Kyykkyviinistä shampanjaan eli siitä rahasta

CougarWoman

Päivänpolttaviin juttuihin täytyy ottaa kantaa, eiköstä vaan? Viime aikoina Lilyssä on puhuttu rahasta; siitä, milloin sitä on tai ei ja tuoko se onnea , milloin ja miten sitä pitää säästää ja sopiiko sitä tuhlata, jos on varakas – ja saako siitä ylipäätään puhua

Saako olla pihi tai tuhlari, vai pitääkö elää suu säkkiä myöten ja muistaa täyttää patjaa seteleillä pahan päivän varalle?

Piheydestä sen verran, että en voi ymmärtää ihmisiä, joilla on rahaa, mutta jotka - päinvastoin kuten tuossa viimeksi linkittämässäni Pihi-Julia (heh) korosti - pistävät muutkin kärsimään piheydestään. Okei, raha ei kasva puissa, mutta jos on varaa maksaa kolmen viikon lomamatka Tunisiaan, luulisi (eritoten paikan hintatason tietäen) myös olevan varaa viedä naisystävänsä paikalliseen ravintolaan syömään sen sijaan, että ostaa ruokakaupasta eilistä (!) leipää (koska se oli halvempaa!) ja säilykesardiineja ja "nauttii" ne illalliseksi hotellihuoneessa. Eritoten, kun naisystävä on tarjoutunut maksamaan illallisen. (Haluaisin pystyä kertomaan että kyseinen esimerkki on fiktiota, vaan valitettavasti ei ole.) 

Minä ja Ykkösmies olemme vapaaehtoisesti lapsettomina, kokopäivätöissä käyvinä, suhteellisen hyväpalkkaisina ihmisinä nykyisellään ehkä keskivertoa varakkaampia; on omakotitalo ja iso piha, ja pakolliset kaksi autoa. Huolimatta suhteellisen rapsakasta asuntolainasta käyttörahaa jää nykyisellään tilille sen verran, ettei tarvitse katsoa kaupoissa hintoja.

Aina ei ole ollut näin. Minä tulen yksinhuoltajaperheestä, jossa päivän menussa oli usein makaronilaatikkoa tai puuroa ja näkkäriä; eikä Ykkösmieskään ole leveästi koskaan elänyt.

Olemme eläneet yhdessä aikoja, jolloin viikon ruokabudjetti vaati luovuutta ja jolloin elettiin pääasiallisesti keitolla, perunoilla ja makaronilla. (Ykkösmies jaksaa vieläkin muistuttaa, miten ylpeä oli minusta, kun sain pennin venymään ruokamenoissa ja siltikin pystyin valmistamaan suhteellisen maistuvaa ja täyttävää ruokaa – minä otin vain käyttöön lapsuuteni reseptit kahdessa polvessa; ne, joihin olin tottunut ja joita olin koko pienen ikäni syönyt: mummon lihakeiton, äidin makaronilaatikon. Nakkikastikkeen ja pottumuusin tarjousperunoista, itse leivotut sämpylät.)

Nyt kun sitä rahaa niinsanotusti on, niin mihin se sitten menee? Säästötilille? Investointeihin?

Juuei.

Viime kuussa ostettiin uusi sohva, uusi (no joo, meille uusi) auto ja kahvinkeitin, joka jauhaa kahvin pavuista (olen oikeasti haaveillut sellaisesta niin kauan kuin jaksan muistaa). Ai joo ja lentoliput kahdelle Etelä-Afrikkaan. Kaikki ostokset tehtiin käteisellä. (Tästä listasta huomaa, että emme tosiaankaan ole ns. oikeasti varakkaita; jollekin oikeasti rikkaalle käytetty auto ja parit lentoliput olisivat jokapäivästä huvia - eikä auto varmaan olisi käytetty, eikä kahvinkeittimestä olisi haaveiltu vuosikausia - mutta minulle/meille noin monen suhteellisen ison asian samanaikainen ostaminen on semmoinen oho-momentti.) 

Sekä Ykkösmies että minä olemme ihan järkyttäviä tuhlareita; on, kuin jokainen ylimääräinen sentti polttaisi pankkitilillä; melkein, kuin se olisi pakko tuhlata. 

Me emme säästä tulevaa varten, emme hätätapauksia varten, emme tulevaisuuden suuria investointeja varten. Me törsäämme surutta lähes kaikki, mitä laskujen ja muitten pakollisten menojen jälkeen jää yli. Itseasiassa ainut edes suhteellisen järkevä rahojen käyttökohde on oman talon remontointi (järkevä siksi, että se nostanee talon arvoa, mutta meidän motiivi on lähinnä luoda mukavampi paikka asua). 

Meidän motto on: nauti tänään, huomenna voit olla kuollut. Ei niitä rahoja hautaansa mukaan saa, eikä meillä ole ketään perillisiä, joita varten säästää. Me elämme tässä ja nyt, ja nautimme elämästämme. 

Ja tuhlaamme niin paljon kuin sielu sietää. Emmekä hemmetti sentään edes tunne siitä syyllisyyttä. Kuten Ykkösmies totesi, kun yritin kerran varovasti ehdottaa, että pitäisikö elää vähän vähemmän laveasti:

"Me ollaan hitto vie kärvistelty niin monta vuotta, että eiköhän nyt ole meidän aika nauttia niin kauan kuin vielä jaksamme."

Mitäpä tuohon on enää sanomista. Ja siksi poksautan nykyään surutta shampanjapullon perjantai-illan kunniaksi sen sijaan, että siemailisin kyykkyviiniä, josta tulee pää kipeäksi jo sitä juodessa. 

Kommentit

KaHeVi
Life Time Story

Allekirjoitan tän täysin! Meillä on miehen kanssa vähän samanlainen historia, ollaan kärvistelty niin pienillä rahoilla, jo lastenkin ollessa kuvioista, että nyt kun rahaa on vähän enemmän niin se pistetään kyllä menemään än yy tee nyt. Meillä ei ehkä ole varaa ihan noin hurjan isoihin juttuihin mutta ylimääräiset pistetään nimenomaan elämiseen. Matkoihin, kotiin, ruokaan, harrastuksiin. Koska sitten joskus ei ehkä koskaan tule...

Mama haluu sporttaa

Arvostan! Toi on juurikin se elämäntapa, miten itsekin haluaisin elää. Kolmen lapsen ja "järkevän" miehen kanssa pienten rahojen palamaan laittaminen on hiukka hankalaa :D

Mutta pakko vielä sanoa, että ylipäätään perinnön jättäminen on mun mielestä typerää. Ja tarkoitan nimenomaan niin, että itse jätetään elämättä ja tekemättä asioita sen takia, että voidaan jättää perintöä. Toki, jos jotain jää vielä senkin jälkeen kun itse on elämässään tehnyt kaiken mitä haluaa, on tosi jees.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Just näin varmasti eläisin itsekin jos taloudellinen tilanne olisi vastaava kuin teillä! Elämästä pitää nauttia. Nyt välillä kärvistellään tuoreehkon asuntolainan ja kahden auton vuoksi, mutta toisaalta nekin on sellaisia asioita joiden takia kärvistelystä en edes halua valittaa. Kärvistelyn vuoksi yritän kerätä säästötilille aina sen verran rahaa, että heikompana kuukautena hajoava pyykkikone tai autoremppa ei kaada koko taloutta, mutta muuten en osaa oikein elää niin köyhästi kuin ehkä jonkun mielestä pitäisi. On ostettu tälläkin viikolla konserttilippuja ja uutta mekkoa, enkä tosiaankaan aio tänään kyykätä Alkossa. Koska elämä on nyt ja aion nauttia siitä!

mystery
Vision One

Mun mielestä raha on kanssa käytettäväksi tarkoitettu. Mummini sanoi juuri kivasti, että "koskaan en ole rahaa rakastanut, aina se on tullut sitä mukaa kun on mennyt".  Itse elän samalla tavalla. Jos joku kriisi tämän johdosta nyt aiheutuisi, ehkä sitten pitäisi muuttaa elämäntyyliään, mutta toistaiseksi kaikki on sujunut aivan hyvin:)

mystery
Vision One

Damn, siis mennyt sitä mukaa kun on tullut :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä uskon myös, että rahan "luonne" on pysyä kierrossa. Siinä vaiheessa, kun sitä aletaan jemmailemaan salaisille tileille ja piilotteleman patjoihin, on arvoissa mennyt jotain pahasti pieleen. Toki säästämisen ymmärrän, jos sitä ylimääräistä sattuu olemaan -mutta rahan haaliminen sen itsensä vuoksi on yhtä järkevää kuin arvokkaan taideteoksen säilöminen pankin tallelokerossa: Eihän siitä silloin kukaan nauti! Huonoa omatuntoa ei "tuhlailusta" tarvitse potea paitsi siinä tapauksessa, jos ostelee vain kertakäyttötuotteita ja muovikrääsää koko rahalla. Mä tykkäisin siitä, jos ihmiset tiedostaisivat, millainen valta heidän rahankäyttöönsä liittyy. Maailmaa voitaisiin muuttaa parempaan suuntaan ihan vain ostovalinnoilla! Mahdollisuuksien mukaan, tietenkin. Mutta juuri noin pitää mun mielestä elääkin: Käyttää sitä rahaa onnellisuuden välikätenä, ei lähteenä. :)

Kanelibasilika

Kerta se on ensimmäinenkin, kun Puuman blogia kommentoin. Rahan(kin) kanssa järjen käyttö on sallittua, mutta enpä itsekään jaksa kitkutella ja pakkosäästää, vaan varmasti menen töistä ulos lounaalle jos tekee mieli tai varaan matkan, ihan vaan koska haluan matkustaa (vaikka tilille ei jäisikään jemmarahaa). En ole hyväpalkkainen vaan tulot reippaasti alle keskipalkan, mutta silti pienet ihanuudet (keikat, matkat, festarit, jooga, hyvä olut, ihanat ruokapaikat,..) ovat sellaisia, mistä en halua kokonaan luopua. Ja niinpä varasin itselleni shiatsuhieronnan ja keikkalipun ensi viikonlopulle, ihan vaan koska oli sellainen fiilis! :)

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos, kun kommentoit! :) 

Ja hyvä hyvä - fiiliksellä vaan! 

Kolmikymppinen blondi (Ei varmistettu)

Mies osaa säästää, minä en. Olen hieman kateellinen miehen taidoista mutta opettelen asiaa. Itselleni säästöt olisi tarpeeseen, aina vähän väliä joku itselleni tuntematon sukulainen jättää perintöä, yhtäkkiä tulee tieto että joku on kuollut ja seuraavaksi postiluukusta lentää sisään perintöverokirje. Useimmiten vielä sen puolen suku on ollut riitelevää, pitkiä oikeustaisteluita, asianajokuluja, u name it ja loppuen lopuksi pesän rahat on huvenneet sinne ja tänne niin että tilille tupsahtaa murto-osa rahoista. Mies onnistuu laittamaan säästöön 10% palkastaan, itse en edes sitäkään, käyttörahaa parintonnin palkasta (laskujen jälkeen) jää 400€/kk ja se menee puhtaasti luomuruokaan. Sinä juot samppanjaa, minä syön tuoretta lohta. :D

Mutta sanoisin näin että harva meistä osaa taitavasti käyttää rahojaan fiksusti ja useimpia meistä myös nolottaa ruotia kulutuskäyttäytymistään julkisesti. Itse vasta opettelen laittamaan saman summan minkä tuhlaan vaatteisiin etc yritän myös saman summan säästää tulevan varalle. Haastetta riittää! :D

Sinkkis (Ei varmistettu) Http://Sinkkulaiffii.wordpress.com

Siis ihan tässä viimeaikoina oon pohdiskellu tätä aihetta.
Tunnustan olevani maailman HUONOIN säästämään. Mikä tulee se myös menee. Toki mun tulotasonikaan nyt ei ole vielä ennättänyt kavuta sille tasolle, jolla sen haluan olevan muutaman vuoden päästä. Ainut mikä mieltä kaihertaa on se, että joillakin ystävillä on jo pesämunaa oman asunnon hankintaa varten kerrytettynä, mutta tästäkin ajatuksesta pääsee aika helposti yli.
Oon sitä mieltä, että rahaa saa aina lisää. Jos rahan säästäminen tarkottaa sitä, että samalla jättää nauttimatta elämästä eikä kerää rikastuttavia kokemuksia, niin se on mun mielestä tosi huono säästökohde.
Mun mielestä vanhemmilla ei oo mitään velvollisuutta taikka syytä jättää perintöä. Käyttäsvät vaan kaikki rahat viimiseen päivään asti ottaakseen kaiken tästä arvaamattomasta elämästä irti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ja vaikka ois perillisiä, niin oon sitä mieltä että raha kiertoon silti. Mä ainakin toivon, että vanhempani käyttävät itse ansaitsemansa rahat itseensä. Tuun siitä itse paljon paremmalle tuulelle kuin että saisin joskus tulevaisuudessa lyhennettyä asuntolainaa muutamalla kymmenellä tonnilla enemmän.

evepaa

Mun mielestä, että jos sitä rahaa on niin siitä saa nauttia. Se on oikeastaan hyväkin, että siitä ottaa sen nautinnon eikä toimi noin kuten antamassasi esimerkissä (vaikka onkin kärjistettyä toimintaa). Se, hieman varakkaampi rahansa käyttää on aina luonnekysymys. Yhdet tuhlaavat, kuten te. Toiset eivät taas käytä sitä, kuten esimerkissä. Kolmannet taas kulkevat kultaista keskitietä ja käyttävät osan, mutta laittavat osan säästöön (näin minä toimisin). Jokaisella on oma tapansa ja kaikkihan ne on okei. Mutta joo - se on sukkaa, jos muut kärsii liiasta säästeliäisyydestä, etenkin jos on sitä rahaa.

annn (Ei varmistettu)

Hienoa! Olen samaa mieltä, että kyllä rahoistaan saa nauttia.

Toisaalta, onko tuhlaaminen ja ostaminen aina nautintoa ja nauttimista? Sitäkin kannattaa miettiä. Välillä vaikuttaa, että jotkut tuhlaavat ihan tuhlaamisen ilosta, vaikka ne ostokset eivät edes nautintoa tuottaisi - vaan enemmänkin turhaa rojua kaappiin. (En tarkoita tällä teitä, vaan tämä on yleinen kommentti.)

Itseeni on rakennettu jokin kohtuullisuuden vartija takaraivoon, joten tolkuton tuhlaaminen ei aina
oikein tunnu kivalta vaikka siihen olisi varaakin. Olen myös aika ostoskriittinen. Oikeastaan tuhlaisin enemmän, jos kaupoissa olisi parempi tarjonta - En vain kertakaikkiaan löydä minua miellyttäviä tuotteita kovin paljon!

Toki olen siinä onnellisessa asemassa, että voin ostaa lähes kaiken mitä haluan (jos ei nyt taloista tai maailmanympärimatkoista puhuta :) ), ja silti rahaa jää säästöön. Pääasiassa panostan ruokaan, terveyteen ja matkailuun ja vapaa-aikaan. Laatua kiitos!
Yksin asuva, keskituloinen lapseton ja autoton - saa tuhlata juuri siihen mihin huvittaa :)

CougarWoman
CougarWoman

No joo, tarkemmin ajateltuna mekin tuhlataan enemmän elämyksiin kuin materiaan, olipa tämä sitten ruokaa (kotona tai ulkona), omaa hyvinvointia (jooga, meditaatio) tai muita elämyksiä (konsertit, festarit, teatteri, matkat). 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos toisaalta haaveilet jääväsi kotiin kirjoittamaan niin miksi et säästä pesämunaa tätä haavetta varten, jos toisen elätettävänä oleminen tuntuu hankalalta?

Minä säästän asuntoon ja varabudjettia pidän koko ajan ja silti tai siksi ostan mitä haluan. Toisaalta olen tottunut siihen, että en tarvitse merkkituotteita ja vaatteiden ja muunkin suhteen olen nyt sillä linjalla, ettei enää mitään uutta, tarpeetonta näin pieneen kotiin ja ruoan/alkoholin osalta panostan viikonloppuun ja ravintolakäynteihin ja viikolla syön jääkaapin tyhjäksi eli ts. säästäminen käy kivuttomasti.
Toisaalta Suomessa pk-seudulla on pakko säästää, jos haluaa kodin suht hyvältä alueelta, sillä mekin olemme mieheni kanssa keskituloisia ja silti pitää tarkkaan laskea mihin on varaa! Kyykkyviinejä ei osteta, mutta monissa asioissa tunnutaan elävän edullisemmin kuin moni pienituloinen. ;) Tosin oma fiilis kai ratkaisee. Minäkin ostan matkat käteisellä, mutta kymmenen vuotta vanha telkkari ei haittaa ollenkaan eikä tunnu köyhäilyltä ostaa urheiluvaatteet alennuksesta tai ruokakaupassa ostaa myös halpisbrändejä ja aletuotteita.

Tuli näin pitkä palopuhe, koska tuntuu, että ihmiset ajattelevat säästämisen olevan juuri sitä, ettei nautita elämästä ja säästetään, että arkussa olisi rahaa. Antimaterialistina minäkin satsaan elämyksiin enkä ulkoisen olemukseni brändäykseen ja se oma koti on sitten toinen, johon on pakko säästää.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.