Hei sinä Kiva Audimies <3

CougarWoman

Kävipä eilen peikkomainen flaksi. Olin liian pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen köröttelemässä kotiin päin uskollisella Pikkuvolkkarillani, kun viimeisessä t-risteyksessä tein auton ajavuuteen vaikuttavan krusiaalisen virheen ensimmäistä kertaa koko kaksikymmenvuotisen ajourani aikana; tuuppasin vaihteen vahingossa kolmoselle ykkösen asemesta.

Arvaahan sen, ettei edes uskollinen Pikkuvolkkari tahdo lähteä pysähdyksestä eteenpäin kolmosvaihteella, joten autoni sammahti lähes keskelle risteystä, tukkien vasemmalta tulevien kaistan. Vähänks noloo, kuten teineillä ainakin ennen muinoin oli tapana sanoa. 

Pahaksi onnekseni kyseinen tie on suhteellisen vilkas; ja olin jo odotellut hetken sitä sopivaa rakoa, johon sujahtaa turvallisesti aiheuttamatta muille jarrutustilannetta  – ja siksi vasemmalta vielä melko kaukana tuleva auto, uudenkarhea Audi, ehtikin joutumaan pysähtymään ennen kuin sain auton startattua uudelleen ja ajettua eteenpäin.

Mainittakoon, että auton uudelleenstarttaamiseen kului hyvällä tsägällä ehkä puoli minuuttia; sillä en panikoitunut, en lyönyt käsiä silmien eteen, en alkanut kirkumaan ja parkumaan hysteerisesti. Sen sijaan huokaisin syvään, painoin kytkimen pohjaan, starttasin ja vaihdoin vaihteen ykköselle. 

Tämän kolmenkymmenen sekunnin aikana Audia manööveerannut Kiva Audimies <3 katsoi kuitenkin tarpeelliseksi nojata autonsa äänitorveen koko setämiehen auktoriteettinsä antamalla voimalla.

Kuulepas Kiva Audimies <3. Minusta olisi mukava kuulla, että mikähän motiivi sinulla oli äänimerkin antamiseen. Luulitko ehkä, että minä, häilyvä naisihminen ja muutenkin ylenmääräinen hysteerikko, päätin, että kas – tässäpä onkin hyvä paikka parkkeerata auto ja laittaa vaikka vähän huulipunaa?

Tai ehkäpä luulit, etten edes itse huomannut pysähtyneeni; ja että katsoit kansalaisvelvollisuudeksesi huomauttaa pysähtymisestäni töötäten kuin mielipuoli?

Kehottaisin sinua, Kiva Audimies <3, tutustumaan Tieliikennelain pykälään 34. Siinä nimittäin määritellään – ja yksinkertaistan nyt hieman, koska epäilen että penaalista löytyy terävämpiäkin kyniä – että sitä jännää tuuttausaparaattia saa käyttää vain vaaran välttämiseksi ja/tai siitä varoittamiseksi, mikäli löydetään itsemme taajaman sisäpuolelta. Sitä siis ei käytetä egon- taikka munanjatkeena. Sitä ei käytetä vain, koska töissä oli paska päivä, tai koska vaimo nalkuttaa ja lapset ovat gootteja. Ellet usko minua, kehotan sinua kilauttamaan vaikkapa Esko Riihelälle. Sillä Esko tietää. 

En siis ihan, Kiva Audimies <3, nyt ymmärrä, että mikä vaara sinua mielestäsi kohtasi, kun nelikymppinen nainen vahingossa tussautti sammuttaa moottorinsa eteesi.

Ja ookoo - rehellisyyden nimissä on todettava, että kyllä minä itsekin sitä äänimerkkiä joskus olen varovasti sormellani nokkinut. Yleensä kuitenkin liikennevaloissa, sen jälkeen kun vihreä on palanut jo minuutin ja edessäolevan auton kuski on vielä keskittynyt ripsivärin korjailemiseen takapeilin avulla. Siinä tilanteessa kyseiselle henkilölle voi olla ihan asiallista huomauttaa sekunnin tyyttäyksellä, että voisi olla aika siirtyä eteenpäin. Silloinkaan ei tarvitse nojata siihen koko painolla vähintäänkin power napin kestoiseksi ajaksi. 

Oli muuten, Kiva Audimies <3, ihan helvetin lähellä, etten ottanut avainta virtalukosta, astunut ulos ja kävellyt luoksesi pientä palaveerausta varten. Olisin kävellyt autosi luokse, ja elehtinyt hymyillen, että sinun tulee avata kuskinpuoleinen ikkunasi. Jos minulla olisi ollut mukanani se yksi tilanteeseen sopiva esine, olisin sen tehnytkin. Nyt tyydyin vain esittelemään sinulle yhtä sormeani ajaessani ohitsesi.

Se yksi tilanteeseen sopiva esine. 

Kommentit

Mahdoton Nainen

Mulle kerran Audimies tööttäili kun kehtasin kävellä hidastamatta hänen eteensä - suojatielle. Näytin myös keskaria ja pahaa silmää.

Miiza

Tuli tosta pahasta silmästä mieleen ystäväni, joka aina autoillessaan pudistaa päätään ja mulkoilee, jos näkee törppöjä ja hän jaksaa aina mainita tästä pään pudistamisesta ja mulkoilusta, että "en tiedä huomasiko se (törppö)..." :D Juu liikenteessä harvemmin toisen kuskin mulkoiluja tai pään pudistuksia ehtii huomioimaan. Mutta jalankulkija voi aina mulkoilla, ja pitääkin :)

Mahdoton Nainen

Se on mulla ihan tapana suojateitä ylittäessä, että jos näen autoilijan tulevan kovaa vauhtia kohti niin tuijotan sitä pahalla silmällä kunnes se tajuaa jarruttaa (jos se ei siis tajua siitä suojatiellä kävelemisestä jo).

oup (Ei varmistettu)

"... ja lapset gootteja." Repesin!

Peikkomainen flaksi? Olisit vaan käynyt sanomassa suorat sanat audimiehelle että "Herää pahvi!" :)
(Minulla on kotiavaimissa Hugo-avaimenperä.)

watch this space

Ei tainnut olla Audi, mutta tuli mieleen yksi kohtaaminen urpon kuskin kanssa. 

Oltiin taannoin eksän kanssa ulkoiluttamassa koiraa, ja ylitettiin siinä tietä suojatien kohdalla. Huomattiin, että suojatietä lähestyy auto, joka ei näytä olevan hidastamassa ollenkaan. Ehdittiin siinä nipinnapin alta pois, mutta jos koira olisi esim. edes sekunniksi pysähtynyt tai päättänyt lähteä eri suuntaan, niin huonosti olisi käynyt. Eksä sitten tietty ihan ansaitusti näytti kuskille valittua käsimerkkiä. No mitä teki tämä kuski? Pysäytti auton jalkakäytävälle, nousi autosta ja alkoi huutamaan eksälleni että "mitä sä mulle keskisormea näytät???" ja vaati eksääni tulemaan lähemmäksi niin "mä sulle käsimerkit näytän!"

Että tämmöstä :D

AudreyN (Ei varmistettu)

Olet kyllä täysin oikeassa että tuossa tilanteessa töötin käyttö oli täysin turhaa eikä tarkoituksena ollut kuin pistää Audimiehen kiukkua eteenpäin. Olisikohan Audimies ollut tyytyväinen jos sä tästä aiheutuneesta mielipahasta olisit kotona sitten huutanut miehellesi? :)
Itsellä on niin huono reaktionopeus hermojen menetyksen ja tööttikäden välillä, etten paina sitä vaikka syytä olisikin (teini puskee skootterilla liikenneympyrässä eteen ja pakottaa minut äkkijarruttamaan keskellä ympyrää), koska äänimerkin käyttö tarkoittaa poikkeuksetta samaa kuin huutaisin: "Haista v%&amp;¤!!!" Tosin siinä tilanteessa kävi kyllä pari valittua sanaa mielessä...

annepa (Ei varmistettu)

Auton varustelu jatkuu, kiitos vinkista! Kirves jo on (poronhoitoalue) ja juomakippo (koira) sekä tietysti ensiapulaukku, raappa ja harja. Tämän tilanteeseen sopivan esineen hankin seuraavaksi. Voisin hankkia vastaavan myös töihin ja aina kun joku möläyttää jotain ihan pösilöä niin tilanteeseen sopiva esine vain käyttöön.

CougarWoman
CougarWoman

Mä olen nyt jo puoli päivää miettinyt, että miten tuo kirves ja poronhoitoalue liittyy toisiinsa. Että jos vesikauhuinen poro hyökkää kesken sunnuntaiajelun, niin sitä voi kalauttaa hamarapuolella ohtaan? :D

ahihihih (Ei varmistettu)

Vinkkivitonen: porokolari? Ite en kyllä pystyis kituvaa poroa tappamaan, mut voisin lainata kirvestä jollekin, joka pystyis. Eli taas uus vakivaruste autoon; pysyvä ja porontappoon kykenevä matkaseuralainen! :D

annepa (Ei varmistettu)

Porokolaripa hyvinkin. Työkaverini on kahdesti joutunut pistään poron kylmäksi kolarin jälkeen. Eka kerta meni kenttälapiolla ja toisella kerralla oli jo kirves mukana.

En minäkään tiedä pystynkö, mutta kait se on vain pakko. Sehän ois eläinrääkkäystä jättää elukka raanaan.

Eikös viime viikolla ollut uutinen, jossa autoilija oli törmännyt lapseen, jatkanut matkaa ja piipahtanut poliisiasemalla tekemässä lapsesta ilmoituksen? Oli sitten pikkuihminen kehdannut naarmuttaa keulan maalipintaa. Äiti oli kuullut tapauksesta, kun oli lapsen kanssa itse mennyt tekemään ilmoitusta ko. autoilijasta.

Miiza

Oi! Kylläpä nuo Audimiehet (ja Bemarimiehet ja Mersumiehet) jaksaa aina ilahduttaa liikenteessä <3 

Itse olen käyttänyt tööttää kahdenlaisissa tilanteissa: 

1. Liikennevaloissa, kun joku älypää jää nukkumaan rattiin, vihreän jo vaihduttua aikapäivää sitten. (ja muuten samassa tilanteessa minun uinahtaessa, saa minulle töötätä, jotta herään!)

2. Kun itseään mestarikuskina pitävät riemuidioottihullut vaarantavat liikenteen, esimerkiksi sompaamalla yllättäen eteen katsomatta lainkaan voiko kaistaa vaihtaa ja vielä niin, että joudun tekemään hätäjarrutuksen. Tai kerran, kun eräs Kuorma-autokuski päätti lähteä seikkailemaan hytissään ajon aikana aiheuttaen sen, että kuorma-auto ajelehti moottoritiellä kaistaltatoiselle. Tiedän, että kuski kulki hytissä eessuntaas, sillä siitä takaikkunasta näkee kyllä melko hyvin jos hytissä liikutaan! 

 

Miiza

P.S. Ärsytyksen, ketutuksen ja vihan purkamiseen ja levittämiseen käytän töötän sijaan keskisormea (harvase päivä) :D 

Luana (Ei varmistettu)

Jos teillä siellä ulkomailla onkin audimiehille eri liikennesäännöt, sä et vaan oo perillä niistä :P

Eilisen lupaukset

Mä en koskaan katso, näyttääkö joku keskaria. Olen paljon onnellisempi kun en näe semmosia. Toisaalta olen pysähtynyt suojatien eteen, jossa maleksii huonoryhtisiä, kalpeita nuoria jotka näyttävät keskaria, syy ei koskaan selvinnyt, elämän tuska? Paras tai pahin tapaus oli, kun yksi kaveri yritti juoksemalla ehtiä potkaisemaan autoa, mutta ei kerennyt.

Valoissa annan äänimerkin jos edellä oleva auto ei lähde vihreissä liikkeelle, mutten silloinkaan nojaa siihen samperin torveen. Joskus kyllä tekisi mieli, kun sivutieltä tullaan eteen niin että saa seistä jarrulla ja sen jälkeen edessä oleva auto ajaa 10 km/h alle sallitun ja päästää kaikki muut eteensä, eikä osaa käyttää risteyksissä niitä ihan oikeasti hyviä paikkoja. Mutta mitäpä se äänimerkki enää auttaa, jos sitä ei osaa (ehdi) painaa silloin kun sieltä sivutieltä tullaan eteen? 

Pyrin ehkä seuraavan 30 v. aikana saavuttamaan liikenteessä zen-tilan, jossa mikään ei haittaa, kiire on vain sana ja verenpaine pysyy vakaasti matalissa lukemissa. Kun antaa monen asian olla eikä tuhise ja valita kanssa-autoilijoista (korkeintaan mainitsee vierustoverille kohteliaaseen sävyyn niistä muista törpöistä koska kukapa ei joskus itse törppöilisi), niin oma olotila pysyy huomattavasti parempana kuin jos vetää rattiraivarit joka ajomatkalla. 

Oranssinen
50 shades of a Lady

Edellinen kulkimeni päätti aina silloin tällöin pysähtyä levähtämään, ihan ilman mitään sen isompaa syytä. Vaikka korjaamon sedät miten tutkivat ja mittailivat, ei tautia peltipatterosta löytynyt ja kyllähän siihen vuosien mittaan tottui, että auto vain silloin tällöin kesken sutjakkaan kulkemisen päätti hetkeksi hengähtää. Kun muutaman minuutin rauhassa odotteli, lähti se uudelleen käyntiin ja kulki kuin enkeli seuraavaan kertaan asti.

No tuo taipumushan aiheutti useampiakin henkeviä kohtaamisia kanssa-autoilijoiden kera ja tööttäämisiä & keskareita jakelivat he enemmän tai vähemmän.

Muutaman kerran kun itselle sattui vähän huonompi päivä, hyppäsin autosta ulos ja marssin tööttäilevien takapuskuriin hengittävien kuskien tykö, tempaisin oven auki ja tökkäsin autoni avaimet kuskille käteen. "Siinähän herran perkele (aina ne olivat miespuolisia) menee ja käynnistää jos paremmin osaa".

Ehkäpä korkoineen 180 senttinen amatsooni pitkässä nahkatakissa liekinpunaisine hiuksineen sähisemässä oven raosta hieman rauhoitti töötän päällä makaamista seuraavan kerran vastaavanlaisessa tilanteessa...

PS: yksikään hemmoista ei muuten lähtenyt yrittämään sitä käynnistämistä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.