Mä haluan auttaa

CougarWoman

Se lähti joogasta, jossa opin ennen kaikkea lempeyttä itseäni ja kehoani kohtaan, ja jatkui meditaatiolla, joka opetti suvaitsevaisuutta ja lempeyttä (uskallanko sanoa jopa lähimmäisenrakkautta, vai alkaako kuulostaa liian kornilta?) muita kohtaan.

Puolisen vuotta sitten eräs ystäväni otti sapattivapaata, pakkasi rinkkansa ja suuntasi Etelä-Amerikkaan rakentamaan taloja köyhille; ensimmäisen kuukauden aikana hän oppi valamaan betonia, parantelemaan rakkoja käsissään ja arvostamaan länsimaisia työkaluja – loput puolesta vuodesta hän reissasi yksin ristiin rastiin ja palasi kotiin monta monituista kokemusta rikkaampana.

Siitä asti minäkin olen miettinyt, että hei mäkin haluun.

En halua rääpiä manikyyriäni (!) rikki betonivalussa ja saada auringonpistosta paahtavassa helteessä, mutta voisin ihan hyvin kuvitella opettavani englantia, tai tekeväni ihan mitä tahansa, mihin ei vaadita fyysisesti peikonvoimia ja standardina säästöpakkausta suomalaista sisua.

Okei, autanhan minä nytkin tavallani. Lahjoitan tietyn summan rahaa joka vuosi hyväntekeväisyyteen; kohteet vaihtelevat sen mukaan, missä rahalle tuntuu minun mielestäni olevan eniten tarvetta.

Mutta kun siitä ei oikein saa tyydytystä.

Ei tule semmoinen olo, että jes, minä oikeasti autoin. (Vaikka varmasti jokainen euro on tarpeen.) Ei tule semmoista tunnetta, että jihuu, näen nämä eurojeni tulokset tässä nyt ihan konkreettisesti - siis muuten, kuin pankkitilisiirron miinuksena.

Ja myönnän, että osaan olla aika kyyninen, mitä tulee rahojen perillemenemiseen; mitä niillä nyt oikeasti sitten tehdään? Päätyvätkö eurot apua tarvitseville, vai vetääkö joku korruptoitunut byrokraatti härskisti välistä?

Ehkä minulla on vain jokin neljänkympin kriisi, mutta huomaan yhä enenevissä määrin pohtivani – ellen nyt ihan elämän tarkoitusta, niin ainakin sitä, että mitä minä nykyisellään teen, mistä on oikeasti konkreettista hyötyä tai apua muille?

Ja ellei mukaan lasketa vapaata rakkauttani seksiujojen nuorten poikien eheyttämiseksi (itseironia), niin vastaus on: enpä kovinkaan paljoa. Pyörittelen papereita, kykin koneella ja tahkoan pomoille rahaa. Käyn useamman kerran kuussa ulkona syömässä (ja juomassa), matkustelen ja enimmäkseen nautin elämästäni; hemmottelen itseäni kaksin käsin. 

Mitäs, jos ensi vuonna lähtisinkin, sen asemesta, että menisin taas äipän kanssa jonnekin all-in resortiin nauttimaan cocktaileja, paikkaan X vapaaehtoistöihin vaikka kuukaudeksi? Menisin sokkona jonnekin maahan, mistä en tiedä juuri mitään, ja asuisin ehkä paikallisessa perheessä, joka ei puhu englantia; ja tekisin jotain hyödyllistä, jotain konkreettista, jotain…humanitääristä?

Ja vastapalvelukseksi oppisin ehkä jotain paikallisesta kulttuurista, alkeet uudesta kielestä, sekä myös olemaan kiitollisempi siitä, minkä nyt ehkä otan itsestäänselvyytenä.

Onko teillä kokemuksia vapaaehtoistyöstä ulkomailla? Pitääkö olla joku ituhippi puunhalaaja, että kokemusta osaa arvostaa, vai olenko jo liian mukavuudenhaluinen materialisti pärjätäkseni ja arvostaakseni? 

P.S. Tämän postauksen myötä blogi lähtee kuukauden lomalle.

Kommentit

Kepsu (Ei varmistettu)

Sen verran Tiedän aiheesta työni puolesta että olen nyt ilonpilaaja: Volunteer tourism harvoin hyödyttää ketään paikallista. Jollei satu olemaan lääkäri,kätilö, sairaanhoitaja tai esim tietyn alan insinööri, ei todennäköisesti voi ammatillisesti tuoda kehitysmaahan suurta hyötyä. Kaikki orpokoti- ja talonrakennuskeikat auttaisivat paikallisväestöä enemmän jos he saisivat ennemmin rahaa paikallisten palkkaamiseen, esimerkiksi noviisi odottelemassa talonrakennusta vieraassa kulttuurissa harvoin on suureksi avuksi. Vapaaehtoismatkailu toki avartaa matkailijan maailmankuvaa ja lisää tietoa,mutta jos tahtoo olla oikeasti hyödyksi niin tehokkaammin se onnistuu lahjoittamalla rahaa, tekemällä omassa elämässään eettisiä ja ekologisia valintoja jne.

Vierailija (Ei varmistettu)

Monissa maissa oikeastaan auttaa eniten se, että ostaa paikallisilta palveluita ja maksaa heidän työstään ja ehkä suosittelee heitä muillekin.
Monesti nuo viikkojen-kuukausien vapaaehtoispestit ovat juurikin turismia, josta eniten hyötyy länsimaisen turistin oma ego. Aina ei ole edes tarjolla mitään järkevää tekemistä tai työtä ei ole mitenkään ohjattu. Rahatkin taitavat joissakin tapauksissa valua pääasiassa tämän järjestäjän taskuihin. Olen siis kyyninen.
Monet kehitysapuprojektitkin ovat sellaisia, joissa päästäisiin paljon parempaan lopputulokseen, jos työ yritettäisiin mahdollisimman paljon siirtää paikallisten harteille ja vain opastus ja rahoitus tulisi kehitysapuna.

CougarWoman
CougarWoman

Mä olen nyt päättänyt, että lähden opettamaan englantia jonnekin. Mulla on opettamisesta kokemusta, ja uskon edelleenkin, että vieraan kielen oppiminen avaa aina uusia ovia. 

Ja tietysti haluan siinä samalla myös avartaa omaa maailmankuvaani; rahaa tosin aion lahjoittaa edelleen, totta kai. 

Kepsu (Ei varmistettu)

Ok. En lähde pilaamaan iloa sen enempää. Minne päin olet ajatellut lähteä? Kuinka pitkäksi aikaa? Osaatko kohdemaan kieltä? Alla oli hyviä ehdotuksia siitä, miten ihan kotipaikalla ja muulloinkin kuin lomalla voi auttaa.

CougarWoman
CougarWoman

Hehe, ei tämä tästä mihinkään pilaannu. :) Kohdemaa on vielä hakusessa, kun pitää ensin työn puolesta saada vihreä valo, että voin ylipäätään lähteä (eli en uskalla vielä perehtyä asiaan, etten innostu liikaa, ellen saakaan lähteä). Kuukauden verran vaan ajattelin, pidemmäksi aikaa ei saa töistä (osaksi) omaa lomaa. Mutta todennäköisesti maahan, jonka kieltä en osaa (oma lehmä ojassa, ehdin oppia alkeet). 

Ja tosiaan - hyviä ehdotuksia jatkoa ajatellen! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kelle sinä sitten haluaisit opettaa englantia, jos itse osaat opetettavien kieltä vain alkeiden verran? Anteeksi nyt, mutta kuulostaa juuri siltä, että sinä haluat auttaa ja avartaa maailmankuvaasi ja se on ihan hyvä, mutta mitä nämä opetettavat loppujen lopuksi saavat? Joku puolen vuoden/vuoden jakso sellaisen henkilön toimesta, joka osaa kohdemaan ja opetettavan kielen ja ehkä on itse opettaja tai opettajaopiskelija olisi minusta parempi tilanne, jos mietitään näitä opetettavia.

Kepsu (Ei varmistettu)

Aiot lähteä sokkona vieraaseen maahan, asua ehkä paikallisessa perheessä ja kuukauden ajan opettaa englantia ihmisille, joiden omaa kieltä ja kulttuuria et tunne? Ja kaverisi kävi pari kuukautta rakentamassa "taloja köyhille", ja siitä ajasta kuukausi meni hommien opetteluun... Vaikka ajatus on kaunis, niin kyse on enemmän seikkailunhalusta ja oman omatunnon kiillottamisesta kuin humanitäärisestä työstä. Ja kyllä, tämä ei pilaa iloasi koska vaikka kuinka tutkimukset ja käytännön kokemukset osoittavat muuta, sinä todistat sen vääräksi. Anteeksi nihkeily, haluaisin tsempata hyvän tekemiseen, mutta tuo on enemmän sinun kuin muiden ihmisten auttamista.

CougarWoman
CougarWoman

Ei kun kaveri rakensi niitä taloja kuukauden verran, ja reissasi loppuajan ihan "lomalla".

Ja totta kai - seikkailunhalu on tietysti olennainen osa tätä - joka muuta samankaltaisessa tilanteessa väittää, todennäköisesti valehtelee. Samoin se, että koen tarvitsevani irtiottoa kaikesta tutusta ja turvallisesta. Voisin siis ihan yhtä hyvin lähteä reppureissaamaan kuukaudeksi - mutta valitsen itse sen, että sen reissauksen aikana yritän myös tehdä jotain hyvää.

En nyt ihan tajua, että mikä tässä on niin kamalan väärin. Mutta eipä minun tarvitsekaan :) 

Itse olen myös Keniassa asuneena valitettavasti kriittinen voluntourismista ja olen sitä mieltä, että suurimmaksi osin länsimaalaisten avustusyrityksistä (esim hökkeleiden rakentamisesta, vaatteiden lahjoittamisesta ja opettamisesta) on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Kuten aiemmin tässä keskustelussa on mainittu, usein tällainen vapaaehtoistoiminta vie työpaikan paikalliselta joka olisi todennäköisesti paljon pätevämpi, kuin itse. Useimmiten ainoa syy, miksi vapaaehtoisia otetaan, on koska tällaiset ohjelmat maksavat tuhansia euroja, joista osa menee vapaaehtoistyöntekijöiden sotkun siivoamiseen, osa majoitukseen ja ruokaan, sekä hyödyllisin osa sitten koululle tms. Raha on siis valitettavasti hyödyllisin tapa auttaa, vaikka se ei itseä inspiroisi niin paljon. 

Toki voit aina perustaa lokaatioon yrityksen, joka työllistäisi paikallisia, mutta se saattaisi vaatia enemmän aikaa, kuin sen yhden kuukauden :-D

 

CougarWoman
CougarWoman

Hmm, mä olen ehkä vähän naiivisti ilmeisesti lähtenyt hönkäämään tätä voluntary-tourismia :D 

Mutta ehkä tämä kirvoittaa hyödyllisempiä jatkotoimenpiteitä. Jostain pitää aloittaa..? 

Vierailija (Ei varmistettu)

Toki kielen oppiminen on aina hyödyksi, mutta nykyään myös paikalliset osaavat englantia ja voivat toimia opettajina.
Jos suunnittelet lyhyttä reissua niin kielen opettaminen voi olla hyödyllistä tai sitten ei. En tiedä minkälaisia nämä lyhyet kielen opettamispestit on; toki jos toimii esim. jonkun opettajan sijaisena niin voi olla hyväkin idea, että tunnilla on välillä joku vieraileva tähti. Kielen opettaminen on vain aika vaikeaa, jos ei ole yhteistä opetuskieltä.

CougarWoman
CougarWoman

Mulla on nimenomaan kokemusta kielen opettamisesta silleen, että yhteistä opetuskieltä ei ole, tai on vain auttavasti. (Olen joskus ennen muinoin toiminut suomen kielen ja kulttuurin opettajana moskeijassa, maahanmuuttajille.) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä on minusta lähtökohdiltaan eri asia kuin se, että matkustat toiseen maahan opettamaan englantia. Riippuen toki kenelle sitä opetat, joku pakolaiskeskus tai vaikkapa kouluja käymättömät aikuiset ovat ryhmä, jotka hyötyvät jo englannin alkeista.

CougarWoman
CougarWoman

No tämäpä juurikin oli suunnitelmissa - kas kun en lapsista oikein perusta :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos haluat auttaa - todennäköisesti sielläkin missä sinä nyt olet, on turvapaikanhakijoita ja turvapaikan juuri saaneita - tee vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoiden kanssa.
Juuri sinä voit olla se paikallinen ystävä, joka läsnäolollaan ehkäisee itsemurhan, nyt kun on aika synkät ajat.
Tai se byrokratia-avustaja joka tekee mahdottomasta mahdollista.
Ystävä on kaikkein tärkein asia sellaisessa tilanteessa olevalle.
Opeta englantia tai paikallista kieltä , ole heille kanssaihminen. Sitä he todella tarvitsevat.
Omassa kotimaasaan jokainen auttaa parhaiten, koska ei ole itse tietämätön.
Tsemppiä!

CougarWoman
CougarWoman

Varmasti tulen reissun jälkeen tähän perehtymään paremmin. Laitoin itseasiassa jo ajat sitten kunnalle ehdotusta buddy-systeemistä (paikalliset, ehkä seniorit tai muut, joilla on "aikaa", ja maahanmuuttajat), mutta yllättäen ei ole ottanut tulta. Ehkä perustan oman buddy-systeemin, prkl! :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä se nimenomaan just niin menee, että ihan itse menet sinne pakolaisten luo. He kertovat sulle mitä tarvitsevat. Ei kannata odottaa virallisia tahoja tässä!

mystery
Vision One

Mä tein Suomessa järjestötyötä viisi vuotta ja se todellakin attoi uskomaan maailmaan ja ihmisiin ja toi ihan mielettömän hyvän olon tunteen :) Voisin suositella siis kaikille. Järjestöjen tekemistä hyvistä asioista kannattaa vaan ottaa selvää, niin kyllä sillä tavalla vakuuttuu että apu menee perille. Hyvin monella järjestöllä apu ei liiku rahana vaan työvoimana, rokotteina, koulukirjoina tms apulähetyksinä. Maailmassa on ihan 50 vuoden sisällä pelkällä järjestötyöllä saatu aikaiseksi ihan uskomattoman isoja juttuja, esimerkiksi lapsikuolleisuus on puolittunut (se itseasiassa 20 vuoden sisällä), nykyään noin 60 miljoonaa lasta ei pääse kouluun kun 90-luvulla se luku oli 100 miljoonaa, polio on hävitetty maapallolta rokotuksilla.. Saavutuksia on siis mielettömän paljon.  Mutta kannustan ehdottomasti toimintaan mukaan, päätä ensin järjestö ja ota sitten yhteyttä heihin että mitä voit tehdä:)  tehokkain työ järjestön eteen on aina varainhankinta. Järjestö saa myös aina hieman isompia juttuja aikaiseksi kuin yksi ihminen, kun yksin on aika vaikea toteuttaa vaikka rokotusohjelmaa. 

 

mystery
Vision One

Mutta siis tottakai järjestöt aina kaipaa eri alojen asiantuntijoita, joten avoimia työpaikkoja vaan kyttäilemään ! Noissa opetushommissa isoimmat järjestöt preferoi paikallisia ihmisiä, jo paikallisen kielen tuntemuksen takia. Ylimääräisiä kuluja koitetaan aina pienentää joten siksi työntekijöitä ei kauheasti lähetellä maasta toiseen, muilla kuin lentoyhtiöiden lahjoittamilla matkustuspisteillä:) 

 

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos vinkeistä. Tuo järjestötoiminta on varmasti jatkoa ajatellen jotain, jota voisinkin alkaa tekemään.

Tähän vapaaehtoistyöhön sen sijaan olen kyllä lähdössä ihan omilla rahoilla, lentoja myöten tietysti. Maksan myös asumiskulut paikan päällä tietysti, en ole pummilla lähdössä "auttamaan".. 

vaimoke (Ei varmistettu)

Ei ole kokemusta lähteä vapaaehtoiseksi ulkomaille, mutta on kokemusta tehdä sitä tässä aivan lähellä. Ja mielestäni yllättävän moni tuntuukin unohtavan, että vapaaehtoisuus ei tarkoita vain sitä, että lentää jonnekin kauas (ja ei, en nyt tarkoita sinua :). Kun itse sitten on ollut esimerkiksi lähikirkolla vain antamassa omaa aikaa (ja työnantajan aikaa) olemalla apukätenä, kun alueen kaikken huono-osaisimmille on annettu jouluksi ruokakassi tai ollut lähipalvelutalossa juttelemassa vanhuksille ja/tai kehitysvammaisille, huomaa, miten niin pieni (ja itselle helposti järjestettävä) asia voi tuoda jollekulle todella suuren avun.

Kyllä minusta on hyvä, että asioita hoidetaan myös siellä kaukana, koska tärkeää on auttaa jo paikan päällä, ettei tarvitse lähteä "kotoa karkuun" hakemaan apua jonnekin kauas pohjoiseen. Siltikin on ihan yhtä tärkeää auttaa myös täällä koti-Suomessa olevia ihmisiä (tai eläimiä, jos se tuntuu omalta kutsumukselta). Ja todella moni taho oikeasti tarvitsee juuri sitä aikaa - viemään vanhuksia ulos, kun hoitajilla ei aikaa riitä jokaiselle, olemaan keharikaveri-järjestössä (missä autetaan sekä kehitysvammaista nuorta että hänen vanhempiaan) tai vaikka sitten lähikennelissä lenkittäjänä.

Minä olen kokenut, että juuri diakoniatyö sekä seurakunnan nuorisotyö ovat olleet ne, mille haluan aikaani antaa, sillä ne toimivat ekumeenisesti eikä vain oman seurakunnan jäsenille.

CougarWoman
CougarWoman

Hyviä pointteja ja esimerkkejä. Mä olen itse vierastanut noita "kirkon hommia" siksi, etten itse jaa "kutsumusta". Ehkä nämä ovat vain stereotypiota..? 

vaimoke (Ei varmistettu)

Juuri siksi olen itse juuri diakonian ja nuorisotyön kanssa tekemisissä. Minä kyllä kuulun kirkkoon ja "jaan kutsumuksen", mutta en koe sitä kirkon julistavaa työtä omakseni, koska mielestäni uskon asiat ovat liian henkilökohtaisia (ja koen itse ns. uskovani "väärin" omaan kirkkoomme suhteutettuna). Nuorten kanssa kuitenkin on aivan eri meno ja diakoniassa näkyy se "lähimmäisestä välittäminen", mikä puolestani on lähinnä uskonnosta riippumatonta. Ja niissä palvelutaloissa ei uskonnosta tarvitse välittää :)

CougarWoman
CougarWoman

Hyvä tietää - kiitos! :) 

vaimoke (Ei varmistettu)

Tuli vastaan ja tulit mieleen :)

https://www.facebook.com/thespiritscience/videos/1492550637452087/?hc_re...

(En tiedä miten näkyy, jos ei ole kirjautuneena, mutta tässä kuitenkin.)

Naislaif
Naislaif

En osaa vastata kysymykseesi, mutta tunnistan auttamisen halun. Tunnistan myös vajavuuden oikeasti ymmärtää mitä se vaatii.

Usein meillä on kaunis ajatus kiitollisista lapsista, jotka halaavat kiitokseksi saamastaan avausta. Itsekin, vuosien ajana, ajattelin lähteväni ulkomaille avustustyöhön. Minun illuusioni oli Afrikan kaunis manner ja iltaisin autettuani ihailisin auringonlaskua ja minut valtaisi sisäinen rauha. 

No, elämä on joskus pientä ja huomasin, että ensin on autettava itseäni. Minusta ei olisi ollut suureksi avuksi kenellekään, sillä olisin tehnyt sen vääristä syistä. Olisin ostanut sisäisen myrskyni vapautusta sillä, että tekisin ulkoisesti hyvää jollekin. Hyvähän sekin olisi ollut, mutta sen henkinen sisältö olisi varmaan ollut kohdallani vajaata.

Elämän myrskyjen laannuttua olinkin jo hieman viisaampi. Nyt olisi ollut mahdollista auttaa jo ilman sädekehän kiillotuksen tarvetta, mutta en tahtonut lähetä. 

Huomasin, että ympärilläni on monta ihmistä, jotka tarvitsevat apua. Naapuri, ystävä ja tuttava. Työni puolesta teen erityislasten ja - nuorten eteen ihan kaikkeni. Jeesaan bonuslapsiani ja pyrin olemaan tukena omilleni. Lähipiirissä on masennusta, syöpää, päihdeongelmia ja lähestyvää kuolemaa. On jaksamattomuutta äitiydessä ja tai näköalattomuutta elämää kohtaan. Niinpä siis jaan kaiken auttamisenhaluni lähelle. Jaan sitä paljon, mutta vain iin että jaksan olla itse onnellinen. Onnettomana ei ole mitä jakaa. 

Siksi osallistunkin ulkomaiseen avintarpeeseen rahalla. Olen lahjoittaja ja kyynelehdin kun katsin Plan ilta- lapselle ohjelmaa. Mutta raha olkoon se mikä auttaa puolestani muita. Keskityn lähelle annettavaan apuun ja joskus se on pullakahvit entisen yksinäisen anoppiehdokkaan kanssa. 

Näin minä ajattelen ja näin minä olen omassa elämässäni kokenut. 

sannamannaaa (Ei varmistettu)

Ihmeen nihkeitä kommentteja täällä! Ymmärrän kyllä niiden pointit osittain, mutta jotenkin sävy on supernegatiivinen. Totta kai vapaaehtoisturismiin liittyy haittoja, mutta väitän, että kyllä vapaaehtoisista on usein hyötyäkin, tai ainakaan ei ole haittaa. Me ollaan kaikki vain pieniä ihmisiä maailman meressä, ja jos kaikki lähtökohtaisesti ajatellaan, että yksilö ei voi saada aikaan juuri mitään, ei mitään tule todellakaan tapahtumaan. Ja minusta on outoa keskustella siitä, että vapaaehtoiseksi lähtemiselle tarvisi jonkun "oikean syyn". Mitä pahaa on siinä, että haluaa tuntea itsensä hyödylliseksi? Ja ketä se haittaa, vaikka vapaaehtoinen pönkittäisikin omaa egoaan, jos siinä samalla tekee edes vähän jotain hyödyllistä? Kannattaa muuten tsekata Kepan Etvo-vapaaehtoisohjelma!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei siinä ole mitään "supernegatiivista" että muistuttaa realiteeteista, siitä että vapaaehtoistyö ei useinkaan ole se tehokkain tapa auttaa :) eniten järjestöt hyötyy aina rahasta, vaikka valitettavasti se ei tunnukaan itse lahjoittajalle yhtä konkreettiselta ja ihanalta. Jos kerran auttaa haluaa, niin luulisi kiinnostavan että mikä on hyödyllisintä apua.

Kepsu (Ei varmistettu)

Huoh. Voluntourism on ongelmallinen ilmiö nykyään monellakin tapaa.
- Se ylläpitää vanhoja rasistiseksikin kutsuttavia rakenteita, joissa länsimainen "sivistynyt" ihminen lähtee opettamaan viidakon villejä tai, kuten Puuma itse kirjoitti, "rakentamaan taloja köyhille" (vaikka oikeasti tämä hyväntekijä oli lähinnä opetellut paikallisten rakennuskulttuuria kuukauden verran, luultavasti tuottamatta ihan hirveästi konkreettista hyötyä). Siinä asetutaan asemaan, jossa ilman mitään erityisosaamista länsimainen ihminen lähtee hakemaan tyydytystä auttamisesta (kuten Puuma itsekin totesi, koska pelkkä rahan antaminen ei hänen mielestään ole tarpeeksi tyydyttävää), vaikka ehkä oikeasti hänen apuaan ei kaivata? Nykyään ei juuri ole sellaista maailman kolkkaa, jossa ei olisi esimerkiksi englanninopettajia omasta takaa, ei siihen tarvita mitään kuukauden maailmanparannustripillä olevaa henkilöä, jolla ei ole edes alan koulutusta. Poikkeuksia ovat esim. Doctors without Borders, SPR:n maailmalle lähettämät ammattilaiset, kriisityöntekijät, rauhanturvaajat ym ihan oikeat osaajat, jotka menevät paikkaamaan ammattilaisia, opettamaan ihan konkreettisia taitoja tyyliin hätäsektion tekemistä tai organisoimaan yhteistyötä paikallisten kanssa. Kehitysmaat eivät ole mikään paikka, jonne lähdetään hakemaan hyvää karmaa.
- Käytännön vaikutukset. Kuten yllä selitettiin, voluntourism on nykyään olemassa lähinnä vain siksi, että paikalliset saavat sitä rahaa. Joku kuukauden vapaaehtoinen englanninopettaja joko a.) vie paikan paikalliselta opettajalta tai b.) hänelle joudutaan järjestämään oma ryhmä (koska tämä ei ole mikään pitkäjänteinen projekti), ja vaikka tuotantorakenne on köyhemmissä maissa erilainen kuin teollisuusmaissa niin se ei tarkoita sitä, että siellä paikalliset syljeskelisivät kattoon odottamassa, että joku valkoinen vapahtaja tulee kuukaudeksi heille opettamaan englantia. Voit kuvitella, että yhtäkkiä omaan kaupunkiisi ilmestyisi ulkomaalainen joka julistaa, että tuli auttamaan teitä ja opettamaan vaikka swahilia ja sitten yhtäkkiä hänelle pitäisi järjestää joka päiväksi oppilaita. Koska hän tuo rahaa kotialueellesi. On myös paljon eettisiä ongelmia, esimerkiksi orpokodeissa tai villieläinten parissa vapaaehtoistyötä tekevien suhteen (googlaamalla "voluntourism problems" saa jo aika monta artikkelia aiheesta). ETVOn ohjelmat ovat astetta paremmin organisoituja ja tarpeen mukaan luotuja (esimerkiksi kilpikonnan munien suojelu Costa Ricassa yms.), mutta kun kysyt että mitä pahaa siinä on että haluaa tuntea itsensä hyödylliseksi, niin se tunne kannattaa hankkia jollain muulla tavalla kuin lähtemällä etsimään sisäistä rauhaa kehitysmaista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Huolellisesti valmistellut vapaaehtoisohjelmat voivatkin olla aidosti hyviä ja hyödyllisiä, eikä auttamisenhalussa sinänsä ole mitään pahaa, mutta tietenkin on hyvä miettiä, miten sillä auttamisenhalullaan oikeasti saa jotain hyvää aikaiseksi (tai ei ainakaan tule aiheuttaneeksi haittoja - do no harm).

Kepan Etvo-ohjelmaa suosittelisin minäkin, mutta sepäs onkin lakkautettu, kiitos Sipilän hallituksen kehyleikkausten. Kehyjärjestöjen omia vapaaehtoisohjelmia kannattaa toki selvitellä vaikka suoraan järjestöiltä itseltään! Kuukauden reissu voi, harmillista kyllä, kuitenkin olla kehitysmaakontekstissa liian lyhyt vapaaehtoishommille - varsinkin, mikäli ei ole aiempaa kehykokemusta tai ammatillista osaamista, jota hyödyntää vapaaehtoisena.

Tarkoituksena ei kuitenkaan missään nimessä ole lannistaa Puumaa! Hienoa, että halua tehdä maailmasta parempi paikka löytyy! Varmasti löydät sopivia tapoja osallistua - tavalla tai toisella :) Kentän realiteetit on kuitenkin tärkeä huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

Sinkkis (Ei varmistettu) http://sinkkulaiffii.wordpress.com/

Siis mulla on vaan yks kysymys: MIKÄ BLOGILOMA?
Mulla on varmaan menny joku tähän liittyvä huomio jossain ohitte!!
APUA!

Ihan puskista tuli tämä loma. Pitäisikö huolestua?

CougarWoman
CougarWoman

Ei pidä :) Blogi on lomalla, koska MÄ olen lomalla :) Kevätterveisiä n. 16000 kilometrin päästä!! 

No huh! Ihanaa lomaa! :)

CougarWoman
CougarWoman

:D 

vierailija (Ei varmistettu)

Moikka! Itse olin viime syksynä vapaaehtoisena Nepalissa kolmen kuukauden ajan. Täytyy myöntää, että itse lähdin ihan seikkailemaan ja tutustumaan uuteen kulttuuriin, enkä niinkään parantamaan maailmaa. Elämä kehitysmaissa on aina kiinnostanut, ja siten kohteeksi valikoitui Nepal. Vietin kolme kuukautta paikallisessa lastenkodissa, ja näin jälkikäteen aikaa tarkastellen on vaikea sanoa, oliko läsnäolostani enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse maksoin matkasta lennot ja rokotukset yms, sekä matkustelun kohdemaassa (kuten esimerkiksi parin viikon vaelluksen vuoristossa), ja lisäksi maksoin majoituksesta ja ruoasta paikalliseen hintatasoon nähden kohtuullista korvausta. Lapset kävivät englanninkielistä koulua (jossa opettajat eivät kylläkään kaikki puhuneet englantia), mutta se, että minä juttelin heille englanniksi kehitti kyllä kielitaitoa huomattavasti. Lisäksi autoimme talon askareissa, ja esimerkiksi opetimme erilaisia hygieniaan liittyviä asioita. Lisäksi kohdemaan paikallisen yrittäjyyden tukeminen (kuten ostokset ja esimerkiksi kampaajalla käynti) varmasti auttoi edes jotain. Lapsille läsnäolo oli myös tärkeää, sillä juuri kyseisessä lastenkodissa ei lapsia varten ollut nimetty ketään henkilöä, joka kuuntelisi heidän murheitaan tai lukisi iltasatuja. Loppujen lopuksi on kuitenkin vaikea sanoa, onko siitä että tulee jollekin lapselle tärkeäksi aikuiseksi tueksi, ja lähtee sitten samantien kotiin kun luottamus on saavutettu enemmän haittaa vai hyötyä. Itselleni matka oli kuitenkin avartava kokemus. Oli erittäin mielenkiintoista nähdä miten asiat kehitysmaassa oikeasti toimivat (tai oikeastaan eivät toimi), ja tutustua kulttuuriin, sekä elää paikallisen arkea. Elämäni rankimmat ja onnellisimmat kuukaudet, ei voi muuta sanoa.

mrs firehill (Ei varmistettu)

Auttaminen tuo hyvää oloa ja tyydytystä. Itse olen kuulunut yli vuoden FB ryhmään nimeltä AKV autetaan kun voidaan. Sen kautta apuja viedään suoraan köyhille yksilöille ja perheille ympäri suomen. Ei siis lähetetä vain rahaa vaan autetaan heitä vuoden kerrallaan kunnes heidän omat siipensä kantavat. Apu voi olla ruokaa, vanhojen vaatteiden lähettämistä, juttelua, ulkoiluseuraa, kelan papereiden täyttöä, koiran ulkoilutusta, siivousta, sisustamista, kahvituokioita tai tsemppaamista. Sen mukaan mitä itse haluaa ja voi antaa. Suosittelen lämpimästi. Saa auttaa kun itse voi.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.