Mitä kuuluu Muusikolle?

CougarWoman

Muusikko rakastui (myös) Tindertipuseensa. Rakastui sillä korventavalla tavalla, jolla menettää ruokahalunsa ja yöunensa. Sillä riutuvalla tavalla, jossa maailma ei olekaan höttöä ja hattaraa, vaan yhtä piinaa siksi, että rakkauden kohde ei tunne samalla tavalla.

Ensimmäinen merkki tuli jo silloin, kun Muusikko kutsui Tindertipusen ensi kertaa asunnolleen. Yritin hieman vihjailla, että kämppää kannattaisi siivota isolla kädellä; mutta Muusikolla ei oikein ollut aikaa, ja niinpä Tindertipunen kohtasi saman kaaoksen, jonka minäkin näin vierailujeni aikana: pesemättömiä tiskejä tiskipöydällä, kurttuisia sukkia makuuhuoneen lattialla, musiikkiaiheisia lehtiä ja kirjoja sikin sokin sohvalla, tuoleilla, huolimattomasti hyllyyn heitettynä. Pölyä kaikilla pinnoilla, kitaroita, bassoja, nuotteja, keskeneräisiä sävellyksiä, puolityhijä kahvikuppeja.

Minun mielestäni kämppä näytti sellaiselta, jolta taiteilijan ja taivaanrannanmaalarin kämpän tuleekin näyttää; eikä minua häirinnyt yhtään se, että pystyäkseni istahtamaan vanuttuneelle sohvalle minun tuli siirtää pino jazzlehtiä lattialle. Ainoa puhdas esine kämpässä oli tuhkakuppi, joka oli minua varten otettu esille.

Tindertipunen otti kämpän epäsiisteyden välittömästi henkilökohtaisena loukkauksena; edes hänen vierailuaan varten ei oltu viitsitty nähdä edes sen vertaa vaivaa, että olisi imuroitu.

Kun Muusikko kertoi Tipusen vierailun jäätävästä ilmapiiristä, huokaisin salaa itsekseni. Tiesin, että heidän juttunsa ei tulisi toimimaan; sillä jos ei voi sietää epäsiisteyttä, ei voi sietää Muusikkoakaan. Niin suhteen alussa ei tulisi kokea niin suurta ärsytystä.

Nyt Muusikko riutuu vastakaiuttoman rakkautensa takia. Ja on edelleen yhdessä Tyyppinsä kanssa. Tyyppi tietää Tindertipusesta, ja hyväksyy sen, että Muusikko rakastaa toista; koska ei halua päästää Muusikosta irti. Eikä Muusikkokaan osaa olla yksin. 

Minä ja Muusikko viestittelemme edelleen melkeinpä päivittäin; ja kuten ennenkin, viikonloppuisin yleensä keikkojen jälkeen, pikkutunneilla, jolloin Muusikko on hiprakassa keikka-adrenaliinista ja liian monesta backstagella nautitusta oluesta. Näinä hetkinä Muusikon sielunmaailma on niin synkkä, että minua paleltaa ja pelottaa.

Yritän tukea Muusikkoa, joka on lavalla stara, mutta yksin kaoottisessa kämpässään surullinen, melkeinpä epätoivoinen. Omasta mielestään niin valmis rakastamaan; mutta minun mielestäni ylitsepääsemättömästi hukassa oman päänsä sisällä.

Olen huolissani Muusikon mielenterveydestä, joka ei koskaan ole ollut graniitinvankka, ja jonka historiassa on pahoja paniikkihäiriöitä, päihteitä (myös niitä kovia ja kiellettyjä), lääkkeitä ja unettomuutta. Muusikko tukeutuu minuun, kysyy minulta neuvoa. Lähetän meditointimusiikkia Youtubesta kun en muutakaan voi, ja yritän rauhoitella, että asioilla on tapana järjestyä.

“Mä en tiedä mitä mä tekisin ellen voisi puhua sun kanssa. Sä olet aina jotenkin niin jalat maassa, ja uskallat palauttaa mutkin maan pinnalle.“

Kunpa Muusikko tietäisi. Jollain tapaa olen itsekin ihan yhtä hukassa.

Ja jos oikein rehellisiä ollaan, en jaksaisi ottaa toisen murheita kannettavaksi jo ennestään tarpeeksi painaville olkapäilleni. Mutta tunnen itseni taas siksi pikkutytöksi, joka saattoi puhjeta kyyneliin nähdessään siipirikon lokin tai silmäpuolen, kirppuisen kissan. Se tyttö raahasi ne eläimet kotiin äitinsä kiusaksi ja kauhistukseksi, ja yritti hoivata ne taas kuntoon, parantaa rakkaudellaan.

Ja joka kerta se tyttö kiintyi niihin aivan liikaa ja aivan liian äkkiä; vietti kaiken aikansa noitten väräjäväsydämisten puolikuntoisten kanssa, joitten silmistä paistoi kipu ja paniikki. Yritti ruokkia kertakäyttöruiskulla tai teelusikalla; nuokkui pää tietokirjoissa, kun yritti hakea lisää tietoa ravinnosta. Yritti pitää sylissä ja lämmittää käsissään; tunsi sydämen tykytyksen kämmenpohjassaan. 

Aivan liian usein takapihalle haudattiin taas yksi piskuinen pahvilaatikko, ja aivan liian usein äiti sai vastata kyynelsilmäisen tytön kysymyksiin elämän ja kuoleman epäreiluudesta.

Joskus ne haavat vain olivat niin syvällä, ettei suurinkaan rakkaus niitä voinut parantaa.  

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten sinä puuma jaksatkaan selitellä ja ymmärtää miehiä ja niiden kusipäistäkin käytöstä. No, mikäs siinä aikuisena miehenä olla ottamatta itse vastuuta elämästään, kun voi juosta akkojen helmoihin saamaan ikuista ymmärrystä.

CougarWoman
CougarWoman

Niin kauan kuin jaksan, niin yritän. Eihän se minulta pois ole. <3

Mutta kyllä minä kritisoinkin, siitä Muusikko pitääkin. Etten vaan hymistele ja sössötä, että voi voi toista. Olen monta kertaa sanonut, että nyt se pää pois p-seestä ja lopeta se nurina ja TEE asialle jotain. 

Vierailija (Ei varmistettu)

ei Muusikon suhteen vanha suola janota enää?

CougarWoman
CougarWoman

Ei. Ei tippaakaan. :)

Just wondering (Ei varmistettu)

Tämä kysymys ei nyt varsinaisesti liity juuri tähän kirjoitukseen, mutta olen tätä nyt jo tovin miettinyt kun blogiasi luen, ja siksi haluan kysyä: oletko ikinä miettinyt että rakastut nykyään aika tiuhaan tahtiin? Ensin rakastuit muusikkoon niin kovin palavasti, ja sitten heti perään aivan yhtä palavasti valokuvaajaan. Sitä ennen rakastit pitkään nörttipoikaa, ja koko ajan olet rakastanut aviomiestäsi. Käytätkö ehkä rakastaa -sanaa vähän liian kevyesti? En tarkoita tätä mitenkään pahalla tai leimaavasti, mutta ehkä sinun kannattaisi jutella joskus ammattiauttajan kanssa tästä asiasta. Olin meinaa joskus itse samanlainen, "rakastuin" lähestulkoon jokaiseen mieheen joka hymyili minulle - ei se kuitenkaan rakkautta ollut, ei todellakaan, vaan olin itse vain niin kipeä ja niin yksin että halusin palavasti rakastaa jotakuta ja jonkun rakastavan minua. Valitettavasti ongelmat kuitenkaan harvoin ratkeavat pelkällä rakkaudella, mutta terapeutin avulla kyllä voivat. Suosittelen :) Terv. Nykyään onnellisessa parisuhteessa oleva ja itselleen enemmän tai vähemmän sielunrauhan saavuttanut

CougarWoman
CougarWoman

Juu, siis jossain (en jaksa etsiä missä) olen sanonutkin, että käytän sanaa "rakastaa" aika höllin perustein. Eli pystyn kyllä erottamaan ihastumisen, himon, rakastumisen ja oikean rakastamisen, mutta yleensä en viitsi. Koska onhan se niin, että siinä hötössä on kiva elää. 

Mä olen aika hyvin löytänyt sielunrauhani ainakin toistaiseksi joogasta ja meditoinnista. :) Mutta kiitos neuvosta, olen terapiaakin kyllä miettinyt, siis en pelkästään tämän "rakastamisen" takia, vaan vähän laajemmastikin. Kuitenkin huomaan itsessäni tiettyjä toimintatapoja tietyissä tilanteissa (tätä nyt sen enempää tässä avaamatta), joista olisi kiva päästä eroon. 

 

Aloitteleva Puuma (Ei varmistettu)

Oi tapu tapu! Olet onnellisessa parisuhteessa, sehän tekee sinusta Auktoriteetin, joka voi neuvoa meitä polyamoristeja sun muita hörhöjä saamaan ammattiauttajalta apua rakastumaan vähemmän.

Erittäin tervettä Puumassa on minusta se, että hän osaa päästää irti. Esim. muusikosta. Irtipäästäminen ja sen taito onkin heittäytymisen edellytys. Minäkin osaan heittäytyä, ja oken tulossa taitavammaksi myös irtipäästämisessä. Irtipäästämisellä tarkoitan esimerkiksi, että voi rakastaa kaikkia vanhoja heilojaan, ja olla onnellinen heidän puolestaan kun nyt elävät uusien kumppanien kanssa. Ja tuntea syvää myötätuntoa, jos heillä on surua.

Puuma, ei sun tarvi kantaa muusikon suruja harteillasi. Annat vain myötätuntoa. Ei sun tarvi ratkaista mitään häben puolestaan. Elämä on, you know.
Tsekkaa joku Byron Katien video youtubesta.
Halaus.

Vierailija (Ei varmistettu)

Pointti ei varmaan ollutkaan se, että onko kirjoittaja nyt onnellisessa suhteessa vai ei, vaan se, että terapian jälkeen hän pystyy sellaiseen entisen ripustautumisen ja muun epäterveen toiminnan sijaan.

Just wondering (Ei varmistettu)

Pointtini ei ollut se että olen parisuhteessa, vaan se että olen onnistunut päästämään irti tästä itselleni haitallisesta käytöksestä - parisuhdeviittaus oli vain toteuma mikä sopi tuohon loppuun, ei mikään ylpeilyn aihe jos sillä sen otit. Enkä myöskään haukkunut ketään hörhöksi enkä sanonut että puuman pitää tästä päästä irti: ihan vain kerroin omasta kokemuksesta ja suosittelin keinoa josta oli minulle apua, koska tunnistan joissain puuman pohdinnoissa myös omia huonompien aikojen mietteitä, ja siksi halusin tuoda esiin auttavaisen ehdotuksen. Ei siis tarvitse vetää herneitä nenään :)

CougarWoman
CougarWoman

Suurin piirtein näin minäkin tämän otin vastaan. Mutta menen kyllä nykyisellään kohti parempia aikoja (kuin mitä esim. muutama vuosi sitten), eli en itse tällä hetkellä koe olevani terapian tarpeessa. Auttanee myös se, että mun BFF foreva on psykologi ;) 

Auringonnousu (Ei varmistettu)

Tähän on pakko kommentoida, että toivottavasti joku kuuntelee sinuakin. :) Joku muukin kuin tämä blogiyhteisö. Ja tiedän, ettei saisi neuvoa.. Mutta, jos yhtään kiinnostaa, suosittelen sinulle luettavaksi seuraavaa kirjaa http://www.tunnelukkosi.fi/

CougarWoman
CougarWoman

Luin tuon määritelmän tunnelukoista ja jäin miettimään, että haluaisinko oikeasti edes ainakaan kaikista vapautua? Haluaisinko elää rationaalista elämää, jossa voin kuoliaaksianalysoida ja selittää jokaisen tilanteen käytöksen? Mä olen itseasiassa nykyään aika onnellinen tämmöisenä tunnehullunakin, joka rakastaa kaikkea koppakuoriaisista beigenvärisiin pappoihin.

Olen hitaasti käymässä läpi prosessia, jossa minulla alkaa olla aika hyvä olo, ja olen saanut "apua" ulkopuolisten ärsykkeiden käsittelemiseen meditaatiosta ja joogasta (jotka tuossa yllä juuri mainitsinkin). 

Mutta laitan korvan taakse kuitenkin, kiitos kirjavinkistä! 

Ja juu, kyllä minuakin kuunnellaan. Kysy vaikka luottoystäviltä, he varmasti sanovat, että ajoittain vähän liikaakin :D 

Aloitteleva Puuma (Ei varmistettu)

Tunnelukkokirja on hyvä! Sen avulla, jos nyt jotain muutosta tapahtuu, et muutu pelkäksi rationaaliseksi analyytikoksi, vaan ehjemmäksi ihmiseksi, joka on vapaa rakastamaan itseään ja muita. Enemmän flowta elämään vaan.

Mä uskon siihen, että se, mistä et ole tietoinen itsessäsi ohjaa sinua. Siksi on hyvä olla tietoinen tunnelukoistaan.

Auringonnousu (Ei varmistettu)

Kirja on minusta hyvä. Mutta ei niin mullistava, että olisi johtanut ainakaan omalla kohdallani rationaaliseen elämään, kuoliaaksianalysointiin tai tunteiden katoamiseen :D Kirja lisää itsetuntemusta ja siksi ajattelin, että saattaisit kiinnostua. Hienoa, että toisten auttamisen lisäksi saat myös itse toisilta tukea. :)

Nörttityttö (Ei varmistettu)

Eikö Ykkösmiestä ihmetytä kun vietät niin paljon aikaa toisten kanssa viestittelyyn?
Mä näen muusikon käytöksessä pikemminkin riippuvuushakuisuutta kuin oikeaa rakkautta ja rakastumista. Mies joka ei aikuistu eikä ota vastuuta vaan sysää itsensä ja oman hyvinvointinsa muille. Sellainen renttu johon rakastuminen voi olla naisen elämän huonoimpia päätöksiä. Ehkä Tyypin kanssa ovatkin löytäneet toisistaan sellaiset riippakivet?

Tosin "rakkausaddiktio" tulee väkisin mieleen Puumiksenkin teksteistä joista lukija saa väkisinkin sellaisen kuvan että tälläistä rakastumisen tunnetta on etsitty ja tehty kaikki mahdollinen sen edistämiseksi aina tähtienkatselua myöten. Haluttu rakastua, ellei tietoisesti niin ainakin varomattomasti.

CougarWoman
CougarWoman

En yleensä hirveästi viestittele ollessani Ykkösmiehen seurassa - joskin Muusikon kanssa voisikin, hehän ovat jo tavanneetkin. Mutta mieluummin sitten keskitän huomioni Ykkösmieheen, jos tämä kerran on paikalla. Mutta joskus menee aikaisemmin nukkumaan tai on matkoilla. 

Jep, mulla tuli Muusikosta ihan sama mieleen. On tietysti helpompi tehdä, kuten toiset sanovat ja näin välttää oman vastuun ottaminen, kuin itse tehdä päätöksiä (heh, paraskin puhuja). 

En itse sanoisi että rakastumisen tunnetta on niinkään etsitty, mutta Valokuvaajan kanssa oli alusta asti (so. jo ennen tapaamista) selvää, että mahdollisia tunteita ei ainakaan tulla välttelemään tai turhia kieltelemään tuntemattoman pelossa. Ja kyllähän rakastuminen on tunteena yleensä positiivinen, eikä sen välttämättä tarvitse johtaa mihinkään konkreettisiin muutoksiin parisuhdepalapeleissä. 

Aloitteleva Puuma (Ei varmistettu)

No mua just ärsytti se, että jos jollakin on ollut ongelmia, on käynyt terapiassa ja saanut apua, niin ei sitä tilannetta tarvitse projisoida Puumaan.

Siis naiseen, joka elää seksittömässä suhteessa, lähtee hakemaan seksiä muualta, kun kotona ei millään irtoa - ja on lopulta niin onnekas, että pelkän panokaverin sijasta löytääkin rakkaussuhteen. Kaikki tämä pitäen jalat maassa.

Aloitteleva Puuma (Ei varmistettu)

Miksi Cougarin tapauksessa puhutaan rakkausaddiktiosta nyt? Miksi kukaan ei puhunut seksiaddiktiosta aiemmin? Totta Mooses ihminen halua seksiä ja romantiikkaa, molempia. Tässä päähenkilömme on siirtynyt miehestä toiseen, ja päästänyt aina irti, kun juttu ei ole toiminutkaan. Addikti hän olisi esimerkiksi, jos vielä miettisi finanssimiestä epätoivoisesti, ja haikailisi muusikon perään tms.

Lukija (Ei varmistettu)

Itseasiassa "rakkausaddikti" nimenomaan ei haikaile niitten vanhojen perään vaan koukuttuu siihen rakastumisen tunteeseen. Olen surullisena läheltä seurannut yhtä kaveriani joka on käynyt tämän vuoksi terapiassakin ja iloisena huomannut myöhemmin että hän on saanut apua ja elämä on tasoittunut huomattavasti. Rakkaudessa ja rakastumisessa on paljon myös hyväksynnän hakemista ja sellaisia hormoniryöppyjä läsnä joita ei muualta saa. Se ei ole sama asia kuin seksiaddiktio (jolloin voisi käyttää vaikka maksullisia) tai läheisriippuvuus.

Kopsaan tähän löytämäni pätkän netistä:

"Tarkasteltaessa rakkauskemikaalien fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia tieteellisesti, on havaittu niillä olevan yhtäläisyyttä riippuvuutta aiheuttavien substanssien kanssa. Tässä muutamia esimerkkejä sivuvaikutuksista.

-euforia ja rajaton rakkauden kohteeseen suuntautuva halu
-uniongelmat (alkuhuuman yhteydessä tai oltaessa erossa rakastetusta)
-läpitunkevat rakastettuun keskittyvät ajatukset (keskittyminen muuhun vaikeampaa)
-päihderiippuvuuden kanssa yhteneväisten aivoalueiden aktivoituminen
-huumevieroitusta muistutavat reaktiot aivoissa oltaessa erossa rakastetusta (tai eroprosessin yhteydessä)"

CougarWoman
CougarWoman

No ei mulla ainakaan mitään noista oireista ole - olisipa kamalaa jos olisi eroahdistus kun joka tapauksessa nähdään niin harvoin! o_0

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.