Miksi seksi loppui?

CougarWoman

Å-Mapin Någon Annan heitti aika jännän postausehdotuksen:

“Semmosta tässä mietin lukiessani, että oot kyllä kirjoittanutkin sun ja Ykkösmiehen seksielämästä koko suhteenne ajalta (olen lukenut kaikki postauksesi joskus, mutta en kovin tarkasti muista), mutta luuletko, että siitä irtoaisi jonkinlaista katsausta? Lähinnä sitä, miten asia on kehittynyt tuohon pisteeseen, jossa se nyt on, ja millaista teillä oli sitä ennen, kun intiimielämä alkoi hiipua.”

Myönnän, tämä oli paha. Kun sitä arkea ja elämää elää päivästä toiseen, joskus jopa hektisestikin, tulee vain harvoin pysähdyttyä hetkeen, analysoimaan, miten oikeasti menee ja miltä oikeasti tuntuu. Tuskinpa se koskaan menee niin, että yhtenä päivänä intiimi kanssakäyminen vain kuolee; kyllä siihen varmasti vaaditaan monen sattuman ja tapahtuman summa.

Aikani analysoituani löysin muutaman parisuhdekaarellisen käännekohdan, joilla varmasti oli vaikutusta asiaan. Ensimmäinen vuosi meni humputellen kuin kanit, mutta sitten…

Yhden vuoden yhdessäolon jälkeen

Huolimatta siitä, että olin seurustelumme alussa vannottanut Ykkösmiestä koskaan kommentoimasta kilojani (joita oli silloin yhdeksisenkymmentä), hän tokaisi kerran eräänä iltana baarista palattuamme, kun aloin känninälässäni rakentaa itselleni iltapalaleipää:

“Meinaatko oikeasti vielä syödä, etkö ole jo tarpeeksi lihava?”

Varmaan tarpeentonta edes kertoa, miltä tuo kommentti tuntui. Tunsin itseni rumaksi, lihavaksi ja epäseksikkääksi. Siitä eteenpäin aloin myös häpeämään kehoani seksimme aikana, josta syystä seksikerrat vähenivät minun aloitteestani. Olin tosin ensimmäisen vuoden aikana lihonut vielä kymmenisen kiloa lisää. 

Ensimmäisen vuoden aikana perinteeksi muodostuneet "Alastomat Sunnuntait" loppuivat (joo, meillä oli tapana olla sunnuntaisin alasti, mikä johti poikkeuksetta seksiin). 

Kahden vuoden yhdessäolon jälkeen

Minä laihtua rykäisin puolessa vuodessa liki 30 kiloa ja sain ensimmäisen alani työpaikan, joka oli psyykkisesti erittäin haastava, koska pomo helvetistä. Samaan aikaan Ykkösmies oli paljon poissa kotoa – ulkomaankomennuksilla työnsä puolesta.

Minä sain paljon huomiota minua nuoremmilta, komeilta miehiltä, eikä pää pysynyt laihtumisprosessissa mukana. Aloin ehkä alitajuisesti vertailla “sulhaskandidaatteja” siihen, mitä minua kotona odotti, enkä pitänyt Ykkösmiestä enää niin viehättävänä kuin aikaisemmin.

Samaan aikaan Ykkösmies jäi kiinni sähköpostien kautta lähetetyistä rakkausviesteistä naiselle, joka asui paikkakunnalla, jossa Ykkösmies kävi työnsä puolesta useasti. Hän myönsi suhteen, mutta sanoi, ettei rakasta naista oikeasti, ei samalla tavalla kuin minua.

En luottanut Ykkösmieheen enää – enkä muuten luota täydellisesti vieläkään.

Viiden vuoden yhdessäolon jälkeen

Menimme naimisiin. Hääyönä ei ollut seksiä, eikä koko häämatkallakaan. Jetlag vaivasi ja alkoholia kulutettiin rankasti. Naimisiin menon jälkeen alkoi jo ilmestyä ensimmäisiä oireita seksin “huonontumisesta”; Ykkösmies ei useinkaan päässyt kliimaksiin, ja tavallaan syytti siitä minua – minä kun tunnuin erilaiselta (löysemmältä?), jos olin jo itse saanut orgasmin. Aloin jännittää orgasmin saantia, pyrkien siihen, että Ykkösmies sai ensin (jonka jälkeen sain sitten hoidella itseni oman käden kautta onneen).

Kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen

Ostimme uuden talon ennen kuin olimme saaneet vanhan myytyä. Vietimme seuraavat puolitoista vuotta kahden talon loukussa, joka oli taloudellisesti lähes kestämätöntä. Rahasta oli jatkuvasti riitaa, sillä varaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Rahan puute stressasi molempia, ja tänä aikana riitelimme eniten koko suhteemme aikana. Seksille ei suotu ajatustakaan, koska molempia vitutti kroonisesti.

Seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen

Lankesin lempimään Naapurin Pojan kanssa, sillä jo tuolloin seksiä oli kotona tarjolla vain sporadisesti. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun petin; vaan ei viimeinen.

Kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen

Hankin itselleni ensimmäisen rakastajan ja perustin tämän blogin. Seksiä oli ollut muutaman vuoden ajan ehkä kerran neljännesvuodessa, jos sitäkään.

Nyt

Seksiä on ollut viimeksi viime vuoden lokakuussa. Menossa rakastaja numero…ööh...viisi? (Kyllä, olen oikeasti seonnut laskuissa.)

Vihdoinkin avoimessa suhteessa.

***

Huh, kun nuo rajapyykit listaa, niin on kyllä ollut sellainen taival, että itseäkin ihmetyttää, miten ylipäätään enää olemme yhdessä.

Tietysti tuosta on jätetty kaikki ne suhteen naurut, ilot ja muut hyvät asiat pois (koska tarkoituksena olikin keskittyä vain seksittömyyden mahdollisiin syihin/suhteemme “traumoihin”), mutta silti – kamoon.

Mitäs ajatuksia herättää? (Paitsi että siinäpä sarkaa parisuhdeterapeutille :D)

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Suhde alkaa kuolla sillä hetkellä, kun mies haukkuu naisen ulkonäköä.

CougarWoman
CougarWoman

Ilmeisesti. Ainakin se jätti suhteellisen suurialueisen nekroosin jonnekin sinne sielun perimmille sopukoille. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kehuiko ykkösmies koskaan ulkonäköäsi, vai ainako haukkui vain?

yksiplusnolla
yksiplusnolla

Samaa mieltä. Olisin halunnu tykätä tästä kommentista, mutta kun siinä on nyt sopiva tasaluku (69<3), niin en vaan voi.

Mutta siis tosiaan, en varmaan olis enää tuollaisen kiloihin käyvän kommentin jälkeen pystynyt jatkamaan suhdetta täysin luottaen. Ja mitä tekee suhteella jossa ei ole luottamusta. 

tätä kommentoin nimettömänä (Ei varmistettu)

Tää kyllä ihmetyttää mua. Ei tarkoitus arvostella, ihan puhtaasti ihmettelen. Kuulostaa mun korvaan niin oudolta koko homma. :D
8v yhdessä ja intiimielämähän vaan paranee kokoajan! Tarinoita on monia :o

Hmm.. (Ei varmistettu)

Mulle tulee mieleen sellanen syvällä syvällä oleva naisviha, mitä on miehissä yllättävän paljon, niin kuin koko yhteiskunnassa heti pinnan alla. Omassa suhteessani koin sitä (omasta mielestäni), kun meni vuosia, että en uskaltanut osoittaa mitenkään haluavani seksiä, koska silloin en varmasti saanut. Kun vaan jaksoin kärvistellä ja odottaa, niin sain, kun miehen lopulta teki mieli. Kuulostaa tuo "erilaiselta tuntuminen" ihan samalta jutulta eli halusta hallita sun seksuaalisuutta ja jopa estää sua nauttimasta.
Ja nyt en todella tarkoita, että ykkönen vihaa naisia, vaan jostain sellaisesta syvästä tiedostamattomasta naisvihasta.
Ja toiseksi: Nämä on vaan omia ajatuksia, enkä ole pätevä kenestäkään diagnooseja tekemään : ) .

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä, meilläkin seksi alkaa heti vähetä, jos minä alan aloitteelliseksi. Mitä passiivisempi olen, sitä enemmän mies lopulta alkaa haluta. Ahdistaa, etenkin kun haluaisin paljon useammin kuin mies, joka haluaa ehkä pari kertaa kuussa parhaimmillaan. Lapset estävät etsimästä onnea muualta...

takapenkin nukkuja (Ei varmistettu)

Ihan samanlaisia ajatuksia myös täällä herännyt blogia alusta asti seuranneena. Tuollainen käytös on hyvin manipuloivaa ja hallitsevaa: jos ei saa itse orgasmia, kannattaa siitä syyttä toista ja kokonaan kieltäytyä edes nautinnon antamisesta toiselle. Lisäksi "löystyminen" kuulostaa ihan bullshitiltä. Kun nainen on voimakkaasti kiihottunut tai saa orgasmin, käytännössä koko alapää turpoaa, jolloin emätin tuntuu useimmiten tiukemmalta. (Ainahan voit tehdä empiirisen kokeen.)

Yrititkö ikinä kommunikoida miehellesi, millaiselta tuntuu kuulla puolisoltaan ikäviä kommetteja ulkonäöstään, ja siitä, miten passiivis-aggressiivisesti hän suhtautuu sinun nautintoosi?

CougarWoman
CougarWoman

Juu, olen kyllä sen verran ronkkinut itseäni sieltä, ettei erillistä empiiristä koetta enää tarvitse suorittaa ;) Mutta mikäpä minä olen toisen tuntoja analysoimaan. Luulen, että kyse ei ole niinkään manipuloinnista, vaan siitä, että yrittää vierittää oman haluttomuuden syyn toisen niskoille (tietenkään tämä ei ole sen hyväksyttävämpää). 

Totta kai molemmista ollaan puhuttu. 

vihattu (Ei varmistettu)

Tämä kommentti osui ja upposi! En ole edes tajunnutkaan tätä aspektia kun olen miettinyt mitä kaikkea on pielessä omassa suhteessani.
Kun alkaa miettiä, niin juuri naisvihaa, hyvin syvälle ulottuvaa on yhteiskuntamme täynnä. Mistäköhän se johtuu? Onko Suomen pimeissä talvissa ja ankeassa ilmastossa pitänyt naisenkin olla voimakas ja reipas ja siten "liian itsenäinen", nykyään sinkkuuden yleistyessä ja pitkittyessä on pakko yksin selvitä kaikista arjen ongelmista, vaikka mies osaisi (karkeaa yleistämistä, kyllä) ulottuvuuksiensakin puolesta hoitaa ne helpommin. Ja sittenhän näyttää siltä ettei nainen tarvitse miestä. Ja mies purkaa turhautumista aggressiivisuuteen (siis naisvihaan vrt hiekkapillu ja suvakkihuora-kommentoinnit netissä millä vaan keskustelupalstalla).

Puuman kirjoituksesta saa nyt kyllä sen kuvan, että ulkopuolisena (ja unohtaen kaiken sanotun rakkaudesta ykkösmiestä kohtaan) haluaisin vain sanoa; jätä se sika! En oikeasti käsitä miksi itsekin siedän kaikenlaista paskaa, ja juuri esim ulkonäön haukkumista ja pihtaamista ja kaikenlaista syyttelyä jos (ja kun) herra ei saavuta kliimaksia tai ei muuten vaan ole 100% tyytyväinen aktiin. Siis miten miehistä oikein kasvaa noin itsekkäitä?

Huh, pulssikin ihan nousi. Olipa taas ajattelemisen aihetta!

CougarWoman
CougarWoman

Mä en tiedä, onko tässä taustalla jokin naisviha. Mä luulen, että selitys voi olla paljon yksinkertaisempi; että jotenkin vaan ei itse pysty nauttimaan (mistä sitten johtuukin) ja sysää sen sitten toisen syyksi. Siltikin, eihän se asiasta tee yhtään parempaa. Huoh, vaikeita asioita nämä. 

Eksyksissä elämässä

Tuli kyllä yllätyksenä miten aikaisessa vaiheessa suhdettanne on ilmennyt ongelmia seksielämässä. Olen blogin alusta asti kuvitellut, että useampi vuosi oli ihanaa seksiä ja intohimoa, ja hiipuminen olisi alkanut vasta paljon myöhemmin.

oceansoul / housuitta (Ei varmistettu) http://housuitta.com

Olen vähän samoin ajatellut/olettanut. (En kyllä ole blogia seurannut ihan alusta alkaen, mutta kuitenkin.) Oli siis hieman hämmentävää lukea tätä kirjoitusta. Hämmentävää mm. siksi, että miten suhde on pysynyt noinkin kauan pystyssä ja Puumis pitää suhdetta muilta osin säilyttämisen arvoisena, vaikka vaikeita ongelmia on ollut jo alkupuolella suhdetta eikä niitä ole ilmeisesti mitenkään kovin paljoa käsitelty... Esim. Ykkösmiehen uskottomuus aiheuttanut epäluottamuksen, josta ei koskaan päästy yli.

Ärsyttävää ensinnäkin tuo – mihin osa muistakin kommentoijista tarttunut – että Ykkösmies on syytellyt "erilaiselta tuntumisesta"; niin kuin nyt vika siinä sitten olisi. En siis usko, että se esim. löysän tuntuiseksi tekee. Voisin olettaa, että Puumis on lantiopohjalihaksiaankin käyttänyt aktiivisesti? Eli joko jotain ihmeellistä toisen kontrollointia tai sitten vain Ykkösmies yrittänyt keksimällä keksiä syyn toisesta, ettei vain itsestä tarvisi niitä löytää.

(Meillä sekstailut menee suurimmaksi osaksi niin, että saan 2-3 orgasmia (käsin/suulla/vibralla/tms.) jo ennen yhdyntään ryhtymistä. Ja ehkä sitten yhden tai kaksi vielä yhdynnänkin aikana, jos jaksaa klitorista samalla hyväillä. Eikä siis ole koskaan häirinnyt miehen tulemista, vaikka olisin tullut useita kertoja ennen häntä. :D )

No joo, tässä blogissahan toki näkyy vain Puumiksen näkökulma. Ehkä Ykkösmiehellä on ihan erilainen näkemys siitä, miten asiat on mennyt? Ja totuus on jotain niiden väliltä. Mutta hienoa, että pääsitte vihdoin yhteisymmärrykseen avoimesta suhteesta! Jos halua on pysyä toisen kanssa yhdessä, kunhan seksuaaliset tarpeet saa muualla tyydytettyä, niin varmasti hyvä järjestely.
... Mulle henkilökohtaisesti olisi vaikeaa (mahdotonta?) ajatella parisuhdetta kokonaan ilman seksiä – siis nimenomaan ilman oman puolison kanssa harrastettua seksiä. Välillä voi olla parempia ja välillä huonompia kausia, mutta silti itselleni seksuaalisuus ja siihen siis kuuluva seksin harrastaminen on hyvin olennainen osa parisuhdetta. Ja yleensähän juuri se seksuaalisuus on se alue, johon parisuhteen muut ongelmat heijastuu. Jos siis yhteistä seksielämää ei olisi tai se olisi täysin epätyydyttävää, niin luulen, että parisuhteessamme olisi muutenkin ongelmia. Mutta tässä sen näkee, kuinka erilaisia ihmiset ja heidän suhteensa voivat olla. :)

CougarWoman
CougarWoman

No joo - en mäkään ollut tätä huomannut, ennen kuin varta vasten asiaa pysähdyin miettimään! 

Emilia M

Olin just tulossa sanomaan tuota samaa kuin yllä, eli että seksuaalisuus on parisuhteessa jotenkin semmoinen osa-alue, johon kaikki muut asiat heijastuu. Jos menee muuten hyvin, menee yleensä sängyssäkin hyvin. Mutta totta kai kaikki riitely ja kova stressi heijastuu seksiin, muun väittäminen on itsepetosta. Eli ehkä asiaa kannattaa pohtia siitä näkökulmaasta, että mistä ongelmasta väljähtänyt seksi kertoo, ja voiko sille tehdä jotain.

NotCredibleDates

Musta ihan kauheeta juuri tuo, että mies haukkuu naisen ulkonäköä. Jos kerran niin lihava on toisen mielestä, niin miksi edes yhteen mentiin jos ei kelpaa. Varmaan ei tarkottanut "pahalla" mutta asiaa voi ilmasta kyllä toisenlaisestikin. Itellä oli aikasemmassa suhteessa just sitä, että pienesti vihjailtiin isosta koosta. Jossain vaiheessa meni hermot, laihdutin reilut 10kg ja muutin ulkomaille :D

CougarWoman
CougarWoman

Joo no siis jos olin tavatessamme "siedettävän näköisen rajalla", niin kai se mun lihominen sitten kallisti vaakakupin (heh, kuvainnollisestikin siis) lopullisesti. Mutta juu, oikeassahan olet. 

takarivin nukkuja (Ei varmistettu)

Ei ole totta, ettet ole nostanut tästä kunnon meteliä! Ei tulisi mieleenkään kuunnella tuollaista arviointia yhdeltäkään ihmiseltä, saati omalta kumppanilta. Jokainen ihminen ansaitsee kuulla olevansa hyväksytty ja rakastettu ihan omana itsenään, ulkonäköine kaikkineen, ilman ehtolauseita tai muttia.

Miten saatat olla pitämättä puoliasi tuollaisen väheksyvän ja tarpeitasi mitätöivän ihmisen kanssa? Puuma, jos teidän sielunkumppanuuden hinta on se, että sinä alistut hiljaa toisen tallatessa naiseutesi, eikö se ole aivan liian karvas hinta riitelemättömyydestä? Jos joku ystävistäsi kohtelisi sinua samalla tavalla, etkö ottaisi asian puheeksi, ja jos asia ei selviäisi, jättäisi sellaisen ihmisen taaksesi?

Pidin aina omituisena sitä, kuinka kerroit syvästä masennuksesta ja epätoivosta johtuen rakkauselämän puutteesta kotona. En ikinä ennen ymmärtänyt, miten pelottavan kylmästi puolisosi kohteli sinua. Älä anna toisten kohdella sinua huonosti.

Vierailija (Ei varmistettu)

No huh huh. Nyt taitaa meikäläiseltä tulla pidemmänpuoleinen kommentti.

Naisen ei ikinäkoskaanmilloinkaan pitäisi (joutua) sano(m)a(aan) miehelle, että kiloihin ei puututa! Keho kiloineen, kurveineen, latta- tai räystäsperseineen - millaisena tahansa on yksityisaluetta, johon ei tule ulkopuolelta puuttua! Se on rajojen ylitystä. (En erityisemmin pidä edes vieraiden miesten positiivista kommenteista, koska en halua huomiota ihmisisltä, joilla ei ole minulle mitään merkitystä.) Edes hoikempi kehosi ei riittänyt pitämään Ykkösmiestä kaidalla polulla - sika mikä sika. (Ihmetyttää, että menitte sittemmin naimisiin.)

Mies, joka ei suo ensin naiselle orgasmia yhdynnässä, on jäätävän huono rakastaja! Sellaisen potkaisisin pois sängystäni ja niin kauas kuin pippuri kasvaa alta aikayksikön. Normaalilla viettienergialla varustettu mies pitää kunnia-asianaan, että hän saa tyydyttää naisensa kalullaan! (On nuolemallakin saatu orgasmi ihan ok esileikkinä, mutta ei se vedä vertoja g-pisteorgasmille.) Harvalla miehellä on niin paljon puhtia, että hänestä on hetimiten toiseen kierrokseen, joten on äärimmäisen luonnollinen järjestys suoda naiselle ensin orgasmi. Jos pikkuveikka ei kiihotu tarpeeksi saamaan riittävästi kicksejä syvästi tyydytetyn naisen pillusta, miehen kannattaa varmaankin lopettaa tupakointi, vähentää alkoholinkäyttöä, luopua liiasta pornosta ja tumputtamisesta ja hoidattaa tarpeen vaatiessa testosteronitasonsa kuntoon. "Normaali" mies on kiihotuksesta niin soikeana nähdessään rakastamansa naisen nauttivan orgasmin pyörteissä, että hän ei tarvitse enää monta työntöä saavuttaakseen itse huipennuksen.

Eniten tässä ihmetyttää se, että kuinka ihmeessä puhut Ykkösmiehestä sielunkumppanina?

Vierailija (Ei varmistettu)

Ööö, koska seksi on ollut SE juttu sielunkumppanuudessa? Siis jos sitä nyt miettii, niin kai siinä jampassa jotain muuta kuin se seksinharrastaminen, että sitä ei noin vain dumppaa. Vai harrastaako porukka niin paljon/kauan seksiä, että se seksin harrastamisen aspekti on prosentuaalisesti isompi osa suhdetta ajallisesti/resurssillisesti kuin mikään muu yhdessä vietetty aktiviteetti?

Aina ei mene nallekarkit tasan, niin parempi sitten etsiä se, missä nallekarkit melkein tasan ja källiä jostain puuttuvat nallekarkit, jos pakko saada tasan.

CougarWoman
CougarWoman

Mä olen tässä sun kanssa aika lailla samoilla linjoilla. Kun kyllä mä mieluummin näin päin tämän otan, kuin siten, että seksi on timanttia mutta muuten tyyppiä ei meinaisi jaksaa. :) 

Biatch

Mä kyllä komppaan tätä. Seksin jälkeen on myös hyvä vähän puhua että mistä piti ja mistä ei. Seksin aikana se voi tappaa moodin. :D Avaamalla sen sanallisen arkkunsa oppii toisesta enemmän ja seksi kehittyy parempaan suuntaan. Sitä lisäpuhtia voi hakea vaikka Yogin Men's teestä. ;) 

Siihen toiseen tai kolmanteen kierrokseen voi käyttää myös halutessaan lisä stimulaatiota. Player juuri sanoi että fiksu mies ei tuomitse naisen pehmopornoa jos se kiihottaa naista siinä missä fiksu nainen ei tuomitse miehen katsomaa pornoa jos se kiihottaa miestä. (Se on tuomittavaa vain silloin kun se haittaa liiaksi elämää.) Mieleiset stay-upit, korsetit, korkkarit, urheilutopit..etc kiihoke voi hyvin auttaa pikkuveikkaa nousemaan uudestaan koska miehet ovat usein kovin visuaalisia. Pitää muistaa sekin ettei mies ole mikään kone (ja penis tarvitsee palautumisaikaa varsinkin jos käyttää kumia, sillä se voi hiertää joskus liikaa: samaan tapaan kuin ois roska silmässä) joten pieni kiihoke mistä itse pidät ja mies pitää ei ole keneltäkään pois. Se on ihan samaa luokkaa kuin voihkiminen, lisää kliimaksia aktin aikana. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Fiksu nainen tai mies ajattelee itse ja päättää itse siitä, mitä kokee oikeaksi omassa parisuhteessaan. Toiselle se tarkoittaa, että kaupallinen seksi pornon muodossa on ok ja toiselle ei, toiset voivat harrastavat muidenkin kuin puolison kanssa seksiä ja toiset eivät. Mitä visuaalisuuteen tulee, suurin kiihoke ihmisille lienee aito kohtaaminen ja halu. Siinä jää stay-upit ja mitkälie panotemput toiseksi.

Mitä mieltä itse kirjoittaja on, vai toisteleeko vain miesten sanoja?

Vierailija (Ei varmistettu)

11.36 jatkaa: komppi erityisesti kohdalle "suurin kiihoke ihmisille lienee aito kohtaaminen ja halu. Siinä jää stay-upit ja mitkälie panotemput toiseksi." Jos kokisin tarpeelliseksi pukeutua pornovermeisiin ja pitäisi huohottaa kovaa, jotta mies kiihottuu, olisin suhteessa väärän miehen kanssa.

Sielunkumppanuuskin mainittu. Niin, sielunkumppanuus lienee juurikin sitä, että pitää rakastaan suuressa arvossa ja se näkyy toiminnan tasolla. Ykkösmies on käyttäytynyt monella tavalla epäkunnioittavasti jo suhteen alkuaikoina. Puuman perseily tuli pitkän matkan päästä jälkijunassa vastineena Ykkösmiehen halveeraaville sanoille ja teoille.

NäkymätönNinnu (Ei varmistettu)

Hei se oli vaan ehdotus ja oma mielipide en näe miksi syytä lytätä toinen? Tuliko edes mieleen että fetissit saattaa olla the thing jolla ihminen saattaa toteuttaa itseään ja fetissit ei ole mikään sairaus? Voisin ihan rehellisesti väittää että suurin ongelma ihmisille on avoimuus, pelkäävät asettaa itsensä alttiiksi koska riski on siinä tulla satutetuksi henkisesti. En jaksa enempää kommentoida, alkaa mennä suoli24 henkiseksi. Ei kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Aidosti kiinnostaa kirjoittajan oma mielipide, ja mielipiteitä esittäessään jokainen altistaa itsensä kritiikille.

Pidän kuitenkin jokseenkin toimimattomana keinona paikata puuttuvaa keskinäistä halua ja rakkautta vaatteilla tai akrobatialla. Se sopii varmasti piristykseksi suhteeseen, jossa on jo hyvä, ehkä hieman nuupahtanut seksielämä. Jos ei kuitenkaan pohjimmiltaan juuri halua toista ihmistä ihmisenä, onko se järkevää yrittää ratkaista asiaa muilla kuin sinunkin mainitsemalla avoimuudella ja kommunikaatiolla? Mitä auttaa kauniit alusvaatteet, jos ei halua kohdata niiden sisällä olevaa ihmistä?

Fetissit ovat etupäässä elämää piristäviä asioita, enkä missään maininnut niitä tai väittänyt niitä sairauksiksi. Jotkut varmasti haluavatkin elää seksuaalielämäänsä täysin fetissien kautta, mutta tuskin kukaan niin, etteikö se olisi molemminpuolinen, yhdessä suullisesti sovittu tapa elää. Harvalle fetissin toteuttaminen on kuitenkaan ainoa tai edes tärkein muoto elää seksielämäänsä.

Sitä paitsi suosittelen ihmisille noin niin kuin yleisesti varsin lämpimästi panoakrobatiaa, kaikenlaisia vaatteita, nakuilua, fetissien etsintää ja kokeilua, omien rajojen testaamista, tantraseksiä ja puskapanoja, mutta en vain usko, että millään näistä voi korjata ihmissuhteessa muuten olevia ongelmia.

NäkymätönNinnu (Ei varmistettu)

Kenen kirjoittajan mielipide? Puuman vai? Sinä et voi sitä tietää, sinä et elä siinä suhteessa, sinä et koe sitä. Luet vaan, tulkitset sen miten haluat, seuraat lähinnä sivusta ja annat neuvoja. Se on ihan fine kunhan tiedostat että näin se vaan on. Et voi asialle sen enempää. Ihmisten täytyy saada tehdä virheitä jotta oppivat ymmärtämään itseään paremmin. PS. Joskus se pieni piriste laukaisee sen tilanteen ja saa ihmiset puhumaan, näitäkin olen nähnyt ja kuullut. Älä tuomitse kaikkea niin suoralta kädeltä. ;) Peace and happy life!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kysymykseni viittasi nimimerkki Biatchin kommenttiin, jossa hän esitti osittain miehensä (?) mielipiteitä, jolloin halusin tietää, mitä mieltä hän itse on. En viitannut Puumaan, vaikka hänen tontillaan pyörimmekin.

Mielipiteeni kerroin enemmän yleisesti kuin Puuman tilanteeseen liittyen. Puumahan kommentoi itsekin juuri tätä aihetta
muutamaa kommenttia alempana.

Rauhaa ja kaikkea hyvää sinnekin vaan. Tämä keskustelun sivujuonne tuo tuskin omalta osaltani mitään uusia näkökulmia asiaan.

NäkymätönNinnu (Ei varmistettu)

Tietääkseni useimmat pehmopornot on tehty kaupallisesti mm. Emmanuelle Venetsiassa, ranskalainen ysäriporno, Rietas Orkidea. Haittaako se minua? Niin ei. Haittaako minua se että mieheni katselee kaupallista pornoa? Niin ei, kunhan hän ei tee sitä esim syyllistämis merkeissä (tiedättehän ne miehet jotka katselee pornoa vieressäsi kun vetoat siihen että on ollut raskas päivä ja sitten ruikkii spermat verhoihisi). Toisen kunnioitus kunniaan. Minä näen nuo pienet temput lähinnä panostuksena suhteeseen (valikoin päälleni sellaista mistä itse pidän, se mikä yleensä kiihottaa itseään, kiihottaa myös miestä koska hän kiihottuu kuitenkin minun kiihottumisestani), ihan samalla tapaa on tosi kivaa että mies yllättää laittamalla vähän parempaa ylle silloin tällöin. Mitä muuten oma kumppanisi sanoo asiasta?

Minusta oli loukkaavaa että käytit termiä "nuupahtanut seksielämä" vain siksi että satumme olemaan seksuaalisia henkilöitä. Meillä menee 30kondomia kuukaudessa, you do the math, persaukisia oltaisi ilman töitä. :D Ei se määrä, vaan se laatu mutta sanotaanko näin että olen onnellinen että olen törmännyt vihdoinkin mieheen jolla on yhtä korkea libido kuin itselläni. Ai niin, en tule käyttämään Biatch nikkiäni kun sisäänkirjautuminen takkuaa. :P

CougarWoman
CougarWoman

Been there, done that, got the t-shirt...viimeksi kun pistin seksikästä päälle niin mies totesi että "käyn paskalla ensin". Eipä ole stimuloinut uusintaan. :D

Emilia M

Mitä sä sanoit siihen? Mä olen jotenkin edellisistä suhteista oppinut havahtumaan tommosiin kommentteihin samantien ja vetämään heti pelin poikki. Ts. sanon heti siinä paikassa, että mitä sä sanoit ja älä puhu mulle noin, älä tee tästä suhteesta tuommosta. Me ollaan aina puhuttu toisillemme kiltisti ja kunnioitettavasti, ei muuteta sitä nyt. (ts. nykyisessä suhteessa muutaman kerran ollut tuollainen keskustelu, olen tosiaan aika herkkä puuttumaan epäkunnioittaviin kommentteihin. Ja mun puuttuminen on toiminut, mies on havahtunut ja lopettanut siihen.)

Vittuilu huumorinlajina oli hauskaa nuorena, ei sitä jaksa enää näin kolmenkymmenen jälkeen.

CougarWoman
CougarWoman

Mä en itseasiassa edes "vaadi" että saisin joka yhdynnässä orgasmin; joskus on kiva vaan nähdä toisen nauttivan, eli se ei edes ole mulle semmoinen asia, että sen toiselle soisin vasta sen jälkeen kun sen itse olen saavuttanut. 

Mutta jos kategorisesti pitää jättää tulematta sen pelossa, ettei toinen sitten enää tule, niin on jotain kyllä pielessä. 

Sitäpaitsi Ykkösmiehellähän ei ole "normaali viettienergia"...

Hämmentynyt Orbison (Ei varmistettu)

Aioin kirjoittaa pitkän viestin, mutta Vierailija klo 11:36 tyhjensi jo pankin. Peesi.

Huh huh (Ei varmistettu)

Ei kovin suuresta rakkaudesta sitten kuitenkaan taida olla kyse vaikka muilla elämän osa-aluilla siltä tuntuisikin..

empuska

Miten niin ei? Onko tää taas tätä "Väsyneet AV-mammailijat katsoneet liikaa Disney-propagandaa"-porukkaa vai miten voi olla vaikeaa tajuta, ettei se rakastuminen aina tarkoita, että ihastuskikatellaan kuin kiimaiset teinit puiston penkillä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämän luettuani tein päätöksen, että ikinä en tule enää mieheltä seksiä kärttämään. Kyllä - ulkonäköä on haukuttu ja pakkeja annettu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi et hyvä nainen eroa ja hanki miestä, joka arvostaa ja haluaa sinua?

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapset ja sujuva arki

Vierailija (Ei varmistettu)

Rakastaja? Lapset ja sujuva arki ei oikein riitä, minusta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aion ehdottaa avointa suhdetta keväällä, jos tilanne ei parane siihen mennessä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun korvaan tuo kuulostaa pahalta, mutta ei yhtään niin pahalta, kuin joidenkin kommentoijien mielestä. Itse en esimerkiksi löydä tuosta mitään naisvihaa. Vai onko ykkösmies ihan suoraan syyttänyt orgasmin saamisesta ja pyytänyt olemaan saamatta? Minusta on nimittäin ihan ok sanoa ääneen mahdollinen syy kliimaksin puuttumiseen (ja pidän myös hyvin mahdollisena että nainen on hyvin kiihottuneena niin märkä, ettei yhdyntä tunnu tarpeeksi). Seurauksena ei kuitenkaan pitäisi olla vaatimus orgasmittomuuteen. En myöskään tuomitsisi miestä yhden humalaisen painokommentin takia, vaikka se toki onkin todella ajattelemattomasti sanottu. Ja puuman aiempaan kommenttiin viitaten meillä ainakin käydään useinkin vessassa juuri ennen seksiä, enkä pidä sitäkään mitenkään torjumisena. Ehdottomasti pahimmalta kuulostaa ykkösmiehen lankeaminen pettämiseen jo noin varhaisessa vaiheessa suhdetta (ja puuman muutama vuosi myöhemmin), sillä se kertoo mielestäni jo huonoa seksielämää tai yksittäisiä kommentteja vakavammista parisuhteen ongelmista.

Alaston sunnuntai kuulostaa muuten hauskalta tavalta, sitä voisi kokeilla omaankin suhteeseen. :)

CougarWoman
CougarWoman

Toi märkyys voi muuten olla (osa)syy. 

Ja juu, yhdessä tosiaan ollaan edelleen, eli se kännikommentti on anteeksiannettu (unohtaa vaan en voi, valitettavasti). 

Kyllä vessassa voi käydä, mutta tässä tapauksessa oltiin koko päivä (tai lähinnä minä olin) lähetelty tuhmia viestejä, joissa kerroin, mitä on ns. odotettavissa. Ja olisihan se voinut sanoa myös että "näytät ihanalta, käyn vain äkkiä vessassa ensin" vs. "mun täytyy kyllä ensin käydä paskalla". Nyanssieroja, hmm? :) 

Alastonta sunnuntaita voin kyllä suositella! :) 

NäkymätönNinnu (Ei varmistettu)

Sitten se on vaan asennon vaihtoa, jalat ristiin miehen rintakehää vasten tai vaikka takaapäin. Olen edelleen sitä mieltä että AVOIMUUS kaikessa muodossaan on se joka pelastaa suhteita.

"Äkkiä vessassa" saattaa kuulostaa sekunttihommalta kuin "paskalla" ilmaisee sen että joo sellainen 15min vähintään valitun lehden kera. Sentään miehesi ei huutele minkä väristä kakkaa hän puskee sisältään. ;D Itse sanon että "käyn kusella" tai sitten "pakki sekaisin" jolloin avokki kyllä ymmärtää odottaa rauhassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aika jännä, että olen saanut aiemmista postauksista sellaisen kuvan, että suhteenne on melkein täydellinen (jos seksiä ei lasketa), kun olet halunnut suhteeseen jäädä. Joo, ymmärrän, että tuot tässä postauksessa vain huonot puolet esille, mutta minä en tuollaiseen suhteeseen jäisi vaikka seksielämä olisi täydellistä! Varsinainen sielunkumppani, kun haukkuu ulkonäköä, pettää, syyttää toista siitä, ettei seksi onnistu jne. Minä en kyllä ihmettelisi, että seksin kanssa on ongelmia, kun jo parisuhteessa on selkeästi suuria ongelmia ollut jo alusta lähtien. Ansaitsisit paljon paremman miehen! Hienoa kuitenkin, että pääsitte yhteisymmärrykseen avoimesta suhteesta.

Papaya (Ei varmistettu)

Tuo vuoden yhdessäolon jälkeen heitetty kommentti. Oltuamme yhdessä pari vuotta olen itse sanonut omalle puolisolleni hänen painostaan myös aika lailla tökerösti (paha sammakko, jota en mene tässä toistamaan, mutta tarkoitus oli eri kuin miten se suusta pääsi). Mies oli lihonut aika lailla ja urheilullinen kroppa oli muuttunut mahakkaaksi ja kaikki lihakset rasvan alla piilossa. Häntä se satutti pahasti, eikä suhteemme ole koskaan toipunut entiselleen. Enkä tiedä, miten tuota sanottua saisi korjattua. Anteeksipyynnöt nyt eivät ole ainakaan auttaneet.

Lulle (Ei varmistettu)

Mulla pari viimeisintä suhdetta on kaatuneet juuri seksittömyyteen ja niiden heijastamiin muihin ongelmiin. Mun olisi pitänyt syttyä sekunissa ja olla valmiina märkänä. Molemmissa suhteissa mua ei kuunneltu sängyssä. Ei silloin kun halusin itse seksiä tai silloin kun yritin selittää mitä itse haluaisin. Toisessa suhteessa mies lihoi ja vaikka kuinka yritin muistuttaa ettei painolla ole mitään merkitystä, saattoi se johtaa siihen että suhteesta katosi hyväily kokonaan. Aloin itsekkin välttää koskettelua, koska pelkäsin sen aina johtavan seksiin; ensin katosi esileikki joka otti todella koville ja muutaman kerran jopa itkin seksin aikana kun en olisi jaksanut enää olla vaan panopuuna jota ei edes kosketella. Mutta ehkä ne suhteet olisivat kestäneet paremmin jos arki olisi toiminut, enkä olisi kadottanut molempia tietokoneelle.

Yksin olen ollut huomattavasti onnellisempi ja yhden yön jutut ovat parantaneet omaa suhtautumista kehoonikin. Oma suhtautuminen seksiinkin on muuttunut. Jos arki sujuu niin tuskin laittaisin pahakseni, että partneri tai minä haettaisiin seksiä suhteen ulkopuolella.

NotCredibleDates

Mulla oli juuri tätä samaa ongelmaa kanssa viimeisimmässä pitkässä suhteessa. Ei enää itekään kiinnostunut halaamaan ja muutenkin kartoin läheisyyttä, koska tuntui että sen piti johtaa aina seksiin ym. Ei hyvä ollenkaan... Yksin paljon parempi kuin missään tällaisessa suhteessa...

Vierailija (Ei varmistettu)

Jännä, pakko sanoa muutaman muunkin kommentoijan tavoin että hieman yllätti että kaikki "lopahti" tosiaan noin alussa, jo vuoden yhdessäolon jälkeen? Olin olettanut, että hommat on fyysisesti sujuneet erittäinkin hyvin ennen ja siitä tämä nykyinen ongelma. Sinua mitenkään arvostelematta, olisin varmasti ahdistunut jo tuossa vaiheessa - ihmetellen sitä että jo näin alussa suhteen yksi tärkeistä osista menee näin huonosti, olettanut että tämän "pitäisi" olla sitä aikaa kun ollaan vielä umpirakastuneita, halukkaita, intohimoisia. Ei sillä että sen joka suhteessa edes tulisi mennä niin. Itse ainakin odottelen tulevilta suhteilta myös sitä vähän tylsää ihanaa arkea :) Mutta ymmärrän täysin myös sitä, että ns. huonoonkin suhteeseen on helppo jäädä. Hyvillä hetkillä on enemmän kuin helppo korvata huonoja..

Loistavaa kuitenkin on, että viimeistään tässä vaiheessa on vähintäänkin avoimesta suhteesta sovittu. Vaikka toisaalta ihmettelen, että niinköhän se riittää? Ehkä sitä voi olla sielunkumppani myös ystävänsä kanssa (jotka asuvat erillään..), kämppiksiähän te kuitenkin vain taidatte olla nykyisin?

Toivon kaikkea hyvää jatkoon, kirjoituksia odotellen :)

Nörttityttö (Ei varmistettu)

Kyllä tästä äkkiseltään tulee mieleen että oletko varma tuosta teidän sielunkumppanuudesta? Siitä ettei oikeasti ole olemassa joku joka todellakin räjäyttäisi potin ja olisi joka asiassa vastakappale?
Ykkösmies ei kuulosta sellaiselta millaisen kuvan hänestä monet lukijat ovat aikaisemmin saaneet.
Millaisia asioita näet sielunkumppanuudessa? Missä on avoimuus? Se että huomaat toisen tunnetilat? Itse en ainakaan yksinkertaisesti pystyisi elämään kaksoiselämää mieheni kanssa ihan jo sen vuoksi että hän näkisi minun lävitseni koska luemme ja reflektoimme toisiamme, juttelemme kaikesta. Onko se sielunkumppani jonka kanssa asuu mutta joka ei loppujenlopuksi tunne sinua niin hyvin että näkisi taaksesi? Vai eikö halua nähdä? Onko se sielunkumppani joka antaa sinun ottaa esiin vaikeat aiheet ja muuten vain hiihtelee mukana? Toisaalta jokaisen on varmasti vaikea nähdä omien suhteittensa ulkopuolelle, näkökulma lienee pitkälti kiinni siitä mitä on ollut, ei siitä mitä voisi olla.

Taas vain ilmaan heitettyjä ajatuksia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämän perusteella en tunnistaisi Ykkösmiestä samaksi henkilöksi, josta olet kertonut.
Tulee mieleen, miksi olette jatkaneet suhdetta näinkin pitkään ja menneet jopa naimisiin? Jo vuoden yhdessäolon jälkeen on alkanut noin pahasti rakoilla.. En tajuu

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.