Koti Helsingissä

Ladataan...
CougarWoman

Kaupallinen yhteistyö: Hotelli Arthur

Perjantaina, kun pallojäätelöt on syöty, Poeka katsoo minua.

“Let’s go home.”

Sanavalinta naurattaa minua; miten kukaan voi kutsua hotellihuonetta kodiksi? Ja jo yhden yön jälkeen?

Ja sitten tajuan: siltä se minustakin tuntuu. Kodilta.

En useinkaan pidä ketjuhotelleista, sillä ne ovat mielestäni niin kovin…kliinisiä ja aina samanlaisia. Ymmärrän kuitenkin toki, että tietynlainen “tasapäistäminen“ mahdollistaa ketjunlaajan laaduntarkkailun, kun kriteerit pidetään jotakuinkin identtisinä.

Ja joillekin se kliinisyys ja usein pelkistetty ja kiiltäväpintainen sisustus  on juuri se juttu, ihan samalla lailla kuin omaa kotia ostavillakin: jotkut tykkäävät uudesta, ja toiset rakastavat vanhaa.

Minä tykkään hotelleista, joissa on persoonallisuutta ja särmää, ehkä vähän rosoakin. Siksi pyrinkin yleensä suosimaan yksityisiä hotelleja ketjujen asemesta, ja niinpä ilahduin, kun löysin nettivaraussivuilta yli satavuotiaan hotelli Arthurin ihan Helsingin keskustasta. (Sain muuten paremman tarjouksen heidän omien sivujensa kautta, KesäHesa-kampanjansa ansiosta. Kannattaa siis aina tarkistaa myös hotellin omat sivut!)

Hotelli Arthur lupautui ystävällisesti päivittämään huoneemme, vaikkakin uskaltauduin kysäisemään kaupallisen yhteistyön mahdollisuutta vasta saapumistani edeltävänä päivänä: varaamani huoneen sijaan löysimme itsemme ylimmästä kerroksesta, saunallisesta ateljee-huoneesta. Huoneen sijainti oli meille ihanteellinen; suojaisassa sopukassa vähällä käytävätrafiikilla.

Kuva on Arthurin nettisivuilta; oma sänkykuvani oli huomattavasti myllätympi!

Huone ei ehkä ole ihanteellinen pienten lasten kanssa matkustaville tai liikuntarajoitteisille, sillä huoneeseen pääsy vaati rappujen kiipeämistä – se oli yhdeksännessä kerroksessa, kun puolestaan hissi meni ainoastaan kahdeksanteen asti. Mutta meille vetreille nuorille (!!) tämä ei ollut ongelma.

Ja sitä särmää huoneessa oli. Ihastuin välittömästi huoneen puuelementteihin - lienevätkö ihan rakennuksen alkuperäisiä? Jos, niin pointsit siitä, että niitä ei ole häivytetty mihinkään, vaan otettu osaksi huoneen karismaa. Puu sisustusmateriaalina antaa minulle henkilökohtaisesti aina lämpimän, kotoisan vaikutelman.

Tykästyin myös tosi paljon nojatuoleihin, ja hehkutinkin niitä niin, että Poeka jo jossain vaiheessa toppuutteli naureskellen; come on, they are just chairs. Mutta kun ne oli niin kivoja! It’s like from this angle you only see regular white leather and then you look at the side and go boom! Look at these embroideries! (Okei, ehkä olin vähän vaahtosuinen haha.)

Kuvan käsilaukku ei kuulu sisustukseen.

Ja se sauna! Se lämpesi kolmena iltana neljästä; Poeka ei saanut siitä tarpeekseen. Halusin antaa hänelle omalta osaltani suomalaisen loman; suomalainen sauna ja karjalanpiirakat aamiaisella olivat olennainen osa tätä elämystä ihmiselle, joka ei ole oikeastaan koko elämänsä aikana ollut lomalla, saati yöpynyt hotellissa.

Persoonallisuutta – check. Särmää – check. Rosoa – aamiaisesta mainittakoon, että siellä oli ruuhkaa. Tämä on tietysti odotettavissakin kesäisessä Helsingissä, mutta olisin toivonut, että henkilökuntaa olisi ennakoiden työllistetty sen verran enemmän, ettei olisi ollut tarvetta itse raivata tilaa pöydälle; edellisten aamiaisvieraiden astioita piti siirtää syrjään useampana aamuna. Pikku vaiva tietysti, mutta eh…tätä joudun tekemään joskus kotonakin (köhköh). Tästä vähän risuja siis.

Toinen parannusehdotus ns. ruokarajoitteisia ajatellen (Poeka kun ei syö sianlihaa): aamiaistarpeet olisi hyvä nimikoida erikseen sen sijaan, että kattauksen päässä on yksi “menu”, jossa luetellaan, mitä kaikkea on tarjolla. Nyt piti alussa vähän arpoa, että missä leikkeleessä on sianlihaa ja mikä on kalkkunaa; ja mistä lihapullat on valmistettu.

Toisaalta taas - aamiaishenkilökunta oli ruuhkasta huolimatta kyllä hyvinkin ystävällistä, ja pysähtyi näennäisen kiireettömästi ja hymyillen kertomaan jokaisen leikkeleen ja muun lihaisan aamiaistarpeen sisällöstä erikseen. Tuli tunne, että täällä panostetaan henkilökohtaiseen asiakaspalveluun. Myös se, että aamiaistilaan astuessa lähes jokainen vastaan tuleva henkilökuntaan kuuluva toivotti hyvät huomenet ja hymyili – tuli olo, että huomattiin ja huomioitiin.

Ja itseasiassa – kun kirjautuessani ulos nappasin vastaanotosta hotellin käyntikortin, huomasin, että kodikkuus ja ystävällisyys olivat juurikin hotellin avainsanat. Hyvin brändätty?  

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienosti mainostettu hotellia! Kun tällaista blogia olet nyt jo monta vuotta pitänyt ja hankkinut poikia panokavereiksi, niin olet varmaan näyttänyt tämän tuotoksen myös sille ykkösmiehellesi. Ei hän ainakaan ole voinut olla huomaamatta blogin kirjoittamistasi. Mitä mieltä hän on blogistasi?

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos! :)

Ykkösmies ei puhu suomea, kuten blogin vakkarilukijat tietävätkin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei se suomen puhuminen estä kiinnostusta. Varmaan häntä kiinnostaa, mitä kirjoittelet. Tarvittaessa hän voi käyttää myös käännöskonetta ymmärtääkseen, mitä olet blogiisi satuillut.

MimijaGugu (Ei varmistettu)

Minä olen seurannut blogia jonkin aikaa, enkä tiennyt että miehesi ei ole suomenkielinen. Toisaalta enpä tiedä, mitä lisäarvoa tieto tuo..
Mua skidisti häiritsee tämä vanhempi nainen-nuori maahanmuuttaja mies-kombo. Jotenkin on sellainen fiilis, että se maahanmuuttaja (/pakolainen?) yrittää löytää itselleen jotain millä jäädä maahan eli vähän niin kuin "kaikki käy"-mentaliteetti. Tosin, sinä kai et ole se "oikea", koska olen ymmärtänyt että olet naimisissa.

Tuo hotelli on sellainen, jonne majoitetaan aina duunipaikan aasialaiset (lähinnä intialaiset) konsultit. Muut tyypit majoittuvat aina vähän kivempiin hotelleihin. Itse pidän Havenista sekä Fabianista; ovat enemmän mun tyylisiä. Mutta mä en yleensä yövy hotelleissa Helsingissä, kun asun siellä.

CougarWoman
CougarWoman

Ei se sinällään mitään lisäarvoa tuokaan, nyt vaan oli puhetta blogin "näyttämisestä", niin ajattelin mainita. :)

En usko, että kyse on "kaikki käy" -mentaliteetista, vaikka häntä vanhempi olenkin...tosiaan niin kuin sanoit, olen naimisissa. Kyllä tässä on ihan oikeaa toisesta välittämistä taustalla, molemminpuolisesti. Jos kaikki kävisi niin kai hänen olisi helpompi "valita" joku sinkku..? 

Täytyy tsekata noi mainitsemasi hotellit, never heard! :)

MimijaGugu (Ei varmistettu)

En purematta niele tätä toisesta välittämis-teoriaa.
Olen edelleen sitä mieltä, että näille maahanmuuttajanuorille sinä edustat "green card'ia", keinoa jäädä, kun taas he ovat sinulle hetken huumaa.
Toisaalta, molemmat osapuolet ovat tietoisia sopimuksesta ja näin ollen, jos toinen ryhtyy leikkiin piiloagendalla, se on voi, voi.
Ja kai sinä jonkinlainen sugar mama oletkin, kun kustansit hotelliviikonlopun seuralaiselle. Nyt on, kuule, vastaanottokeskuksessa linjat kuumina, kun kaikki kaverit tekevät profiileja mille lie saitille.

joo.. (Ei varmistettu)

Nii siis tästä tekstistä ei käy selville onko turvapaikka jo saatu... Jos oleskelulupa on muutenkin omasta takaa niin eipä sillä green cardilla enää mitään tekisi ;) Sitäpaitsi migri kyllä syynää avioliittoon nojaavat hakemukset läpi valeliittojen varalta, ja joka vuosi näitä jää haaviin. Itsekin tunnen yhden (oman ikäiseni) pakolaisen jolla nyt on jo turvapaikka, tavatessamme ei vielä ollut. Hakemus oli jo kertaalleen hylätty kun migrissä silloin kovat tulostavoitteet/poliittinen painostus, sen jälkeen valitus hovioikeuteen mutta aika harvoinhan nuo valitukset menee läpi.. Eipä sieltä silti mitään kosintoa kuulunut. Tällaiset romanssit saattaa olla ihan molemmille osapuolille hetken huumaa, molemmat pakenee omaa tilannettaan. Mitäkö se Poika pakenee? No vaikka masentavaa arkea, sodan traumaa ja mahdollisuuksien puutetta. Toisen syli voi olla vain paikka hengähtää hetki.

CougarWoman
CougarWoman

No just näin. <3

CougarWoman
CougarWoman

Sugar mama! :D Mä taas näen ton hotellihomman niin, että kun olin sinne itse kuitenkin menossa, ja hinta oli sama yhdeltä tai kahdelta hengeltä, että en mä sille mitään kustantanut kun saman olisin maksanut kuitenkin. 

Ja muut kuluthan maksettiin jotakuinkin puoliksi. 

Ja mehän ei muuten tavattu millään saitilla, vaan Messengerissä ;)

Hiljainen (Ei varmistettu)

Missä olet? &lt;3 :(

CougarWoman
CougarWoman

Kyllä mä täällä vielä olen - vähän ikävämpiä sattunut viime aikoina lähipiirissä, niin ei ole oikein ollut energiaa kirjoittaa...Nyt tosin alkaa helpottaa vähän. 

Kiitos kun kaipailet <3 

Hiljainen (Ei varmistettu)

Voi ei. Voimia! ❤
Kyllä mä kaipailen ja heti jos ei "normaaliin rytmiin" kuulu.
On se jännää miten sitä kiintyy, ja pitää toista ystävänä,(kuvaavamman sanan puuttuessa) vaikkei ole ikinä nähnyt.
En tiedä miltä tapahtuisi,jos sinä lopettaisit kirjoittamisen,
(halu,ajanpuute,onnettomuus...)
apua..!
Ja muutaman kerran sitä on jo pelätty.. :(

CougarWoman
CougarWoman

Voi ihana <3 

Olen mä sitä lopettamistakin joskus miettinyt, mutta sitten tulee tämmöinen kommentti ja sit ei vaan voi <3 

Kommentoi

Ladataan...