Jäähyväiset Mr. Mossadille?

CougarWoman

Ajattelin toissailtana, että nyt kun Taiteilija näyttää vahvasti olevan kehissä (vaikka mistä noista koskaan tietää, samalla rahalla se ghostaa tänään eikä koskaan anna kuulua itsestään), ja Mossenkin kanssa ollaan viimeksi nähty heinäkuussa, voisi olla viisasta pistää ihan virallinenkin piste minun ja Mossen “jutulle”.

Mossen työkiireistä johtuen viestittelykin on ollut todella vähäistä, juosten kustua ja pinnallista; kun taas minä raukka tarvitsen enemmän tai vähemmän jatkuvaa (tai ainakin säännöllistä) huomiota kontaktin muodossa pystyäkseni ylläpitämään tunnesidettä. Viestittelyn hiipuessa myös tunteeni hiipuvat, ja pohdin, milloin olen viimeksi edes ajatellut Mossea himoiten – varmaan joskus ennen sitä keikkaa ja kolmen kimppaa, jonka Mosse sitten joutui perumaan.

Siitä keikasta on jo yli kuukausi aikaa.

Turvauduin visuaaliseen materiaaliin ja selasin Mossen kuvia – vaatteilla ja ilman – puhelimestani.

Ei värähdystäkään.

Pistin Mosselle viestiä, kyselin ensin kuulumisia. Omaa taloa kuulemma ostamassa, nyt kun on iso koira, niin kerrostaloasunto alkaa käydä vähän pieneksi (no shit, Sherlock; miksiköhän asun omakotitalossa). Mosse ehtii  kysymään, olenko nähnyt Puuseppää keikan jälkeen, ja kerron, että itseasiassa en; koska jotenkin tuntuu, että meidän välinen yhteys on hiipumassa.

Josta päästäänkin sitten mukavasti itse aiheeseen; kysyn, pitäisikö meidän “write us off”.

Mosse reagoi järkyttyneenä.

Ei, hänellä ei ole mitään halua lopettaa yhteydenpitoa, vaikka viime aikoina onkin ollut kiire; koko elämä on ollut yhtä työtä ja koiran kanssa olemista, ja koko ehdotukseni tuntuu tulevan kuin puskista. Kun eikös kaiken pitänyt kuitenkin olla ihan hyvin?

Periaattessa joo. Mutta mitä järkeä on pitää rakastajaa, jota näkee tällä vauhdilla kerran puolessa vuodessa?

Ensi vuodesta tulee parempi, Mosse lupaa. Sitten on taas aikaa hengittää ja hengailla yhdessä, mikäli vielä olen kiinnostunut. Mosse kysyy suoraan, onko apajilla muitakin; ja vastaan todenmukaisesti, että ehkä on.

Ei kaiken tarvitse olla joko tai, Mosse selittää. Ei siltoja kannata polttaa ennen kuin on varma, että on menossa oikeaan suuntaan.

“And besides, you still haven’t got your threesome either. ;)”

Niinpä. Miksi yritän aina solmia kaikki langanpäät? Olenko kuitenkin niin sarjamonogamisti, että jollain tasolla en pysty ottamaan uutta rakastajaa, ennen kuin entinen on virallisesti ns. irtisanottu tehtävistään?

Onneksi on tolokun miehiä, jotka vaan toteaa, että minkään ei tarvitse olla lopullista. Kuten mummu olisi sanonut: elähän turhia hötkyile.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Taidat herkästi ihastua, kun muistelen, että Mosse oli sinulle elämän mies ja ajattelin jo, että eroakin pukkaa. Välillä elämässä menee niin, ettei ole aikaa monelle asialle, joten jos on yhteys johonkin ihmiseen niin miksi heti laittaa suhde kokonaan poikki. Tai sinulta on se yhteys tainnut jo hiipua, jos mietit suhteen lopettamista etkä vain kärtä tapaamista.

CougarWoman
CougarWoman

Niin ihastunkin :) Mutta en mä missään vaiheessa Ykkösestä eroamassa ollut...

Jep, niin kuin sanoinkin, niin yhteys hiipuu, mikäli kontakti hiipuu. Mutta mistä sitä tietää, mitä ensi vuonna tapahtuu! 

Aloitteleva p (Ei varmistettu)

Anna keittiöpsykologin analysoida: Mosse ihastui suhun vähän liikaa, ja tajus sen siinä vaiheessa, kun olisi pukannut kolmen kimppaa. Ettei hän halua jakaa sua. Ja siitä sitten pelästyi ja vetäytyi. Ja hankki koiran. Varmuuden vuoksi ISON.

Naislaif
Naislaif

Luulenpa, että sisälläsi tiedät jo vastauksen. Mutta, niin kuin viisas mummosi sanoi, niin ei tarvitse hötkyillä. Isot päätökset tulevat ihan itsestään myöhemminkin, vaikka vastauksen tietäsi jo aiemmin. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.