Kaikilla meillä on menneisyys

CougarWoman

“Mikä tuo arpi on?”

Makaamme alastomina sängyllä, minä pää Puusepän karvaisella rintakehällä. Sormeni on piirrellyt raukeita kuvioita vatsaansa ja havahtunut v:n muotoiseen ihopoikkeamaan ihan navan vieressä, joka on kuin pieni palkeenkieli; saman muotoinen jonka saa puseroon jos meinaa kiireessään ottaa ovenkahvan mukaansa sännätessään huoneesta toiseen hulmuava pusero ovenkahvaa liian läheltä liipaten, mutta pienempi. 

“Mä en tiedä haluanko mä kertoa. En halua että alat tykätä musta vähemmän.”

Melkein suutahdan; en voi äkkiseltään kuvitella, että jonkun pienen arven takana olisi tarina, joka saisi minut epäluuloiseksi Puuseppää kohtaan, tai antaisi minun ajatella hänestä eri tavalla. Kohotan pääni ja katson häntä suoraan silmiin; näen niissä häivähdyksen häpeää.

“No nyt sun on pakko kertoa”, totean pehmeästi edelleen silmiin katsoen. Puuseppä painaa pääni takaisin rintakehäänsä, kietoo kätensä ympärilleni, painaa nenänsä hiuksiini ja vetää syvään henkeä. On pitkään hiljaa.

“Mulla oli…tai siis mä olin nuorempana vähän…ennalta-arvaamaton. Black-outteja ja hillitsemättömiä raivareita, vuosia terapiassa. Ja väärässä porukassa, kansallismielisessä. Pilotti ja maiharit ja maastohousut – porukkaa, tiedäthän. Mutta en mä enää ole rasisti, mä opin, että viha kuluttaa eniten itseä.”

Puusepän ääni värähtää, muuttuu paksummaksi.

“Toi arpi on tappelusta. Sain puukosta. Kerroin kotona, että sattui töissä. Se meni vaan ihon alle, ei syvälle.”

Minua kylmää. Puusepän keho tärisee omaani vasten, ja kun kohotan kummastuneena katseeni, hän välttelee sitä; nieleskelee rajusti. Tajuan, että hän tosiaan pelkää reaktiotani.

Sillä välin kun etsin sopivia sanoja vastatakseni, rutistan Puuseppää lujasti sen merkiksi, etten ole menossa mihinkään; että en tykkää hänestä yhtään sen vähempää kuin viisi minuuttia sittenkään. Lopulta saan ajatukseni puettua sanoiksi.

“Sillä, mitä sä olet ollut, ei ole mitään väliä. Väliä on vain sillä, mitä sä olet nyt. Ja tykkään susta sellaisena kuin sä olet nyt. Kaikilla on menneisyys. Kiitos, kun kerroit…kun uskalsit ja luotit.“

Tärinä lakkaa ja Puuseppä päästää nyyhkäisevän henkäyksen, rutistaa niin lujasti että melkeinpä sattuu. Hautaan nenäni kainaloonsa; en nosta katsettani, etten vahingossakaan näkisi Puusepän itkevän. Jotenkin luulen, ettei hän haluaisi minun näkevän.

Puusepän kaksoiselämän juuret ovat syvemmällä kuin olisin voinut kuvitellakaan. On vaikeaa edes kuvitella, minkälainen hän on ollut. Minä tunnen hänet vain sellaisena kun hän on nyt; älykkäänä, hieman turhautuneena, alisuorittajana, ujona. Mutta samaan aikaan reiluna, rehellisenä, hauskana ja positiivisesti erilaisena. Ihmisenä, jolla on polttava tarve olla sellainen kun hän oikeasti on, tuntea siten kun hän oikeasti tuntee. Mutta joka ei voi olla eikä tuntea vapaasti. 

Toivon, että minun luonani ja minun kanssani hän voi ja uskaltaa olla sitä kaikkea. 

Kommentit

evepaa

Ihana teksti ja todella hyvä pointti, joka on myös tärkeä. Meillä kaikilla on menneisyys ja se on ainutlaatuinen. Kahta samanlaista kokemusta ei löydy. Meistä jokainen on elämässään varmasti mokannut, jotkut jopa isommin ja jokainen katuu elämässään joitakin tehtyjä valintoja. Kaikki ovat kokeneet iloa ja surua, jotkut jopa suurta tuskaa. Se, mitä olemme elämässänne kokeneet ja mitä olemme valinneet on tehnyt meistä sen ihmisen mitä olemme nyt, mutta se ei silti tarkoita, että me olisimme sama asia kuin menneisyytemme. Olemme vain menneisyytemme tulos, emme sama asia kuin menneisyytemme. Ihminen on kasvava ja oppiva eläin, siksi on jopa erittäin loogista, että olemme tänä päivänä hyvin erilaisia kuin vuosia ja vuosia sitten. Kuten tulemme ehkä myös olemaankin hyvin erilaisia jonakin päivänä kuin mitä olemme tänä päivänä ja se on okei - se on elämää.

Ihmistä ei siis pitäisi missään nimessä tuomita sen mukaan millainen hän on ollut vaan millaiseksi hän on tullut eli millainen ihminen hän on nyt. Siinä teitkin ihailtavan oikein CW ja siitä todella isot hurraahuudot! On toki luonnollista, että jokaisella ihmisellä on asioita, joita he eivät hyväksy ikinä, oli kyseessä sitten tämä päivä tai mennyt päivä, mutta sekin on osa elämää ja olemme kaikki erilaisia.

Ehkä meikä lopettaa filosofoinnit tähän ;)

CougarWoman
CougarWoman

Näinpä. Olisi itseasiassa aika pelottavaa (ainakin omalla kohdallani, hehe), jos olisin vielä täsmälleen samanlainen kuin vaikkapa kaksikymmentä vuotta takaperin! Huh, onneksi en ole.

Sun filosofointeja on aina kiva lukea, että ei kun vaan jatkossakin! <3 

evepaa

Oi kiitos! Olen yleensä aika laiska miettimään yhtään mitään, mutta aina välillä pukkaa tällanen oikein filosofinen ajatus. Kiva, jos niistä on iloa <3 Lupaan sitten jakaa jatkossakin ne tänne ;)

Itse olen vielä nuori, ikää vasta vähän reilut 20vuotta, mutta olen silti onnellinen etten ole itse samanlainen kuin vaikka ihan silloin 20vuoden pintaan olin, vaikkei siitä kauaa olekaan aikaa. Itse olen näinä vuosina kasvanut ihmisenä aivan mielettömästi ja olen siitä todella iloinen. Se on vaatinut kyllä paljon, mutta sen arvoista. Toki se kuuluu vähän tähän ikääkin, tässä iässä sitä itseään muovataankin oikein urakalla nimenomaan, mutta silti mieletöntä huomata se tulos omassa itsessä. Odotan sitäkin, että mitä vielä tuleman pitää tällä saralla. Millaiseksihan mahdan vielä tullakaan? :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ilahduttavaa luettavaa, että väkivaltaisuudesta voi parantuakin.

CougarWoman
CougarWoman

Kai melkein kaikesta voi parantua, jos siihen on itsellä halua ja motivaatiota... 

Looking for...

Minusta ihmisen määrittää juurikin se, miten hän kokee aikaisemmat tekonsa. Puuseppä on oppinut ja kehittynyt ihmisenä. Hän on ehkä ennen tehnyt tyhmyyksiä, mutta hän ei ole typerä. Hän on nähnyt sen elämän ja oppinut, että parempiakin on. 

Eikä tuommoiseen voi oikein reagoida muuten kuin tiukemmin halaamalla. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Naiset, ei pitäisi uskoa pettäjäsivuilta löytyneen uuden tuttavuuden joka sanaa. Ei pidä antaa omaa luottamusta nettituttavuuksille niin, että kutsuu ensitapaamiseen myös puolison, siis myös toisen ihmisen kotiin. cw tietää riskit, mutta haluaa ja saa uskoa, että kaikki nettimiehensä ovat viestineet ja puhuneet vilpittömästi ja saapuvat vilpittömin aikein hänen kotiinsa. Olen esiintuonut toista näkökulmaa täällä usein, en enää cwn vuoksi, vaan nuorten, jopa alaikäisten ja yhä romanttisesti ajattelevien naislukijoiden vuoksi.

CougarWoman
CougarWoman

Tässä on totuuden siemen. Mutta minä en pelkää kutsua ventovieraita kotiini, en ainoastaan "ihmistuntemukseni" takia, vaan myös sen takia, että kotona on 65 kiloa suhteellisen reviiritietoista koiraa, joka puolustaa kyllä tarvittaessa.

Tämän lisäksi annan aina nettituttavuuden koko nimen, asuinpaikan ja FB-sivun ulkopuolisen tietoon, plus sovin, että viestitän tämän ulkopuolisen kanssa uuden tuttavuuden saavuttua kotiini kertoakseni, onko kaikki ookoo. 

Olen ennenkin sanonut samantyyppisiin kommentteihisi, että vähemmän riskiä tässä on kuin lähteä baarista tuntemattoman matkaan. Mutta riski on tietysti aina olemassa. 

Ja minun mielestäni romanttisessa ajattelussa ei ole mitään väärää, jos malttaa pitää kuitenkin jalat maassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jalat maassa tarkoittaa minulle sitä, että en pidä "reiluna, rehellisenä, hauskana ja positiivisesti erilaisena" tuntematonta ihmistä, joka tulee pariskunnan kotiin ja parisänkyyn, puolison poissaollessa ja tietämättä. Erilaisena kyllä pidän, kun aika moni rehellinen jättää moiset kotikutsut väliin.

CougarWoman
CougarWoman

Niin - itsehän sen jo sanoitkin; se tarkoittaa sinulle sitä. Mutta se, että se tarkoittaa sinulle sitä, ei tarkoita että se tarkoittaa kaikille sitä. 

Mutta tässä mennäänkin jo eri pointtiin, kun mikä alkuperäisessä kommentissa(si?) oli. Ensin keskusteltiin turvallisuudesta, nyt moraalista.

Ja jos Puuseppä hyväksyy sen, että olen avoimessa suhteessa, eikä minulta ole kielletty tuoda toista kotiini ja parisänkyyni puolisoni poissaollessa, ja on itse sinkku, niin en ymmärrä, miten se hänestä sen epärehellisempää tekee.

Olisiko kuitenkin niin, että pohjustat oletuksesi Puusepän epärehellisyydestä omaan moraalisiin arvoihisi, jotka siis "kieltävät" tämäntyyppiset tapaamiset? Vaikka näitä ei siis kaikkien asiaa koskettavien osalta (so. minä, Puuseppä ja Ykkösmies) ole kielletty. 

Kiinnostaisi myös - ihan siis ystävällismielisesti kysyttynä - että millä oikeudella katsot voivasi tuomita Puusepän epärehelliseksi? Ylläoleva huomioonottaen? Sinähän et edes tunne koko miestä. 

Pohdiskelenpa vaan :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

En tunne, en tuomitse, paheksuin käytöstä, josta itse kirjoitit. Sinulle tai Puusepälle ykkösmiehen koti ja sänky ei ole intiimi, mutta sinun sanasi ei todista, miten ykkösmies haluaisi kunnioitettavan kotiaan ja sänkyään, ja luvatta lainaus on epärehellistä tietämätöntä kohtaan. Ja tiedetään, että olet eri mieltä, sinä ajattelet, että saat tehdä yhteisessä kodissanne mitä sinua huvittaa, kun toinen on poissa.

CougarWoman
CougarWoman

Lyhyesti - kyllä. Niin kauan kuin sitä ei ole kielletty, se on sallittu. Se kun on myös minun kotini ja minun sänkyni (ihan taloudellisestikin), eikä vaan Ykkösmiehen koti ja sänky. Minä en siis lainaa luvatta, minä käytän omaani. 

Sinunkaan sanasi ei muuten todista, etteikö Ykkösmies sitä hyväksyisi (näin teoriassa), sinäkin vain oletat, ettei hyväksyisi, koska et ehkä itse hyväksyisi. ;) 

evepaa

Ikinä ei kannata toisen puolesta olettaa mitään eikä pitää omia uskomuksiaan ainoina oikeina. Mutta itse jos miettisin olevani avoimessa suhteessa niin ensimmäisimpinä tulee mieleen tuo, että mitä olen mieltä niistä puolisoni seksikumppaneista kotonani ja sängyssäni ja näin ollen sanoisin asiasta heti alkuun, jos se häiritsi. Tuntuu jotenkin oleelliselta kysymykseltä esittää omalle itselle, kun tällaiseen ryhtyy, joten vastapainoksi tälle toiselle kommentoijalle sanoisin, että Ykkösmies on asiaa voinut hyvinkin miettiä ja todeta, että asia on hänelle okei eikä asiaa ole siksi kielletty. Jos asia ei olisi okei, niin asia olisi kyllä mieleen varmasti putkahtanut jo tässä ajassa ja tullut siten esille ja jos mielikuvani on yhtään oikea suhteenne sisäisestä avoimuudesta, olisi Ykkösmies myös ottanut asian esille.

Hyvät vastaukset sinulla CW tässä kommenttiketjussa! Harvoin innostun lukemaan kommentteja, mutta tähän jaksoin keskittyä oikein kunnolla ;)

Mirabelle's (Ei varmistettu)

Kyllä mä niin ymmärrän. Nuorena likkana huorasin ihan mielenkiinnosta ja rahapulastakin. Voin ihan rehellisesti sanoa että saan tuomitsevia katseita niin naisilta että miehiltä jos tämä tulee joskus puheeksi. Se on niinku että ois sortunut pikavippeihin ja vanhempasi olisi maksanut ne pois. Häpeä on sellainen juttu mitä ihmiset turhaan potee ja rikkoo syyllisyydellään itseään. Tein nuorena tyhmyyksiä, so what, kuka ei olisi tehnyt. Se ei tarkoita etteikö voisi kääntää elämän suuntaa koskaan fiksumpaan päin. :D

Anyway mun piti kysyä ihan sellaista saatko sä Puumis koskaan vuosienki takaa vonkausviestejä?

CougarWoman
CougarWoman

Tämä on just oikea asenne! <3 

Mjoo noh, mikä lasketaan vonkausviestiksi? Kyllähän esim. Nörttipoika vielä koitti ehdottaa revanssia paljon sen jälkeen, kun meidän juttu oli loppunut...

Mirabelle's (Ei varmistettu)

Kiitti! Terve itsetunto tuntuu nykyään hukkuvan kaiken mahdollisen alle ( javielä pahinta liian itse kriittisyyden alle). Luin just Katja Kokon blogista fiksun kirjoituksen aiheeseen liittyen: http://katjakokko.com/taydellisyyden-tavoittelusta/

No siis just tuollaisia revansseja mitä nörttipoikakin lähettelee! Itse sain taas kerran jostain viiden vuoden takaa yhdeltä panolta ehdottelun revanssiin. Uskomatonta kuinka kauan joku säilyttää toisen tiedot! Mietin että saako muutkin naiset tällaisia vonkausviestejä? Keltäpä kysäistäkään kuin itse Puumikselta. ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.