Mitä seuraavaksi tapahtuu?

CougarWoman

Nimimerkki m43 kirjoitti viimeisimmän postaukseni kommenttikenttään aika analyyttisen kommentin. Aloin vastata itse kommenttiin, mutta huomasin, että pohdittavaa ja analysoitavaa riitti täälläkin päässä ihan omaksi postaukseksi asti:

“Heh, on kyllä mielenkiintoinen kuvio: nuori muslimipoika + naimisissa ja avoimessa suhteessa oleva puuma. Yksi yhteinen (seksitön) yö takana ja seuraava(t) suunnitteilla puolen vuoden päähän. Seksiä haluis molemmat ja ainakin nainen on korviaan myöten rakastunut. Tulee olemaan aika kärvistelyä seuraavat puoli vuotta - ainakin jälkimmäiselle :D No ehkä pojallekin, kenties seksin saaminen ko. maassa ei ole hänelle helppoa, päinvastoin kuin länsimaissa.

Mielenkiintoisinta ehkä kuitenkin on miettiä, mitä kumpikin tästä suhteesta haluaa? Ainakin aina aikaisemmin puuma on vakuuttanut, ettei ykkösmiestä jätä - vai onko nyt käsillä jotain sellaista, että on sen aika? Yhteiselo marokkolaisen lukiopojan kanssa? Miksei, kyllä sellaisiakin liittoja varmasti on. Mitäs poika sitten haluaa? Vaimoa vai lomaseksiä? Ehkäpä jälkimmäistä, jos kerran tietää avoimesta suhteesta.

Henkilökohtaisesti en kyllä noilla lähtötiedoilla lähtisi tuollaiseen etä/lomasuhteeseen, joka tuntuu ainakin puuman kirjoittelun perusteella sitovan noin vahvasti emotionaalisesti. Jollei sitten oikeasti aio aloittaa vakinaista suhdetta ko. ihmisen kanssa ja tämä taas tarkottaisi jomman kumman muuttoa toisen maahan. Ja sen ykkösmiehen jättämistä.

No, talven aikana saanemme tietää asiasta tarkemmin... ;)”

Olen itsekin miettinyt aika pitkälti samoja asioita. Ensimmäisenä mielessä on pyörinyt se, miten helposti ja vaivattomasti kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen tavatessamme; miten voi olla mahdollista, että ihminen, jonka kanssa on kommunikoinut pelkästään Messengerin ja myöhemmin Whatsappin välityksellä – virtuaalisesti – voikin tuntua niin oikealta ja niin hyvältä heti tapaamisen ensisekunneista asti?

Itse en jotenkin osaa mieltää häntä “muslimipojaksi”, vaikka tiedänkin, että uskonto on hänen elämässään läsnä, joskin enimmäkseen traditioiden muodossa. Hän ei kuitenkaan ole harjoittava muslimi siinä mielessä, että rukoilisi viisi kertaa päivässä tai kieltäytyisi juomasta alkoholia (maistelimme yhdessä lasilliset melkoisen mainiota marokkolaista punaviiniä). Hän ravaa kirjastossa ja ahmii itseensä tietoa eri kulttuureista, evoluutiosta, ihmiskehosta, aivoista ja muusta biologiasta. Hän on tiedonnälkäinen ja avoin uudelle, ja ennen kaikkea: hän on hirvittävän älykäs ja ennakkoluuloton.

Rakastuminen on ehdottomasti molemminpuolista. Mutta tietysti ymmärrän, että rakastumisen tunne voi mennä äkkiä ohi – puolin ja toisin. Niinhän se voi mennä aina, eikä sen pelossa kannata säästellä tunteitaan ikäänkuin suojellakseen itseään. Me olemme molemmat mukana tässä sataprosenttisesti ja jopa niin, että emme halua toisen osapuolen tapailevan muita ihmisiä ennen seuraavaa tapaamistamme (tämä oli ensisijaisesti Kitarapojan toivomus). 

Ja – en usko itsekään, että sanon näin, mutta tässä ei niinkään ole kyse seksistä. Olen täysin tietoinen siitä, että olisin halutessani saanut houkuteltua Kitarapojan seksiin ensitapaamisemme aikana; vietimme paljon aikaa kahdestaan sängyssä ja olimme semi-intiimisti lähekkäin, kiihotuimme toisistamme. Jotenkin vaan joku moraalinen kompassi tai mikä lie vaisto ohjasi ja käski minua ottamaan rauhallisesti, ettei suhteemme syventyisi liikaa liian aikaisin. Kitarapojalle oli kova juttu jo nukkua naisen vieressä ja vaihdella kielisuudelmia; miksi olisin lisännyt painetta vaatimalla kaikkien pesien läpikäyntiä välittömästi?

Mitä me sitten tästä suhteesta haluamme?

Kitarapoika on sanonut, että haluaa viettää loppuelämänsä minun kanssani, ja vaikka suhtaudunkin hänen sanomiseensa kaikella sillä varauksella, jota aikuisella ja enemmän kokeneella ja eläneellä naisella tulisi olla silloin, kun parikymppinen sanoo jotain, mitä tarkoittaa sillä hetkellä, mutta ei tarkoita ehkä enää viikkoa myöhemmin, en voi kieltää, etteikö ajatus olisi jäänyt kytemään. Miltä se tuntuisi? Millaista minun elämäni olisi? Missä minun elämäni olisi? Olisinko valmis muuttamaan Marokkoon ja jättämään kaiken taakseni – materian, ylellisehkön elämän, helpon työn, tutut rutiinit, ystävät? Mukautuisinko paikalliseen kulttuuriin? 

Mutta vähän paradoksaalisestikin – ikäni ja ikäeromme huomioonottaen – minulla ei ole kiire mihinkään. Tällä hetkellä haluan olla eksklusiivisessa etäsuhteessa Kitarapojan kanssa, tavoitteena vuosittaiset tapaamiset. Olen varma, että seuraava tapaamisemme, joka tulee kestoltaan olemaan pidempi, avaa suhdettamme ja sen mahdollista tulevaisuutta ihan eri tavalla. 

Nyt meillä oli vain hetki. Ja nyt meillä on toisemme. Muulla ei ole tällä hetkellä väliä.

Ja – on tavallaan mieletöntä, että koko maailma on tällä hetkellä taas totaalisen auki; että ei tiedä, missä tulee olemaan vaikka viiden vuoden päästä. Yleensä kai tässä iässä tässä vaiheessa elämää kaiken pitäisi olla sievästi niputettu, aakkosjärjestetty ja arkistoitu sopivan kokoisiksi ja helposti nieltäviksi tulevaisuuden suupaloiksi. Kesyä, konservatiivista, porvarillista, sovinnaista. 

On ihan älyttömän kutkuttavaa tajuta, että näin ei tarvitse olla.

Kommentit

TrineH
En suostu jäähylle

Näin toiselta keski-ikäiseltä naiselta toiselle: ei tod tarvii olla niputettu elämä! Eikä olekaan - nythän elämä vasta alkaa!!
”Life really does begin at forty. Up until then, you are just doing research.”
- C.G. Jung -

CougarWoman
CougarWoman

Tää on loistava! <3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Toivottavasti kerrot nyt sille ykkösmiehelle, että suunnittelet päässäsi jo vakituista suhdetta toisen ihmisen kanssa, koska tuollainen on minusta pahempaa pettämistä kuin satunnainen seksisuhde. Ja miten tämä kitarapoika voi toivoa, ettette tapaile muita ihmisiä, kun sinä olet naimisissa??

Aiemmin kirjoitit miten aiot vanheta ykkösmiehen kanssa ja nyt et edes tiedä missä aiot olla viiden vuoden päästä (eipä meistä kukaan tiedä, mutta toiveita kaikilla taitaa olla), joten kannattaisiko kertoa ykkösellekin asiasta.
Minusta elämä ei ole valmista ja tylsää kolmi-nelikymppisenä; itsestähän se on kiinni, tosin itse olen hakenut elämääni muutoksia ja jännitystä muilla tavoilla kuin vaihtamalla miestä. :)

CougarWoman
CougarWoman

On meillä puhuttu mahdollisesta erosta jo jonkin aikaa. En avaa asiaa tämän enempää kuitenkaan.

Voihan hän toivoa, kun tietää, että elän avoimessa suhteessa, eikä seksiä aviomiehen kanssa ole. 

Jep, kyllä minäkin olen. Tässä nyt on vähän muutakin taustalla kuin pelkkä seksitön avioliitto. :) 

Naislaif
Naislaif

Jäin miettimään minäkin. Jos käännän asian itseenim kokeemaani ja ajattelemaani, niin saan kosketuspintaa oman elämäni, tunteiden ja ratkaisujen kautta.
Jokaikinen ihmisuhde, olkoon romanttinen, toverillinen, ystävyysuhdet tai seksisuhde, toteuttavat jotain tarvetta ja tarkoitusta. Osa suhteista kulkee ohitse nopeasti ja osa viipyilee pidempään. Osa katoa ja palaa takaisin vain lähteäkseen lopullisesti pois.
Yhtä kaikki jokainen suhde on tarpeellinen juuri nyt ja juuri niihin tarpeisiin, joita joko ajatusmaailma tai keho vaativat. Järki on hyvä vieras, joka kannttaa ottaa mukaan silloin kuin tehdään päätöksiä, mutta niinhän sinä teetkin.
Miksi pelkäämme tunteita ja ajatusleikkejä? Luulen, ettö useampi meistä on pohtinut, haaveillut ja kuvitellut romansseja, joilla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia tulla todeksi.
Kuka tietää kuinka oudommatkin haavet saattavat tuottaa henkistä mielihyvää ja niitä tarpeeksi kauan ajateltua poistuvat ja antavat tilaa uusille?
Haaveile sinä vain ja kuvittele. On aivan varmaa, että oikea vastaus tulee kun on sen aika on sitten kyseessä etäsuhde, uuden aloittamien tai mahdollisen ero.

CougarWoman
CougarWoman

Niinpä, rakas ja viisas blogiystävättäreni <3 Eihän haaveilussa ja kuvittelussa ole mitään pahaa. Elämällä on tapana järjestyä, varsinkin jos pitää itsensä avoimena ja antaa itsensä hetkeen sataprosenttisesti. <3 

Naislaif
Naislaif

Näin juuri. Sinulle iso ja lämmin <3

Naislaif
Naislaif

Vielä jäi mielen päälle...

Oletko huomannut, että sinä kirjoitat näkyväksi haaveita, joita moni miettii ja fantasioi? Luettuaan niitä kirjoitettuna herää ehkä nolous omista tuntemuksista? Kuinka kukaan itseään kunnioittava nainen kehtaa julkisesti mainita ääneen moisia asioita?

Ja silti....fantasiat ja haaveet ovat jokaisen osana, ainakin syvällä mielen sopukoissa.....

CougarWoman
CougarWoman

Siis - olen miettinyt sitä, että epäsovinnaisuuksien ääneen sanominen on se, mikä vasta tekee asioista epäsovinnaisia! Blogissani on resonoinut ennenkin mielipide siitä, että pettäminen on tavallaan ehkä vielä ookoo, mutta siitä puhuminen on asialla leveilyä, ja siten jotenkin paljon epäsovinnaisempaa kuin jopa itse pettäminen. 

Ja toinen asia on sitten tämä ikuinen "miten aikuinen nainen kehtaa vielä tuossa iässä". No - juuri tässä iässähän sitä itseasiassa vasta alkaa kehdata! 

Jännä on ihmismieli. :)

Naislaif
Naislaif

Jännä on ihmismieli!

Itse elän avioliitossa, en ole koskaan pettänyt ja suurin ikäero minun ja seksikumppanin välillä on seitsemän vuotta. En siis jaa käytännössä sinun kokemuksia, mutta onneksi sinä silti hyväksyt minut :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Fantasiat ja erilaiset entä jos- haaveilut on ihan eri asia kuin se, että alkaa oikeasti pohtimaan vaikka eroa ja ehkä sen toisen selän takana, kuten postauksesssa luki (nyt kommenteissa olikin että erosta on puhuttu yhdessä). Minusta aikuisuuteen kuuluu se, että jos on avoin suhde ja se avoin suhde alkaakin houkuttaa enemmän niin kertoo sitten kumppanilleenkin asiasta eikä laskelmoi sitä, ettei vaan jää yksin kun säädöstä ei tulekaan mitään ja kumppani häipyy.

"Miten aikuinen nainen kehtaa" ihmettely voi olla myös sitä, että ihmetellään miten jaksaa vielä aikuisenakin nuoruuden tuttuja säätöja (jos siis nuorena sellaista on ollut, minulla on ja siksi en enää sitä aikuisena jaksaisi). Jokainen tietenkin elää kuten haluaa ja kun blogissa on kommentointimahdollisuus niin kai sitä saa silloin kommentoida (kunhan kommentointi asiallista).
Se on totta, että aikuisena pitäisi olla jo tarpeeksi pokkaa elää kuten haluaa ja myös ymmärtää, että toisten silmissä se ei välttämättä näytä fiksulta. Joo, toki sitä voi rakastua ensi tapaamisella ja elää elämänsä loppuun yhdessä, mutta itse en kertakaikkiaan voisi ihan tosissani ottaa puheita rakkaudesta jos toinen osapuoli on ensimmäistä kertaa päässyt nukkumaan naisen viereen. Kaikki on tietenkin mahdollista ja positiivinen elämänasenne on hyvästä kunhan on järkikin matkassa :)

CougarWoman
CougarWoman

Ei tässä kuitenkaan niin tule tapahtumaan, että Ykkösmies tulee joku päivä kotiin ja vaatekaappi on minun puoleltani tyhjä ja pöydällä on lappu, jossa sanotaan hyvästit. 

Ja joo, totta kai saa kommentoida! Ja toki ymmärrän että tämä kuulostaa toisten korviin ihan pähkähullulta - siltä se kuulostaa myös omiin korviinikin. Ja niin kuin olen sanonutkin, suhtaudun tietysti tietyllä kyynisyydellä varauksella Kitarapojan rakkauteen - olkoonkin, että sitä on kestänyt jo yli puoli vuotta myös virtuaalimaailmassa, ja se vain vahvistui tapaamisellamme. Saatan itsekin olla melkoinen tuuliviiri, ja tämä onkin syy, etten tällä kertaa tee mitään salamaratkaisuja. Yhteisestä päätöksestä emme hötkyile, vaan otamme rauhallisesti (tarkoittaa ajallisesti useita vuosia). 

Olen varmaan jossain vaiheessa kertonutkin, että muuttoni Ykkösmiehen paikkakunnalle oli nimenomaan salamaratkaisu? Tulin hänen luokseen lomalle (olimme silloin tunteneet n. puoli vuotta ja tavanneet neljästi - joskin pidempiä aikoja) ja puolivälissä lomaa mies kysyi, pitääkö minun lähteä takaisin  loman loputtua. Mietin 30 sekuntia ja sanoin ei, soitin pomolle ja sanoin itseni irti, enkä palannut enää omalle kotipaikkakunnalleni kuin muuttokuormaa hakemaan. Näin impulsiivisesti en tällä kertaa aio toimia. :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

20-vuotias poika on lapsi, sori. On vaikea uskoa, että pidemmän päälle ikäero (siis elämänkokemusten laajuuden ero) ei alkaisi rassata. Toivottavasti siinä vaiheessa jompaakumpaa ei ota päähän raskaasti.

Tunnen monta paria, joissa mies on ollut arabimaasta ja nainen Suomesta. Suhteen kesto on ollut korkeintaan viitisen vuotta (ja siitäkin ajasta nainen olisi mielellään nipsaissut palan pois, jos olisi kehdannyt. Lähipiirin epäilysten takia "epäonnistumista" on ollut vaikea myöntää.

Ehkä te olette poikkeus, mikä vahvistaa säännön.

Suomi-neito (Ei varmistettu)

Ei suhteen kesto tai onnistuminen riipu siitä, mistä osapuolet ovat kotoisin. Tiedän monia täysin suomalaisia pareja, jotka ovat eronneet hyvinkin nopeasti.
Itse olen ollut yli kahdeksan vuotta naimisissa arabimaasta kotoisin olevan miehen kanssa ja tunnen vastaavanlaisia pareja, jotka ovat olleet yhdessä paljon pidempään.

Voisiko olla, että tuntemissasi tapauksissa osasyynä erolle olisi juuri se lähipiirin paine, jonka alla ei enää jaksa yrittää? Tai sitten näissä tapauksissa mies on ollut yhdessä suomalaisen naisen takia nimenomaan paperien takia. Niitäkin tapauksia valitettavasti on.

CougarWoman
CougarWoman

Mä luulen, että ei pelkästään lähipiirin paine (vaikka toki ehkä sekin). Voisin kuvitella, että nykyinen ilmapiiri Suomessa muodostaa jo sinällään aika haastavat puitteet "seka-avioliitolle". En itse voisi kuvitellakaan kiskovani Kitarapoikaa pois kulttuurinsa, ystäviensä ja perheensä keskeltä Suomeen, jossa on talvi yhdeksän kuukautta vuodessa, vihamielinen suhtautuminen islaminuskotaustaisiin ja eritoten islaminuskotaustaisiin miehiin, lähes täydellinen yhteisöllisyyden puute ja muutenkin länsimainen pelkkä omaan napaan tuijotus -mentaliteetti. Itseasiassa alan olla sitä itsekin korviani myöten täynnä; no, onneksi mun koulutus (kv-kauppa) mahdollistaa relokaation suurin piirtein mihin maahan tahansa. 

Eli meidän tapauksessa tuo paperien kanssa yhdessä oleminen ei myöskään ole yksi funktion muuttujista. :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tilastollisesti ulkomaalaisten kanssa solmitut avioliitot päättyvät herkemmin avioeroon... että kyllä sillä YLEISESTI ottaen on jotain merkitystä. Onhan tämä ihan järkeenkäypää - tällaisilla pareilla on muiden haasteiden lisäksi joskus isotkin kulttuurierot joiden kanssa pitää elää..

CougarWoman
CougarWoman

Mä en näe 20-vuotiasta enää lapsena, sori :) Eihän hän ikänsä puolesta ole enää edes teini. Mutta katsellaan, miten käy! :) 

riikkis (Ei varmistettu)

Ei toki 20v ole lapsi, mutta voisi olla sinun lapsesi. Tossa on mielestäni aina ollut se raja, että omien lasten ikäisten kanssa ei seurustella. Tuntuisi tosi pervolta harrastaa tuonikäisen kanssa seksiäkin - iuu.

Nää ikäeroasiat on kyllä hankalia. Mä olen seurustellut kuuden vuodan ajan itseäni 11v nuoremman miehen kanssa. Olin 43v, kun tavattiin ja pistin todella alkuun hanttiin, että en vaan voi styylata noin nuoren kanssa. Heti alkuun tein myös selväksi, että lapsia et voi kanssani saada. Kolme teiniä riittivät. Olen aina kuulemma ollut tosi nuorekas ikäisekseni ja mies taas pitkä ja harteikas partajässikkä niin ikäeroa ei tässä vaiheessa kuulemma huomaa. Mutta kyllä mun täytyy myöntää, että nyt kun silmäluomissani alkaa olla jo pehmeätä ja iän merkkejä pikkuhiljaa hiipiä muutenkin, niin on tässä hyvä itsetunto tarpeen, kun maailma on kuitenkin nuoria hyvännäköisiä naisia pullollaan.

Seksi miehen kanssa on aivan ihanaa. Mies on aina valmis - siis ihan aina ja kemiat pelaa loistavasti. Mies on haltioissaan seksuaalisesta vapaudestani ja sanoo ettei ole ikinä nauttinut seksistä kenenkään kanssa niin paljon kuin kanssani. Itsevarmuuteni ja vapauteni vällyjen välissä on hänen mielestään sellaista mitä ei ole ikinä nuorempien kanssa kokenut. Ja myös hän on saanut kokea sellaisia asioita kanssani, joista ei ole kellekään uskaltanut edes ehdottaa. Samanlainen huumori ja perusarvot on myös parisuhteemme kivijalka. Siksi uskalsin sanoa hänelle tahdon ja menemmen naimisiin ensi vuonna.

Paljoa nuoremman kanssa en varmaan itse pystyisi seurustelemaan vaikka kemiatkin pelaisi, koska vanheneminen on vääjäämätöntä. Siksi mun mielestäni - tällaisen ikäeron kanssa elävänä - tuo teidän ikäero tuntuu hurjalta.

Kriittinen Rillipiru (Ei varmistettu)

Jos ajatellaan "monta paria" tarkoittavan esim. kymmentä tuntemaasi paria, on edelleen kyse vain ja ainoastaan sinun kokemukseesi perustuvasta mutuilusta, ei yleispätevästä säännöstä joka täytyy poikkeuksella vahvistaa. Jos tutkisimme aidosti satunnaisotannalla valittuja, sanokaamme vaikka sataa paria, olisi kenties jo perusteltua esittää hypoteesisi mukaisia päätelmiä suhteen kestosta suomalainen nainen - arabitaustainen mies -liitoissa. Tietysti näinä Vaihtoehtoisen Totuuden (tm) päivinä on helppo esittää "faktoja" ilman minkäänlaista perustetta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aaaaah! Tämähän oli hyvä veto. elämä etenee orgaanisesti... ja ajatelkaa! Puuma on vasta nelikymppinen!! Jos nyt vaikka liitto kitarapojan kanssa kestää viisi vuotta... niin mitä sitten?? kyllä tässä vielä paljon ehtii maailmaa nähdä. Missäköhän Puumis on vaikkapa kahdeksankymppisenä?

Koska liitto ykkösmieheen on niin vahva, mutta kuitenkin jollain tapaa ontuva, ainut tapa päästä siitä irti on juuri tällainen totaalinen rakastuminen. Minä en näe siinä sitten mitään outoa. Koko tämän blogin aikainen tapahtumaketju on mitä loogisin ja orgaanisin.

Ihanaa, tuntematon ystäväni Puuma, että olet noin hereillä ja valmis heittäytymään aina.

CougarWoman
CougarWoman

<3 Ihanan positiivinen ajattelutapa - noinhan se on! Olen vasta nelikymppinen! Elämä edessä - booyah! :D 

Simk (Ei varmistettu)

Miten tämä nyt eroaa niistä aikaisemmista rakastumisista? Tekstien perusteella kuulostaa ihan samalta alkuhuumalta kuin esim. Mossen kanssa...

Hhjj (Ei varmistettu)

Aviomies on kyllästynyt, ehkä rakastunut omalla tahollaan. On saanut tarpeekseen.

Eihän tämä parikymppinen Marokkoon halua jäädä; se haluaa Suomeen! Jollain ilveellä sen pitää päästä tänne. Cougis on Ticket to Heaven. Kiss, kiss, bang, bang. Marry me ja kas, eipä tarvitse lähteä Eurooppaan epävirallisia kanavia käyttäen.

CougarWoman
CougarWoman

Näinhän sen täytyykin olla! Mitäpä tätä blogia enää jatkamaankaan, kun loppuratkaisu tuli näin sujuvasta kynästä. :D

CougarWoman
CougarWoman

Mutta vakavasti ottaen: Kitarapoika nimenomaan ei halua pois Marokosta, ja itsekin epäilen suuresti Suomessa eloni tulevaisuutta - enkä missään nimessä, nykyisen (poliittisen) ilmapiirin vallitessa, edes harkitsisi Kitarapojan "tuomista" Suomeen. Tästä on jo keskusteltu. Mikäli meistä tulee jotain, on lähes itsestäänselvää, että mulla on edessä muutto Marokkoon. Kitarapoika on niitä idealisteja, jotka kouluttavat itseään tehdäkseen tulevaisuudessa hyvää omalle kansalleen, omassa maassaan. Ja uskon, että minäkin voisin tehdä osani eritoten naisten koulutuksen suhteen ko. maassa. 

CougarWoman
CougarWoman

Ehkä kuitenkin siten, että rakastuminen on tässä tapauksessa molemminpuolista... ;) 

Ilargia (Ei varmistettu)

Oon nyt ehkä tarkkaamaton lukija, mutta muistelisin, ettei tämä ole eka kerta, kun rakastuminen on molemminpuolista? Ja just tää kohta:

"Ensimmäisenä mielessä on pyörinyt se, miten helposti ja vaivattomasti kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen tavatessamme; miten voi olla mahdollista, että ihminen, jonka kanssa on kommunikoinut pelkästään Messengerin ja myöhemmin Whatsappin välityksellä – virtuaalisesti – voikin tuntua niin oikealta ja niin hyvältä heti tapaamisen ensisekunneista asti?"

kuulostaa suoralta kopiolta monesta aiemmasta ensitapaamiskuvauksesta. Olisin kanssa utelias kuulemaan, mikä tästä tyypistä tekee erilaisen kuin kaikki aiemmat. Eihän tällaisia asioita aina pysty erittelemään, mutta jos nyt joka tapauksessa asioita pohdiskelet ja pyörittelet:)

Tavallaan myös kiinnostaisi tietää, mitä tapahtui kaikelle sille muulle, joka sitoi sinua ja Ykkösmiestä yhteen. Aiemminhan olet paljonkin korostanut sitä, että suhde voi olla muilta osin niin hyvä, että seksittömyys ei ole eron arvoinen ongelma (mikä on musta todella hienoa!). Ymmärrän tietysti, että asian avaaminen tarkemmin voi olla liian ikävää puuhaa harrastuksena pidettyyn blogiin...

Joka tapauksessa, onnea matkaan, mihin se sitten päätyykin! Idealistinen yrityssuunnitelmanne kuulostaa kyllä aika hienolta:)

CougarWoman
CougarWoman

Ei kun just hyvin tarkkaavainen - muistin nimittäin edellisen kommentin julkaistuani, että esim. Valokuvaajan kanssa oli kanssa kyse molemminpuolisesta salamarakastumisesta ensikohtaamisella :D 

Suurimmassa osassa muita tapaamisia se "yhteys" on kanssa löytynyt heti, mutta tämä johtunee vain siitä, että ollaan tutustuttu etukäteen jo sen verran hyvin ennen tapaamista, että itse tapaamisessa on heti jo luontevaa olla toisen seurassa. 

Eli kaikki on selitettävissä :)

Ja juu, en tosiaan ala avaamaan asiaa sen tarkemmin...ehkä sen verran voin sanoa, että seksittömyyden lisäksi myös yhteiset intressit ja ylipäätään yhdessä tekeminen (so. miten vapaa-aikansa haluaa käyttää) alkavat poiketa toisistaan aika rajusti. 

Kiitos <3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi te edes muuttaisitte Suomeen, etkö asua jossain muualla Euroopassa?
Ja 20- vuotias on toki täysi-ikäinen ja iän puolesta aikuinen yms, mutta kyllä se touhu useimpien mielestä on vielä sen verran lapsellista, että esim. on tarve ravintoloille K22, K24... :)

CougarWoman
CougarWoman

Näin ainakin Suomessa ja Jenkeissä joo. Kertookohan tämä enemmän iästä vai kulttuurista? ;) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Monissa maissa toki nuoruus "loppuu" siinä parinkympin tietämillä, kun avioidutaan ja aletaan elää perhe-elämää eli siinä mielessä kertoo. Henkinen kypsyys ei kuitenkaan tule sen perhe-elämän mukana automaattisesti. Eli kulttuuri vaikuttaa, mutta kyllä ihminen myös aikuistuu vaikka täysi-ikäinen jo olisikin.

CougarWoman
CougarWoman

Jotkut aikuistuvat nopeammin kuin toiset...vai miten rankkaisit mun "aikuistumisen" mun viimeisten postausten perusteella? :D 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.