Kyselyikä - vastauksia lukijan kysymyksiin

CougarWoman

KristaB heitti kysymyskimaran torstaisen postaukseni kommenttikenttään.

Aloin vastaamaan, mutta vastaus paisui sen verran pullataikinamaisesti, että päädyin julkaisemaan ihan omana postauksenaan; sitäpaitsi luulen, että muutkin ovat pohtineet samaa, sillä aina välillä tulee pyyntöjä Ykkösmiessuhteen päivityksestä.

Olen lihavoinut KristaB:n kysymykset – heh, tästähän tuli melkein haastattelu mieleen!

Olis kiva saada vähän tilannekatsausta sun ja Ykkösmiehen tilanteesta. Miten päätös avoimesta suhteesta on vaikuttanut parisuhteeseenne? Onko helpompaa/vaikeampaa olla YM:n seurassa kun ei tarvitse enää "pettää ilman lupaa?

Voin tietysti puhua vain omasta puolestani (kysyisin myös Ykkösmiehen mielipidettä, mutta hän ei ole huudeilla pariin viikkoon), mutta päätös avoimesta suhteesta on, kuin suuri paino olisi pudonnut harteilta. Jälkikäteen ajateltuna jatkuva pettäminen todellakin söi sielua, eikä pelkästään kiinnijäämisen pelon takia; olihan siinä taustalla sen olemattoman omatunnon nakerruskin, joka välillä sai äänensä kuuluviin ja huusi pään sisällä, että teen väärin, kun petän.

Kai minun on nyt helpompaa katsoa Ykkösmiestä silmiin. Se tietynlainen häpeän tai häpeää muistuttava tunne, jonka tunnistin vasta kun se oli poissa, on kadonnut. Ja se on helpotus.

Eikö hän tosiaan ole koittanut udella sinulta mahdollisista seksikumppaneistasi? Entä koskeeko sopimuksenne kumpaakin - saako myös YM harrastaa seksiä muiden kanssa, vai sinä vain? Koska hänestähän seksin puutteenne johtuu. Eikö se tunnu väärältä jos YM haluaa seksiä muilta, muttei omalta vaimoltaan?

Ei. Hän ei ole edes kysynyt, olenko aikeissa hankkia seksikumppania tai seksikumppaneita. Epäilen, että jollain tasolla hän tietää, että tavallaan hyväksyy jo tapahtuneen jälkikäteen, ja on päättänyt suvaita sen minulle.

Totta kai avoin suhde on aina kaksisuuntainen katu. Ykkösmiehellä on yhtäläinen oikeus harrastaa seksiä muiden kanssa, ja itseasiassa viimeksi hänen lähtiessään “poikien reissuun” mainitsinkin, että kannattaa ehkä kavereille kertoa, että sulla on nyt avoin suhde; että jos tulee jotain härväystä niin eivät hämmästele.

Ei se väärältä tunnu, vaikka totta kai se vähän vihlaisisikin, jos saisin tietää että se köyrisi jossain ihan mahtisonnina sillä välin kun kotona vaimo kärvistelee. Mutta haluttomuuteen on niin monia syitä, ja niitä psyykkisiä ei varmaan itsekään aina ymmärrä. Eli totta kai, jos hän pysyy harrastamaan seksiä ylipäätään, vaikkakin sitten muitten kanssa, sen hänelle suon.

Itse en henk. koht. voi ymmärtää miksi olette yhä avioliitossa. Meillä on vain yksi elämä, jonka itse ainakin haluan elää ihmisen kanssa, jonka kanssa suhde toimii jokaisella osa-alueella. Ja vaihtoehtojahan tässä maailmassa riittää. Itse tulen lähinnä surulliseksi tilanteestasi, sillä koen että olet huonon itsetunnon omaava nainen, joka on vain niin riippuvainen miehestään, ettei uskalla/osaa lähteä liitosta, joka on varmaan lähinnä hyvä kaveri/kämppismeininkiä.

Kun luin viestisi tämän osan, minua hymyilytti. Sillä nuo sanat olisivat voineet tulla minun suustani parisenkymmentä vuotta sitten. (Ja, kuten allekirjoituksestasi käykin ilmi, olet sen ikäinen nyt kuin minä silloin.) Toivon, ettei tämä kuulosta alentuvalta – sillä se ei ole tarkoitus – mutta tähän ikään mennessä (ja siis mä en meinaa uskoa, että juuri kirjoitin tuon) kokemuspohja on kuitenkin jo kovin erilainen. Itselläni on takana monta vakavaa suhdetta, ja monta vähemmän vakavaakin. Kuitenkin kaikista tapaamistani miehistä Ykkösmies on edelleen ainoa, jota tiedän varmasti voivani katsella vielä mummuikäisenäkin. Ykkösmies on se, jonka vierestä voi herätä ilman, että edes vähän vituttaa, elämän loppuun asti. 

Olenko riippuvainen miehestäni? Ehkä tunnetasolla, en muuten. Rakastan Ykkösmiestä edelleen, nykyään ehkä jopa enemmän kuin ennen. Se, miten hän antaa rakkautta arjessa (en nyt tarkoita fyysistä aktia), miten hyvin me sovimme yhteen, miten ajattelemme asioista ihan samalla tavalla – jopa niin että pystymme melkein jatkamaan toistemme lauseita – semmoista en ole kokenut kenenkään kanssa, enkä varsinkaan niin monen vuoden ajan.

Ellei meillä olisi mitään muuta yhteistä kuin asuntolaina, tai ellemme tulisi toimeen tavalla, joka on muutamaa tasoa korkeammalla kuin suhde kämppäkaveriin, olisin lähtenyt jo aikapäiviä sitten. Tätä on vähän hankala selittää kuulostamatta kornilta, mutta minun ja Ykkösmiehen suhde on, seksin puutteesta huolimatta, niin ainutlaatuinen henkisellä tasolla, että en usko hetkeäkään, että löytäisin samanlaista muualta. Vielä kärkkäämmin sanottuna: olen satavarma, että kahta paremmin toisilleen sopivaa ihmistä ei ole olemassakaan (siis subjektiivisesti ajateltuna: minun vakalleni ei ole parempaa kantta).

Ehkä tämä puoli suhteestamme tosiaan jää humputtelujeni varjoon; tiedostan itsekin, etten korosta sitä tarpeeksi. Mutta tämä on mitä minä aidosti tunnen, yhäkin.

Anteeksi kärkkäästä mielipiteestäni - kaikesta huolimatta en tarkoita sitä pahalla. Mielestäni aitoa rakkautta ja rohkeutta on sekin, että osaa päästää irti kun on sen aika.

T. Parikymppinen lukijasi”

Kuten jo kommenttikentässä mainitsinkin, en ottanutkaan tätä ollenkaan pahalla. Ymmärrän hyvin, miksi ajattelet noin (sillä minäkin ajattelin ennen noin).

Kuka määrittelee sen, milloin on aika päästää irti? Ja onko pakko päästää irti vain sen takia, että se olisi olosuhteiden varjossa odotettavaa, ellei kumpikaan oikeasti edes halua päästää irti? 

 

Kommentit

11.36 (Ei varmistettu)

Jotenkin tämä ei täsmää.

Jos Ykkösmieskin kokee teidän olevan sielunkumppaneita, sitä suuremmalla syyllä luulisi ajatuksenkin toisesta miehestä kanssasi riipaisevan häntä rajusti.

Mielestäsi yhteinen fyysinen taivas henkisen yhteyden lisäksi on hienointa mitä elämässä voi kokea. Miksi Ykkösmies ei halua kokea sitä sinun kanssasi? Keinojahan piisaa testosteronitasojen palauttamisesta alkaen.

CougarWoman
CougarWoman

Ei se vaan mene noin. Ykkösmies on sanonut, että rakastaa minua liikaa voidakseen "tuomita" minut seksittömään suhteeseen. 

Testosteronitasot on testattu (kahdesti) ja ovat sillä rajalla, että lääkitystä ei määrätä. Uniapnealeikkaus ei parantanut uniapneaa sataprosenttisesti. Siinä pelkästään fysiologiset syyt, jotka on tutkittu ja todettu, että tämän enempää ei voi korjata. 

Ykkösmies haluaa kokea, mutta ei pysty. Siitä, kokeeko Ykkösmieskin meidän olevan sielunkumppaneita, on turhaa edes jossitella. 

Mutta ymmärrän kyllä että ulkopuolisen silmin, sellaisen, joka ei tätä ole itse kokenut, tämä ei vaikuta "täsmäävän". Silti, niillä korteilla jotka on jaettu, pelataan nyt parasta mahdollista kättä. Olisi tietysti ihan mielettömän upeaa, jos meidän seksi toimisi. Mutta kun se ei nyt vaan toimi, siitä on turhaa vääntää sen enempää, sillä ei se siitä miksikään muutu. 

evepaa

Itsestäni on usein surullista ja harmillista, miten nykyään on yhä niin vahvassa se ajatus, että vain perinteinen parisuhde on ainoa oikea tapa rakastaa. On olemassa mielettömästi erilaisia tapoja olla suhteessa ja ei kukaan voi toisen puolesta sanoa, että mikä sopii kenellekin - kaikki ihmiset ja siten myös kaikki suhteet ovat erilaisia. Mutta se ei tarkoita, että rakkautta olisi vähemmän tai suhde olisi vähemmän onnellinen kuin perinteisessä parisuhteessa. Joillekin ihmisille se perinteinen parisuhde voi olla jopa huonoin suhdemuoto olla ja se on ihan okei. Miksei olisi? Ei se ole keneltäkään poiskaan.

Jatkakaa siis samaa rataa CW ja Ykkösmies!
Vaikutatte onnellisilta tapaanne elää yhdessä :)

leya
leyalife

On vaikea ymmärtää kun ei itse elä samaa elämää :) Komppaan ylläolevaa kommenttia, että on niin monta tapaa rakastaa ja olla suhteessa! Se, että se ei ehkä minulle sopisi ei tarkoita etteikö se sopisi jollekin toiselle.

mommot tietää? (Ei varmistettu)

Olisiko myös niin, että "tuon ikäisenä" se vierestä herääminen, arki ja iloinen yhteiselo painavat vaa'alla enemmän myös siksi, että sitä (enemmän tai vähemmän tietoisesti) ajattelee onko yksin vai kaksin kiikkustuolissa. Tämä tuli mieleeni, kun erään viisikymppisen tuttavan erosta 70-v. mummolle kertoessani hän totesi kovasti voivotellen että "kyllähän erota pitää jos on ongelmia, mutta en kyllä itse rupeaisi enää tuossa iässä...".

Että rupeaisiko sitä keski-ikäisenä sekin ajatus jylläämään päässä, että yksinkö sitä tässä raihnaistutaan (ja kuollaan pois). Ehkä nuorena optimistinen ajatus jostain paremmasta on tuota tunnetta vahvempi.

(Toivottavasti tämä mietintä ei nyt kuulostanut jotenkin tökeröltä... :))

CougarWoman
CougarWoman

Enpä usko. Mä ainakin olisin mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa (tai suhteessa joka on "ihan ookoo"). Tiedä sitten muuttuuko mieli vaikkapa kymmenen vuoden päästä ;)

Ei kuulostanut tökeröltä, ymmärsin sun pointin! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Päädyitte avoimeen suhteeseen, jossa ei ole sääntöjä, ei puhuta ja voi tehdä mitä lystää? No, seksisuhteiden lisäksi, voitte nyt seurustella tahoillanne. Miehelle se on hyvä juttu, kun aika moni nainen toivoo, että oma suhde sisältää muutakin kuin pelkkää seksiä toisen aviomiehen kanssa.

CougarWoman
CougarWoman

Mitä hourit..? 

Kyllä oli sen verran sujuvaa sarkasmia, että jäi ihan kokonaan huomaamatta. ;) 

11.36 (Ei varmistettu)

Se, että "nuori" mies luopuu vapaaehtoisesti yhdynnöistä, kertoo alhaisesta testosteronitasosta. Sama pätee naisiin, jotka ehkäisevät hormonaalisesti.

T. Hetkessä valmis ja aina innokas 48-v. luomunainen

CougarWoman
CougarWoman

Tuohan ei ollut uutinen. Ne testosteronitasot kun on mitattu. :) 

Minä muuten ehkäisen hormonaalisesti myöskin, eikä sillä toistaiseksi ole ollut minkäänlaista vaikutusta libidooni. Että ehkä tuokin on yksilöllistä... 

Nuumi (Ei varmistettu)

Minun mielestäni on hyvin outoa, ettei lääkitystä ole edes kokeiltu, jos arvot kerran ovat rajoilla (on hyvin yksilöllistä, mikä on kellekin käänteen tekevä raja) ja mahdollisena oireena on hyvin paljon elämänlaatuun vaikuttava asia.
Onko tätä selvennetty teille mitenkään?

Vierailija (Ei varmistettu)

Paljon ne arvot sitten on? Tiedän erään, joka sai lääkkeet arvolla 10.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis se asteikko oli 8-36 (muistaakseni 36 on ylämitta, mutta 8 alaraja)

CougarWoman
CougarWoman

Ei mitään hajua. Ykkösmies vaan sanoi että ne on alarajoilla...

Vierailija (Ei varmistettu)

http://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/testoste... alaraja on 8. Eli sen alle menevät on liian alhaisia, tuossa linkissä on hoidettu jopa 15. Mutta tosiaan tuntemani ihminen sai lääkityksen arvolla 10, joka on vielä normaali, mutta alarajalla.

CougarWoman
CougarWoman

Minä varmaan olisin penännytkin enemmän, mutta Ykkösmies kävi lääkärillä yksin; ja se on semmoinen että lääkärin sana on laki, ei paljoa kyseenalaista...

Pitäisi varmaan yhdessä mennä uudelleen.

11.36 (Ei varmistettu)

Enkä siis ole ensimmäisenä lähettämässä lääkärin pakeille vaan testotasoihin voi vaikuttaa elämäntavoilla. Pikkaisen painoharjoittelua, pötsi pienemmäksi, tupakkaa vähemmäksi, oluelle täyskielto (totaalinen katastrofi mieshormoneille) ihan näin muutamia mainitakseni, jotta heppi alkaa taas iloisesti keulia.

Vapaaehtoinen papparaiseksi ryhtyminen parikymmentä vuotta etuajassa on surullista.

Sandras (Ei varmistettu)

Mun mielestä tuo teidän suhde kuulostaa parhaiden kavereiden suhteelta, ei parisuhteelta. Oma paras ystäväni on mies (itse siis olen nainen) ja meidän suhteemme on juurikin tuollainen mitä kuvaat. Sielunkumppaneita, mutta ilman seksiä, jonka takia olemmekin vain kavereita, emme pariskunta. En siis edelleenkään tämän jälkeen ymmärä, miksi olette väkisillä parisutheessa, kun olette selvästi vain kavereita. Olisitte varmasti kumpikin onnelisempia, jos löytäisitte kumppanit, joihin tunnette myös fyysistä vetovoimaa ja jatkaisitte kavereina.

CougarWoman
CougarWoman

Miksi pitäisi (avio)erota vain sen takia, että seksi on loppu, jos rakastaa toista ja haluaa viettää koko loppuelämänsä hänen kanssaan? Mun mielestä ihmiset luovuttaa nykyään liian helposti; jos suhde ei ole jokaisella osa-alueella täydellinen, pannaan lusikat jakoon ja haetaan parempi. Rakkaus ja sielunkumppanuus on mun mielestä paljon tärkeämpi asia pitkässä suhteessa, kuin seksi. 

Ei tässä kukaan mitenkään "väkisillä" tässä parisuhteessa ole, tämä on ihan tietoinen valinta. Ja mehän ollaan onnellisia. :) 

jennajohannasi
Pirtti

Voi että mua sitten välillä raivostuttaa lukea sun teksteihin tulevia kommentteja :D Mutta aina löytyy ihmisiä, jotka pelkkien blogipostauksienkin perusteella tietää suhteestasi enemmän kuin sinä itse. Minunkin mielestäni pettäminen on alhaista, mutta nyt, kun teillä kerran on vapaa suhde sovittuna niin miksi pitää vieläkin nillittää? Itse kunnioitan todella pitkälle sitä, että kun naimisiin on menty, niin avioliiton vuoksi ollaan valmiita joustamaan suuntaan jos toiseenkin, niin kauan kun se molemmille on ookoo.

Toivon todella paljon onnea teidän suhteeseen, toivottavasti yhdessä sopimanne "parisuhdesäännöt" toimivat hyvin ilman pahempia mustasukkailuja. Parisuhteita on monta miljoonaa erilaista, kuten ihmisiäkin :) Jos kerran toivotte kiikkustuoliin saakka olevanne yhdessä, niin miksi kukaan teille mitään muuta manailisi? 

11.36 (Ei varmistettu)

Moni ei tiedä, että riittävä testosteronitaso on oleellinen miehen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Se vaikuttaa niin moneen muuhunkin asiaan kuin seksuaalisuuteen.

I rest my case.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.