Läskiä biitsillä

CougarWoman

Postauksen kuvat random-lomamatkasnäppejä omalla ja mutsin kännykkäkameralla. Anteeksi huono laatu.

Lily lanseerasi jokin aika sitten #MuhkuraManifesti -kampanjan, jossa hyökätään nykyään vallitsevaa selluliittihäpeää vastaan. Tämä on luonnollinen jatkumo kehopositiivisuudelle; miksi me, etenkin naiset, tunnumme käyttävän suuren osan voimavaroistamme siihen, että huolehdimme siitä, miltä näytämme muiden silmissä?

Muistan, kun viime kesänä himmailin pahaa-aavistamatta eräällä Helsingin biitsillä. Seuralaiseni oli mennyt ostamaan meille juotavaa, ja minä kahlasin rantahiekassa, kun minua lähestyi nuorehko ("timmi") nainen.

“Hei mahtavaa että säkin olet täällä ihan bikineissä tosta vaan! Että niinku mitä välii mitä muut ajattelee! Jej bodypositiivisuus!”

Olin siinä tilanteessa vähän että no, en mä nyt mitään statementtiä ollut varsinaisesti tekemässä, enkä edes suuremmin ollut uhrannut ajatusta sille, että minä bikineissä olisi jonkin luokan manifesti. Mutta joo, sittenpä tiesin.

Nainen varmaan tarkoitti ihan hyvää, mutta ööh, kyllä mulle tuli siinä tilanteessa vähän semmoinen olo, että pitäisiköhän mun sittenkin varmuuden vuoksi hävetä mun kroppaa.

Onneksi seuralainen palasi ja kaappasi takaapäin karhunhaliin ja suukotti niskakuoppaa ja kutsui kaunokaiseksi, ja unohdin koko vahinkomanifestini, huuhtelin näennäisesti viattoman kommentin jättämän karvaan maun suustani kulauksella jääkylmää kolajuomaa ja hymyilin kesälle ja ihan kaikelle. 

Kun paketissa on tarpeeksi kuoppaa ja muhkuraa muutenkin, en ole jotenkin koskaan tullut edes ajatelleeksi, että sitä selluliittiakin pitäisi nyt erikseen hävetä. Aina mun reidet ovat olleet muhkuraiset, ja lämpötilan vaihtelut (kuumasta kylmään, kuten saunan jälkeen) vielä erikseen koristelevat ne selluliittimuhkurat punaisin läikin. Että varmasti oikein erottuu. Polka dot thighs.

Mulla on ollut ns. luumusukat jalassa niin kauan, kuin jaksan muistaa. Ja ne ovat osa minua. Ehkä minun olisi vaikeampi hyväksyä selluliittia, jos olisin muuten älyttömän timmissä kunnossa? En tiedä, sillä en ole. Mutta hyväksyy sitä tai ei, siellä se muhii ja muhkuroi joka tapauksessa, eikä ole mitään sekunnin poppaskonstia, millä sen saisi pois; miksi siis tuhlaisin aikaani murehtimaan jostain, jolle en yksinkertaisesti voi mitään?

Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että esimerkiksi mun seksipartnerit eivät ole koskaan sanoneet mitään ilkeää mun kropasta. Kukaan ei ole huomauttanut, että hei sun tissit roikkuu ja on eri paria; tai että onpas toi sun perse just tommonen tyypillinen suomalainen littaperse. Kukaan ei ole sanonut että reiteni saisivat liito-oravankin kateelliseksi venyvällä nahkallaan, tai että kuinka kätevää on kun jenkkakahvoista saa hyvin kiinni pistellessään takaapäin menemään.

Sen sijaan vatsankumpuani on silitelty ja napaani suudeltu; minut on vedetty takaapäin lusikkaan ja sivelty lantioni kaarta ja kerrottu, että se on kauneudessaan ylivertainen.

Ylipainoiseksi, keski-ikäiseksi naiseksi mulla on siis luultavasti aika hyvä itsetunto, ja myönnänkin, että nuorten rakastajieni kehumiset eivät sitä ole juurikaan lytänneet. Vaikka toki vielä keskitynkin siihen, että haluan myös näyttää huolitellulta muhkuroineni päivineni, olen havainnut, että viime vuosina olen ennemminkin halunnut keskittyä siihen, minkälainen olen ihmisenä. Huolehdin itseasiassa enemmän siitä, etten loukkaa ketään tahattomasti, kuin siitä, että vilahtaako selluliitti inasen liian lyhyen mekonhelman alta.

Koska siis eihän meitä kukaan oikeasti arvota sen mukaan, kuinka paljon selluliittia meidän reisiimme on kertynyt? Ei kukaan ole ikinä sanonut että hei onhan toi Puumis muuten ihan kiva tyyppi, mutta noi sen selluliittireidet on niin karseet, että en halua enää olla sen kaveri?

Jos minut on joskus arvotettu huonoksi tyypiksi, niin eiköhän se kuitenkin loppupelissä johdu siitä, että olen – tietoisesti tai tiedostamatta – ollut jotakuinkin todella mulkku persoona.

Niinpä aion jatkossakin ihan kaikessa rauhassa hyllytellä menemään polka dots -luumusukissani ja hymyillä kaikille vastaantulijoille. Minä olen onnellinen juuri tällaisena kuin olen; minun kumpuni, muhkurani ja selluliittini tekevät minusta juuri minut. Täydellisyys on tylsää joka tapauksessa; ne pienet säröt siinä kirppikseltä ostetussa 60-luvun mummonkahvikupissakin tekevät siitä juuri omanlaisensa, uniikin. 

Ja hei – jos nyt joku vielä oikeasti jostain kumman syystä tuntee lapsellista tarvetta arvostella toisen ulkonäköä, niin kehottaisin ensin katsomaan peiliin ja sen jälkeen varaamaan aikuistumisen pikakurssin. Koska oikeesti mitä välii.

Share

Kommentit

Suttastiina

Ahahahahahhah, ihanaa!

"Kukaan ei ole sanonut että reiteni saisivat liito-oravankin kateelliseksi venyvällä nahkallaan"

Meilläpäin on sanonta, että "vituttaa kun pientä oravaa", liittyisköhän se jotenkin näihin reisiin?
Läps-läps-läps - lähetäänkö joskus yhdessä liitelemään ja tekemään oravat kateelliseksi?

CougarWoman
CougarWoman

:D Hei eikö tuohon oravan vitutukseen muuten liittynyt se, että sillä oli käpy jäässä? :D

Joo eikun vaan! :D 

Suttastiina

niin muuten liittyikin, mutta ainahan sanontoja voi uudistaa!
"Vituttaa kuin pientä oravaa kun Puuma ja Sutta läpsytteli reisiläskeineen ohitse"

Selluliitti? (Ei varmistettu)

Ei apua, pitääkö selluliittiakin hävetä? Minä en edes tiedä mikä se oikeasti on. Tai siis tiedän suurin piirtein mitä se on, mutta ei ole hajuakaan onko minulla sitä vai ei. Nykyiseltä kerran kysyin että onko minulla selluliittia, ei kuulemma ole, luotan sitten hänen sanaansa.

Tosin en ikinä ole ymmärtänyt mitä hävettävää selluliitissa on, sitähän kuulemma löytyy ihan niiltä timmeiltäkin tyypeiltä.
Ja minä kuitenkin olen ikäni itseäni hävennyt kun lapsesta asti olen pullukka ollut. Lasten jälkeen olen vasta tajunnut että mitä ihmettä minä välitän? Mies pitää minua kuumana, sekä kriittisesti miettien moni muukin mies hänen lisäkseen. Kukaan petikumppani ei ikinä ole haukkunut minua, jopa tyyppi jonka tiedän sanoneen naiselle että ”hanki silikonit ja laihduta” kehui minua täydelliseksi. (Tosin hänen mielipiteensä sattuneesta syystä on muutenkin yksi hailee.) Ja sitten minä mietin jotain ala-asteella heitettyä juttua roikkuviata alleista ja verhoudun pitkähihaisiin tappohelteilläkin. Aikuinen nainen, huh huh.

Mutta hei, voi liittyä teidän ohilentoonne roikkuvien allieni voimalla. Kyllä niillä varmasti vähintään yhtä hyvin ilmassa pysyy kuin venyvillä reisilläkin.

CougarWoman
CougarWoman

Aijoo unohdinkin mainita allit! :D Kyllä täälläkin jos tiputanssiin yltyy niin saa vieressä seisovat varoa ettei tule allista naamariin! :D 

NotCredibleDates

Itellä kanssa allien voimin voisi liittyä liitelemään :D tiedän, että olen lihavamman puoleinen, mutta ei se menoa haittaa. Siis olin nuorempana anoreksian rajamailla ja ikinä tyytyväinen kehooni. Nykyisin kuulemma paino-indeksi roikkuu sairaalloisen lihavuuden rajamailla, mutta ei se haittaa. Olen paljon paljon enemmän sinut itseni kanssa ja vaikka nyt mahaa ja reisiä löytyy niin löytyy myös kunnon tissit ja perse eli ei todellakaan tartte hävetä haha

Vierailija (Ei varmistettu)

aika törppö kyllä toi beach-kommentoija. >:E

Nörttityttö (Ei varmistettu)

Toi on just sitä passiivisagressiivista ja alleviivaavaa käytöstä pahimmillaan, koitetaan naamioida oma paskantärkeys ja kommentoinnintarve "kivaksi kannustukseksi", alentavalla tavalla. Nähdään että on oikeus kommentoida toisen, vieraan ihmisen kroppaa siihen sävyyn että "kiva ettet välitä että meidän muiden mielestä olet läski ja sun pitäisi ehkä osata hävetä sitä jotenkin". Tulee ensimmäisenä mieleen että mikähän tuonkin ihmisen oma ongelma on.

Jep, olen itse pullea nainen, enkä kovin sinut sen kanssa että omat ruuhkavuodet on saaneet mut lihomaan kun liikuntaharrastukset on väistyneet iltapalaherkkujen ja lauantaipizzojen tieltä. Inhoan termia "bodypositiivisuus", itsekorostuksesta on tehty kovin trendikästä. Se ei saa mua viihtymään turvonneessa ja ei-omalta tuntuvassa kropassani yhtään sen paremmin, itseasiassa päin vastoin. Toisaalta en voisi vähempää jaksaa puuttua siihen missä on jonkun toisen ihmisen muhkura tai kulma. Ihmisissä on niin paljon muutakin kuin painoon liittyvät ominaisuudet, että edes ulkokuorta katsoessa se ei nouse millään tasolla määritteleväksi asiaksi.

Mutta törppö on törppö painosta riippumatta. Usein ne tekevät sen varsin tiettäväksi.

Emilia M

Oot Puumis ihana!

Sellu4eva!! (Ei varmistettu)

Oikein!! Olen aina teini-iästä saakka ollut hyvin tietoinen selluliitistä takapuolessani ja reisissäni. Kukaan siitä ei ole koskaan varsinaisesti maininnut mitään, mutta ympäristö ja erityisesti tv-ohjelmat ovat opettaneet siihen, että sen olemassa olo ei nyt kuitenkaan ole kovin hyvä juttu. Tosiasia on kuitenkin myös se, että huolimatta jo muutenkin pienestä koostani ja kohtuullisen timmistä vartalostani, minulla on AINA ollut selluliittiä, jopa silloin, kun olin 14-v ja myöhemmin, kun olin yleisten määritelmien mukaan jopa alipainoinen. Kun siis sellut ei kerran murehtimalla tai edes laihtumalla lähde, niin antaa olla. Bikinit päälle vaan!

m43 (Ei varmistettu)

Asiallista tekstiä ja kuvia upeavartaloisesta naisesta. Juuri noinhan se asia on eikä sitä pitäisi edes tarvita näin selitellä. Vaan ilmeisesti sitten koetaan, että täytyy...
Haluan tässä kohtaa mainita tosin myös miesnäkökulman: ehkei julkista "bodyshamingia" tule yhtä paljon ylipainoisille keski-ikäisille miehille kuin naisille (nuorten, kauniiden ja rohkeiden osalta), mutta jotenkin omana mutuna sanoisin, että keski-ikäinen mies hyväksyy "pyöreän" naisen paremmin kuin toisin päin. Pitäisi olla bodattua timmiä alfaurosta. Vähän sen tyyppistä viestiähän tässäkin blogissa kerrotaan...
No, nämä on nyt vahvasti omia mielikuviani keski-ikäisenä (iältään siis...) miehenä. Kyllähän kaikista vartalotyypeistä pitäviä ihmisiä maailmasta löytyy, onneksi! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen kyllä eri mieltä tuosta hyväksymisestä, aika monella keski-ikäisellä miehellä alkaa maha kasvaa eikä eroa silti pukkaa. :) Ja kun katsoo +60- vuotiaita pariskuntia niin keskimäärin nainen huolehtii enemmän ulkonäöstään, mutta ei silti dumppaa sitä ukkoaan. Miehet kyllä kulkevat paljon itsevarmemman oloisina, vaikka he eivät mitään ideaalivartaloa omistaisikaan. Jotuu ehkä osittain siitä, etteivät kuule/näe samassa mittakaavassa kritisointia. Vai onko jossain lehdessä vuosittain vinkkejä miten miehet voisivat peittää kaljamahansa, häivyttää littanaa takapuolta, feikata lihaksikkaampaa olemusta jne. :D Tosin nuoremmilla miehillä ulkonäköpaineet on käsittääkseni kasvanut.

Tämän blogin ajatuksia miehistä ei ehkä kannata yleistää koskemaan kaikkia saman ikäluokan naisia. Onhan parikymppiset usein kiva katsella, mutta en itse haluaisi heidän kanssaan edes yhden yön suhteeseen (jos nyt oletetaan, että olisin sinkku tai haluaisin pettää miestäni).

CougarWoman
CougarWoman

En mä kyllä mielestäni ole koskaan sanonut, että bodattu alfauros olisi mun suosikkimiestyyppi... Kun minähän nimenomaan tykkään ujoista, vähän nörtihtävistäkin beta-miehistä. 

Sinkkis (Ei varmistettu)

Ei mulla oo oikein muuta sanottavaa kuin että iso sudän!!!

MeiMeiM (Ei varmistettu)

Oliks mutsi mukana Marokossa?

CougarWoman
CougarWoman

Osa kuvista on viime vuoden Fuerteventuran-reissulta, jossa mutsi oli mukana. (Mutsi on just näitä resortti-ihmisiä.) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ensinnäkin: mitä ihmettä on luumusukat? :D

Tää muhkuramanisfesti saa mut tuntemaan oloni tosi kiitolliseks siitä että en oo teinivuosien jälkeen miettiny kertaakaan et voinko laittaa nää farkkusortsit ku mun reidet on liian läskit. En ollu edes tajunnu että aikuiset ihmiset vois kriiseillä tällaisesta asiasta, tai ainakaan näin laajalti. En edes tiedä onko mulla selluliittia, on varmaan mutta en oo katsonut. Tapa jolla mä suhtaudun mun kehoon muuttui kun luin kirjan jossa oli tyttö, joka muuttui lasiksi. Tosi random tarina, mutta sen jälkeen aloin arvostaa sitä että mä VOIN juosta ja kiipeillä ja vaikka opetella voltin jos haluan, enkä keskity enää niin paljoa siihen miltä mun keho näyttää. Ehkä se on myös aikuistumista (kääk).

Toimitus
Toimitus

Kiitos superpaljon postauksesta! Hyvä uusi näkökulma kampanjaan. Musta on niin hienoa lukea, että niin monelle muhkurat eivät ole millään tavalla ongelma. Sen asenteen kun saisi levitettyä kaikille, niin maailma olisi varmasti onnellisempi paikka.

Ihanaa viikonloppua :)

Ida / Lilyn toimitus

P.S. Luumusukat :D :D

Naislaif
Naislaif

Just niin; Mitä välii! <3

Kommentoi