(Avio)ero

CougarWoman

Aina välillä tulee kommenttikenttään näitä “eikö jo olisi paras erota” tai “miksei se jo tajua että pitää erota” –huuteluja.

Aloinpa nyt Valokuvaajan tavattuani taas kerran pohtia eron mahdollisuutta; että jos vaikka vielä vuoden päästäkin on yhä sitä höttöä ja hattaraa, että jos vielä silloinkin rakastetaan toisiamme yhtä imelästi ja intensiivisesti.

Haaveilin, miten Valokuvaaja muuttaisi taloomme ja ostaisi Ykkösmiehen ulos; miten sitten sisustaisimme talon yhteiseksi kodiksemme, ja miten Valokuvaaja ottaisi yläkerran ison (ja toistaiseksi vain varastotilana toimivan) huoneemme hyötykäyttöön ja tekisi siitä itselleen studion.

Pihaan ilmestyisi firmansa kyltti, ja minä keittäisin kahvia ja leipoisin keksejä potentiaalisille asiakkaille; tässä vaiheessa Valokuvaajan oma yritys tuottaisi niin paljon rahaa, että hän voisi jättää nykyisen leipätyönsä. Minä puolestani jättäisin oman toimistotyöni ja työllistyisin myös Valokuvaajan yrityksestä; huolehtisin markkinoinnista ja myynnistä, ehkä kirjanpidostakin. Lähtisin mukaan kuvauskeikoille "assarina" ja huolehtisin, että tehdyt aikataulut pitävät sillä aikaa, kun Valokuvaaja valokuvaisi sydämensä kyllyydestä. Olisimme 24 tuntia päivästä yhdessä, emmekä koskaan kyllästyisi toisiimme, fyysisestikään. 

Hukuin hetkeksi utopiaani haaveeseeni.

Ja sitten pysähdyin ajattelemaan sitä hetkeä, kun kertoisin Ykkösmiehelle suunnitelmani. Kun kertoisin hänelle, että olen rakastunut toiseen, ja että tahdon avioeron. Että se toinen ostaisi hänet ulos talostamme; siitä, mitä hän on rakkaudella remontoinut.

Se pihan perukoilla sijaitseva puusaunakin, jonka hän minulle rakensi, jäisi minulle; ja joku toinen saunoisi siellä minun kanssani kerran viikossa sunnuntaisin, kuten meillä nyt on tapana. Rakentaisikohan se joku toinen sitten sen terassinkin loppuun – sen, jonka Ykkösmies suunnitteli saunan eteen, että voidaan jäähyillä sateellakin kastumatta. Lattia siitä puuttuu vielä – kyllä Valokuvaaja sen osaisi rakentaa.

Ja meidän koira – tuo jättiläissylikoira, jolle Ykkösmies vieläkin rakkaudella lämmittää edellisestä päivästä ylijääneitä ruokia paistinpannulla, sille samalla jutellen. Ei Ykkösmies sitäkään voisi ottaa mukaansa epäsäännöllisistä työajoistaan ja ulkomaankeikoistaan johtuen.

Ykkösmies päätyisi luultavasti jonnekin laitakaupungin vuokrayksiöön yksin ja kaikkensa menettäneenä.

Menettäisi vaimonsa, sielunkumppaninsa, elämänsä rakkauden.

Menettäisi sen talon, josta me haaveilimme vuositolkulla, ennen kuin kiinteistövälittäjä laski sen hintaa niin, että meillä oli siihen juuri ja juuri varaa.

Sen talon, jota yhdessä kunnostettiin ja jossa remonttipäivän jälkeen juotiin maalihaalareissa rakennuslampun valossa lattialla istuen keskikaljaa palkaksi päivän urakasta. Jossa vieläkin istutaan iltaa, soitetaan musiikkia, jaetaan työpäivän kokemuksia ja kysytään toiselta neuvoa; ja jossa vieläkin nauretaan usein ja paljon.

Se on niin paljon enemmän kuin pelkkä talo; se on meidän koti sammalta kasvavine kattoineen ja vetoisine ulko-ovineen kaikkineen. 

Ykkösmiehen sydän särkyisi kertarusahduksella korjauskelvottomaksi sillä hetkellä kun avaisin suuni ja kertoisin hänelle, että avioliittomme on loppu. Tämä kuulostaa mahtipontiselta, teatraaliseltakin – ja ilman muuta siltä, että luulen itsestäni liikoja.

Mutta tämä ei ole luulo; tämä on tieto. Ykkösmies on itse sanonut niin. Ja siksi jo pelkkä sen tilanteen ajatteleminenkin saa minulle kyyneleet silmiin.

Olisi niin paljon helpompaa, ellen enää rakastaisi häntä.

Minä pysyn Ykkösmiehen kanssa, koska minulla ei yksinkertaisesti ole sydäntä erota hänestä.

Kommentit

Titiomm (Ei varmistettu)

Ompa ihanaa että itselläni on oikeus olla suhteessa jossa on lupa rakastaa useita, suunnitella monen aikuisen kesken muuttoa yhteiseen kotiin, nukkua samalla sängyllä. Että on itseni lisäksi kaksi muuta aikuista jotka hakee lasta päiväkodista, höpsöttelee ja syöttää iltapuuroa.
Harmi jos teillä ei ole oikeasti mahdollisuutta tällaiseen suhdemuotoon.

CougarWoman
CougarWoman

Miinus nuo lapset (hih), tuohan olisi mun ultimate-utopia; että voisin elää samassa talossa ja sulassa sovussa sekä Ykkösmiehen että Valokuvaajan kanssa :D 

Mutta joo, kade olen :) 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkäpä sinä voisit muuttaa hetkeksi pois. Ehkäpä te voisitte aluksi kokeilla asumuseroa. Ehkäpä teidän kummankin silmät aukeaisi silloin. Ehkäpä teillä voisi olla mahdollisuus olla onnellisia tahoillanne, ilman valheita ja odotuksia ja vaatimuksia ja pettymyksiä. Jos miehesi tietäisi totuuden, ehkä hänen sydämensä ei erosta niin särkyisikään, saattaisi olla jopa hänen valintansa. Et voi tietää jos et kerro. Et voi.
Ehkäpä sinä voisit hetkeksi, edes hetkeksi lakata ajattelemasta itseäsi ja toimia oikein.

Sinä sanot sitä rakkaudeksi, voihan se sitä ollakin, mutta enemmän se blogisi perusteella kuulostaa siltä ettet halua ottaa vastuuta. Se on toki jokaisen ihmisen oma valinta, mutta usko pois, sillä hetkellä kun tajuat ottaneesi vastuun, rehellisesti ja täysin, omasta elämästäsi kaikki muu hoituu itsestään.

CougarWoman
CougarWoman

Taloudellisista syistä kahden asunnon pito ei valitettavasti ole mahdollista. Me maksetaan aika törkeän huikeaa asuntolainaa. 

Harmi, että tuo totuuden kertominen on yksisuuntainen katu; epäilen erittäin vahvasti, että jo asian kertominen murtaisi Ykkösmiehen sydämen. Ja vaikka tiemme eivät eroaisikaan (Ykkösmiehen sanoin: mitä tahansa tapahtuu, en koskaan halua erota sinusta), suhteemme olisi perustavanlaatuisesti huonompi (Ykkösmiehen silmissä), kuin mitä se on nyt. 

Olisipa elämä noin helppoa ja mustavalkoista, kuin mitä se sinun silmissäsi on. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kirjoitat, että totuuden kertominen murtaisi ykkösmiehen sydämen. Entäs jos hän saisi muuta kautta kuin sinulta tietää nykytilanteesta?

CougarWoman
CougarWoman

No, sekin murtaisi tietysti. 

Lonely Parade

On kyllä aika mahtipontista ottaa tuolla tavoin vastuu toisen ihmisen tunteista. Että sinä olet vastuussa siitä, särkyykö hänen sydämensä – myös oman hyvinvointisi kustannuksella.

Sanoisin jopa, että on aika itsekästä kuvitella olevansa niin kaikkivoipainen. Että Ykkösmiehellä ei oikein ole mitään ilman sinua.

Ja kuitenkin elät valheessa joka päivä.

CougarWoman
CougarWoman

Eikö me periaatteessa kaikki oteta vastuu myös sen toisen ihmisen tunteista parisuhteessa - olettaen, että kyseessä on parisuhde, jossa on tunteita? 

Niin, tuotahan minä jo sanoin itse postauksessa, että..? 

 

Lonely Parade

Ei me kyllä oteta. Tietenkään ei tarvitse olla persläpi ja ehdoin tahdoin loukata toista, mutta se lähtee enemmänkin toisen kunnioittamisesta ja siitä, että minä en halua loukata, kuin siitä, että olisin vastuussa toisen ihmisen tunteista.

Suosittelen lukemaan vaikka jonkun al-anon-jäsenille tarkoitetun kirjan. Niissä on hyvää tekstiä juuri tuollaisesta kaikkivoipaisuuden tunteesta. Siitä, miten toisen ihmisen tunteet nimenomaan eivät ole kenenkään muun kuin ihmisen itsensä vastuulla. Siitä, että toisen ihmisen onnellisuus ylipäänsä ei ole kenenkään muun vastuulla.

CougarWoman
CougarWoman

Siis...kyllähän se vastuun ottaminen on vapaaehtoista, mutta kyllä me se mun mielestä silti otetaan. Ei se ole kaikkivoipaisuutta, se on - minun tapauksessani - kirjoittamista siitä, mitä toinen on minulle sanonut. Jos Ykkösmies on sanonut, että lähtiessäni hän menettäisi kaiken, niin tekeekö se minusta kaikkivoipaisen, jos toistan sanomansa? 

Ja ei, en lähde seuraavaksi keskustelemaan kenenkään tämän suhteen osapuolien mahdollisesta läheisriippuvaisuudesta. Ihan näin vaan etukäteen ajattelin varoittaa. :) 

Hyvää jatkoa! <3 

Lonely Parade

Kai Ykkösmies saa sanoa mitä huvittaa, mutta sinähän selvästi (kirjoitustesi/kommenttiesi perusteella) ajattalet juuri niin. Etkä vain toista hänen sanomisiaan.

CougarWoman
CougarWoman

Öh. No kai mä nyt ajattelen niin, jos se on kerran sanonut niin..? :D 

Taidetaan olla sen verran eri aaltopituuksilla tässä, että parempi lopettaa jankkaaminen? :) 

Lonely Parade

Älä nyt jaksa. Olet käsittääkseni aikuinen ihminen, eli et mikään lapsellinen pikkukakara. Leikit tahallasi typerää, ymmärsit aivan varmasti, mitä kommentillani tarkoitin.

Seurasin tätä blogia pitkään innostuneena ja "olin sinun puolellasi". Valitettavasti nykyään tekstien takaa välittyy kuva narsistisesta, omahyväisestä ja elämässään hyvin, hyvin eksyneestä ja yksinäisestä ihmisestä. Tämä salarakkaus ei ole minun mielestäni hyväksi yhtään millekään osapuolelle ja nykyään olen jopa sitä mieltä, että se on sinun tapauksessasi väärin. Toivoisin, että ymmärrät sen ennen kuin jotakuta ihan oikeasti sattuu. Mutta sinä et taida liiemmin enää välittää.

CougarWoman
CougarWoman

Kyllä ymmärsin. Vaan sinä et tainnut ymmärtää, että meillä on eri tulkinnat. 

Tuo on sinun mielipiteesi, saat toki sen ilmaista. Hyvää jatkoa Sinulle! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitenkäs asumusero/tauko? Sinä voisit muuttaa sinne vuokrayksiöön hetkeksi. Tekisit Ykkösmiehelle selväksi, että seksielämäänne pitää tulla muutos, että sinä olet tyytymätön. Viimeistään siinä vaiheessa saisitte ehkä hommaan jonkun ratkaisun, ehkä menisitte terapiaan, minne muistaakseni(pahoittelut jos muistan väärin) Ykkösmies ei halunut mennä? Kun Ykköseltä on ilmeisesti nuo fyysiset syyt haluttomuudelle on jo korjattu, on sen henkisen puolen korjauksen aika. Tällä lailla jatkamalla ajat itsesi vaan pahempaan umpikujaan, ja satutat Ykkösmiestä koko ajan. Kaikki kärsivät.

WandaP (Ei varmistettu)

Jännittävää, kuinka ehdoton monien ihmisten maailmankuva on – kuinka monille maailma on aina "joko tai" (viittaan niihin jatkuviin "ottakaa ero" -kommentteihin, joista blogikirjoitus kumpusi, ja myös kommentteihin nro 2 ja 3 edellä). Vaikka kuinka olisi kyse jonkun toisen elämästä, monen näyttää olevan vaikeaa sietää sitä, että joku ei eläkään sen ehdottoman maailmankuvan mukaan "joko tai" vaan etsii itselleen sopivinta tapaa elää kulttuurintutkijoiden termein ns. neuvottelemalla "jokon" ja "tain" välillä. Ja sitten ollaan heti tuomitsemassa oikeaksi tai vääräksi...

Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää ja hoitaa parisuhteitaan (huom. monikkomuoto). Voimia sinulle, Puuma!

Aloitteleva puuma (Ei varmistettu)

No just näin! Elämä on monimuotoista, monikulttuurista (KYLLÄ!), moniulotteista, moniselitteistä.
Kuinkakohan moni, varsinkin mies, murtuu avioeron myötä, sen takia, että on menettänyt koko kontekstinsa. Sitä voi surra paljon enemmän, kuin sitä tosiasiaa, että vaimo panee toista miestä.
Tästä blogista on tulossa oikeasti superkiinnostava.
Tää on jo tuhat kertaa enemmän kuin pettämisblogi tai seksiblogi. Tämä on blogi siitä, miten tätä ainutta, hikistä, liikuttavaa ihmiselämää, joka meille on suotu eletään.
Miten eletään silmät ja sydän auki, aivojamme käyttäen, integroitua elämää, jossa kaikki seikat otetaan huomioon, ja luodaan päivä päivältä oma yhtälö, joka toimii. Uskomatta dogmeihin, normeihin ja formaatteihin.
Minäkin olen ollut mukana "erotkaa jo"-kuorossa, kun aloin lukea tätä.
Mutta alan yhä enemmän ajatella, että se kuoro on olemukseltaan yhdenvertainen tuon uskonnollisen herrasmiehen kanssa, joka kirjoittelu raanatunsitaattejaan tänne. Omaan normiinsa sokeasti uskovia ihmisiä, jotka sitten tyrkyttävät tätä normia kestoratkaisuna muille, ja ovat ihmeissään, kun muut eivät "ymmärrä, nitä heidän nyt kuuluisi tehdä".
Näin toimitaan siitä huolimatta, onko tuo oma paradigma tehnyt neuvojaa itse aidosti onnelliseksi. Todennäköisesti ei ole.
Uskon jopa, että normia, jota on itse koko elämän noudattanut puolionnettomin tuloksin varjellaan vielä raivokkaammin. Nimittäin, ei haluta havahtua siihen, että omat norminmukaiset valinnat olisivat voineet olla epäonnekkaita.
Kun joku vieressä räätälöi ihan omannäköisiä ratkaisuja omalle elämälleen, ja ehkä jopa onnistuu "äta kakan och ha den kvar" voi alkaa harmittaa.
Puuma: mahdollisesti kaikkivon elämässäsi juuri nyt täydellistä.
Arvaa: otan asenteestasi mallia, ja sovellan omaan elämääni - jonka tilanteet ovat ihan erilaisia kuin sinun. Yhteistä meillä on ainakin se, että vousi näyttää siltä, ettö perusformaatit eivät juuri nyt riitä täyttämään tarpeitamme.
Wonder how unique we are. Not so much, arvaisin.
Huikeaa.
Paljon rakkautta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Noin saattaa toimia ihminen jolle rehellisyys ei ole tärkeä arvo.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onhan Puuma ollut rehellinen diitä, miten paljon kaipaa seksiä. Mies osaa arvata loput, ja ajattelee samalla lailla kuin Puuma tässä postauksessa.
Tämä on minun arvaukseni.

CougarWoman
CougarWoman

Aloitteleva puuma - bloggatko sinä jo? Ellet, niin aloita, pliis! Kirjoitat hyvin ja pohdiskelevasti (plus että minua ainakin kiinnostaisi tietää enemmänkin sun elämäntilanteesta). :)

Tottahan se on, että niihin omiin arvoihin ja normeihin uskotaan. Minäkin olin ennen sitä mieltä, että en koskaan petä. Niin se elämä vaan sitten heittelee; ja ollakseen edes jollain tasolla onnellinen omassa elämässään, niitä arvoja ja normeja voi tosiaan joko a) muokata, tai b) kituuttaa niissä periaatteesta, kunnes oma elämä menettää merkityksensä, kun pitää väkisin pitää niistä kiinni, vaikka sielu ja keho janoaisivat toimintaa, joka ei niihin muotteihin sovi. 

Paljon rakkautta myös sinne <3 

Aloitteleva puuma (Ei varmistettu)

En bloggaa, mutta kyllä minullekin, tuon kommentin yhteydessä tuli (taas) mieleen, että voisin.
Olen ammattikirjoittaja, ehkä siksi arkailen. Ja myös siis tietoturva, anonyymiteetti, tällaiset kysymykset.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä olisi sopiva teksti näytettäväksi Ykkösniehelle. Luultavasti sinä lentäisit unelmatalostasi ja se taitaa pelottaa. Mikäli miehellä ei olisi varaa ostaa sinua ulos, hän saattaisi kuitenkin mieluummin jopa luopua talosta kuin elää siellä kylmäverisen egoistin kanssa petettynä.

Ihme että sinulla on sydäntä nykyiseen menoon, kun sitä ei ole Ykkösmiehelle kertomiseen. Siinä olisi empaattinen ja kunnioittava teko ja Ykkösmies saisi ajan kanssa harkita, että miten hän toimii. On julmaa, että naamioit kertomatta jättämisen rakkaudeksi. Se on itsekkyyttä ja pelkuruutta &amp; totaalista kunnioituksen puutetta Ykkösmiestä kohtaan.

CougarWoman
CougarWoman

Olen kanssasi täysin eri mieltä. Mutta se ei vissiin tule yllätyksenä. :) Talo ei sinällään ole tärkeä, meidän koti on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tällä määrätietoisella pettämismeiningillä mitään "meitä" ja "meidän kotia" ei ole enää olemassa. Se siinä on se surullinen juttu eikä se muutu sillä, että yrität sen mielessäsi muuksi vääntää. Se koti, joka on joskus ollut, on menetetty, vaikka se päällisin puolin näyttää samalta kuin ennen.

CougarWoman
CougarWoman

Ei se noin mene vain sen takia, että se sinun mielestäsi täytyy mennä noin. Paradoksaalisesti - meidän suhde on jopa paremmalla tolalla sen jälkeen, kun olen sivusuhteeni aloittanut. Mutta kiitos kommentistasi joka tapauksessa. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Noin sitä käy varmaan suurimmalle osalle, jonka aviopuoliso lakkaa panemasta. Eli rakastuu toiseen, sellaiseen ihmiseen joka arvostaa ja haluaa naisena/miehenä.

??? (Ei varmistettu)

Mä en oikein ymmärrä syytöksiä, että täällä ollaan musta-valkoisia ja nähdään oma ajatus ainoana oikeana. Tietysti jotain yksittäisiä on, mutta enimmäkseen kommentit on aika pohdiskelevia ja jos puuma kirjoittaa ajatuksesna asiasta, on kommentit sellaisia, että tuodaan toista näkemystä myös esiin. Eikö se ole keskustelua. Eipä vaivautuisi lukemaan, jos täällä hymisteltäisiin kuorossa.

J-hanna (Ei varmistettu)

Keskimääräistä oivaltavampi blogiteksti aiheesta sanoo mm. "Kun parisuhteessa on menty pitkälle, eikä olla enää autenttisia ja aitoja toisilleen, käy minuuden eli itsensä, kokeminen toisen kanssa mahdottomaksi. Usein pari on oppinut elämään toistensa kanssa olemalla opitussa roolissa. Rooli on aina päälle liimattua, eikä siten aitoa ollenkaan. Ja kuitenkin ihmisen perimmäinen tarve on olla aito, näkyvä ja totta. Joten jos tätä ei osaa olla kumppaninsa kanssa, on helpompi mennä toteuttamaan sitä jonkun toisen kanssa. Kun yhtäkkiä voi kokea olevansa hyväksytty juuri omana itsenään, on tunne taivaallinen.

Vieraan kanssa voi siis olla helpompaa olla oma itsensä. Kun ihastuminen tapahtuu, mutta kumppaneilla ei ole menneisyyden lastia suhteessaan, on onnellisuuden ja aitouden tunne huikea. Pettäjä löytää itsensä jälleen, ehkä vuosienkin jälkeen, tai haluaa kokea tuota aitouden tunnetta aina uudelleen ja uudelleen uuden kumppanin kanssa. Kun tunne katoaa tai suhde muuttuu parisuhdetta uhkaavaksi, suhde lopetetaan."
Loput täällä: http://www.eronkeskella.fi/blog/oikeuttaako-huono-parisuhde-pettamiseen?...

CougarWoman
CougarWoman

Itseasiassa - mikäli sitä, että salaan sivusuhteeni, ei lasketa mukaan (ja toki kai se pitäisi laskea, mutta olen sitä mieltä, että mitä ei tiedä, se ei satuta), katson, että me olemme suhteessamme autenttisia ja aitoja. Minä voin olla oma itseni Ykkösmiehen kanssa, ja hän minun kanssani. Ainakin näin ajattelemme molemmat tietoisella tasolla - eri asia sitten, jos tosiaan alitajuisesti vedämme jotain tottumukseen perustuvaa parisuhderoolia. 

Minä koen tällä hetkellä olevani hyväksytty juurikin omana itsenäni niin Ykkösmiehen kuin Valokuvaajankin kanssa. Ja se on aika mahtava tunne. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Haluaisitko itse, että Ykkösmies on kanssasi vain siksi, ettei hän säälistä raaski sinua jättää, vaikka haluaisikin? Tämä blogi on kyllä todella koukuttava, joten jään seuraamaan miten tässä käy, toivottavasti mahdollisimman hyvin kaikille osapuolille!

CougarWoman
CougarWoman

Itseasiassa - jos tilanne olisi päinvastainen - kyllä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Minuakin kiinnostaa, miten tässä käy...

TR (Ei varmistettu)

Nyt kuulostaa siltä, että olet toisen kanssa säälistä. Se ei ole hyvää ja hedelmällistä elämää hänelle, eikä sinulle. Sä et ole vastuussa hänen hyvinvoinnistaan ja onnesta, ja jotenkin kuulostaa siltä, että jos sä (ja talo) lähtisitte pois hänelle ei jäisi mitään, vain joku vuokrayksiö. Ah mä en halua alkaa jeesustelemaan tai neuvomaan mitä tehdä, mutta tää ei kuulostanut hyvältä kokonaisuudelta.

CougarWoman
CougarWoman

Ei ollut tarkoitus kirjoituksellani ilmaista, että säälistä olisin. Jos mulla oikeasti olisi todella huono suhde, eikä mitään tunteita, en todellakaan pelkästä säälistä jäisi kitumaan. Tarkoitin lähinnä sitä, että rakastan häntä (vielä) liikaa loukatakseni häntä niin perustavanlaatuisella tavalla. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässäpä se juttu juuri on....."loukataksesi häntä niin perustavanlaatuisella tavalla". Pettämisen kokeneena kamalinta oli juuri se, että se tehtiin asenteella "mitä ei tiedä, se ei satuta". Kun kommunikaatio on jo niin lukossa, ettei läsnä olevista asioista (seksittömyys tms.) enää keskustella ollenkaan, vaan tehdään vain muita ratkaisuja, niin jotain perustavanlaatuista on jo tapahtunut. Se, että sanoo selkeästi " en voi olla ilman seksiä, rakastan sinua, mutta tämä on jollain tapaa ratkaistava" siis SANOO sen on aivan eri, kuin että toimii toisen selän takana.
Toivottavasti tämä ei nyt niputu "eroa, eroa" - ryhmään, vaan on yksi kokeneen mielipide aiheesta.

CougarWoman
CougarWoman

No. Minuakin on petetty (Ykkösmiehen toimesta), ja oikeasti olin ja olen sitä mieltä, että olisi ollut parempi, ellen olisi saanut tietää. Silloin ja vieläkin, vaikka tapahtuneesta on muistaakseni yli 10 vuotta aikaa. Eli yksilöissä on eroja, mitä pettämiseen ja siitä kertomiseen tulee. Ykkösmies on minun laillani ilmaissut, että mieluummin ei halua tietää. Eli sitten en kerro. 

Minä_olen_sanonut_tuon. Varmasti sata kertaa. Että kyllä se tiedossa on. Olen myös sanonut, että meillä on kolme vaihtoehtoa: 1) avioero, 2) avoin suhde, tai 3) säännöllistä seksiä kotona. Näistä Ykkösmiehen kommentti, että ei ainakaan, missään nimessä, ykkösvaihtoehtoa. 

Eli kyllä tästä keskustellaan yhäkin, en vaan viitsi joka kerta siitä tehdä postausta kun asia kuitenkin junnaa paikallaan. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Eli juuri itse todensit sen, että "perustavanlaatuinen loukkaus" on jo tapahtunut, ehkä aiemmin kuin uskotkaan. Kyse ei siis enää ole tuosta loukkauksesta, vaan ihan jostain muusta.... Junnataan nyt oikein olan takaa!!

CougarWoman
CougarWoman

En mielestäni. Asia on käsitelty ja annettu anteeksi - perustavanlaatuisella loukkauksella käsitän itse asian, joka murentaa suhteen perustat; jota ei voi antaa anteeksi. Näistä subjektiivisistä jutuista on vähän hankalaa keskustella, kun jokainen kuitenkin kokee asiat omalla tavallaan. Eli mun puolesta voidaan lopettaa "junnaus"tähän. 

Superijori

Puuma toivoisin kovasti, että minulla olisi sinulle jotain järkevää sanottavaa, mutta nyt ei tule oikeen mitään mieleen, joten ajatuksenjuoksulla ja tekstioksennuksella mennään. Jo parin postauksen ja kommenttien rivien välistäon pystynyt lukemaan sen, että tulilangan loppu rupeaa näkymään. Tiedostatkohan sitä itse? Kuinka kauan kaksoiselämää jaksaa? 

Ihanaa on, että teillä on hattarasokeri-kausi menossa Valokuvaajan kanssa ja että voit hänen kanssaan olla onnellinen ja saat voimavaroja onnellisuudesta ja seksistä elämiseen, mutta samalla mietin sitä, että kuinka kauan aiot jatkaa? Eikä vain valokuvaajan kanssa vaan ylipäätänsä koko kikkailua/miestenvaihtoa? (Ja joo, tiiän että tätä samaa asiaa kyselin jo pari postausta sitten.)  

Mikä se optiimitilanne oikeasti olisi? Jos ja jos saisit ykkösmiehen esim. kanssasi parisuhdeterapiaan/seksiterapeutille, niin menisitkö? Jos peitot heiluisi niin olisiko Valokuvaajalle enää tässä vaiheessa tarvetta? Tai muille miehille? Rakastat aviomiestäsi kumppanina, mutta näetkö häntä enää itse seksuaalisesti haluttavana? 

CougarWoman
CougarWoman

Öööh, ilmeisesti en tiedosta :D Kuluttavin asia tällä hetkellä on itseasiassa tämä blogi (tai lähinnä sen kommentit). 

Mikäli voisin vielä olla Nörttipojan kanssa suhteessa, olisin (ellei mikään olisi muuttunut, niin kuin viime kesänä muuttui). Itseisarvona ei siis ole niinkään miesten vaihto, vaan sen rinnakkaissuhteen löytäminen. Ja toivon, että Valokuvaajan kanssa olemme vielä pitkään "yhdessä". 

Tuossa on paljon jossittelua. Ykkösmieshän ei lähde minkäännäköiseen terapiaan, eivätkä peitot heilu. Tässä vaiheessa on jo niin, että minun on enää vaikeaa edes kuvitella muunkaltaista tilannetta. Minun on ollut pakko opetella olemaan "paatunut" ja tottua siihen, ettei mieheni halua minua. Ja koska hän ei halua minua, en minäkään tällä hetkellä halua häntä; koska jos haluaisin häntä, tekisin aloitteen, ja jos tekisin aloitteen, tulisin torjutuksi. Enkä tiedä, miten kestäisin sitä. 

Mirjuska (Ei varmistettu)

Nyt lähti minulta kommentointi neitsyys :-)
Puuma, ymmärrän sinua niin hyvin tässä dilemmassa, tilanteeni aika tavoin samanlainen; Haluton mies, itsellä taas high sexdrive, mies ei suostu terapiaan, itselle aloitteen tekemiseen on tullut vuoren kokoinen kynnys kun torjutuksi tuleminen tekee niin kipeää että sitä on vaikea kestää (vaikka se asia tiedossa ettei haluttomuus minusta johdu) = peitto ei heilu. Täällä on meitä kohtalotovereita muutama ja muita jotka ymmärtävät tilannettasi, älä käytä energiaasi tuomitseviin kommentteihin. Aito ja avoin keskustelu ihmisten erilaisista elämän realiteeteista on ihan eri asia kuin se että ensimmäisestä kommentista lähtien kommentista paistaa läpi tilanteen tai toiminnan tuomitseminen. Voimia ihan kaikkeen ❤

Hmm... (Ei varmistettu)

Mä en mitenkään voi kuvitella, että ykkönen on edes niin itsekäs, että odottaa liiton kulkevan ihan vaan omalla painollaan onnellisesti, jos seksiä ei ole ollut kohta vuoteen! Eiköhän hän ymmärrä, mistä on kysymys ja jatka mieluummin näin. Sanottiinko jossain, että mies on tyhmä! Ei kai. Jos miestä ei seksi kiinnosta, ei kai voi olettaa, että toisen täytyy noin tärkeässä asiassa mennä toisen ehdoilla vailla oikeuksia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletko ikinä mustasukkainen "kakkos"miehestäsi (miehistäsi)? Olisi mielenkiintoista ylipäätään kuulla ajatuksiasi musttasukkaisuudesta, siitä miten olet ehkä päässyt sellaisista ajatuksista eroon ja kuinka se on vaikuttanut näihin sivusuhteisiisi.

CougarWoman
CougarWoman

Olen siinä mielessä mustasukkainen, että kadehdin sitä aikaa, jota "kakkonen" viettää oman partnerinsa kanssa; ja sitä, että se vaikuttaa meidän viestittelyymme. Muuten en juurikaan tunne tarvetta olla mustasukkainen, eihän minulla siihen ole oikeuttakaan. Se, että rakastajani viettää aikaa myös naisystävänsä kanssa, on myös minun oma valintani siinä vaiheessa, kun valitsen varatun partnerin. Sivuutan mahdollisen mustasukkaisuuden tunteen siis puhtaalla järjellä; että näin se vaan menee tämänkaltaisessa suhteessa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä jos tuo sinulla toimii :) itse pitkiäkin (2+ v ym) sivusuhteita harrastaneena kuvittelin aina aluksi että järjellä tästä selvitään, mutta kun kulloinenkin kakkosmieheni sitten lopulta löysi sen oman ykköskullan oli kyllä vaikea suhtautua epämustasukkaisesti. Ehkä vika sitten oli siinä että kakkosmieheni olivat aina sinkkuja eivätkä jo valmiiksi suhteessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Elät elämää, jota en oikein ymmärrä enkä tiedä hyväksynkökään, mutta mitä väliä minun hyväksynnälläni on? Arvostan sitä, että rohkeasti kirjoitat elämästäsi, se on monesti saanut minut pohtimaan elämän monimutkaisuutta. Mikään ei ole mustavalkoista.

Osaan samaistua mahdollisiin ykkösmiehen tuntemuksiin. Ero musertaisi hänet. Itse asiassa jo tieto selän takana vehtaamisesta musertaisi hänet. Ei niinkään ehkä se varsinainen vehtaaminen, vaan se luottamuksen ja ennen kaikkea luottamattomuuden osoitus, kun se tehdään salaa selän takana.

Oma puolisoni teki selkäni takana tuon kaiken. Jätti seksin antamatta eikä enää edes yrittänyt tehdä aloitteita. Seksielämä oli kuin naiseen olisi masturboinut. Siinä ei ollut mitään kipinää ja aluksi hölmö luulin työstressiä tai muuta vastaavaa, niin todella tyhmäksi koin oloni kun syyksi selvisi suhde selän takana.

Olemme yhdessä edelleen, mutta eniten siinä loukkaa se luottamattomuus ja uskottomuus. Ei niin fyysisien tekojen kautta, vaan sen kautta ettei aidosti voinut puhua asioista. Tiedän, että puumanainen on yrittänyt kaikkensa ja ykkösmies ole ihan täysillä ollut ongelman ratkomisessa mukana, mutta elefantista huoneessa (seksittömyydestä) on voitava puhua. Vaikka käskeä syömään Cialista kerran kuukaudessa. 

tyt (Ei varmistettu)

Anteeksi off-topic:

Avalon, luin joskus blogiasi. Lopetitko sen kokonaan? Bloggaatko jossain muualla? Toivottavasti tilanteesi on edes jonkin verran parantunut.

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta on kerrassaan jännä, että näet itsesi mieluummin jäämässä tuohon taloon, kuin että lähtisit.

CougarWoman
CougarWoman

Tämänkin elämäsi jännitysmomentin tarjoaa Puumis. :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

"Minä pysyn Ykkösmiehen kanssa, koska minulla ei yksinkertaisesti ole sydäntä erota hänestä" Mielestäni tuo on väärin pysyä vain ykkösmiehen kanssa ettei ole sydäntä erota hänestä. Rakastatko ykkösmiestä kuitenkin kaikesta huolimatta? Jos asia näin on niin ymmärettävämpää ettet halua erota hänestä mutta jos rakkaus on jo hiipunut ja olet vain yhteisen kodin ja sen tuoman turvan takia yhdessä ei se loppupeleissä kannata kummallekaan. Alat vihata vain itseäsi ja ykkömiestä. Seksi on kuitenkin sinulle tärkeää ja haet sitä muualta, mutta saatko edes läheisyyttä ykkösmieheltä.Tuntuu että olette enää yhdessä tottumuksesta ettekä rakkauden takia ja YM ei uskalla tätä myöntää etkä sinäkään. YM vain ehkä pelkää ettei hänellä ole sinun jälkeesi mitään ja ei halua tämän takia erota. Olen itse käynyt tämän läpi mutta niin että mies petti loppupuolella ja nyt olen nähyt kaiken selkeimmin silmin ja tunnen helpotusta että erosimme.

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.