Ensiaskel kohti uutta

Ladataan...
CougarWoman

Uhosin täällä, että ensi vuonna tähän aikaan en enää ole tässä työpaikassa. Otin ensimmäisen askelen siihen suuntaan eilen, kun pistin vetämään hakemuksen kansainväliseksi ihmisoikeustarkkailijaksi Lähi-Itään kansainvälisen organisaation kautta. Pesti on useamman kuukauden mittainen, ja käsittääkseni sen kestoa saa itse hieman muokkailla sen mukaan, kuinka pitkäksi aikaa pystyy sitoutumaan.

En ole puhunut asiasta töissä vielä; aion ensin odotella, pääsenkö edes ensimmäisestä valintakierroksesta eteenpäin. Mikäli pääsen, yritän puhua sapattivuoden (tai sapattiperiodin) puolesta, ja mikäli työnantajani ei tähän suostu, otan kylmänviileästi lopputilin.

Ykkösmies kannustaa minua. “Sun täytyy tehdä tämä nyt, eikä jäädä odottelemaan parempia aikoja. Hyppäät vaan, mä kannattelen sua kyllä.“

Ja minähän perkele hyppään.

Viime aikojen tapahtumat ovat saaneet minut ennen kaikkea surulliseksi. Suru on kuin vaippa, joka kietoutuu päivä päivältä ympärilleni tiukemmin; tekee hengittämisestä vaikeaa ja saa minut hikoilemaan kylmää hikeä. Homo homini lupus – ihminen [on] ihmiselle susi. Mutta eivätkö sudet elä laumassa? Miksi me emme pysty elämään laumassa? Miksi vihaan vastataan vihalla, kun jokainen tietää, etteivät asiat siitä parane?  

Minä kieltäydyn pelkäämästä. En halua menettää uskoa ihmisen perimmäiseen hyvyyteen, haluan omalta osaltani olla mukana tekemässä sitä hyvää. Haluan potkia surun vaipan pois päältäni ja hengittää taas vapaasti. Haluan hymyillä tuntemattomille ihmisille ja lämmitellä vastahymyn valossa; tehdä pieniä mutta minulle tärkeitä, hyviä asioita ja luottaa siihen, että hyvä synnyttää hyvää.

Ensi kuun lopussa lähden Marokkoon, jossa tapaan ihmis(yys)kokeeni kohteen. Kyllä, olemme edelleen päivittäin yhteyksissä. Kyllä, hän käytti lähettämäni rahat kitaran ostoon, lähetti virtuaaliserenadin ja keikkavideoita, ja nimesi kitaran minun mukaani. Lempivalokuvani hänestä on juuri tuon kitaran kanssa; hän istuu rannalla hihattomassa paidassa kitara sylissään, pitkät ja notkeat sormet ovat kupertuneet sointuun. Hän hymyilee kameran ohi, ja vaikka hänen silmänsä eivät katsokaan kameraan, niistä säihkyy onni. 

Hän aikoo ottaa kitaran mukaan tapaamiseemme.

Sitä ennen laitan kuitenkin (pyytämättä!) toiset viisikymmentä euroa avustaakseni pojan perhettä uhrilampaan ostossa (kyllä, kirjaimellisesti – Eid al-Adha lähestyy, ja lampaat ovat tulotasoon nähden kalliita), mikäli pojan vanhemmat suostuvat lahjoitukseeni. Teroitin, että pojan täytyy saada vanhempiensa hyväksyntä, ennen kuin laitan rahat. En halua, että minulle mitätön summa koetaan almuksi, joka loukkaa perheen isän kunniaa elättäjänä.   

Ja ei, tällä kertaa minulla ei ole epäilystäkään, etteivätkö rahat menisi oikeaan kohteeseen. 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana mies sulla <3

CougarWoman
CougarWoman

No eikö olekin :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana mies kyllä mutta ihana on itse kirjoittajakin. Rohkea. Hyvä.

CougarWoman
CougarWoman

Awww, kiitos <3 En kovin usein tunne itseäni hirveän rohkeaksi, useimmin tuntuu siltä, kun menisi vuoristorataan ilman turvakaarta. Silmät kiinni ja huutaen, parasta toivoen. :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä mies kun kestää sen että nainen hyppii vieraissa.

CougarWoman
CougarWoman

Eikös vaan! :) Ihan luvan kanssahan hypin, ja sama oikeus on miehelläkin. 

eläinrakas (Ei varmistettu)

En ikinä..ikinä antaisi rahaa uhrilampaan ostoon. Eläin uskonnon uhrina. Kuvottavaa.

CougarWoman
CougarWoman

Joo mulla oli tästä vähän sisäistä kamppailua, ennen kuin päätin antaa rahaa. Mutta tulin siihen lopputulokseen, että mikä minä olen lihansyöjänä, kalastajana ja (ex-)metsästäjänä tuota mitenkään tuomitsemaan; itsehän olen ihan samalla tavalla tappanut kaloja, sorsia ja jäniksiä, ja niitä hyvillä mielin syönytkin.

Ei siitä lampaasta mitään hukkaan mene, jopa suolet käytetään ravinnoksi (ne täytetään jauheliha-riisiseoksella, keitetään ja nam nam), samoin talja menee hyötykäyttöön kylmien talvien varalle.

Olisi eri asia, mikäli lammas vaan teurastettaisiin ns. näön vuoksi ja heitettäisiin kaatopaikalle; nyt siitä saa ruokaa oma perhe (1/3), suku ja ystävät (1/3) ja vähävaraiset (1/3). En mä tiedä onko tämä lammas sen enempää "uhri" (muuta kuin siis sanan kirjaimellisessa merkityksessä) kuin marketin hyllyllä myytävät kanafileetkään, ja koska ostan niitäkin huoletta, olisi mun mielestä vähän tekopyhää tuomita tämä käytäntö ja olla sen takia avustamatta. 

Isä muuten otti rahat vastaan - tiukan tenttauksen rahojen alkuperästä jälkeen - ja lähetti terveiset ja lämpimät kiitoksensa sanoen toivovansa, että olisi enemmän kaltaisiani ihmisiä. <3 Mulla meni roska silmään tuota lukiessa. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä se vuohi on sillä tavalla enemmän uhri, että sitä ei tainnuteta ennen tappamista. Se ripustetaan jaloistaan roikkumaan ja sen kurkku viilletään auki, kun se on täysin hereillä ja tietoinen kaikesta. Tämä ei todellakaan ole tuskaton tai nopea kuolema, vaan eläin roikkuu useita minuutteja sätkien, kivussa ja tuskissa, kuolemansa tuntien ja täynnä pelkoa, ja saattaa vetää tuskallisesti verta keuhkoihinsa. Youtubesta löytyy havainnollistavia videoita, joiden jälkeen tuntuu katsojasta siltä, ettei enää koskaan voi hymyillä. Onhan sekin julmaa, että meillä päin syödään eläimiä, mutta täällä ne sentään tainnutetaan (kaasulla/sähköllä/pulttipyssyllä) ennen veren valuttamista, joten eläimen ei tarvitse aistia kuolemaansa (mikäli tainnutus onnistuu, ainahan näin ei käy).

CougarWoman
CougarWoman

Joo, tuo on tietysti totta, hyvä ja tärkeä pointti.

Täytyy tosin tunnustaa, että en minäkään omia kanoja lahdatessani niitä ensin tainnuta, pää pölkylle vaan ja chop chop. Tosin tämä kuolema on tietysti välitön tai ainakin nopeampi kuin isomman eläimen kuiviin vuotaminen. 

Pelottavaa (Ei varmistettu)

Voi Puuma. Olen lukenut tätä blogiasi kyllä ja nyt olen kyllä vähän huolissani. Ymmärrän, että sinulla on tylsää eivätkä nuo satunnaiset rakastajat - edes eksoottiset sellaiset- tyydytä seikkailuhaluasi enää. Haluat enemmän elämyksiä ja tavallinen elämä toimistossa on tylsää:)
Mutta se, että lähdet Lähi-Itään sekoilemaan eri miesten kanssa ja leikkimään rauhantarkkailijaa, kuulostaa tosi pelottavalta sinun taustallasi.
Aloita mielummin vaikka laskuvarjohyppyharrastus tai mikä olisi vielä extremimpää:auta kotimaassa olevia vähävaraisia tai sairaita, vanhuksia. Tai jos haluat äärikokemuksen, hanki lapsi. Sen jälkeen kaikki nuo edellä mainitut asiat asettuu oikeisiin mittasuhteisiin ja heräät todellisuuteen. Ja tämä kaikella hyvällä.

Aloitteleva p (Ei varmistettu)

Passiivisagressiiviset kommentit sanotaan Aina "kaikella hyvällä". Kun et itse ymmärrä parastasi. . Lol.

CougarWoman
CougarWoman

Joskus ne sanotaan myös "ei millään pahalla, mutta.." ;)

Anon 123 (Ei varmistettu)

Tämä suunnitelma kuulostaa niin pinnalliselta!
Siellä paikan päällä voi sitten kikasautella muutamaa teiniä ja jälkikäteen tuntea olevansa hyväntekijä.
Ei mene järkeen. Eipä kai tarvitsekaan, kun en ole itse menossa minnekään..
Mua ällöttää ajatus siitä että menet sinne hyvän järjestön nimissä ja sitten käyttäydyt sopimattomasti. Se vesittää kaiken sen järjestöjen pohjatyön mitä siellä on tehty vuosia!
Ärsyttää todella paljon! Harmittaa että olet niin itsekäs ja lyhytnäköinen! Ja lapsellinen.

CougarWoman
CougarWoman

Parasta tässä kommentissa on se oletus, että menen sinne "teinejä kiksauttelemaan"; vaan kävikö mielessä, että saatan mennä sinne ihan päinvastaisella motiivilla: rauhoittumaan ja elämään ns. askeettista elämää, johon seksi ei kuulu missään muodossa? :)

Pelottavaa (Ei varmistettu)

No vähän vakea ajatella askeesia mm näiden postauksien jälkeen

http://www.lily.fi/blogit/cougarwoman/paluu-arkeen-nyyh

CougarWoman
CougarWoman

Ymmärrän, että voi olla vaikeaa, mutta mitäpä jos kuitenkin yrittäisit? :) 

CougarWoman
CougarWoman

Eli koska mulla on villihkö seksimenneisyys (ei edes ole, jos vertaa keskivertosinkkuihin ja yhden illan juttuihin), niin en ole oletusarvoisesti kelvollinen tekemään mitään oikeasti hyvää ja pyyteetöntä? Mun mielestä aika pahasti sanottu, ihan aikuisten oikeasti. 

Voi Coug (Ei varmistettu)

Ei tässä ollut kysymys hyväntekeväisyyden arvostelusta.
Sehän on hienoa. Minulla on Planin kautta kummilapsi, käyn viikottain lukemassa sanomalehtiä vanhainkodissa ja lisäksi lahjoitan Helsinki Missiolle kuukausittain. Osallistun rahallisesti, kun aikaa ei ole.
Mutta hyväntekijän tulee käyttäytyä sääntöjen mukaan. En minäkään harrasta seksiä vanhusten kanssa. Ja jos harrastaisin, luulen että järjestöni ei haluaisi minua enää lukurinkiin. Säännöt. Ja niiden rikkominen tässä häiritsee.

Ja juu, en usko että lähdet sinne selibaattitarkoituksella. Eikös siellä edellisellä matkalla tarttunut jotain haaviin "hyvien tekojen lisäksi"?

eelihminen
Eelihminen

Niin siis, koska sota-alueellehan tietysti lähdetään hakemaan pakokokemuksia. Koska muualta niitä ei saa.

Annakka (Ei varmistettu)

Hyvä Anon 123!

Mielestäni liität nyt kaksi toisiinsa mitenkään liittymätöntä asiaa yhteen. Puuma on menossa auttamaan Lähi-Itään paikallisia ihmisiä, eikä hänen ja miehensä välinen vapaasuhde liity millään tavalla, siihen että pystyykö hän auttamaan paikallisia ihmisiä. Vaikka Puumalla olisi rakastajia Lähi-Idässä, ei se tee hänen avustustyöstään yhtään moraalisesti huonompaa.

Sen sijaan toisen ihmisen haukkuminen pinnalliseksi, itsekkääksi ja lapselliseksi, on loukkaavaa ja moraalisesti tuomittavaa. Jos itse kirjoittaisit syvimmistä haaveistasi ja halustasi auttaa muita, ja miltä sinusta tuntuisi, jos joku tulisi haukkumaan sinua ja väittäisi, ettei sinulla ole oikeutta sellaisiin unelmiin ja tavoitteisiin elämässäsi. Taisit ärsyyntyä niin, ettet kyennyt ajattelemaan Puumaa empaattisesti, inhimillisenä ihmisenä. Aika loukkaavaa.

Whaat?! (Ei varmistettu)

Avustustyö Lähi-Idässä ja naimisissa olevan naisen avioliiton ulkopuolinen suhde paikallisen miehen kanssa ei ehkä kuulosta moraalittomalta länsimaisen, itsenäisen naisen korvaan. MUTTA kyse ei olekaan meidän moraalisäännöistä vaan heidän. Että kyllä joo tekee hänestä huonompaa.
Avustusjärjestön rekryssä voisi tietty olla rehellinen ja kertoa vähän menneistä suhteistaan. Veikkaan että valinta osuisi johonkin toiseen henkilöön. Noin niinku aikuisten oikeesti.

Hyvä Annakka (Ei varmistettu)

Hänellä on varmasti hyvä sydän ja kauniit aatteet.
Hän vain ei osaa olla himoitsematta paikallista nuorta lihaa. Se taas ei ole paikallisen koodiston mukaista toimintaa.
On se jaloa lähteä avustustyöhön. Mutta siellä tulee käyttäytyä avustuskohteen säästöjen mukaisesti. Käsittääkseni näin ei aivan käynyt edellisellä matkalla. Siellä taidettiin "avustella" vähän muutakin kuin hyväntekeväisyyttä.

Käpynen (Ei varmistettu)

Ihanko tosissaan täällä kommentoivat ajattelevat, että seksuaalisesti aktiivinen nainen ei pysty tekemään ihmisoikeustarkkailijan (tai minkä tahansa muun ammatin) töitä? Te ulkoistatte nämä moraaliarvionne "paikallisen koodin" mukaiseksi, vaikka arvostelette Puumaa juuri niiden mukaan.

Toki kaikessa ihmisten kanssa tehtävässä työssä pitää säilyttää ammatillisuus (ja varovaisuus) ja tässä tapauksessa noudattaa niitä järjestön omia ohjeita.

Omia arvioitaan tehdessä kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka Puuma täällä kirjoittaa lähinnä seksikokemuksistaan, hän on ihan aikuinen, kokonainen ihminen, jonka elämässä on muutakin.

Kommentoi

Ladataan...