertoa yksitoista suht henkilökohtaista asiaa, joita ei välttämättä tulisi blogissaan paljastaneeksi (tai niin minä ainakin tämän tulkitsin).

Tässä siis yksitoista henkilökohtaisuutta minusta (seksistä ei puhuta tällä kertaa), halusittepa tai ette:

1. En voi sietää rikkinäistä ruokaa.
Oikeasti, argh! Rikkinäiset karjalanpiirakat, paahtoleipä, jossa on reikä keskellä, puolikas karkki, revennyt pitaleipä… Onneksi Ykkösmies tietää rikkinäisen ruuan fobiastani ja uhrautuu puolestani syömään muotopuolet yksilöt.

2. Minua meinaa ruveta itkettämään joka kerta, kun astun vahingossa kotilon päälle.
Koska mitä pahaa se kotilo on ikinä minulle tehnyt, ja nyt vahingossa tapoin sen...
Liiallinen empatiakyky on joskus persiistä – kerran ex-poikaystäväni sai minut itkemään hukkaamaani lapasta, koska “nyt se lapanen makaa jossain ojassa loskan keskellä ja itkee siellä että mitä olen tehnyt kun minut hylkäsit...”

Kertonee jotain, että muistan lapasen yhäkin, vaikka tapauksesta on 24 vuotta aikaa.

3. En pysty katsomaan mitään elokuvia, joissa eläimiä (eritoten koiria) kuolee.
Hauska yksityiskohta: ei pysty Mr. Mossadkaan. Ruodimme edelleen traumojamme Turner&Hoochista (varoitus: linkki sisältää juonipaljastuksia), minkä suinkaan silmäroskiltamme kykenemme.

“You remeber the scene, where…”
“No, stop it, I don’t want to hear!!!”

4. Sen sijaan ihmisten kuolemat eivät niinkään hätkäytä. (Kumpaakaan.)
Pystyn myös täysin surutta ampumaan kanojani ahdistelemaan tulleen rotan kuoliaaksi ilmakiväärillä. 

5. Jos alan suorittamaan jotain vähän haastavampaa hommaa, päänsisäisenä soundtrackinä soi aina ja poikkeuksetta Mission Impossible.
Ja se auttaa keskittymään.

6. Luulen edelleen voittavani kenet tahansa tappelussa.
En ole tosin ollut tappelussa sen jälkeen, kun olin 13-vuotias; silloin tosin voitin, vaikka vastassa oli samanikäinen poika.
Tästä harhaluulosta johtuen varmaan päädyin kerran Helsingin yössä vääntämään Tony Halmeen kanssa kättä.
En muuten edes halua olla tappelussa, olen vaan varma että voittaisin. Koska olen niin ninja ja chucknorris ja jeanclaudevandamme.

7. Jos olen yksin kotona, makaan haarat auki sohvalla, piereskelen estottomasti ja kuvittelen, että rapsuttelen muniani.
Tätä ei vissiin tarvitse - tai edes kannata - avata sen enempää.

8. En pysty kävelemään vinossa olevan taulun ohi oikaisematta sitä.
Ykkösmies tietää tämän, ja käy vinksauttamassa jatkuvasti talossamme riippuvia tauluja vinoon. Kutsuu sitä siedätyshoidoksi.

9. Olen vannoutunut metallifani, mutta kuuntelen yksin ollessani Spice Girlsejä.
Koska Girl Powerrrr ja zigazig-ah!

10. Jos nukun yksin, pukeudun hirveänkarmeankulahtaneisiin pyjamiin, jotka olen omistanut varmaan tyyliin lukioajoista asti.
Ne ovat virttyneitä ja vanuttuneita ja ikuisesti polvipussittuneita mutta ahh, niin mukavia päällä. Jos olen yksin kotona, saatan haahuilla niissä koko päivän.

11. Jos vedän yksin kalsarikännit, pelaan aina Guitar Heroa ja kuvittelen olevani rockstara.
Rockstaran asu on tietysti edellisen kohdan hirveänkarmeankulahtanut pyjama. 

Jos muuten innostutte myöskin haastamaan itsenne, linkittäkäähän kommenttikenttään - näitä on aina kiva lukea! 

Kommentit

saarah
visual diary

En pysty katsomaan mitään elokuvia, joissa eläimiä (eritoten koiria) kuolee.

NIIN SAMA! Mut leffat joissa ihmisiä kuolee, on sit ihan ok :D

N. (Ei varmistettu)

Haha tuli tosta rotan ampumisesta mielikuva kuinka muina Betty Drapereina rööki suussa pamauttelet rotista ilmoja pihalle :D
https://www.youtube.com/watch?v=0wGCjMYB1Kk

CougarWoman
CougarWoman

Aahhhaaahhh - putosin! Kiitos tästä! :D 

mirvaannamaria

Kiitos maanantain nauruista :D Hahah ne rotat!! Pyjamassa ja kännissä.. :D

CougarWoman
CougarWoman

Onneksi en sentään ammu niitä pyjamassa ja kännissä ;) 

...vielä toistaiseksi...:D

CougarWoman
CougarWoman

:'D :'D 

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Rikkinäinen ruoka! Todellakin samis. Ja hei, mä en voi närppiä esim. rahkapurkista silleen koloja, vaan mun on silittämällä sitä pintaa lusikoitava rahkaa suuhun.

CougarWoman
CougarWoman

Sama! Ja leivälle levitteitä kanssa silittämällä! 

marjapilami
Nørrebro Summers

Hahah! Halleluja tolle rikkinäisellä ruoalle! Juuri tänä aamuna kaivelin vartavasten Suomesta tuomiani karjalanpiirakoita aamiaispöytään, mutta... valitettavasti ne oli rikki. Hajonneet. Halki. Syömäkelvottomat. 

Diagnosoin itselläni mielenvian ja podin huonoa omaatuntoa hyvän ruoan karsastuksesta. Mikä täydellinen ajoitus lukea sun postaus. I'm not alone! :D

CougarWoman
CougarWoman

Heh, hauska ajoitus! Mä olen kanssa joskus miettinyt että pitäisköhän hankkiutua hoitoon rikkinäinen ruoka -syndrooman takia, mutta tässähän meitä on jo tukiryhmäksi asti ;) 

Toinen mikä on kanssa ihan kamalaa, on postissa saatu suklaalevy, joka on tietysti ihan tuhannen päreinä!!! Eihän sitä voi enää syödä... :D 

Hiirulainen

Ja miten ärsyttävää jos suklaapalaa taittaessa se ei irtoa uria myöten vaan menee halki ihan omia reittejään. 

Naislaif
Naislaif

Haluasin omistaa ilmakiväärin. 

Pieru on ihan jees, mutta tosiaan vain yksin ollessa. 

Onneksi on yksinäisiä hetkiä, omia omituisuuksia ja mies, joka ymmärtää nämä molemmat puolet eikä utele liikaa. 

CougarWoman
CougarWoman

Minäkin sain elämäni ensimmäisen, omani, vasta 40-vuotissynttärilahjaksi! :) 

Joo, samoilla linjoilla. Ellei nyt ole jokin vaikean sortin vatsahäiriö, niin piereskely on soolohommaa ja muuten vessassa...

Mitä enemmän näitä omituisuuksiaan jakaa, sitä enemmän huomaa, ettei ole ainoa omituinen otus. 

Naislaif
Naislaif

Kyllä vain. Tuntee itsensä melko normaaliksi. Kohta joutuukin kaivelemaan syvältä, jos tahtoo erottua porukasta. Ei ehkä kannata, luulen ;)

Jane C.

Ootko varma että sä et oo mä?

CougarWoman
CougarWoman

Mä jopa jollain kumman toimistokitutunnin aiheuttamalla hysteerisellä metatasolla mietin tätä hetken :D Mutta hei - ootko varma, että mä en oo sä? 

(Jaa, vissiin aika lähteä kotiin...) 

jennajohannasi
Pirtti

Höö, kiitos mainostuksesta :) Tuo haaste pyöri aika monessa blogissa, en muista mistä itse nappasin. Tuohon eläimiä kuolee-juttuun on olemassa tämä mainio sivu: Does the dog die jonka avulla voi varmistaa uskaltaako leffaa ottaa katsottavaksi ollenkaan!!

CougarWoman
CougarWoman

Ooh, pitää linkittää Mr. Mossadille myös! (Ei mm. uskaltanut katsoa Spielbergin 'War Horsea' ennen kuin kerroin ettei heppa kuole :D)

annifitness
AnniFitness

Apua - samaistun sataprosenttisesti tuohon lapasempatiaan! Vielä muutama vuosi sitten keräsin yksinäisiä kadonneita lapasia kaduilta ja toin ne kotiin, kaikki parittomat yhteen laatikkoon, jotta niillä olis sentään seuraa toisistaan. Erityisesti yksinäiset virttyneet, likaiset lasten lapaset ja sormikkaat saa mulle tipan linssiin. Mulla on myös huono omatunto, jos laitan astianpesukoneeseen vaan yhden haarukan tai yhden veitsen - jos ne on siellä yksinäisiä.

Rikkinäiseen ruokaan taas reagoin ihan eri tavalla: mun käy sääliksi kaikkia epämuodostuneita hedelmiä kaupassa ja siksi on pakko ostaa just ne. Hitto miten ärsyttävää sitten on kuoria jotakin kolmehaaraisia porkkanoita.

Torey
Näissä neliöissä

Vähän nauratti toi Ykkösmies ja "taulujen" siedätyshoito. :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.