Arkipäivän jännitysnäytelmiä

CougarWoman

Jos elämä on tylsää ja arki harmaata, haetaan elämään jännitystä. Yksi menee kauhuelokuvaan, toinen katsomaan veren pysäyttäviä akrobaattisia temppuja; kolmas benjihyppää ja neljäs luottaa VR:n aikatauluihin tärkeän tapaamisen yhteydessä.

Ja sitten on meitä onnekkaita, joille näitä karvoja nostattavia ja varpaita epämiellyttävästi pistelyttäviä elämyksiä tarjoillaan ihan kotioloissa.

Jännitysnäytelmä #1: uuden pistorasian laitto makuuhuoneeseen

Meille uutta taloa rempattaessa havahduin eräänä pimeänä iltana hiljaisuuteen. Kuten kaikki taaperoikäisten lasten vanhemmat, myös minä tiedän, että hiljaisuudesta ei koskaan seuraa hyvää. Laskin kädessäni olevan kirjan ja tassuttelin makuuhuoneeseen – juuri ajoissa nähdäkseni Ykkösmiehen horjahtavan haparoivin askelin selkä edellä sängylle; nousi istuma-asentoon ja pudisteli päätänsä hämmentyneenä.

Minä (huolestuneena): “Saitko sä just sähköiskun?”

Ykkösmies (naureskellen): “Joo.”

Minä (hieman harmistuneena): “No mikset katkaissut sähköjä, ennen kuin aloit ronkkimaan pistorasiaa?!”

Ykkösmies (katsoo minua kärsivällisesti kuin olisin jälkeenjäänyt): “Koska sitten en olis nähnyt mitään ilman valoja.”

Jännitysnäytelmä #2: keittiön kaasulieden siirto

Ykkösmies on kätevä käsistään. Jopa niin, että kun himoitsemaani kaasuliettä piti siirtää paikasta A paikkaan B, Ykkösmies päätti vetää kaasuletkut itse. Jälleen kerran pääsin yllättämään kriittisellä hetkellä; Ykkösmies oli polvillaan letkun vieressä, ja hivuttautui vähä vähältä eteenpäin letkua seuraten selkä minuun päin, hieman kyyryssä, keskittyneenä (ja taas harvinaisen hiljaa).

En oikein nähnyt, mitä tämä oman elämänsä Remontti-Reiska puuhasi, joten astahdin lähemmäs. Ykkösmies seurasi letkua sytkärillä. Palavalla sytkärillä.

Minä (falsetissa): “MITÄSÄTEET?!”

Ykkösmies (turhia hötkyilemättä): “No tarkastan ettei ole vuotoja. Se on nimittäin vaarallista, jos on. Voi mennä koko talo.”

Minä (perääntyen hitaasti ovelle): “Eikö sitä voi tehdä muuten kuin sytkärillä?”

Ykkösmies (edelleen kylmän rauhallisena): “No voi, mutta tää on helpompi konsti.“

Jännitysnäytelmä #3: uuden ulkovajan "harjannostajaiset"

Ykkösmies päätti kohta muuttomme jälkeen, että ulkovajamme on aivan liian pieni; moottoripyöräkään ei mahtunut kunnolla sisälle ilman, että sitä piti aina siirtää, jos halusi vajasta mitä tahansa muuta. Nikkaroi sitten joutessaan meille uuden, entistä ehomman. Siis vajan - ei moottoripyörän.

Remonttiaikataulu heitti sen verran, että kattoa rakentaessa oli jo vähän pakkasta, ja aamuisen pihan kivilaatat kimaltelivat kauniisti kuurasta. Jätin tupakan kesken ja painuin kuuliaisesti vilkasta tahtia sisälle siinä vaiheessa, kun Ykkösmies liukasteli pihan poikki heppoisen näköisiä alumiinitikkaita kannatellen, mennessään vihellellen. (Kokemus on opettanut, että joskus on vain parempi poistua takavasemmalle, ja tuudittaa itsensä siihen uskoon, että kaikki menee hyvin.)

Puuhastelin keittiössä, kun kuulin rymähdyksen. Ja sadattelua. Ja noitumista. Ja kiroilua. Säntäsin pihalle ja tapasin Ykkösmiehen X-asennosta tikkaitten päältä. Harmi vaan, että tikkaat eivät enää olleet lähelläkään vertikaalista asentoa.

Minä (viileähkösti, uutta tupakkaa sytyttäen): “Oli sitten liukasta vai?”

Ykkösmies (naama kiinni kivilaatoissa): “Nojoo, vähän.”

Minä (savukkeesta henkosia imien): “Pitääkö tilata lanssi?”

Ykkösmies (liikutellen raajojaan): “En mä usko, ei tuu verta.“

Mitenkäs muilla – onko elämän pysyvä soundtrack Hitchcockin Psychon tunnari, kun parempi puolisko tuunaa kodissa ja puutarhassa? 

Kommentit

Ilana

Auts. Miehellä on todella ollut onni matkassa! Appiukkonihan mursi selkärankansa, kun tipahti tikapuilta viime vuonna. Hiusmurtuma onneksi vain, mutta monta kuukautta meni niin, että pystyi oleilemaan käytännössä vain makuulla tai seisten. Ja sitten se vielä yritti pakottaa poikansa eli mun miehen kiipeämään parvekkeensa katolle ilman mitään turvavarustusta, kun ei itse pystynyt...

CougarWoman
CougarWoman

Joo siis tarina kertoo, että ne tikapuut oli silleen "hallitusti liukuneet" alas, ja mies vaan pitänyt niistä kiinni matkan ajan. (Tiedä sitten mikä on totuus, "hallittu liukuminen" jättää terminä sinällään varaa spekuloinnille...)

Huh, onneksi ei käynyt appiukolle pahemmin! 

Ghostfire

Meillä on ihan vakio se, että mitä ikinä alkaakin kasaamaan tai korjaamaan, on loppuviimeks siinä tuotteessa, työkaluissa tai molemmissa "joku vika", ja tuoli on vinossa puolat väärinpäin, tai hyllystä on unohtunut taustalevy. Koska se v*tun ruuvari oli taas vääränkokoinen tai naula liian lyhyt...

CougarWoman
CougarWoman

:D Meillä jää aina osia (so. ruuveja, pultteja ym) "yli". 

eviela
NOT A Wonderland

"... ja neljäs luottaa VR:n aikatauluihin tärkeän tapaamisen yhteydessä." Ai että naurahdin, tuo on niin tuttua :D Itse aina ennakoin tosin vr:n myöhästelytaipumusta. Esimerkiksi olin menossa ristiäisiin Pohjois-Suomeen. Ristiäiset alkoivat alkuiltapäivästä ja olin menossa sinne yöjunalla, jonka piti olla perillä aamusta olikohan 7-8maissa, toisin sanoen myöhästymisvaraa riitti. Lopputulema: olin paikassa noin tuntia ennen ristiäisiä. Ajoissa sentään.

Oma elämäni on kyllä yksi kauhunäytelmä, mistä tahansa arkisesta asiasta voi seurata sairaalareissu minun kohdallani. Eräänä esimerkkinä: olin tiskaamassa ja laitoin pientä teflonkattilaa kuivumaan kuivauskaappiin. Kattila tosin päätyi kaapin sijasta päähäni ja minä sittemmin sairaalaan aivotärähdyksen vuoksi. Samalla reissulla mieheni sai myöskin naisten hakkaajan maineen kyseisessä sairaalassa. Miksi? No koska:

 

(nuokuin sairaalassa enkä ollut oikein kyvykäs vastaamaan kysymyksiin, joten mies hoiti tämän puolen puolestani)

Tilanne 1 - ilmoittautuminen

Mies: "Hei. Tyttöystävälläni Evaelilla taitaa olla aivotärähdys. Hänellä tippui tiskatessa kattila päähän ja on sen jälkeen ollut unelias ja valittanut päänsärkyä."
Hoitaja: "Okei.. Minkälainen kattila?"
Mies: "Pieni teflonkattila."
Hoitaja: *tutkailee minua ja mulkaisee miestäni sen jälkeen vihaisesti* "Teflonkattila? Just. Laitan teidät jonoon päivystävälle hoitajalle, joka arvioi tilanteen"

(jossain tuon kaiken keskellä hoitaja yritti saada minuun yhteyden turhaan, mikä tuskin auttoi mielikuvan syntymättömyyttä)

 

Tilanne 2 - päivystävä hoitaja arvioi tilanteen

Hoitaja: "Mitäs täällä on sattunut?"
Mies: "Tyttöystävän päähän tippui kattila."
Hoitaja: "Siis... Kattila tippui päähän?" *epäuskoinen katse*
Mies: "Joo, kattila tippui päähän tiskatessa."
Hoitaja: "Ooookei..." *todella, todella epäuskoinen katse ja paha mulkaisu mieheeni päin*

 

Tilanne 3 - lääkärin huoneessa (tässä vaiheessa olin jo hieman vironnut)

 Lääkäri:  "Ja mitäs teille on sattunut?"
Minä: "Tiskatessa päähän tippui kattila. Nyt särkee päätä ja on vaikea pysyä hereillä."
Lääkäri: "Siis.. Kattila tippui päähän?" *mulkoilee pahasti miestäni* "Kuinka kovaa pääkipusi on asteikolla 1-10?"
Minä: "8-9?"
Lääkäri: *tekee testejä katsoakseen tilanteeni akuuttiutta* "Siis kattila tippui päähän? Miten ihmeessä?"
Minä: "Laitoin sitä kuivauskaappiin kuivumaan ja kimposi sitten oven kautta päähän."
Lääkäri: *jatkaa testejään* "Minkälainen kattila?"
Minä: "Pieni teflonkattila."
Lääkäri: *lopettaa testit* "Lievältä aivotärähdykseltähän tämä vaikuttaa, mutta ei sen suurempaa hätää. Tässä teille ohjeet mukaan tilan seuraamiseen ja tulkaa takaisin heti jos tilanne pahenee." *lääkäri katsoo ensin minua epäuskoisella katseella ja sen jälkeen mulkaisee pahasti miestäni*
Mies: "Kiitos paljon. Hyvää illanjatkoa!"
Lääkäri: "Samoin." *pudistelee päätään  Eipähän tule tylsää minun kanssa asuessa :D Näin joku kerta mieskin totesi, kun pyytelin anteeksi että sitä ollaan taas sairaalassa. 

eviela
NOT A Wonderland

Noh, sotkeentui tuo loppu eli viimeisen kohdan piti olla näin:

 

Lääkäri: "Samoin." *pudistelee päätään*

Eipähän tule tylsää minun kanssa asuessa :D Näin joku kerta mieskin totesi, kun pyytelin anteeksi että sitä ollaan taas sairaalassa. 

CougarWoman
CougarWoman

Aaahhaah - voin kuvitella, että selitys "kattila tippui päähän tiskatessa" saattaa kuulostaa vähän kaukaa haetulta :D :D :D 

Ei sais nauraa kun toista sattuu, mutta tämä kyllä nauratti kovasti. Kiitos! 

eviela
NOT A Wonderland

Arvaa vaan kuinka usein mekin nauretaan tälle näin jälkeenpäin :D Vaikka tapahtumasta onkin kulunut jo kolmisen vuotta, vieläkin vaan jaksaa naurattaa! Koska oikeesti, kuka (muu kuin minä) onnistuu saamaan aivotärähdyksen teflonkattilasta? Kieltämättä itseänikin olisi tarina epäilyttänyt hoitajan roolissa, mutta toisaalta: jos kyseessä olisikin ollut kotiväkivaltatilanne, niin kuka ihme saisi päähänsä selittää tällaisen tarinan? :D

Ja ole hyvä ;) Jos jotain hyötyä tapaturma-alttiudestani on, niin se miten usein saan ihmiset nauramaan telomisilleni. En ole tainnut kertaakaan teloa itseäni normaaleissa olosuhteissa.

Alias2 (Ei varmistettu)

:-DDDD Ma kuulun samaan herkasti loukkaantuvaan kategoriaan. Onnistunut mm. samaan otsaan tikkeja vaativan avohaavan auton ovea aukaistessa...

eviela
NOT A Wonderland

Haha, aaaw :D Oon ite välttynyt jotenkin tikeiltä, en tosin tiedä että miten ihmeessä.. :D

Kristaliina
Puutalobaby

Hehehehe apua mun on pakko kertoa kans yks (tuli mieleen tuosta kattilaepisodista): mun exällä meni kerran tiskatessa nuudeli kynnen alle. jepjep. lääkärinkeikka tuli - ja lääkärin piti leikata koko kynsi halki...

eviela
NOT A Wonderland

Ihanaa, en ole siis ainoa tohelo tässä maailmassa :D

CougarWoman
CougarWoman

Siis täh :D Putosin!!! 

Kristaliina
Puutalobaby

Joo. Meni vielä kertomaan työpaikan tätiosastolle lääkärinkäyntinsä syyn - kutsuivat häntä siitä lähtien nuudelipojaksi :D

CougarWoman
CougarWoman

Eeiiihhhh en kestä enää!!! :D :D :D

Torey
Näissä neliöissä

Mun äidillä on nenänvarressa arpi, koska jääkaapin ovi tippui...

Äidillä oli jo tuolloin jääkaappi pakastimen päällä. Äiti oli vissiin siivoamassa, tai siirtämässä hiukan jääkaappia ja sitten ovi irtosi. Jokin kulma osui kivasti kasvoihin ja sitä oli varmaan kiva alkaa soittaa apua. :D

CougarWoman
CougarWoman

Yhtä hyvä kuin kattila päähän tiskatessa, vähintään!! :D

eviela
NOT A Wonderland

Hahahhaha, voi eeei! Itelläkin nenän varressa arpi (nyt alkanut jo hälvenemään), kun kissat keksi yksi kerta yöllä leikkiä. En huomannut mitään kuin vasta aamulla, ihmettelin vain kun naama oli kovaa koppuraa ja menin sitten peilin eteen ihmettelemään asiaa. Olivat onnistuneet osumaan ilmeisesti johonkin verisuoneen, koska yli puolet naamastani oli veressä :D Perus aamu ja sillai.

Kaapinovet vaikka toistaiseksi pysynyt paikallaan, mutta mulla on joku juttu lyödä niihin aina pääni. Yhden kunnon arven muksuna saanut siitä, muutoin päässyt aika vähällä :D Tosin meilläkin taitaa pahimmat toheloinnit tehnyt meiän iskä (köhköh, keneenhän olen tullut). Iskä on mm. lyönyt itseään kirveellä polveen puita pilkotessaan sekä lapsena leikkiessään oli tipahtanut ja samalla lyönyt päänsä kiveen, lopputuloksena aivotärähdys sekä mukava määrä tikkejä (tikattiin koko takaraivon matkalta, vieläkin arpi jäljellä tästä).

Ei just tähän postaukseen (välttämättä) liittyvää vaan yleistä: löysin blogisi vasta jokunen päivä sitten (oisko ollut jotenkin niihin blogiparodioihin linkittyen) ja tykästyin vauhdikkaaseen kirjoitustyyliisi ja mielenkiintoisiin käänteisiisi siltä istumalta; muutaman postauksen luettuani klikkasin itseni blogisi seuraajaksi. Mutta nyt mua alkoi heti älyttömästi ärsyttämään toistuvasti tupakoinnistasi kirjoittamisesi (vai onko sitä sattumalta just nyt vain tässä postauksessa?). Liki inhoan tupakointia, mutta jokainen tietysti tekee oman ratkaisunsa sen suhteen - en live-elämässä puutu kenenkään tupakointiin eikä se edes juuri koskaan edes ärsytä, MUTTA tämä siitä kirjoittaminen todellakin ärsyttää (en osaa selittää, miksi).

No totta, voin klikata "lopeta blogin seuraaminen" ja asia on hoidettu.

Miss Shi (Ei varmistettu) http://tearsandrainbows.blogspot.co.uk/

Minkäs sille voi jos Cougarin parhaat palat tapahtuu tupakalle mennessä, tupakalla ollessa tai tupakalta tullessa :DD

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Meillä käynnistyi just autotallissa rälläkkä ja sitä säestää kamala noituminen. Käännetäänpä musaa vähän kovemmalle...

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mies kun laittelee jotain remppajuttuja ja etenkin jos se hilluu tyyliin kattolistojen kanssa kiikkerällä jakkaralla, eikä edes kysy apua, niin kattelen visusti muualle. Joskus saatan kysyä, että tarviiko tyyppi apua, niin ei kuulemma. Huoh. Välillä se kertoo juttuja töistä, kuinka oli niin ja niin lähellä, ettei tullut sähköiskua ja mä pistän aina kädet korville, jotta LALLALALALLALALAAAA EN KUULE MITÄÄÄÄÄN!!! :D Oikeesti se on töissä vuorattu pumpuliin, eikä koskekaan mihinkään vaarallisiin juttuihin, eiks niin?

CougarWoman
CougarWoman

Tähän väliin jätän kertomatta, miten Ykkösmies sai 370 volttia seistessään 8 metrin korkeudella sijaitsevalla katolla...oli kuulemma hetkeksi pitänyt istahtaa puhaltelemaan, ennen kuin oli voimia mennä kiroilemaan kollegoille (jotka siis olivat laittaneet sähköt liian aikaisin päälle varoituksesta huolimatta). 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Hyyyiiii! Mun mies kanssa kertoi, kuinka työkaveri oli mennyt ropaamaan johonkin, missä olikin jo sähköt päällä, eikä ollut tiennyt sitä. Oli vissiin saanut kevyet säkärit ja puoli kaupunginosaa oli pimeänä sen jälkeen. Nice. Turvallista työpäivää, kulta.

ribis (Ei varmistettu)

Meillä turataan aina kaikenlaista remppahommaa itse, välillä mies yksin, välillä molemmat yhdessä. Yleensä kaikki homaat pitää tehdä kahteen kertaan, ennen kuin menevät oikein. Mies on sen verran perfektionisti, että jos ei onnistu kunnolla, niin sitten puretaan ja tehdään uudestaan niin monta kertaa, kunnes onnistutaan.

Kun odotin meidän tyttöä, rempattiin kylppäriä (pantiin uudet peilikaapit), ja mies pyysi minua pitämään sähköjohtoa (valot oli laitettu pois päältä). Sain sähköäiskun, koska emme olleet tajunneet, että kun on kyseessä peilikaapin johto (johon siis menee myös pistorasian johto...) niin pelkkä katkaisimen vääntäminen alaspäin ei riitä. Mies sitten googlettamaan (vaikka kielsin!) ja ensimmäisenä sieltä löytyi että "sain sähköiskun ja raskaus meni kesken". Joo, ei kun päivystykseen käyrille kamalassa paniikissa, onneksi säikähdyksellä selvittiin ja terve täysiaikainen tyttö tuli :)

Mun isä on sellainen ihme ikiliikkuja, 60-vuotias pappa, jolla on selkäkremppaa ja polvikremppaa, mutta kesällä se vaan kiipeilee viemässä itse niitä köysiä sinne kaadettavaan puuhun ja leikki mitä-lie tarzania tai mc gyveria tms. Hohhoijaa... Ja me äidin kanssa suljetaan silmät, kiljutaan kauhusta ja pelätään toisen puolesta :)

ribis (Ei varmistettu)

Ai niin, piti vielä kertoa, että kerran äitini käveli (!) päin ovea ja sai mustan silmän. Isäni totesi vain, että "sano vaan töissä suoraan, että minä löin". :) Niin, klassinen selitys.... "kävelin päin ovea...." :D

Kun asuu kolmen pojan (kyllä, mies lasketaan pojaksi) kanssa ei käy aika pitkäksi. Eräänä syksynä pienet pojat otti yhteen, isompi yritti rauhoitella veljeään, joka tempaisi veljeään nyrkillä nenään. Kivahan se juuri töistä palattua kuunnella suoraa huutoa ja pestä verta lattialta. Kuinka ollakaan, seuraavana perjantaina mies oli tehnyt puuhommia: oli osunut kirveellä nilkkaansa. Sama juttu, verta lattialla ja loppuilta ensiavussa (paljon vähemmän huutoa tällä kertaa). Työkaverit alkoivat kysellä maanantaisin miten meidän perheen perjantai-illat sujuivat, pesinkö lattioita ja oliko kirves heilunut.

:D näiden tarinoiden innoittama mun on pakko kertoa omani.

Makoilin sohvalla kun puolisoni nappasi kissan syliinsä. Käveli sitten kissa sylissään minua kohden. Juuri kun kissa oli lähellä minua  ja naamaani (siis yhä sylissä) se alkoi rimpuilemaan. Lopputulos, kissa jäi tassustaan kiinni mun silmäluomeen. Kiva siinä oli sitten irroitella sitä kynttä siitä silmäluomesta. Verta tuli ja kunnon aukko mutta silmä onneksi säilyi. Mun vikahan se tottakai oli, ei sen ihmisen joka sen kissan toi mun naaman eteen. Lisäksi kissa kuulemma traumatisoitui. Mitä opimme tästä  - Emme yhtään mitään!

Voitte varmaan kuvitella millasta oli selittää tätä lääkärille? Pikkusen epäuskoiselta vaikutti.

CougarWoman
CougarWoman

"Kissa jäi tassustaan kiinni mun silmäluomeen" :DDDDDDDD 

Amma
Why you little!!

Yritin jo käydä mobiilista kertomassa omat tarinat, mutta ei ollut puhelin+matkanetti yhteistyökykyinen ei. MUTTA:

  • olen saanut suuren haavan aikaiseksi pakastepinaattikeitolla.
  • olen ollut kaksi kivuliasta viikkoa sairaslomalla noidannuolen vuoksi, koska aivastin.
  • olen sahannut kaverin sormeen tikkejä vaativan haavan.

Tikit ja kipsit olen onnistunut välttämään, mutta välillä tulee mietittyä, kuinka käsi sitä voikaan olla asioissa.

CougarWoman
CougarWoman

Siis. :D Toi eka kaipaa kyllä nyt vähän lisävalaistusta :D 

Amma
Why you little!!

No kun se oli jäistä, niin sormen iho jäi siihen kiinni ja kun sen repäisin irti, niin tuloksena palkeenkieli ja viiltohaava pahvista ja keittiö veressä. Ihmetytti hieman itseäkin, että mitenkä siinä nyt niin pääsi käymään...

CougarWoman
CougarWoman

Toi on kyllä jo ihailtavan taitavaa kikkailua! :D 

KRS. (Ei varmistettu)

Voi apua! :D
Jos yhtään lohduttaa, meillä on sama meno. Onneksi olen saanut miehen luopumaan niistä kaikista hulluimmista nikkaroinneistaan, muttei se sitä katso etteikö aina jotain sattuisi. Sähköiskuja on otettu useita, kiinteät tikkaat nappasi kerran mukaansa kun katolle kiipesi.. paras taitaa kuitenkin olla, kun mies teki laituria ja löi laudan kiinni polveensa. :)

CougarWoman
CougarWoman

Aahhaahh! No, tiesitpä ainakin hetken tasan tarkkaan, missä mies oli :D 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.