Ensimmäinen vuoteni bloggaajana

CougarWoman

Tänään on tasan vuosi siitä, kun vein epäröivät sormeni näppäimistölle ja aloin purkamaan tuntojani, synnytin ensimmäisen postaukseni ikinä. Muistan, miten kauan epäröin ennen kuin aloitin; uskallanko tunnustaa kenellekään – edes enemmän tai vähemmän anonyymisti – miltä minun päällisin puolin täydellinen elämäni oikeasti näyttää?

Muistan myös, että päätin aloittaessani kirjoittamisen, että tulen aina kirjoittamaan rehellisesti; dokumentoimaan omaa elämääni sellaisena kuin se oikeasti on. Etten tule koskaan kaunistelemaan totuutta tai koristelemaan vähemmän mairittelevia käänteitä pitsireunuksin.

Voin ylpeänä sanoa, että päätökseni on pitänyt. Olen soutanut ja huovannut, tehnyt itsekkäitä ja/tai epäloogisia päätöksiä; olen itkenyt, nauranut, murehtinut, turhautunut ja ollut onneni kukkuloilla - enkä ole pelännyt kertoa siitä. Olen kasvanut henkisesti ja pienentynyt fyysisesti; ensimmäistä postausta naputteli 101-kiloinen naiseudestaan ja haluttavuudestaan epävarma otus, ja nyt näppäimistöä naputtelee 19 kiloa keveämpi ja tuhat kertaa hymyilevämpi, itsevarmempi ja ennen kaikkea enemmän itsensä ja kehonsa kanssa sinut oleva Nainen.

Suhteeni Ykkösmieheen on paradoksaalisesti (?) parantunut, ja olen - vastoin kaikkia odotuksiani - saanut Nörttipojasta paitsi rakastajan, myös hyvän ystävän. En olisi koskaan uskonut, että suhdettamme voitaisiin mitata vuosissa; mutta tässä kuussa tuli 14 kuukautta ensitapaamisestamme

Olen liikuttunut siitä, miten paljon ymmärrystä ja myötätuntoa kontroversiaali blogini on synnyttänyt. Siitä, että ihmiset pystyvät, elleivät hyväksymään niin ainakin myötäelämään; käsittämään että elämä ei aina jaa pöydän parasta kättä, ja että joskus se huonokin käsi pitää pelata loppuun ellei halua luovuttaa ja heittää kortteja pöytään.

Jaksan edelleen toivoa sitä värisuoraa. Siihen asti pelaan kortit tiukasti vasten rintaa, vaikkakin hieman suuremmilla panoksilla ja isommalla riskillä kuin mitä ehkä olisin toivonut ja varmastikin mikä olisi järkevää. Pokerinaamakin pitää - useimmiten. 

Kiitos kaikille vaki- ja satunnaislukijoilleni. Teidän myötätuntonne ja kritiikkinne, mielipiteenne ja näkökulmanne auttavat minua kyllä (vaikka en mielelläni neuvoja vastaan otakaan, heh). On aina hyvä sparrata tuntemuksiaan, ja blogini kautta elämäni on vähemmän kaoottista ja enemmän jäsenneltyä – kaikessa rosoisuudessaankin. 

Joskus, kun tummat pilvet roikkuvat uhkaavina ja pahaenteisinä pimentäen koko maailman, voi yksikin rohkaiseva kommentti luoda sen ensimmäisen säteen aurinkoa; sen joka varovaisesti raottaa pilviverhoa ja antaa lupauksen jostain paremmasta ja kirkkaammasta. 

 

Kommentit

Miiza

Elämä on epätäydellistä. Itse en ainakaan jaksa lukea iänikuisia blogeja täydellisestä elämästä, täydellisesti sisustetussa omakotitalossa, täydellisen perheen kanssa täydellistä muotia toteuttaen :). Musta on kiva, että blogimaailma muuttuu inhimillisemmäksi ja löytyy tällaisia blogeja, joissa häpeilemättä paljastetaan omat haavat ja arvet (ja synnit!)...

Onnea 1-vuotiaalle :)

kuolematon (Ei varmistettu)

-19kg???? O.O Wou! Tosi upeeta!!! Ja sähän alotit öö.. vuoden alussa suunnilleen? Aivan loistava saavutus!

Hyvä, että lupaus rehellisestä blogista on pitänyt :) Asioiden kaunistelu on turhaa, kritiikkiä varmasti tulee (myös minulta), mutta lähinnä itsesi takiahan sä tätä blogia kirjotat, jonka vuoksi on tärkeää kertoa asiat niinkuin ne on :) jatka samaan malliin!

P.s koska voidaan lukea sun ja nörtin tapaamisesta??!

Platypus

Uudistunut fyysinen ulkomuoto kielinee henkisestä tasapainosta itsesi kanssa. Upeaa! 
Sääli, etten ole alusta asti seurannut, mutta varmasti löydän vielä sen ajan kun saan kahlattua kaikki postauksesi läpi! :)

Aurinkoista viikonloppua!

Toimitus
Toimitus

Oho, onko siitä vain vuosi!?! Onnea blogisynttäreiden johdosta :)

Muistamme kyllä, kun huomasimme blogin ensimmäiset postaukset - "ei voi olla totta!" ja "aivan mahtavaa!" kaikuivat kommentit toimituksen käytävillä. On ollut upeaa seurata rehellistä, avointa ja rohkeaa blogiasi. Kiitos tästä vuodesta, toivottavasti tulevana vuonna saamme jatkaa kiinnostavien ja keskustelua herättävien postausten lukemista.

Nostamme perjantaionnittelumaljan ja toivotamme ihanaa viikonloppua!

mixed fuss

Ensinnäkin, kiitos rehellisestä blogista jota jo vuoden olen saanut seurailla. Ihan oikeasti kaikkea hyvää tulevaan :)

Toiseksi, jumaliste, 19 kiloa!? Aivan mielettömän upeeta! Taputan croissantti suussa, haen kohta seuraavan extra hillolla ;)

Oranssinen

Onnea vuosikkaalle!

 

Organic lover

Aloin lukea blogiasi vasta pari päivää sitten ja olen ihan koukussa! Miehenkin mielenkiinto on herännyt ja kyselee, että mitä sitä oikein luetaan kun noin hihittelee. Tää on oikeasti paljon parempi kuin yksikään sinkkuelämää sarjan jakso. Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin kirjoituksen otsikon aluksi väärin: ensimmäinen vuoteeni bloggaajana. Ajattelin että onpas kinkyä :)

Huh, 19 kiloa! Mahtavaa työtä!

Toisekseen, älä pliis ainakaan lopeta kirjoittamista! Olen alusta asti lukenut sun blogia, ja harvassa (no okei, ei ehkä täällä Lilyssä, mut noin niinku yleisesti) on ne bloggaajat, jotka kirjoittavat oikeasti hyvin, hauskasti ja oivaltavasti, oli se sitten sivusuhteesta tai kanojen kasvatuksesta (!).

Kiitos kivasta ja elämänmakuisesta blogista. Olen lukenut sitä alusta lähtien.

Kaikkea hyvää!

Kiitos aivan mahtavasta ja rehellisestä blogista :) 

veerala (Ei varmistettu)

Olen viimeisen vuorokauden aikana lukenut ensimmäisen blogivuotesi kaikki postaukset. Ehkä tässä vaiheessa on hyvä antaa ensimmäinen kommentti :)
En osaa sanoa olenko puolesta vai vastaan, mutta pidän tyylistäsi kirjoittaa. Tekstin takana on selvästikin fiksu ja rehellinen (hehe, ehkä 'todellinen' olisi sopivampi) ihminen. Malttamattomana luen eteenpäin :)

CougarWoman
CougarWoman

No jo on lukusavotta sinulla takana! :) 

Kiitos <3 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.