Baby girl – tytöttelyä ja infantilisointia?

CougarWoman

Mr. Mossadilla on tapana tehoviljellä hellittelynimiä. Hänen työkiireistään johtuen emme viestittele kuten alkuaikoina, mutta sen sijaan, että äppäilisimme tunnin aiheesta mitä söit lounaaksi, tekstailumme menee periaatteella laatua, ei määrää (haha, vaikka allaoleva ei tästä ihan täysin vakuuttaisikaan).

“How was your day darlin?” (Juu, ilman sitä g-kirjainta.)

“Hi sweetie, whatcha up to?”

“That’s nice luv.”

“Atta girl.”

“That’s my girl.”

“Sweet dreams my motek.”

“We’ll make it happen dear.”

“Sounds good honey.”

Aluksi vähän vierastin tuommoista hempeilyä; nyt olen tottunut siihen ja huomannut jopa nauttivani siitä. Kunnes.

“Hey baby girl, did you have a nice Sunday?”

Tunnustan, että repesin.

“Somebody’s been watching Criminal Minds again..? ;)”

Mutta mikähän siinä on, että en kuitenkaan näe mitään pahaa siinä, että minua tytötellään – vaikka minä olen meidän suhteessa se vanhempi? Ehkä se ei jotenkin kuulosta niin pahalta englanniksi?

Ja vieläpä baby girl. Infantilisoidaan JA tytötellään? Eikö tästä pitäisi ottaa jo hehtolitra palkokasveja nenään?

Tunnustan, etten ota. Ensinnäkään Mr. Mossad ei varmasti tarkoita tytötellä halventavaan sävyyn; ja toisekseen – minun on myönnettävä, että pidän siitä (ja kolmanneksi - Derek Morgan <3). Kai se riippuu siitä, missä kontekstissa ja kuka tytöttelee. 

Pidän siitä tunteesta, että minä olen hänen blondi tyttönsä, ja hän on se maskuliininen mies. Se saa minut tuntemaan itseni pieneksi – siis fyysisesti pieneksi - vaikka olen kaikkea muuta kuin; olen pidempi kun Mr. Mossad, satavarmasti painavampikin. Silti tunnen itseni hänen lähellään siroksi.

Samaa sarjaa on minusta huolehtiminen; että lähetän tekstiviestin kun olen turvallisesti kotona, mikäli olen ollut liesussa tai muuten vaan pidempää matkaa ajamassa. Tai että kertoessani tulevasta Etelä-Afrikan matkastani hän toteaa vakavana: seriously, be careful out there. (Matka on vasta loppuvuodesta…)

Ikäänkuin olisin kutistunut itsenäisestä, joka paikassa pärjäävästä naisesta pieneksi tyttöseksi, josta täytyy pitää huolta. Ja se ei haittaa. En tajua.

Ykkösmies muuten tekee vähän samaa; kantaa kauppakassit autosta sisälle, avaa viini- ja kuohuviinipullot, kehottaa aamulenkiltä palattuaan ottamaan sateenvarjon mukaan jos sataa, varmistaa, että onko passi mukana jos olen menossa matkalle.

Vaihtaa autoon renkaat ja palaneet vilkkuvalot, pumppaa polkupyörään ilmaa, kantaa saunapuut.

Ei ole kyse siitä, ettenkö itse osaisi tai jaksaisi. (Osaan vaihtaa myös sytytystulpat ja virranjakajan kannenkin ihan yhtä näppärästi kuin ne renkaat tai sen palaneen lampunkin, enkä ole mitenkään vähä-älyinen tai fyysisestikään heikko.)

Mutta jos mies haluaa tehdä ja huolehtia, niin miksipä en antaisi – itseasiassa luulen, että miehet jollain tasolla tykkäävätkin siitä, että voivat ja saavat olla avuksi; että saavat ikään kuin päteä suojelijana ja vahvempana. Niin stereotypioivalta ja vanhanaikaiselta kuin se ehkä kuulostaakin.

Ja minusta siinä ei edes ole mitään väärää niin kauan kuin mies tietää kuitenkin, etten oikeasti ole täysin avuton ja saamaton; että osaan kyllä tarvittaessa ja olen tarpeeksi itsenäinen, jotta minun ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään.

Mutta vielä niistä hellittelynimistä. Omaan repertuaariini kuuluu tasan kaksi; hun ja sexy. Kaikki muut tuntuvat liian…keinotekoisilta ja pakotetuilta, tai toisaalta liian intiimeiltä. Hyviä, kepeitä ja leikkisiä ehdotuksia otetaan siis vastaan!  

Kommentit

Kukkavarvas (Ei varmistettu)

Vaikka nyt itseäni jonkunmoiseksi femakoksi aina tituleeraankin niin mun on pakko myöntää että en ole koskaan tajunnut mitä pahaa on sanassa tyttö. Kun nimenomaan on kyse siitä että missä kontekstissa ja mihin sävyyn sitä käyttää. Ei tytöttely välttämättä ole yhtään alentavaa, jos se muu aihe siinä sanan ympärillä ei ole alentavaa. Mä olen monessa yhteydessä paljon mielummin tyttö kuin nainen, vaikka iällisesti en tytön normeihin enää mahdukaan. Mitä väliä! Se on vain yksi sana lauseessa, ei sitä tarvitse kokonaan demonisoida. Tyttö on just hyvä! Ehkä en vaan tajua :)

Sinkkis (Ei varmistettu) http://sinkkulaiffii.wordpress.com/

Haha, TUNNUSTAN, vaikka koitanki aina olla niin jotenki itsenäinen ja pärjäävä ja kaiken hoitava nainen, niin kyllä mun mielestä on välillä hauska heittäytyä sellaiseksi avuttomaksi pikkutytöksi, josta täytyy pitää huolta ja jonka perään katsoa.
Luulen, että se on vähän sellaista egon buustausta miehillekin, että saavat pitää huolta ja hoivata, olla miehisessä roolissa - stereotypista tai ei.
Ja tavallaan luulen, että moni mies on kokenut ehkä vähän jotenkin uhkaavana sen, kun olen antanut kuvan itsestäni modernina, pärjäävänä naisena.

Ja vaikka itse olenkin vielä aika tyttö, niin väärässä kontekstissa se sana saa niskavillat pystyyn. Silloin ku sitä käytetään vähättelevään "voi tyttö, etkö sä nyt tätä ole vielä tajunnut" -sävyyn. Muuten saa kyllä käyttää ihan vapaasti.
Rentulle itseasiassa on ihan liian iso juttu, jos nimitän häntä pojaksi.
EN MÄ OO MIKÄÄN POIKA.
Aha, selvä. No et kyllä vielä ihan mieskään :D

Ja universumi nauraa

Mä olen hellittelynimien käytössä vähän jäyhä. En vaan oikein osaa. Juuri ja juuri saatan sanoa "kulta" tai "hani", mutta siihen se sit jääkin.

Tytöttely tai muut hempeät nimitykset ei mua juuri rassaa. Sävystä kaikki on kiinni kuitenkin. Tai ei ainakaan enää haittaa, ehkä joskus on haitannutkin. Ainakaan niitä ei ole musta juurikaan aiemmin käytetty. Onkohan noiden viljely nykyään muotia?

Olen nyt vasta tajunnut, miten kivaa on antaa miehen olla mies. Jos mies tykkää olla suojeleva ja vahvempi, annan mielelläni sen kokemuksen. Itse asiassa nautin siitä aika lailla. Esim. kun olen pakannut kassalla ostokset, mies tarttuu itsestäänselvyytenä kassiin. Siinä vaiheessa tietenkin katsahdan ylöspäin ripsieni lomasta: "oi, sankarini". Ja mies myhäilee mielissään. Ja kantaa ostokset autoon ja autosta pois. Kantaa kaikki muutkin painavat jutut, avaa skumppapullon, huoltaa polkupyörän, korjaa muutenkin kaikki repsottavat jutut. Ja minä ihastelen vierestä: "miten sä osaatkin kaikkea tehdä, ootpa vahva ja taitava..." Kumpikin tietää, että pystyisin itsekin, mutta siinähän voisi vaikka kynsi katketa. Tai tulla paha mieli :D

Työskentelin aikoinaan hevossairaalassa ja hommiini kuului ihan kaikki mitä vastaan tuli. Asiakkaan saapuessa kirjasin potilaan sisään ja avustin lääkäriä. Sattuipa kerran, että klinikalle tuli vanhoja hevosmiehiä (ikää ja kokemusta vaikka muille jakaa), otin tiedot ja kävelin papereiden kanssa toimistoon. Hetken kuluttua lääkäri huikkasi mut paikalle ja sanoi, että pitäisi ottaa hevoselta kenkiä pois. Hain välineet ja nappasin kengät irti. Siihen nämä vanhat herrat totesivat ihmeissään luulleensa, että tyttö on sihteeri, mutta... ja hämmennys oli kohtuullinen. En pistänyt tytöttelyä pahakseni, koska tytöt pystyvät ihan mihin tahansa jos mielenkiintoa riittää.

mystery
Vision One

Tästä tuli mieleen, kun joskus ehkä 10-vuotiaana kuulin Beyoncen laulavan biisissään että "baby boy is on my mind.. " ja luulin että hän haluaa vauvan :D  

Mutta muakaan ei tässä yhteydessä haittaa yhtään mikään tyttö-sanan käyttö, tuntuu kivalta vaan! Mua kutsuttiin joskus itseasiassa miesvoittoisella työpaikallakin nimikkeellä princess, mutta sekään ei haitannut, koska se oli nimenomaan mun hellittelynimi jolla ei tarkoitettu mitään vähättelyä. :)

NotCredibleDates

Joo se vaikuttaa paljon missä yhteydessä tuo tytöttely on. Ja jotenkin myös huomannut, ettei se englanniksi ole lainkaan niin pahan kuuloinen omaan korvaan myöskään, jos tosiaan on hellittelyn yhteydessä. 

Kaveri (Ei varmistettu)

Mua ei haittaa tytöttely, jos se tulee juurikin oikeassa kontekstissa. Tutuilta tullessa se harvemmin pistää korvaan, mutta tuntemattomien sitä laukoessa vedän kyllä herneen nenään. Tuossa taanoin kotiini toimitettiin uusi pesukone, jolloin kuljettajamiehet toistivat jatkuvasti, ettei kuule tyttö ole hätää, kun poikaystäväni herää, niin hän osaa varmasti neuvoa asennuksessa. Moneen otteeseen vielä sanoivat, kuinka helposta hommasta on kyse, että kyllä poikaystävä osaa. No meillähän minä hoidan pääasiassa asennuspuuhat ja ärsytti muutenkin asenne, että tämä on helppo homma, mutta poikaystävähän sen tekee, älä sinä vaivaa tällä päätäsi.

Poikaystäväni saa tosin puolestani olla niin mies kuin ikinä haluaa ja nautin siitä, kun hän kädet rasvassa korjaa polkupyörääni. Mutta hän tietää, että tarvittaessa osaisin tehdä saman. Eikä hän tee sitä siksi, että olen tyttö ja etten osaa, vaan siksi, että haluaa aidosti olla avuksi.

tytöteltävä (Ei varmistettu)

Mua saa tytötellä suhteessa. Mutta tytöttelyt on aina olleet osa kinkyilyä, D/s-suhteen dynamiikkaa, joka on puhuttu auki kumppanin kanssa (että oikeesti oon ihan pätevä ja kykenevä ihminen, vaikka suhteen dynamiikkaan ajoittain tietty avuttomuus kuuluukin). Yllättäen tapahtuvista tytöttelyistä en varmaan tykkäis, mutta pervoelementtinä kyllä.

vaimoke (Ei varmistettu)

Mulla on tää sama. Ei tosin d/s-suhteessa vaan ihan muuten vain petipuuhissa kinkyilessä :)

Ilana

Tietyillä alueillahan on ihan normaalia puhutella kaikkia "darlingiksi" jne. - myös miehet miehiä. (Ei tosin tietääkseni Israelissa :D ) Englantilainen (hetero)mies kampaajani moikkasi aina kaikki asiakkaansa tyyliin: "How are you my darling?" Nykyään irkkutyttökaverini moikkailevat: "Hi honey" ja jokaisen viestin perässä on pusuja. Aluksi se tuntui vähän hassulta, mutta toisaalta saatan itsekin lähetellä suomalaisille ystävilleni viestejä, että moi muru ja viestin lopussa halauksia. Omaa miestänikin kutsun (kotona) useammin muruksi kuin tämän oikealla nimellä. Ylipäänsä hellittelynimet on musta kivoja: niistä tulee sellainen lämmin olo, että tuo ihminen välittää minusta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen tässä parisuhteessani miettinyt, "invalidisoinko" tai lyttäänkö osan mieheni miehisyyttä tällä survival- asenteellani. En voi sietää sörkkimistä tai vahtimista, pyydän apua jos tarvitsen. :D Toisaalta en tiedä haittaako asenteeni, mutta en vain pysty seuraamaan sivusta, kun itsekkin voisin tehdä.

Erppa (Ei varmistettu)

Mitenkään tähän postaukseen nyt liittymättä, olisi mielenkiintoista kuulla pohdintojasi ja ajatuksiasi (jos olen oikein ymmärtänyt) vapaaehtoisesta lapsettomuudesta :) Oletko joutunut kokemaan painostusta perheeltä ja ystäviltä, työpaikoilla tms. Ja jos olen ymmärtänyt väärin ja aihe on arka, toivon ettet pahoita mieltäsi tästä kommentista

CougarWoman
CougarWoman

Et ole ymmärtänyt väärin :) vähän aikaa oli semmoinen "jospa sittenkin", mutta sekin meni nopeasti ohi.

Painostusta ei ole tullut oikeastaan muualta kuin semmoista hienoista äidiltä - mikä sinällään on ihan ymmärrrettävääkin, sillä olen ainut lapsi. Muuten olen tuonut vapaaehtoisen lapsettomuuteni usein ihan pyytämättäkin julki! :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.