Kuusi viikkoa

CougarWoman

Perjantaina tuli kuusi viikkoa minun ja Mr. Mossadin ensitapaamisesta.

Kuusi viikkoa. Vain kuusi viikkoa. Piti ihan kahdesti tarkastaa.

Excelöin töissä perjantaiaamun kunniaksi, kun kännykkä värisi viestin merkiksi. Ensin selfie, jossa Mr. Mossad katsoo puvussaan kameraan virnistellen ja pitelee kädessään katupölyistä (ja vähän koirankusisenkin oloista) voikukkaa. Sitten viesti.

“Happy 6 weeks anniversary hun!”

Awwww.

“I can’t believe it’s only been 6 weeks though, seems like a lot longer.”

“I really hope I can see you before I go to Israel.”

Mr. Mossadhan siis lähtee kesäkuussa useammaksi viikoksi takaisin Israeliin parhaan kaverinsa häihin (joihin olisin saanut lähteä aveciksi, mutta milläs lähden). Saattaa olla, että salaa saattaa tulla vähän ikävä. Itseasiassa – ikävöin häntä jo nyt; olemme näiden kuuden viikon aikana nähneet kolmesti, mutta viimeisestä kerrasta on jo kolmisen viikkoa aikaa (mitä – vain kolme viikkoa?!).

Olen huomannut, että alan kaivata muutakin kuin hänen alastonta kehoaan omaani vasten; haluan taas herätä hänen viereltään ja katsoa niihin aamu-unisiin ruskeisiin, pitkäripsisiin silmiin. Se hetki, kun makaamme sängyssä vastakkain ja hän herää ja avaa silmänsä; ensin vielä unisena, sitten oivaltaen, missä on. Se on aina se paras hetki. 

Sen hetken hymynsä on kauneinta, mitä olen koskaan nähnyt; hänen katseensa on niin intensiivinen ja lämmin, että se saa ihoni kananlihalle, enkä pysty kääntämään katsettani pois, ennen kuin hän häkeltyy ja tekee sen itse, vetää minut itseään vasten ja halaa hyvät huomenet lujasti sanomatta sanaakaan.

Haluan nähdä hänen hymynsä ja kuulla hänen tarttuvan, matalan naurunsa, haluan ihmetellä hänen kehonsa karvaisuutta – en ole oikeasti varmaan koskaan elämäni aikana nähnyt yhtä karvaista miestä, ja yllätyksekseni se kiihottaa minua; kai yhdistän sen jollain luolamiesvaistoilla miehekkyyteen ja seksuaalisuuteen.

Haluan, että hän vetää minut taas kainaloonsa kun katsomme sohvalla sarjoja; haluan että hän silittää hiuksiani kun kiedon käteni hänen alastoman vartalonsa ympäri ja kiehnään itseni parempaan asentoon pää hänen rintakehällään, vaikka siinä asennossa onkin epämukavaa katsoa telkkaria.

Haluan nähdä, miten hän keittää alasti kahvia hyräillen samalla tiedostamatta sitä edes itse; ja miten hän vaatimalla vaatii saada tehdä minullekin aamiaisleivät ja korjata astiat pois pöydästä.

Hänen seurassaan tunnen itseni aina jotenkin pieneksi tytöksi, mutta hyvällä tavalla; ikäänkuin olisin turvassa – eikä tämä ole edes kokojuttu, sillä Mr. Mossad ei ole erityisen pitkä tahi isokokoinen, hän vain huokuu tietynlaista…karismaa. Semmoista, että kun hän astuu huoneeseen, niin kaikki huomaavat hänen läsnäolonsa; se on kai hänen katseessaan, joka on aina hieman ilkikurinen – ikäänkuin hän tietäisi jonkun salaisuuden, jota muut eivät tiedä.

Ja kun hän katsoo minua silmiin, päässäni alkaa humista ja koko muu maailma ikäänkuin epäfokusoituu; se tuntuu samalta, kun tuntui lapsena, kun oli juuri selviytynyt Linnanmäen hurjimmasta laitteesta ja astui taas ensimmäiset tutisevat askeleet tukevalla maankamaralla.

Se on joka kerta aina yhtä hämmentävä tunne. 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Here we go again.

CougarWoman
CougarWoman

Joo, kävi itselläkin mielessä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Sä oot selkee sarjaihastuja.

CougarWoman
CougarWoman

Alan päätyä samaan lopputulokseen... o_0

Vierailija (Ei varmistettu)

Kerrankin mainos sopii jutun kylkeen: Enjoy it while it lasts

CougarWoman
CougarWoman

:'D

Flav (Ei varmistettu)

Hmmmmm.. Pystytkö kertomaan mikä Mr. Mossadin parisuhde-status oikeastaan on?

CougarWoman
CougarWoman

Pystyn toki, itseasiassa olen sen jo kertonutkin :) Eli sinkku on.

Emilia M

Sie oot kyllä varsinainen rakastumisnarkkari! Pitkässä suhteessa sitä aina ikävöi just tuollaisia tunteita sieltä suhteen alusta.

CougarWoman
CougarWoman

Addiktioltahan tämä alkaa näyttää joo...

Pakko oli viimein rekisteröityä, jotta pääsee purkamaan sun blogista johtuvat ajatukset :D!

Kiitos tästä blogista, olen lueskellut "sua" jo kauan ja työpäivät piristyvät aina kummasti.. Terkut vaan duunin järjestelmäasiantuntijalle, joka kuulemma seuraa missä sivuilla työajalla liikutaan ;)!

No joo. Tästä kirjoituksesta tuli niiiin haikea olo. Pakko oli pysähtyä kysymään sulta, että eikö sulle tule näistä miehistä, tai suhteista, sellasta kuristavampaa ikävän tunnetta? Vai pelkkää ihanaa kaipausta? Pystytkö tekemään ykkösmiehen kanssa ihan switch-offin ja olemaan siinä hetkessä läsnä, ilman näitä ajatuksia? Itse töppäsin, ja ihastuin epäonnisesti, muistan nuo ihanat tunteet, mutta myös sen raastavan epätoivon jota tilanteesta seurasi, ja vieläkin haikailen joitain asioita.. Siksi kai tuo sun silmiintuijottelu-tekstisi sai taas haikeuden pintaan :). Ei tiedä millä karistais pois ajatukset, jotka aivot tietää turhiksi, mutta sydän ehkä ei :).

Nauti addiktion hyvistä puolista :D!

CougarWoman
CougarWoman

Syyhän se tuokin - olen otettu! <3 

Ja kiitos palautteesta - täältäkin terkut järjestelmäasiantuntijalle! ;)

Mun piti kanssa ihan pysähtyä - nimittäin miettimään, että mikä sen tunteen nimi oikeastaan on. Ehkä se on enemmänkin semmoista positiivista, surullisenkaunista melankolista kaipausta; semmoista kuristavaa ikävää ei oikeastaan ole. 

Kyllä tietysti ikävöin, mutta tosiaan useimmiten silloin, kun olen yksin (tai en ainakaan Ykkösmiehen kanssa). Mä olen jotenkin "lokeroinut" tämän silleen, että Mr. Mossadin ja Ykkösmiehen maailmat ovat olemassa rinnakkain, mutta kuitenkin toisistaan erossa - se kuuluisa rinnakkaisuniversumi siis.

Eli periaatteessa molemmissa maailmoissa on jonkinlainen jatkumo, mutta ne jatkumot eivät kohtaa toisiaan. Ehkä se on siinä, että kummassakin maailmassa mulla on kivaa (tosin eri tavalla), joten mun ei tarvitse olla yhdestä maailmasta "kateellisempi" kuin toisesta; ja mun ei tarvitse ikävöidä yhdestä maailmasta toiseen.  (Äääh, toivottavasti ymmärrät mitä yritän selittää, tämä ajatuksenvirta on nyt varttia vaille "en itsekään tajua mitä yritän sanoa" :D)

 

Ymmärsin :). Itse asiassa todella hyvin selitetty :).

Mun pitää ehkä myös yrittää lokeroida jotenkin tietty haikeus pois :). It was what it was and that´s it :D.

Mun "ykkösmiehen" kanssa ollaan päädytty toisenlaisiin, yhteisiin seikkailuihin, joista myös saa kivasti jännitystä elämään ja niitä sähköisiä tunteita, joita myös ihastuessa tulee ;). On se kiva tuntea olevansa haluttu ja saada niitä ensisuudelmia ;D! Ja vähän seuraaviakin ;).

CougarWoman
CougarWoman

No noistahan olisi kiva lukea! :)

Kiva, että voitte seikkailla yhdessä <3 Ehkä mekin joku päivä...

Naislaif
Naislaif

Kahden ihmisen välinen kauneus saa synkimmänkin ihmisen huokailemaan. 

Kauneutta ja tunnetta, johtuu se sitten mistä tahansa. 

Surullista, ehkä.

Sarjaihastumista. saattaa olla.

Addiktiota, voi olla sitäkin.

Yhtä kaikki, tunteita. Sellaisia, joita usea ei koskaan tunne, ei uskalla tuntea tai ei tunnista.

Jos vain sydämesi kestää ja pää, niin tunne sinä vain. <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.