Kun minä ja Valokuvaaja tapasimme

CougarWoman

Asiakastapaaminen oli yhtä tervassa takkuamista. Ajatukset eivät tuntuneet pysyvän koossa, vaan lentää räpistelivät hajanaisena parvena spekuloimaan tulevaa tapaamista Valokuvaajan kanssa. Kädet hikoilivat niin, että jouduin vaivihkaa pyyhkimään niitä hameeseeni keskustellessani asiakkaamme operationaalisesta tulevaisuudesta meidän yrityksemme kanssa.

Jotain ilmeisesti kuitenkin tein oikein, sillä poistuessani minua kätteli kaksi hangonkeksinä hymyilevää miestä. Kutsuin heidät vastavierailulle, ja he nyökyttelivät kuin auton kojelautaan kiinnitetyt pikku-ukot.

Jo asiakkaan parkkipaikalla ensimmäiset hermosauhut – olin taktisesti pysäköinyt siten, ettei autostani näkynyt asiakkaan toimistotiloihin. Poltin autossa ja avasin ikkunaa vain piirun, ettei savu käyhyttäisi mahdollisten töistä aikaisemmin poistuvien huomioksi. Vasta sitten ajoin tapaamispaikallemme. Jännitti ja hermostutti kuin aikoinaan kevätmatineassa niinä aikoina, kun kynteni olivat vielä pureskelleet ja tarpeeksi lyhyet viulunsoittoon.

Viestin Valokuvaajalle, että olin saapunut; hän vastasi tulevansa oitis. Pulssini tykytti lähellä sataa, kasvoni tuntuivat siltä, kuin niillä olisi levännyt vuosisadan punastus – sellainen, jonka saa pieraistessaan salaa ääneen ja huomatessaan jälkeenpäin, että selän takana seisoo joku komea. Käsien hikoilu oli pahentunut niin, että ohjauspyörästä oli vaikeaa saada otetta; kurkkua kuivasi ja kieli oli kuin aurinkoon kuollut etana; nahistunut, kuivunut, kokoon käpristynyt.

Tunnistin Valokuvaajan auton jo liikennevaloista. Tiesin merkin, värin ja sen, että auto oli varustettu firman logolla. Hengitykseni kulki pinnallisesti, ehdin jo luulla hyperventiloivani. Annoin itselleni henkisen bitch-slapin ja yritin hengitellä syvään, olla zen.

Valokuvaaja pysäköi minun autoni viereen, vilkutti minulle kasvoillaan ujohko hymy, ja astui ulos autostaan. Minä keskityin muistamaan, miten jalkani toimivat ja miten korkokengillä kävellään samalla, kun kompuroin häntä vastaan.

Halasimme pitkään.

“Ihana nähdä sinua“, Valokuvaaja mumisi päälakeani vasten. Vetäydyin syleilystään sen verran, että saatoin katsoa häntä silmiin. Lempeät ruskeat silmät katsoivat minua luottavaisina, huulet vetäytyivät hymyyn paljastaen tasaisen rivin valkoisia hampaita. Ehdin ajatella, että hän on paljon komeampi kuin valokuvissaan, ennen kuin ajatukseni katkesivat ja pieni nipistys vatsanpohjassa kertoi, että hänen hymynsä hurmasi minut lopullisesti; ikään kuin jotain olisi sulanut sisälläni, kuin pala jäävuoresta olisi irronnut virtaamaan vapaaseen veteen.  

Hetken toisiamme katsottuamme Valokuvaaja painoi huulensa huulilleni ja antoi minulle varovaisen suukon; semmoisen pehmeän, jossa suu pidetään kiinni ja kieli vielä tallissaan. Partansa tuntui pehmeältä, ja huomasin ajattelevani, etten ole koskaan ennen suudellut parrallista miestä.

Menimme Valokuvaajan autoon istumaan. Käteni tärisivät kuin krapularyyppyä kaipaavalla ammattialkoholistilla, kulmakarvani vapisivat – en edes tiennyt, että kulmakarvani voivat vapista – ja luulin, että pyörryn. Valokuvaaja otti kädestäni kiinni, silitti sitä varovasti, kunnes tärinä lakkasi.

“Älä hermoile, kaikki on hyvin.”

Kurotin käteni silittämään partaansa. Haluni suudella häntä voitti hermostuneisuuteni ja yllättävän häveliäisyyteni, ja pian hän raotti huulensa, päästi pehmeän, lämpimän kielensä suuhuni varovasti; tavalla, joka sai väreet juoksemaan selkäpiitäni pitkin. Suudelma kasvoi rauhallisesti ja lempeästi, yhtäkkiä sävähdin huomaamaan, että Valokuvaajalla oli kielilävistys. Lisää väreitä, nyt selkäpiistä jalkoväliin asti. Painauduimme lähemmäksi toisiamme ja suutelimme pitkään ja nälkäisesti, samalla tavalla kuin teinit siinä vaiheessa, kun kakkospesälle oli vielä parien treffien verran matkaa.

Vastahakoisesti suumme erosivat toisistaan; aikaa oli kulunut jo liikaa. Valokuvaaja silitti hiuksiani ja yritti saada selkoa silmieni väristä, niissä kun kuulemma oli vähän kaikkea; sinistä, vihreää, harmaatakin. Sanoi, miten kaunis olen, ja haparoi hieman k-sanan kohdalla; puheterapia oli jättänyt änkytyksestään vielä kovien konsonanttien kohdalle epävarmuutta. Jäävuorestani irtosi toinen pala, edellistä isompi, ja minua huimasi. Tajusin, että haluan, että Valokuvaaja pitää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Siitäkin huolimatta, että käyttäydyin kuin ensitreffeillä oleva entinen amissi.

Ensimmäinen viesti tuli jo silloin, kun vielä näin hänen autonsa perävalot.

 “Olet ihana.”

Hymyilin koko ajomatkan kotiin. Hymyilin niin, että poskiin ja leukoihin alkoi koskea.

Samana iltana viestitellessämme Valokuvaaja tunnusti, että hurmasin hänet lopullisesti hermostuneisuudellani. Ja kertoi uudelleen rakastavansa minua. 

Kommentit

Ewa (Ei varmistettu)

Vauh.
Hui miten jännää.
Hyvin kirjoitettu! Oli pakko lukea tämä tässä työpäivän keskellä loppuun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Rööki ja suukottelu - yäk!

Jennininini (Ei varmistettu)

Oksettavaa.... Kun miettii että menet tästä kotiin miehesi luo.....

Vierailija (Ei varmistettu)

Puhuttaisko rakkaudesta vasta sitten, kun yhteistä elämää on takana pitkä siivu...Tuo on kahden keski-ikäisen & keskenkasvuisen pettämispelleilyä.

CougarWoman
CougarWoman

En ole tästä samaa mieltä. Sanoinhan Ykkösmiehellekin rakastavani tätä tapaamistamme seuraavana iltana; ja kyllä se rakkautta oli, vaikka se sanottiinkin niin äkkiä. Miksi sanoja pitäisi säästellä ja pantata vuositolkulla? Eihän rakkautta ole rajallinen määrä, ei se rakastaminen mitään inflaatiota koe, vaikka sen suusanallisesti toisi julki jo varhaisessa vaiheessa. 

Onko 33-vuotias jo keski-iässä muuten, tuli vaan mieleen? :D 

khkff@outlook.com (Ei varmistettu)

Puumailet siis jälleen. Korjaus: sinä olet keskenkasvuinen keski-ikäinen, Valokuvaaja ei vielä keski-ikäinen.

Rakkaus käsitetään monella tavalla. Henkisesti kypsä ihminen tietää, että rakastuminen kasvaa rakkaudeksi vasta syvemmän tutustumisen myötä.

Olet niin täynnä itseäsi, että lienee jo syytä puhua narsismista. Tämän tarinan kannalta (joka ei tosiaan välttämättä ole elävää elämää) asiakastapaamisesi miesten hurmaamisesta kertominen ei ollut mitenkään relevanttia, mutta niin vaan sekin piti ympätä mukaan.

Onnea valitsemallasi tiellä!

CougarWoman
CougarWoman

Kyllä. Ja "rakastaminen" on jokaiselle subjektiivista. Minä rakastan aviomiestäni, Valokuvaajaani, Muusikkoa, koiraani ja aurinkoa. Rakastan myös mätitahnaa ja ruisleipää ja grillimakkaraa. Rakastaminen ei ole minulle sanana jotain, joka luterilaisittain säästetään sinne kiikkustuoliin varttia vaille ennen kuin kuolema korjaa ja se sanotaan vain kerran ja vain yhdelle ihmiselle.

Enhän minä mitään sanonut asiakkaiden hurmaamisesta. Mainitsin siitä siksi, että osasin kuitenkin ilmeisesti olla edes jotakuinkin ammattimainen, vaikka ajatukset olivatkin ihan muualla. Mutta mielenkiintoinen tulkinta sinulta. ;) 

Kiitos, samoin :) 

Torey
Näissä neliöissä

Ja rakkautta on erilaista! Voin sanoa rakastavani miestäni, lapsiamme, äitiäni, siskoani, ystäviäni jne. 

Ei rakkautta ole jokaiselle annettu vain tiettyä määrää jaettavaksi? Kyllähän sitä useamman lapsen äitinäkin kykenee kaikkia lapsiaan rakastamaan! 

En nyt tällä kommentilla halua puolustella Puuman miehen pettämistä. Itse en tahtoisi mieheni pettävän minua missään nimessä, enkä kykenisi miestäni pettämään. Mutta toisaalta elämässämme on kaikki nyt hyvin. Entä jos ei saisikaan seksiä kotoa? Olemme mieheni kanssa seksuaalisia ihmisiä ja jos jompi kumpi joutuisi useamman vuoden menemään sillä "ehkä juhannuksena ja jouluna", niin tiedä mikä sitten olisi tilanne. 

kuolematon (Ei varmistettu)

Hei nyt ihan oikeesti. Mitä tää jatkuva arvostelu on? Joo, puuma ei tee oikein miestänsä kohtaan, tiedetään. Ja puuma itse on valinnut kertovansa elämästään ja valinnoistaan täällä. Mutta millä tavalla te olette oikeassa? Mikä teidät OIKEUTTAA haukkumaan toista ihmistä? Kommentin kirjoittaja varmasti pitää itseään todella hyvänä ihmisenä, mutta se, että haukut ja arvostelet täällä toisia tuntematta oikeasti heitä, ei tee sinusta hyvää ihmistä. Puuman ratkaisu ei ole hänen miestä kohtaan EHKÄ se oikea (ehkä onkin, mieshän epäsuorasti on tähän suostunut). Mutta voihan se ollakin oikein on monia ihmisiä, jotka ajattelisivat tämän olevan ok. Se mitä ei tiedä, ei satuta? Tässä maailmassa ei ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia. En itsekkään haluaisi mieheni tekevän minulle noin enkä tekisi hänelle noin, mutta ymmärrän puuman ratkaisun. Alkaa todella kyllästyttämään lukea jatkuvaa puuman haukkumista ym. Lukekaa oikeasti vanhoja kommentteja, nää KAIKKI on jo käyty moneen kertaan läpi. Naurettavaa, että vieläkin pitää toistaa. Puuma varmasti muuttaa mielensä, kun te täällä kerrotte kuinka NARSISTI hän on (jos hän on narsisti, ei hän varmasti näe itsessään vikaa joten mikä pointti kertoa tämä???) ja muutenkin kuinka perseestä hän on. Lopettakaa nyt jo toi vikinä...

Torey
Näissä neliöissä

Heeh, tollai vähän salassa olen oman mieheni tavannut. Hänen työautossaan. Enkä voinut vastustaa vaan suutelin häntä vaikka hiukan hermostunut olinkin! Ja niimpä minä hurmasin hänet, kuten hän minut ja tässä sitä yhä kuuden vuoden jälkeen ollaan yhdessä. :)

CougarWoman
CougarWoman

Hui, kuulostaapa tutulta :D Mikähän niissä työautoissa on ;) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko tehdä, jos ei nyt kokonainen, niin ainakin puolittainen uukkari mielipiteeni suhteen. Olen aiemmin pariinkiin otteeseen kyseenalaistanut tekojasi, mutta eilen illalla nukkumaan mennessä tajuntaani yhtäkkiä lävähti ihan täysillä, mitä kaikkea tässä onkaan taustalla. Minä en koe seksittömyyttä suhteessani, mutta joskus aiemmin olen tullut torjutuksi muutamaan kertaan. Kun mietin, että sitä torjumista jatkuisi kuukausia, vuosia... No, en enää ihmetellyt, miksi tarvitset seksuaaliselle itsetunnollesi vahvistusta näin.

En hyväksy pettämistä omasssa elämässäni, mutta ehkä minun ei tarvitse sen pidemmälle omia arvojani yrittääkään laajentaa. En voi oikeasti tuntea kenenkään muun taustoja, kuin omani, joten tuomitseminen on siltäkin osin turhaa. Näiden ajatusten myötä, siis: Pahoitteluni aiemmista ikävistä kommenteista. Toivottavasti löydät onnesii!

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos tästä <3 

Siis nyt munkin on kommentoitava:oletko jotenkin tosi "kaikkiruokainen" vai miten sieltä netistä voi aina löytyä sopiva?! :)

CougarWoman
CougarWoman

Haha :D Noh, metsään on menty täälläkin (Finanssimies)... Olen itseasiassa miettinyt ihan samaa - aiheesta tulossa lähiaikoina vähän "syväanalyyttisempi" postaus (kuin mitä kommenttikenttään kännykällä näpyteltynä sopii). :)

Toffee (Ei varmistettu)

Samaa mietin, netissä yleensä kaikki antavat itsestään melko hmm..ruusuisen kuvan :) mikä ei välttämättä kohtaa todellisuuden kanssa. Puhumattakaan siitä, että vaikka mies olisi miten omaan makuun sopiva ulkoisesti, eivät kemiat välttämättä kohtaa mitenkään. Puumalla on ilmeisesti käynyt todella hyvä tuuri, olisi ollut supervirkistävää joskus kuulla, jos olisit törmänny johonkin ei-niin-ihanaan ;)

satunnainen lukija (Ei varmistettu)

Mä en oikein tajua joitain kommentteja. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä, (mihin lukijoiden hyväksyntää tarvitaan) mutta tulla nyt toisen omaan blogiin nimittelemään narsistiksi ja haukkumaan keskenkasvuiseksi keski-ikäiseksi. Kyllä mun mielestä me ollaan blogissa "kylässä". keskustelu on varmaan ihan ok? Mutta käyttäytyä pitää lukijoidenkin.

Mun mielipide N74 (Ei varmistettu)

Pelotti sitten pitää minun kirjoitukseni kommenteissa. Häpeämätön Hedonisti, pelkuri ja HL. Jotenkin arvasin. Onnea valitsemallasi tiellä kommentoidessasi kannattajillesi sydämin. Meillä muillakin on mielipide sinusta, eikä se ole välttämättä se mitä haluat kuulla.

CougarWoman
CougarWoman

Ei pelottanut. Mutta olen ennenkin maininnut, että huoritteluja ym. muita törkeitä haukkumasanoja sisältävät asiattomat kommentit poistetaan välittömästi. Sinulle myös onnea valitsemallasi linjalla! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Sanoja saa kukin käyttää miten haluaa.

Itseäni riipii, että joku sanoo esim. rakastavansa miestään ja kuitenkin elää tavalla, joka raiskaa rakkaus -sanan alkuperäisen merkityksen.

CougarWoman
CougarWoman

Ymmärrän kantasi hyvin. Ja olen samaa mieltä siitä, että kritisoida saa, ja jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Itse taasen omalla tontillani pidätän oikeuden poistaa asiattomat mielipiteet - joilla siis en tarkoita asiallista negatiivista palautetta.

Äidinkielen ope (Ei varmistettu)

Tyhmä kysymys, mutta miksi sä kirjoitat näin huonoa Suomea:
"kun kynteni olivat vielä pureskelleet ja tarpeeksi lyhyet viulunsoittoon.", "Vetäydyin syleilystään sen verran", "Partansa tuntui pehmeältä", "Kurotin käteni silittämään partaansa"
Olet aiemmin kirjoittanut paljon paremmin, selkeämmin ja kirjakieltä edes mukaellen, tämä postaus on liian ällömakea ja huonosti kirjoitettu. Palaa vanhaan malliin tai vaihtakaa se edellinen kirjoittaja tiimistä lauteille! :)

CougarWoman
CougarWoman

Haha, en tiedä. Ehkä mun suomen kielitaito on alkanut degeneroitumaan? :D 

Muuten en ihan ymmärrä sun pointtia - luuletko että tällä kommentillasi jotenkin saat mut kirjoittamaan paremmin? :D En itse ole (aina) tietoinen tekemistäni virheistä, ja toisia teen tahallani, koska haluan kirjoittaa niin. Eli jos häiritsee niin älä lue? :) Tämä on kuitenkin edelleen ihan vaan mun harrastus, ei työtä.

Äidinkielen ope (Ei varmistettu)

Ei saa suuttua, mutta tämä kirjoitus on NIIN erilainen ja NIIN huono verrattuna moniin aikaisempiin teksteihin! Olen nimenomaan lukenut tätä blogia sen takia, koska rikas ja monivivahteinen teksti on ollut lukemisen arvoista. Tämä kyseinen on suorastaan huono! Pientä ristiriitaakin on havaittavissa, aikaisempaan "faktaan" verrattuna: ymmärsin että olet 40 v., mutta tässä kommentointiosiossa sanot olevasi 33 v? Reginaan olet siis kirjoittanut 8-vuotiaana??? Jotenkin tuntuu että alkuperäisen Puuman tytär on kaapannut tunnuksesi tai Puuma on joutunut identiteettivarkauden kohteeksi! Onko kukaan muu lukijoista havaitsevinaan samaa?

CougarWoman
CougarWoman

En suuttunut :) 

Nyt on sulla mennyt puurot ja vellit sekaisin valitettavasti: Valokuvaaja on 33-vuotias, ja minä kirjoitin SinäMinään (enkä Reginaan) vuonna 1990, jolloin olin siis 15-vuotias. 

Nyt meni mun mielestä vähän pohja koko sun kritiikiltä, sori! :D 

Äidinkielen ope (Ei varmistettu)

No näitä sattuu :) eli sinä olet siis keski-ikäinen ja valokuvaaja ei ihan vielä. Sinäminä-lehti taitaa olla Oulusta, joten annetaan anteeksi tämän blogin turnausväsymys. Mutta kritiikki siitä, että teksti on suorastaa huvittavan Reginamaista halppiskirjallisuus hömpötystä, ei tule muuttumaan. Parannusta kaivataan, ei saa heikentää laatua, kun lukijat odottaa kunnon tavaraa. Tulin tänne ostamaan mersua, en ladaa! :)

CougarWoman
CougarWoman

Mutta täällä ei myydä mitään! ;) 

Halppiskirjallisuushömpötys taitaa muuten olla yhdyssana, ja jos "reginamainen" käsitetään adjektiiviksi, se tulee kirjoittaa pienellä :P 

Mutta joo, vakavasti ottaen - point taken. :) 

Äidinkielen maikka 2 (Ei varmistettu)

Ottamatta kantaa varsinaiseen Puuman tekstiin ihmettelen, miten kukaan äidinkielen opettajaksi itseään kutsuva ihminen kirjoittaa ´mukaellen´, ´Reginamainen´ sekä ´halppiskirjallisuus hömpötys´ ja pilkuttelee vielä kaiken kruunuksi tekstiään päin honkia.

Minä olen kyllä Puuman tekstin perusteella täysin varma, että sama henkilö on kirjoittanut Puuma-nimellä ainakin niin kauan, kuin itse olen tätä blogia lukenut (mm juuri possessiivisuffiksien persoonallisen ylikäytön vuoksi).

Peace!

CougarWoman
CougarWoman

:D

Jaa, että kielenkäytöstään (!) tämmöistä analyysiä ;) 

Hilima (Ei varmistettu)

Tyhmä kysymys, mutta miksi "Äidinkielen ope" (hah!) kirjoittaa Suomea?! Kielet pienellä!

Opekakkonen (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä edellisen kanssa, että tämän blogin taso on kyllä laskenut paljon.. Ennen täällä oli paljon pohdiskelevaa tekstiä ja fiksua sellaista! Nyt on vain tällaista Regina-pehmopornoa.. Missä on pohdiskelut? Missä on reflektio? Come back :)

CougarWoman
CougarWoman

Heh - Reginasta tuli mieleen: löysin kesälomalla ensimmäisen julkaistun kirjoitukseni SinäMinä-"kulttilehteen" vuodelta 1990! Oli kyllä niin kamalaa tekstiä, että mietin hetken, voisiko vertailun vuoksi skannata sen ja postata tänne - en nimittäin edes pystynyt lukemaan sitä loppuun (vielä) :D 

"Yx mun frendi ja mä oltiin päätetty et nyt saa riittää, me tarttetaan jotain repäsevää meiän elämään."

Pohdiskelut ja reflektio palaavat sitten, kun on jotain pohdiskeltavaa tai reflektoitavaa. :) 

Toiveita saa toki myös esittää! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllähän sen jo kommenttiboxista huomaa, ettei Puumaa kiinnosta reflektoida tekemisiään ollenkaan? No jos kuitenkin nyt innostuisit kirjoittamaan jotain muuta, kuin epäuskottavaa pehmopornoa niin kiinnostaisi kuulla mitä ykkösmiehelle kuuluu!

CougarWoman
CougarWoman

Itseasiassa - Ykkösmiespostaus on suunnitteilla maanantaiksi. #husband. Ei sille mitään uutta kuulu, siksi en ole sen enempiä kirjoitellut. 

Ja juu, ei mulla nyt tosiaan ole tällä hetkellä mitään reflektoitavaa. Sen aika koittanee, kunhan tämä "alkuhuuma" lieventyy. 

Vaimoke (Ei varmistettu)

Puuma is back in business! Tätä on odotettu &lt;3

Tää kirjotus sai sisukset kuhisemaan. Mä en siis voisi miestäni pettää, mutta kaipaan tuollaisen "ensiaskeleiden" jännitystä. Sitä kun toisen miettiminen saa kädet kihelmöimään. Sitä kun ei tiedä miten päin olisi kun pitää minuutti odottaa, kjnnes toinen ilmestyy kulman takaa - saati kun pitäisi ottaa ne pari askelta toista vastaan. Kaipaan sitä.

Tiesin jo suhteemme alussa, että tulen kaipaamaan sitä. Yritin nauttia jokaisesta hetkestä, myös niistä tuskaisista minuuteista kun odotti vastakaikua ujoihin tunteiden näyttämisiin. Silloin kaikki tuntui menevän liian hitaasti, nyttemmin ne tuntuu menneen liian nopeasti.

Ja suuteleminen. Ensinnäkin, suuteleminen on se, mitä ehkä sinkkuajoista kaipaan. Kaipaan ensisuudelmia. Se ujo ja kokeileva ensisuudelma, oih.

Ja tästä taas tuli mieleeni kerta eräiltä treffeiltä. Tai no "treffeiltä". Niiden tarkoitus kun oli samankaltainen kuin sinun ja valokuvaajan tapaamiset todennäköisesti ovat ja tapasimme toisiamme vain "niissä merkeissä". Vaikka juttu oli lyhyt eikä sängyssä ollut aina pelkkää päätähuimaavaa ilotulitusta, olin koukussa hänen suudelmiinsa. En ollut ennen koskaan kokenut sitä, kuinka pikainen, punaisissa valoissa vaihdettu suudelma voi saada kropan lähes nollasta yli sataan. Se mies osasi suudella ja haluaisin kokea sen uudelleen.

Tässä ei varmaan ole päätä eikä häntää, sillä sen suudelman muisto sai yliotteen. Toivottavasti nyt edes jotain selkoa saa. Halusin vain sanoa, että ymmärrän täysin mistä kirjoitit :)

CougarWoman
CougarWoman

Joo sai selkoa <3 Se, mitä kuvailet, on niin sitä kihelmöintiä, mitä itsekin kirjoituksessani hain. :)

Amanda73 (Ei varmistettu)

Olen niiin koukussa tähän blogiin:-) Itse olen toistaiseksi seksiä riittävässä parisuhteessa (vajaa 2-v kestänyt), mutta tämä aihe ja kirjoitustapa ovat aivan loistavia. Seksi on tärkeää, siitä ei pääse mihinkään, enkä halua tuomita ketään. En myöskään ymmärrä näitä tuomitsijoita, joita täällä kommentoimassa tuntuu riittävän. Kukin tamplaa tyylillään. Ja tuo nettitouhu kävi enemmän kuin tutuksi kohtuullisen pitkän sinkkujakson aikana. Bongailen ajoittain tuttuja juttuja omasta elämästäni. Ja haluan todella tietää miten Valokuvaajan kanssa käy :)

CougarWoman
CougarWoman

Heh, kiitos <3 

Jep, niin minäkin [haluan tietää miten Valokuvaajan kanssa käy] - haha! Valokuvaaja tulee torstaina kyläilemään, eli ensi viikon alusta päivitystä siitä sitten. :) 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.