Miten meni noin niinkö omasta mielestä? (Ei Trump-postaus)

CougarWoman

Joka kerta kun kuulen jonkun sanovan “lomat on lusittu”, alkaa spontaanisti vituttaa niin, että sukat ovat sulaa jalkoihin.

Koska tänään vituttaa jo valmiiksi Trumpin takia, totean sukkien sulamisen uhallakin, että lomat on tältä vuodelta lusittu. Kolmen viikon matka maailman toiselle laidalle päättyi jo liki kaksi viikkoa sitten, ja siitä asti olen koittanut koota itseäni arkeen harmitellen, etten voi esitellä varvastossuista saatuja rusketusraitoja muualla kuin saunassa.

Lähdimme lomalle pieni epäluulo takaraivossa jyskyttäen; alkuperäisen suunnitelman reissusta kolmisin (minä, Ykkösmies ja ystävättäreni) torppasi ystävättäreni akuutti pesänrakennusvietti, ja reissuun lähdettiinkin neljän hengen voimin. Uusi sulhaskandidaatti kävi kerran saunomassa luonamme ennen lähtöä, ja tämän visiitin jälkeen päätettiin yksimielisesti Ykkösmiehen kanssa toteuttaa kolmen viikon suunniteltu road trip kahdella vuokra-autolla yhden asemesta. Ihan vaan just in case.

Se, että kyseinen puskista pölähtänyt mies aloitti suhteen ystävättäreni kanssa noin vuosi takaperin, ollessaan vielä naimisissa, ei meitä haitannut. Se, että mies kyseisen vuoden aikana ehti jättää ystävättäreni viisi kertaa palatakseen joka kerta takaisin vaimonsa luo, jättäen minut kokoamaan ystävättäreni säpäleistä sielua kasaan joka kerta, oli ehkä pikkuisten varoituskellojen paikka (mutta nielin haluni sylkeä sappea mokoman selkärangattoman paskan naamalle ja totesin zeninä ystävättärelleni, että kunhan olet onnellinen).

Mutta se, että mies ensitapaamisellamme puhui ainoastaan itsestään ja saavutuksistaan, kohteli ystävätärtäni kuin orjaa (hae mulle juotavaa, hae mulle ruokaa, laita tukkasi paremmin), puhui jatkuvasti tulevasta ex-vaimostaan (hempeästi) ja vinkkasi 29-vuotiaalle ystävättärelleni, että kun tämä täyttää 30, on aika panna hänet vaihtoon (mies itse on 45).

Se, että mies ajaa ystävättäreni 2015-mallista, itse ostettua vaan ei vielä kokonaan maksettua autoa, ja antaa jalomielisesti ystävättäreni ajaa hänen 70-luvun kuplavolkkariaan. Koska hänen työmatkansa on kymmenen minuuttia pidempi (molempien matkat kestävät tunnin pintaan suuntaansa).

Se, että mies läpsäyttää naista pepulle joka kerta, kun nainen ryntää hakemaan hänelle syötävää/juotavaa. Ja joka kerta nainen sävähtää.

Se, että mies vihjaa naiselle, kun tämä ottaa lisää ruokaa, että painat jo 30 kiloa enemmän kuin minä, onko vielä pakko ottaa lisää.

Tämän sortin sakilla siis lähdettiin reissuun. Kaksi ensimmäistä viikkoa meni hyvin, vaikka pieniä muutoksia suunnitelmiin tulikin – tapasimme huomattavasti enemmän ystävättäreni sukulaisia, kuin mistä alun perin oli puhetta; mutta tämä oli ihan jees, sillä sukulaiset olivat kivoja ja vieraanvaraisia. 

Kolmannen viikon alussa, kun edessä oli vielä viisi päivää ystävättäreni isän nurkissa, istuessamme aamukahvilla isän puutarhassa nelisin, ystävättäreni sai vihjaavan kylkipukkauksen jälkeen suunsa auki ja selvitti katse maahan suunnattua, kurkkuaan selvittäen, että olisi ehkä parempi mennä loppuaika omia teitä.

Emme kuulemma olleet tervetulleita muutaman päivän päähän suunnitellulle kalareissullekaan, josta ystävättäreni kanssa – molemmat innokkaina kalanaisina - olimme hekumoineet jo viimeiset puoli vuotta. Ylläri-pylläri, että sama päivä oli sulhasporsaan syntymäpäivä.

Ai juu, meinasin unohtaa. Ensimmäisenä iltana toiselle puolelle Tellusta saavuttuamme heidän vuokra-autonsa kanssa oli jotain sopimushäikkää (sulhanen oli miehenä ottanut vastuun auton vuokraamisesta ja onnistunut sössimään pienten, ekstrakuluista kertovien kirjainten lukemisen, jonka johdosta auton vuokrahinta uhkasi tuplaantua romauttaen heidän matkakassansa), jonka johdosta olimme kolme tuntia aikataulusta jäljessä.

Sulhanen veti tästä hyvästä KKK-kaupallisen verran palkotuotteita sieraimiinsa ja heitti itkupotkuraivarit, kun sovittu tapaaminen ystävättären parhaan ystävän kanssa muuttikin tämän johdosta suuntaansa; samaan syssyyn paras ystävä haukuttiin huoraksi ja ties miksi muuksi, jonka johdosta tämä – oikeutetusti – julisti, että miehen olisi paras etsiä uusi majapaikka siksi yöksi. Kyyneleitä vuodatettiin tämän vuoksi runsaasti paikalla olevan naisväen toimesta, itseni poislukien. Minä keskityin nielemään kiukkuani ja yritin jaella sovintohaleja huonolla menestyksellä.

Tämä spontaani majoitushumppa käytiin pauttiarallaa (loput sukista sulivat justiinsa) kello kymmenen aikaan illalla paikallista aikaa; ja Ykkösmies päätti puuttua asiaan sivuttaen sujuvasti soveliaan suomalaisen oman tilan tarpeen tökkäämällä nenänsä melkein kiinni sulhasperseen nenään ja selvittämällä kersantin komentoäänellä, että nyt olisi paras pyytää anteeksi ja pitää suu supussa, sillä katkenneita hampaita on paha lähteä poimimaan murtuneilla sormilla. Kusiainen pyysikin häntä koipien välissä anteeksi, mutta loman positiivinen vire saattoi tästä ehkä hieman kärsiä.

Mutta takaisin isän kortteeriin.

Meillä kummallakaan ei ollut epäilystäkään siitä, kenen ajatuksia ystävättäreni verbalisoi; sulhasperse tuijotteli kynsinauhojaan ja oli kuin ei olisikaan, kadoten lopulta paikalta kokonaan, jättäen ystävättäreni nieleksimään kyyneleitään yllättävän henkisen tuen puutteessa.

Mikäpä siinä; minä ja Ykkösmies pakkasimme laukkumme, hyppäsimme vuokra-autoomme ja hurautimme lähimpään hotelliin, jossa vietimme seuraavat viisi päivää nauttien isoista aamiaisista jokirannassa, laiskoista iltapäivistä huoneemme terassilla paikallisia alkomahoolijuomia nauttien, ja ennen kaikkea paikallisista baareista ja niissä majailevista paikallisista ihmisistä. Facebookin kaverilaskuri nakutti ylöspäin ja meillä oli lomamme paras viikko.

Sen verran äkillinen dumppaamisemme kuitenkin suivaannutti, että Ykkösmies katsoi parhaaksi vaihtaa netin kautta istumapaikat pois ex-reissukumppaniemme vierestä paluulentoa ajatellen.  

Jaa, se hekumoitu kalareissu? Toiseksi viimeisenä iltana saatoin ehkä muutaman siiderin jälkeen harmitella baarissa, että merikalastusta olisi ollut kiva kokeilla, mutta kappas kun kävi vähän peikkomainen flaksi.

Vuodatustani kuunnellut pariskunta, jotka tunsimme silloin jo ruhtinaalliset kymmenen minuuttia, taikoi kännykän esille, ja kymmenen minuuttia myöhemmin baarissa seisoi meille ennestään tuntematon mies, joka ihan vaan sattui järjestämään kalareissuja ja että huomisaamuna kahdeksalta olisi köydet irti, jos mieli tekisi.

Ja mielihän teki. Tyyppi oikeasti heräsi kukonlaulun aikaan ja heitti veneen vesille pelkästään meitä varten, perustuen viiden minuutin jutusteluun kahden lievästi humaltuneen turistin kanssa paikallisessa juottolassa. Kädenpuristuksella mentiin, ennakkomaksusta – yhteystiedoista puhumattakaan - ei edes puhuttu.

Samalla reissulla näimme valaan (ehkä vähän liiankin läheltä veneen kokoa ajatellen) ja pyörtiäisiä, juttelimme paikallisten kalamiesten kanssa veneen reunan yli toisiin veneisiin rupatellen, ja kelasimme veneeseen kaloja, jotka kokonsa puolesta uhkasivat katkaista tukevat virvelimme käydessään viimeistä taisteluaan.

Ehkä hieman vahingoniloisina seurasimme ex-reissuseuralaisiemme jokikalastussaaliin raportointia Facebookissa, ja sain vain vaivoin estettyä Ykkösmiestä kommentoimasta saaliskuvia sanoin tuon kokosia me käytettiin syötteinä. Lievää passiivista aggressiivisuutta siis saattoi olla muuten pilvettömässä ja auringonpaisteisessa ilmassa. Reissun jälkeen vedettiin vielä kipparin kanssa kalakaljat paikallisessa rantabaarissa, ehkä muutama kuvakin tuli Facebookiin laitettua. 

Muutamaa päivää myöhemmin huomasimme, että meidät oli blokattu niin Facebookista kuin Whatsapistakin. Molempien toimesta.

Ja ehkä parempi näin. Seuraava kasvokkain tapahtuva tapaaminen sulhasperseen kanssa olisi, Ykkösmiehen sanoin, saattanut vaihtua verbaalisesta fyysiseksi. 

Miten muilla - kokemuksia ystäväpiiriin tunkevista partnerikandidaateista, joista jo ensinäkemältä näkee, että tuon kanssa ei tule lasta eikä paskaa? (Tai no, jälkimmäistähän tuli ja huolella.) 

Kommentit

yksiplusnolla
yksiplusnolla

Ihanan oloinen mies, kerrassaan. Mutta tärkeämpää nyt on sanoa että KIVA KUN PALASIT!

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos ihana <3 <3 <3 

NotCredibleDates

On kyllä ihanan kuuloista. Hyvä vaan että pääsitte eroon tollaisesta, koska eihän tuo nyt ole normaalia. Harmi tietenkin menettää ystävä, mutta minkäs teet.

Ja tietenkin tervetuloa takaisin ;) On muuten ollut melkoisen pitkä kk ilman sun tarinoita :D

CougarWoman
CougarWoman

Joo siis ihan kamalaa katsoa vierestä, kun toista viedään kuin pässiä narussa. :( Mutta kun ei oikein voi puuttuakaan... 

Kiitos <3 Ihanaa kuulla, että on kaivattu! <3 

NotCredibleDates

Joo ei siinä kauheesti voi mitään tehdä. Toivoa vaan että tämä sun ystäväsi myös jossain vaiheessa tajuaa miehen todellisen luonteen..

Enfant Terrible

Miä olin jo huolissani siusta, että ei kai mitää oo sattunut kun piiiitkään aikaan ei ole mitään kuulunut! Ja aattele miten blogistasi näemmä tykkään, tässä kuukauden sisällä elämään on tullut pieni nelikiloinen herra ja alkoi vauva-arki ja SILTI huomasin, että oot ollut poissa linjoilta! :D (taikka mun pitäisi keskittyä enemmän vauvaani, eikä selailla blogeja) 

 

Kiva kun oot taas palannut <3 

CougarWoman
CougarWoman

Awwww <3 Juu ihan kunnossa ollaan, pieni (blogi/Lily)loma teki ihan hyvää! Nyt taas uudella innolla :)

Onneksi olkoon pienestä herrasta! <3 

saarah
visual diary

Oi herranjumala sentään minkä kuulonen mies :O :O

CougarWoman
CougarWoman

Joo siis näitä esimerkkejä olis voinut laittaa vielä useita lisää, mutta en viitsinyt kolmatta A4-arkkia enää täyttää yhteen postaukseen... Mä en ole oikeasti vielä koskaan elämässäni tavannut yhtä epämiellyttävää ihmistä. o_0 

saarah
visual diary

Tollaset tapaukset on niin outoja. Tulee ensin olo "tää ei voi olla totta, tää on kun jostain sketsistä!" ja sit "voi helvetti, tää ON totta" :D :D

CougarWoman
CougarWoman

:D Tyypissä oli kieltämättä välillä kummelimaisia piirteitä...

Vierailija (Ei varmistettu)

Naisystävän haukkuminen huoraksi on jo henkistä väkivaltaa. Mä kyllä sanoisin frendille, että hänen olis hyvä mennä terapiaan ja tutkia, miten ihmeessä hän suostuu toisen kiusattavaksi noin.

paraspäivä (Ei varmistettu)

HUHHUH!!
Mua vieläkin harmittaa ettei kukaan kertonut mulle ollessani kapinoiva hormoonihirviö teini, ettei se elämä välttämättä muutu sen kummemmaksi niinsanotun aikuistumisen myötä.. Monet vaan ei ikinä opi tai kasva. Hyvä että lähditte eri teille! Ei mennyt koko reissu piloille.

IHANAA että olet taas palannut näppäimistölle. Puuman juttuja tarvitaan masennusmarraskuussa.

Hiirulainen

Kylläpäs meinas kiehua yli ihan vaan lukiessa moisesta ihmiskuonasta. Ja harmittaa (ex)ystävän puolesta, vaikka itsehän tuo on tainnut miehensä valita, jo useampaankin otteeseen. Ilmeisesti ollut kuitenkin ihan ok tyyppi silloin kun ei ole ollut miehekkeen heittopussina. 

Ukko saattaa myös tietoisesti tai tiedostamattaan eristää ystävättären kaikista kavereistaan, jotta tämä olisi entistäkin riippuvaisempi miehen seurasta yms. Et jos käämit kestää ja tahtoa on, niin kannattaa ehkä seurata tilannetta ja laittaa sopivan paikan tullen viestiä, että kyllä sitä ystävyyttä hänelle vielä on tarjolla. (jos siis ei ihan niin totaalisesti ole siltoja poltettu)

 

Mut sit parempiin tunnelmiin eli tervetuloa takaisin ja onneksi teidän lomatunnelmat sentään pelastui ja pääsitte parempaan seuraan ja kunnon kala-apajillekin sitten lopulta. 

maryjane

Kokemusta on. Muutamalla kaverillani on jotenkin sisäänrakennettu vietti kaivaa sieltä miesjoukosta se kaikista kusipäisin tapaus. On pahoinpitelijää, alentajaa, narsistia ja luoja ties mitä muuta. Juuri tuollaista samanlaista kontrollointia, kuin sinäkin kuvasit, haukutaan jatkuvasti naisen ulkonäköä ja kerrotaan, että miten sussa on jotain vikaa koska... 

Itse kiehahdan hirvittävän helposti nollasta sataan, enkä siedä ollenkaan minkäänlaista epäasiallista käytöstä tai turhaa paskaa. Olisin todennäköisesti purrut hiljaa huultani ja hautonut murhia tai sitten napsahtanut ja ripittänyt sitä ukkoa kunnolla. Ehkä parempi teille, että olitte loppuloman erillänne, saitte ainakin teille kivan loman.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ja miksi pitäisi pidätellä ajatuksiaan ja purra hammasta, pähkähullu ajatus. Palautetta ukolle vaan, heti ja suoraan.

CougarWoman
CougarWoman

Tuo ei ollut siinä tilanteessa kovinkaan sopua rakentava vaihtoehto...(Eipä se sopu tosin säilynyt myöhemminkään, mutta siinä vaiheessa sitä ei tietenkään tiedetty.) 

jermia
Itärajapakolainen

Monta kertaa on tullut epämiellyttävä ystvän sulhaskandidaatti vastaan, mutta kaikista niistä on päästy *grin* :D

jermia
Itärajapakolainen

*ystävän

No kyllä kannatti pitkä odotus; wellcome back!

marjapilami
Nørrebro Summers

Ihmeellistä menoa kaverilta ja mieheltä, tosiaan. Huh. Kaikkea sitä.

Ja IHANAA että oon tullut takaisin! Jee! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Mikähän noissa kuplavolkkarmiehissä on, kun erään ystäväni ihan yhtä alistava paskiais(nyt jo onneksi ex-)mies ajeli sellaisella myös.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niten niin ei voi puuttua? Hyvän ystävän velvollisuus on tässä kohtaa puhua suunsa puhtaaksi ja kertoa että on huolissaan, ja ettei kenenkään tarrvitse tuollaista sietää.
Kuten joku tossa kirjoitti, mies tietoisesti eristää naisen ystävistään . Kun muut ihmissuhteet on saatu tuhottua - siitä se henkinen ja mahdollisesti muukin pahoinpitely vasta alkaakin. Ystäväsi tarvitsee jonkun, joka ravistelee hänet hereille. Ei kai kahden ihmisen ystävyys siihen lopu, että toinen on käyttäytynyt tökerösti?
Jos välität tosta ihmisestä, ota hänet puhutteluun, ja kerro, miten pahaa sinun teki katsoa tuota kohtelua.
Tuo mies osaa varmaan väkivaltaisen käyttäytymisensä lomassa palvoa ja kohdella ystävääsi niin "rakastavasti", ettei hän sen takia halua jättää miestä, vaan on ihan koukussa tähän.
VEikkaan, että kaverisi ei ole saanut lapsuudessaan kokea tarpeeksi rakkautta ja hyväksyntää ja siksi janoaa sitä ulkopuolelta niin paljon, että suostuu riepoteltavaksi vaikka miten, jotta saisi kokea "rakkautta".
Ja se on surullista.

CougarWoman
CougarWoman

Mä itseasiassa mietin tätä aika pitkäänkin. Ajattelin, että miten minä suhtautuisin, jos olisin umpirakastunut johonkin, ja joku toinen tulisi siihen ns. parempana neuvomaan, että toi sun ukko on ihan perseestä. Luultavasti loukkaantuisin (eikö mun ystävä luota mun arvostelukykyyn) ja suuttuisin (mun ystävä ei tiedä kaikkea, ei tunne mun miestä, ei tiedä miten ihana se on kun ollaan kahdestaan ja bla bla). Ja sitten luultavasti sanoisin ystävälle, että painuhan helevettihin siittä; rakastuneena vain harvoin tulee valittua ystävää oman senhetkisen kumppanin edelle. 

Siitä olen ihan samaa mieltä, että eristämiseltähän tuo vaikuttaa, ja mies on siinä todella hyvin onnistunutkin. Ja toki - erittäin surullista. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Pieni haittahan se sulle olis, jos kaveri vain loukkaantuisi. Suhteutettuna siihen valtavaan hyötyyn, jonka hän saisi siitä, jos sattuisikin kuulemaan ja ymmärtämään mitä sanot.
Voihan olla, että häntä nyt hävettää olla suhun enää missään yhteydessä, ja että häntä helpottaisi valtavasti jos sinä ottaisit yhteyttä.
Ja sitä kommentoijaa, joka sanoi, ettet varmaan enää ole hänen kaverinsa, jos hän tulee luoksesi, kun mies taas jättää en kyllä ymmärrä. Mitä ystävyyttä se sellainen on, että tpisen pitää miellyttää aina, tai ei ole asiaa näyttäytyä enää ikinä?
Ystävä antaa anteeksi, ja tukee silloin kun toinen on eniten romuna.

Vierailija (Ei varmistettu)

Et nyt oikein voi ottaa itseäsi vertauskohteeksi tähän, koska itse et KOSKAAN seurustelisi ihmisen kanssa, joka kohtelee sinua huonosti.

Kuten täälläkin näemme, monet neuvovat sinua lopettamaan suhteesi joko ykkösmiehiin tai rakastajiin. Mutta sinä et välitä kritiikistä, koska tiedät itse, että valintasi saavat sinut voimaan hyvin.
Samaa ei voi sanoa ystävättärestäsi.
Kyllä hän jollain tasolla varmasti tiedostaa, että suhde saa hänet voimaan huonosti.

Ilargia (Ei varmistettu)

Toi voi hyvinkin olla totta, mutta entä, jos asiaa lähestyisi niin, että puhuisi vain omasta puolestaan? Että miten itse koit kyseisen tyypin käytöksen lomamatkalla (lähinnä siis sua ja sun miestä kohtaan) ja mitä omasta puolesta ehkä jäi hampaankoloon. Samalla toisellekin _saattaisi_ tulla valaistuminen tyypin käytöksen suhteen, että eihän tää nyt ehkä mennyt ihan putkeen ja saattaisit pelastaa sekä kaverisi että ystävyytenne... Eikä siinä kai paljon häviäisikään, jos joka tapauksessa jonkinlainen välirikkotilanne on käynnissä.

Tekstistäsi kuitenkin tuli sellainen vaikutelma, että kaveriasi olisi tilanne reissussa hävettänyt, jolloin voisi olla, että hän ei olisi ihan sokea miehen käytökselle.

Mutta yleisesti aivan käsittämätöntä touhua kyllä mieheltä... Toivottavasti kaverisi tulee järkiinsä.

Erppa (Ei varmistettu)

Miten voi olla naisparka noin tyhmä ja tossun alla? Et varmasti anna uutta mahdollisuutta kun tulee taas pyytämään apua kun mies jälleen kerran palaa ex vaimonsa luo.. hyi helvetti.

Rapsi
Jämäpaloista koottu

Suu ehti kuivua tätä lukiessa, kun se ammotti auki koko tekstin ajan. :D Vitsi mikä hanipuppeli kerrassaan! Ihan noin karseaa käytöstä en ole omien ystävieni puolisokandidaateissa nähnyt, mutta vähän sinnepäin. Ei ole edes yksi tai kaksi kertaa, kun olen pistänyt oman nenäni Ykkösmiehen tapaan lähelle kasvoja ja sähähtänyt "miten sä sun naiselle oikein puhut?" Onneksi kukaan niistä ei ole jäänyt pitkään jalkoihin pyörimään.

Ja tervetuloa takaisin! Sinua on kaivattu :)

Ensin: Tervetuloa Takaisin, oli piiitkä kuukausi! Ja joo, ex-kaverilla on (kai? en tiedä nykytilannetta, kun ei sattuneesta syystä olla yhteyksissä...) just samanlainen mies. Kaverille on moni kertonut (myös äitinsä), että jospa vapauttaisit miehenkuvakkeen luontoon, mutta ei. Jos sen vaikka voisi rakastaa ehjäksi? .

Takauma (Ei varmistettu)

Huh, huh. Tulipas painajaismainen takauma sisaren entiseen. Eikä se edes siskon kanssa niin paha ihmisperse ollutkaan, kun sisko ei antanut kävellä itsensä yli. Mutta nykyään kyllä postauksen kaltainen käytös kukoistaa, ja uhrina ystävän kaltainen tossu. Ja yllättäen, samalla tavoin tämän nykyinen nainen on kärsivällisesti odotellut tätä timanttia, kun mies (?) ei jättänytkään kaikesta tietämätöntä sisartani.

Minusta kauheinta näissä ihmisissä on se, että aina ne jonkun löytävät heittopussikseen. Ja tosiaan paha siihen on mennä sanomaan mitään, kun se alistettu on kuitenkin rakastunut, aivopesty ja nopeasti eristetty. Ei siinä auta totuus, ei huoli eikä kova kovaa vasten, pakko odottaa että ihminen itse haluaa pois.

TrineH
En suostu jäähylle

Olipa iloinen yllätys - you're finally back! On tässä jo ehditty odotaakin.

Yksi hyvä ystäväni päätyi naimisiin vastaavanlaisen tyypin kanssa. Eroa on nyt tehty kolmatta vuotta kun mies ei suostu pesänjakoon ja pitkittää prosessia kaikilla mahdollisilla laillisilla keinoilla. Että kyllähän nuo perslävet on niin juukelin hyviä seuralaisia. Paha mieli ystävän puolesta. Sekä sun että mun.

Miss Shi (Ei varmistettu)

Yikes, että osaakin olla kamalia kumppanivalintoja joillakin ihmisillä... Miten ne jaksaa? Mä hädintuskin jaksan normaalia ihmissuhdetta mutta entäs sit suhde jonkun persläven kanssa? Ei ymmärrä

storiesfromtinderella (Ei varmistettu) https://storiesfromtinderella.wordpress.com/

Aivan loistava :D. Just tän takia en juuri matkustele kavereiden kanssa, enkä etenkään kaveripariskuntien - edes silloin kun minullakin oli Ykkösmies.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.