Ihan pihalla!

CougarWoman

Vaikka koivuista ei ihan vielä vastoja taiteltaisikaan; vaikka pääskysiä ei vielä yhtä enempää näkyisikään, ja vaikka aamuisin joutuisikin vielä skrabaamaan ikkunoita, me olemme pihalla.

Ykkösmies ja minä rakastamme molemmat kesää yli kaiken. Rakastamme grillaamista, puutarhanhoitoa, purjehtimista, kalastusta ja metsässä samoilua. Rakastamme pihalla istumista aurinkolasit päässä; kylmälaukun hurinaa (toki sen sisältöäkin) ja kimalaisiakin. Avojaloin kävelyä viileällä nurmella, iltapäiväsaunomista.

Saatan seurata vapaana nurmikkoamme pilalle tonkivien kanojen puuhasteluakin tuntikausia; välillä ne tulevat tervehtimään, nokkaisevat hellästi pinkkiä kynsilakkaa varpaankynsissä, tai änkeävät syliin kotkottamaan käännelleen päätään heltat heiluen.

Kesäkuukausien aikaan olemme oikeastaan sisällä vain nukkumassa, ellei sada. Töitten jälkeen jakkupuku lentää nurkkaan (no okei, asetellaan tarkasti henkarille) ja jalkaan vedetään lämpötilasta riippuen joko shortsit tai verkkarit. Mukaan lasi sitruunavissyä, naistenlehti tai pokkari; ja työpäivän nollaus puutarhan perällä sijaitsevalla madalletulla terassillamme.

En edes muista, kuka kehitteli idean tuunatusta terassista; siis että tavallisen terassin asemesta kaivettaisiin lähes metrin syvä, neliönmuotoinen kuoppa, joka vuorattaisiin kivilaatoin ja reunustettaisiin erilaisilla viherkasveilla ja kukkivilla pensailla.

Sitä kuoppaa kaivettiin selät vihloen ja hiki valuen (kyllä, minäkin), mutta kyllä kannatti. Meidän "maakuoppamme" ja sitä ympäröivät kasvit eristävät meidät naapureiden uteliailta silmiltä; se on ikioma oasiksemme, salainen puutarhamme.

Joskus aurinkoisina viikonloppuina, kun hiiligrilli savuaa kutsuvasti makuhermoja kutkutellen ja lökötämme polyrottinkisohvillamme (jotka muuten istuvat mukavammin ja muistaakseni maksoivatkin enemmän kuin sisäsohvamme), tulee lomafiilis. Itseasiassa – ero kesämökkeilyymme on silloin tällöin melkeinpä ainoastaan onkivavalla ja purjeveneellä mitattavissa.

Jos oikein laiskottaa, voi ottaa pienet päikkärit ja urvahtaa suihkulähteen pulputukseen. Meidän kesäolohuoneemme ilman TV:tä tai MTV:tä; vakiartisteina kaiken maailman mileycyrusten ja pharrelwilliamsien sijaan mustarastaat ja peipposet, uteliaitten varpusten sirkutus, kroonisesti käheät varikset, ilkikuriset harakat. Närhen rääkäisy kaukaisuudessa säpsäyttää joskus ihan hereille asti. 

Sitten porukka vielä ihmettelee, ettemme halua asua kaupungissa.

Sateenkin varalle ollaan muuten nyt kehittelemässä ratkaisua; Ykkösmies aikoo nikkaroida pihasaunamme eteen katetun terassin, jota minä jo mielessäni sisustelen räsymatoin, puutarharyhmin ja amppelikukin. Haaveilen pienestä pallogrillistä, jossa voisi paistaa saunamakkaroita. Sateella istutaan sitten siellä. Mutta ei sisällä.

Onneksi ruohonvihreät jalkapohjat saa piiloon avokkaisiin. 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Off topic eksyin johonkin vanhempaan postaukseen jonka kommenteissa kerroit Ykkösmiehen "kitkaongelmasta" (josta olen todella järkyttynyt). Tuossa yhteydessä ei kuitenkaan tullut esille, onko tämä ongelma ollut suhteenne alusta asti? Mietin vain että kun seksuaalisuus tuntuu olevan sinulle varsin tärkeä asia niin oletko tehnyt suhteenne alussa tältä osin kompromissiratkaisun kun teillä tuntuu muuten synkkaavan hyvin? Itse huomasin kyllä jo nykyisen parisuhteeni alkuaikoina että emme ole makuuhuoneessa perfect match mutta suhteessa oli niin paljon muuta hyvää (ja on edelleen) että katsoin asiaa läpi sormien.

CougarWoman
CougarWoman

Ei, kyllä ne kitkaongelmat ovat ilmentyneet ihan muutaman viimeisen vuoden aikana...

Unilintu (Ei varmistettu)

Luin blogisi läpi pikakelauksella kun tänne eksyin, ja täytyypä kyllä sanoa, että hyvin kirjoitat. Jos et ole jo ammattikirjoittaja, tsemppiä tulevalle urallesi ;)

Ja ennen kaikkea, kiitos siitä, että olet ottanut vaikean asian esille ja antanut ajattelemisen aihetta aivan varmasti todella monille. Itse olen kokenut (en aivan samalla tavalla, mutta kuitenkin) "kielletyn" ihmissuhteen, ja vuosien jälkeenkin olen onnellinen ja kiitollinen, että sain sen kokea. Kiitän itseäni, että uskalsin. Olet useasti blogissasi puhunut eheytymisestä, ja tämä tunne oli vahva myös omassa "kielletyssä suhteessani". Vaikka suhde olikin melko lyhyt, se on muuttanut minua lopullisesti. Se oli enemmän kuin balsamia haavoille. Tikkejä, olisi varmaan osuvampi ilmaisu.

En nyt luonnollisestikaan tarkoita, että kulttuuriset tabut olisivat tie onneen ja ratkaisu naisten itsetunto-ongelmiin. Tarkoitan sitä, että merkitykselliset kohtaamiset eivät osaa järjestää itseään tarunhohtoisella tavalla kulttuurisesti hyväksyttyihin tilanteisiin ja muotoihin. Elämä tuppaa olemaan sotkuista hommaa. Ja ne jotka muuta väittävät tai yrittävät sitä muunlaisiin raameihin väkisin vääntää, ovat yksinkertaisesti väärässä. Parempi niin, että nostetaan kissa pöydälle, nähdään ne kaikki harmaan sävyt ja tunnustetaan ne ristiriitaisina sinne tänne sinkoilevat tunteet ja ajatukset. Ihan oikeasti teipataan se oma turpa jeesusteipillä kiinni ja kuunnellaan, kuunnellaan, kuunnellaan. Ja sitten yhdessä ihmetellään, että on se j*malauta kaikenkarvaista tämä ihmiselämä.

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos tästä. Luin kommenttisi tyyliin heti kun heräsin eilen, sitä kestohymyä ei hevillä sitten naamalta hangattukaan. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.