Moraalikäsityksen muuttumisesta

CougarWoman

Kommenttikentässä nimimerkki E… pohdiskeli seuraavaa:

"Menee vähän filosofoinnin puolelle, mutta oletko huomannut tämän koko prosessin aikana, että moraalikäsityksesi olisi muuttunut? Olen pohtinut monesti sitä, että meillä on usein ajatus "rajoista, joita emme ylittäisi", mutta tosipaikan tullen ylitämme kuitenkin. Jokaisen ylitetyn rajan jälkeen on helpompaa luopua taas seuraavastakin periaatteesta. Mua kiinnostaisi kuulla, miten tämä sun sisäinen moraalikoodi on muuttunut ja mitkä ovat ne ehdottomat asiat, joista haluat edelleen pitää kiinni (vai onko niitä enää?)."

Mitä moraaliin tulee, olen todennut omani seuraavan Breaking Badin juonikulkua. Heräsin eräänä aamuna peilikuvaani katsoessani tajuamaan, että minähän olen mutatoinut kiltistä Walter Whitestä häikäilemättömäksi Heisenbergiksi.

Kun menin Ykkösmiehen kanssa naimisiin, menin naimisiin loppuiäkseni, myötä- ja vastamäet mukaanlukien. Ykkösmiehen tavattuani olin ensimmäisestä yhdessä vietetystä yöstä asti ehdottomasti sitä mieltä, että olin löytänyt Sen Oikean, sielunkumppanini. Olin myös sataprosenttisen varma siitä, että rakastin. Sekä sataprosenttisen varma siitä, etten koskaan, ikinä, missään olosuhteissa, tulisi pettämään miestäni.

Nyt, lukiessani juuri kirjoittamaani, minut valtaa epäusko, jopa pieni halveksuntakin itseäni kohtaan. Miten tuosta ehdottomasta "kunnes kuolema meidät erottaa" –vaimosta tuli ihminen, joka ottaa vapaapäiviä töistä kiirehtiäkseen salaisiin eroottisiin tapaamisiin anonyymeihin hotellihuoneisiin, jopa ennestään tuntemattomien miesten kanssa? Minkälainen vaimo sopii seksitreffejä pelkän muutaman viikon internet-tuttavuuden jälkeen?

Ensimmäisen kerran petin Ykkösmiestä kuivan kautemme alkuaikoina. Se tapahtui tolkuttomassa humalassa, ennaltasuunnittelemattomasti, tilanteen tehdessä varkaan. Jälkeenpäin hirveä (moraalinenkin) krapula; miten liha voikin olla niin heikko? Ja kuitenkin – pettäminen voitiin laittaa kännin piikkiin; se oli jonkinlainen vahinko.

Seuraava kerta samaisen partnerin (a.k.a. Naapurin Pojan) kanssa ei enää tapahtunutkaan humalassa; se tekosyy oli poissa. Tekosyyn tilalle puhuin itselleni mustan valkoiseksi: johan se on ollut mun sisällä, toinen kerta menee samaan konkurssiin. Sitten lopetimme – ennemminkin hänen kuin minun moraalisista vatsanpuruistaan johtuen. Minua 15 vuotta nuorempi, tuolloin vasta teini-iästä päässyt poikakin tajusi, että näin ei voi tehdä, tämä on väärin.

Kuiva kausi jatkui. Mukaan tuli entistä enemmän epävarmuutta; olin varma, että se johtuu minusta. Olin ruma läski, jota edes oma aviomies ei halua. Täysin epäonnistunut vaimona, naisena, ihmisenä. Masennuin jopa niin, että oikeasti haaveilin päivieni päättämisestä. Vain, koska en saanut seksiä kotona.

Joskus kommenttikentissä on tullut vastaan "ellei puoliso anna, niin masturboin sitten" –tyyppisiä toteamuksia. Totta kai minäkin aloitin noin. Mutta jossain vaiheessa se ei enää riitä; tarve olla fyysisesti rakastettu (muutenkin kuin itsensä toimesta) ajaa lähes muitten perustarpeitten edelle, mikäli seksistä oman partnerin kanssa on kulunut liian pitkä aika. "Saamattomuudesta" tulee pakkomielle, johon jokainen torjunta lisää kierroksia.

Nörttipojan hain jo tarkoituksella ja ensimmäinen tapaamisemme oli hotellissa. Olimme sopineet (pienellä massamurhaajavarauksella), että harrastamme seksiä. Pyysin häntä tuomaan kondomeja, ja partahöylä lauloi tapaamiseemme valmistautuessa. Halusin vakituisen rakastajan, vain yhden. En siis yhden illan juttuja baareista pilkun jälkeen.

Kun juttu Nörttipojan kanssa loppui, tuntui, kuin minusta olisi puuttunut pala. Oli tavallaan pakko hakea uusi Nörttipoika; tai uusi rakastaja. Olin jo tottunut siihen, että jossain oli se arjen henkireikä, se paralleeli universumi, jossa oltiin kuin teinejä ja naitiin kuin kanit. Jossa kaikki oli uutta ja vaaleanpunaista hattaraa; jossa sanoja kuten erektio-ongelma tai haluttomuus ei ollut olemassakaan. Se universumi, jossa sääret ja häpy ajeltiin aina ennen rakastelua; ja jossa ei pystytty pitämään näppejä toisistamme erossa, ei edes julkisilla paikoilla.

Nörttipojan jälkeen ei vain ole löytynyt Sitä Oikeaa Rakastajaa. Ensimmäinen oli liian nuori; toisen kanssa tuli liikaa tunteita, ja kolmas otti ja katosi selittämättä.

Mietin sinä samaisena aamuna, kun peilistä tuijotti ensi kertaa Heisenberg, että kuinka pitkälle aion tämän viedä? Kuinka monta kertaa aion koeajaa uutta rakastajaa, vain huomatakseni, että se ei ollutkaan se oikea? Kuinka monta kertaa voin vielä naida tuntemattomien kanssa ja yhä oikeuttaa sen itselleni?

En edes muista, milloin olisin viimeksi keskustellut Ykkösmiehen kanssa seksuaalisesta pattitilanteestamme. Jotenkin minulla ei ole voimia siihen – ja toisaalta: on melkeinpä helpompaa vain suosiolla nauttia take-out –seksistä ja korjata suhteen murtumat jeesusteipillä. 

On mielenkiintoista – ja samalla pelottavaakin – huomata, miten moraalin rajat haalistuvat; miten mustavalkoisesta maailmasta tuleekin sellainen, joka on täynnä harmaan sävyjä. Onko enää rajoja, joita en voi enkä halua ylittää?

On. 

Kaverit (sekä omat että Ykkösmiehen) ovat ehdottomasti poissa laskuista. En myöskään suin surminkaan aloittaisi seksisuhdetta kaverien partnereiden kanssa. Enkä edelleenkään halua sekaantua isiin (mikäli näillä ei ole oikeasti avoin suhde). Olen edelleen sitä mieltä, että parisuhteen prioriteettien tulee muuttua, mikäli perheeseen tulee lapsi; että se lapsi menee kaiken muun edelle. Tuomitsen pettämisen, joka johtuu siitä, että kotona ei saa seksiä vain, koska vaimo on liian väsynyt pienen lapsen hoidosta.

En myöskään halua seksisuhdetta ihmisen kanssa, joka pettää vain pettämisen ilosta; en halua sarjapaneskelijaa, jonka ainoa motiivi pettämiselle on se, että vaimo “antaa vain kerran viikossa lauantaisin, lähetyssaarnaajassa pimeässä peiton alla”.

Finanssimies oli varmaankin sarjapaneskelija. Mutta minä uskoin sinisilmäisesti, kun tämä kertoi etsivänsä pidempiaikaista seksisuhdetta, eksklusiivisesti vain yhtä. Ja uskon varmaan seuraavaakin, joka niin sanoo. Koska haluan uskoa ihmisiin - jopa pettäviin sellaisiinkin, kuten Muusikko. Ja vaikka Muusikko ei enää lämmitäkään petiäni, hän lämmittää yhäkin sydäntäni - ystävänä. 

Minä olisin onnellinen, jos saisin edes kerran viikossa. Olkookin sitten pimeässä ja peiton alla - se riittäisi minulle. Silloin minulla ei myöskään olisi enää tarvetta pettää.  

 

Kommentit

http://kukapelkaapallinaamaa.blogspot.fi (Ei varmistettu) http://kukapelkaapallinaamaa.blogspot.fi

Onko sinun ykkösmiehesi käynyt sitten paljon vieraissa? Itselläni on kokemusta ainoastaan avoimesta suhteesta, jossa me molemmat kävimme jatkuvasti vieraissa. Tällöin suhde toimi hyvin. Parasta seksi tietysti oli sen ykkösmiehen kanssa, kun kuitenkin rakastimme toisia. Vaikea uskoa, että avoin suhde toimii, jos toinen vaan käy vieraissa eikä toista edes seksi kiinnosta. :/

CougarWoman
CougarWoman

Mä en itseasiassa tiedä. Mehän ei varsinaisesti olla lyöty kättä päälle avoimesta suhteesta, sivulauseessa vaan ollaan todettu, että mieluummin käydä vieraissa kuin erota; mutta sitten sillä tavalla, että toinen ei saa siitä tietää (koska ei halua). 

oceansoul / housuitta (Ei varmistettu) http://housuitta.com

Kun olette jo sivulauseessa päässeet tuohon toteamukseen, eikö asiasta vain voisi keskustella ihan kunnolla. Jos Ykkösmies todella on tuota mieltä, niin ehkä sitten voisitte sopia selvästi, että vieraissa käyminen on sallittua molemmille, mutta niistä ei toiselle puhuta mitään.

Jooo... toki käytännössä ei olisi ehkä niin helppoa. Jos tietää, että toinen saattaa harrastaa jonkun toisen kanssa seksiä, niin kaipa sitä sitten vähän joka kerta ajattelee, että lähtiköhän se nyt panemaan vai oikeasti vain shoppailemaan. Varsinkin jos nyt tällaista järjestelmää ehdottaisit, niin eiköhän se aika selvää olisi, että olet jotain toteuttamassa.
Mutta mitäs jos Ykkösmies muuttaisikin tuossa tilanteessa – kun tilanne olisikin oikeasti mahdollinen – mielensä ja tulisi siihen tulokseen, että sittenkin parempi harrastaa itse seksiä vaimon kanssa kuin päästää muiden kanssa hommiin. ;D Jos hän nyt ei sitten itse pettämistä tällä hetkellä harrasta.

eva moi (Ei varmistettu)

Hieno teksti. Tässä on tosi hyvin käsitelty pitkän parisuhteen haastavuus.

Nuori tasapainoisessa suhteessa elävä vaimo, joka nyt kritisoi Cougar Womaniamme, voi myöhemmin löytää itsestää puumanaisen, tai yhtä hyvin kireänkuivakkaan riivinrautavaimon.

Elämä iskee meille silmää ja lataa haasteita. Kiitos että jaat tarinaasi. Se on arvokasta.

CougarWoman
CougarWoman

Moi eva :) Niinpä, niillä korteilla pelataan, jotka on jaettu. Kiitos kommentistasi. 

undefined

Ei tässä ole kyse mistään korkeamman luokan moraalikäsityksistä vaan empatiakyvystä toista ihmistä (tässä tapauksessa aviomiestäsi) kohtaan. Kirjoittaisit joskus siitä, miltä miehestäsi tuntuisi, jos hän saisi tietää siitä, että häntä petetään toistuvasti ja siitä pidetään retostelevaa blogia, joka on koko sivuston suosituimpia.

CougarWoman
CougarWoman

Ei, tässä ei ole kyse korkeamman luokan moraalikäsityksistä. Kuten alun kysymyskin antaa ymmärtää, tässä on kysymys minun henkilökohtaisten moraalirajojeni venymisestä. 

Konditionaalissa kirjoittaminen on pelkkää jossittelua; spekulointia. Kirjoitan mieluummin omista tuntemuksistani, omalla tontillani.

undefined

Teet henkistä väkivaltaa puolisollesi puolijulkisesti. Siinä ei ole kyse moraalista (= mikä on hyvää ja oikein) vaan empatian puutteesta (= kyvyttömyydestä/haluttomuudesta asettua toisen ihmisen asemaan ja spekuloida, miltä siitä mahtaa tuntua). Moraalikäsitys lähtee omasta päästä, empatia toisen kuvitelluista tuntemuksista.

CougarWoman
CougarWoman

Kyllä tajusin. Mutta kirjoitukseni ei käsitellyt empatiaa tai sen puuttumista. Eiköhän se nyt ole itsestäänselvää, miten puolisoni reagoisi jos saisi tietää, ei siitä erikseen tarvitse kirjoittaa. Sitä voi peilata jo pelkästään ajattelemalla, miltä minusta tuntuisi, jos puolisoni tekisi minulle näin.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Minä olisin onnellinen, jos saisin edes kerran viikossa. Olkookin sitten pimeässä ja peiton alla - se riittäisi minulle. Silloin minulla ei myöskään olisi enää tarvetta pettää."

En usko tuosta sanaakaan. Kaikkien kertomiesi juttujen perusteella sinä ET ole nainen jolle riittää kerta viikossa pimeässä ja peiton alla. Ei tarpeeksi paljon, ei tarpeeksi hyvää. Et varmasti tyytyisi siihen ja se ei pettämistäsi lopettaisi.

CougarWoman
CougarWoman

Minulle riittäisi kerta viikossa. Se ei olisi tarpeeksi - siinä olet oikeassa - mutta se olisi riittävästi, tyytyisin siihen kyllä. Sen verran olisin valmis joustamaan omista tarpeistani. 

eva moi (Ei varmistettu)

Jotain tilastoja olen lukenut, missä kysyttiin ihmisiltä, että jos puoliso pettäisi, niin jatkuisiko suhde vai ei, ja haluaisivatko he tietää vai ei.
Enemmistö sanoisi että suhde jatkuisi ja että he eivät haluaisi tietää.

Vaikeita kysymyksiä nämä on, ja kautta aikojen ja kulttuurien vieraissa pedeissä on vierailtu. Aika monella meistäkin geeniperimässä muita kuin virallisten esi-isien geenejä.

CougarWoman
CougarWoman

Joo, juuri näin meilläkin... Mehän ollaan puhuttu jopa avioerosta, ja miehen kanta oli, että se on kaikkein viimeisin vaihtoehto, jonka edelle menee "salapettäminen" tai jopa avoin suhde. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaunis rakkauden osoitus mieheltäsi.

Usein nuoren miehen seksidraivi on niin vahva, että myöhemminkin voi ymmärrystä löytyä sille, kuinka perustavanlaatuisista ja inhimillisistä tarpeista on kyse.

En osaa sanoa mikä on oikea tapa elää parisuhdetta, eikä mielestäni kenenkään kuulu muiden suhteita arvottaakaan, mutta löydän paljon aikuista ja kaunista kunnioitusta sinun ja miehesi suhteesta.

E… (Ei varmistettu)

Kiitos, kun kirjoitit aiheesta! Ensinnäkin täytyy sanoa, että teksti oli tosi hyvin kirjoitettu, raaka ja rehellinen. Arvostan sitä, että kirjoitat itseäsi säästelemättä ja totuutta kaunistelematta.

Toiseksi itse aiheeseen. :) Näinhän se on, että moraali on venyvä kuminauha. Vaikka nauha venyy, se ei toivottavasti täysin katkea. Sitä en tiedä, onko paluuta alkutilaan koskaan olemassa, vaikka paine hellittäisikin. Olen tehnyt omasta elämänpiiristäni sen havainnon, että mitä musta-valkoisempi ja jyrkempi periaate, sen todennäköisemmin sitä rikotaan, kun tilanne tulee. Ihan kuin periaatteen jyrkkyys jo kertoisi henkilön pelosta, että itsestäkin löytyy tarvittaessa se tummempi harmaan sävy.

Itse ajattelen, että tarvittaessa pystyisin kaikkeen samaan kuin sinäkin. En kuvittele hetkeäkään olevani sellaisen yläpuolella tunteiden, epätoivon ja tilaisuuden tullessa. En halua olla se ihminen. Teen kaikkeni, ettei siihen päädytä. Mutta niinhän sinäkin teit.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Minusta se myös näyttää sen, mitä moni lukija ei tunnu aina sisäistävän – olet itse itsesi kovin kriitikko. Toisaalta totuus on se, että itseään täytyy rakastaa ja itselleen täytyy olla armollinen, jos aikoo elää tätä elämää. Vaikka olisikin oman elämänsä Heisenberg. ;)

Auringonnousu (Ei varmistettu)

Oma kokemukseni on osoittanut, että niin kauan kun härkää ei tartuta sarvista, mikään ei muutu. Oma tilanteeni on päinvastainen kuin Cougarilla. Kärsin itse haluttomuudesta ja mieheni sijaiskärsii asiasta minun kauttani. Koska rakastamme toisiamme, olemme kumpikin sitoutuneet yrittämään tahoillamme. Minä käsittelen haluttomuuttani terapiassa. Ja puolisoni on joustanut omista haluistaan ja yrittänyt löytää kanssani läheisyyden suhteen uutta yhteistä säveltä.

En tiedä vielä selviämmekö tilanteesta. Mutta ainakin yritämme. Moni täällä kommentoiva penää ykkösmiehen oikeuksia. Mutta ehkäpä hänkin sisimmässään tietää, että on myös itsekästä vaatia toista elämään seksittömässä parisuhteessa. Ainakin ajattelen niin oman puolisoni suhteen. Elämä ei todellakaan ole mustavalkoista. Mutta niin kaun kuin on rakkautta, on toivoa :)

Yläviitonen (Ei varmistettu)

Hyvä vastaus. Itse olen täysin samaa mieltä, vaikken pettämistä itse osaisi ajatellakaan omalle kohdalleni ratkaisuna vastaavaan tilanteeseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

moi cougar! oon lukenu sun tekstejä jo pitkään, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun kommentoin. itse en oo samanlaisessa tilanteessa liidellessäni sinkkusena, mutta varattuja patjoja kuluttaneena oon tässä itse painiskellut harmaan sävyjen kanssa viime aikoina ja kirjoitus kolahti. elämä ei todellakaan ole mustavalkoista ja itse on itsensä suurin kriitikko. ja mitä useammasta periaatteesta olen itse luopunut, on seuraavasta luopuminen ollut kivuttomampaa. en tiedä oliko tässä miun kommentissa päätä tai häntää mutta hienoa tekstiä. tsemppiä <3

Biatch

Voi muru! Luulenpa että teidän pitäisi ykkösmiehen kanssa käydä testaamassa parisuhdejooga, parisuhdeterapia sekä seksiterapia. Jälkimmäiseen suosittelen miltei sellaista huuhaa terapeuttia enemmänkin, muistaakseni hesarissa kirjoitettiin tällaisestä ihan vasta tässä keväällä! Sellaisesta marttamaisesta tädistä joka oli aivan toista kuin ne thai-hierojat. ;) Mutta voi olla että yrität etsiä jota kuta joka olisi kuin ykkösmies ja ikävä kyllä sitä joka koskettaa kuin hän ei saata löytyä. 

Työpaikan taukotilassa luin lehteä jossa psykologi Luukkala kertoi että koetinkiviä on se että parisuhteeseen panostetaan liian vähän aikaa tai se että siltä vaaditaan liikaa. Liikaa tunteista puhuminen ei ole välttämättä hyväksi suhteelle, niistä on hyvä puhua silloin kun määritetään suhteen odotukset, arvot ja tavoitteet. Sen jälkeen pitää olla tekoja niiden saavuttamiseksi. Suhteen peruspilarit olisivat nämä: Sopivasti erilaiset, ei tarvitse olla aina samaa mieltä ja toisen eriävää mielipidettä tulisi myös kunnioittaa - eikä toista saa muuttaa liikoja nimittäin jos toinen alkaa toimia samalla tavalla kuin itse niin molemmista tulee kovin samanlaisia ja suhteen jännite katoaa, sitten ollaan kuin sisko ja veli. Tarpeeksi yhdessä - riittävästi erossa, parisuhteessa pitää olla yhteisiä juttuja mutta myös omia juttuja, pitää kannustaa toista menemään viettämään 'poikien tai tyttöjeniltaa' ja luopua siitä sairaalloisesta mustasukkaisuudesta. Elinikäinen oppiminen, on tärkeää löytää ne omat juttunsa josta saa kicksejä elämäänsä koska positiiviset asiat heijastuu positiivisena suhteeseenkin. 

Itse muuten olen ollut kahdesti sellaisessa suhteessa missä on haluttomuutta esiintynyt. Ensinnä olin suhteessa Bernoul-fanin kanssa jonka kanssa asuimme yhdessä ja naimme kuin kanit. Sitten häntä lakkasi tekemästä mieli. Hajosin miltei joka kosketuksesta koska olin niin puutteessa. Mietin pettämistä, saatoin masturboida 10krt päivässä mutta se ei korvaa siltikään toisen kosketusta. Lopulta erosimme koska hän ei syttynyt tarpeeksi minusta. Toisessa suhteessa minä olin se haluton sen jälkeen kun mies antoi itsensä lihoa 35kg. Hän ei ollut mielestäni se mies johon rakastuin, se joka kävi salilla, hoiti itseänsä. Vaikka parisuhdeterapeutti sanoi että jos rakastaa toista niin lihoaminen ei vaikuta haluavuuteen oli mielestäni terapeutti väärässä siitä. Oma libidoni kuoli tyystin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten toisin olisit toiminut - oletettavasti - jos teillä olisi lapsia? Entä miten kehottaisit puutteessa elävää perheenäitiä toimimaan?

CougarWoman
CougarWoman

Eh...pistitpä pahan kummassakin kysymyksessä. 

Ehkä mä äitinä olisin asettanut lasten "turvallisuuden" (siis siinä mielessä, että pettämisestä kiinni jäädessä on aina riski, että se on parisuhteen loppu) oman intohimoni edelle; ja ehkä mulla olisi ollut myös vähemmän aikaa ja tilaisuuksia pettää; tai ehkä mä vaan olisin ollut niin poikki lasten hoidosta, etten olisi jaksanut edes ajatella seksiä :D 

En mä oikein mitään neuvoja uskalla alkaa jakelemaan, totean vain, että perheenäidin tulisi tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, niin kauan kun se ei riskeeraa lapsen/lasten hyvinvointia..? 

oceansoul / housuitta (Ei varmistettu) http://housuitta.com

Jaa. Mä kehottaisin puutteessa olevaa perheenäitiä toimimaan samalla tavalla kuin neuvoisin muitakin (vakituisessa suhteessa olevia) puutteessa eläviä toimimaan. Eli ei tietenkään ole mitään yleispätevää neuvoa, vaan ratkaisu on tehtävä ihan itse.

Parisuhteelle voi tulla loppu ilman sitä pettämistäkin, joko seksin toimimattomuuden tai kymmenien muiden syiden vuoksi. Voihan sitä "lasten hyvinvointia" ajatellen olla pettämättä, mutta ei se silti sitä takaa, että lapset saisivat elää hyvässä turvallisessa kahden vanhemman perheessä koko lapsuutensa. Kenties seksittömyys tekee toisesta hyvin onnettoman ja lapset saavat katsella masentunutta vanhempaa päivästä toiseen (onko se hyvä?). Tai seksittömyys aiheuttaa yleisestikin tyytymättömyyttä parisuhteeseen ja siitä mennään kohti eroa joka tapauksessa.

En tietenkään silti suosittele pettämistä kenellekään. Parisuhteessa toiseen tulisi voida luottaa ja pettäminen rikkoo pahasti tämän luottamuksen. Jos hommaa ei saa toimimaan esim. terapiankaan ymv. avulla, vaihtoehdot ovat suhteen lopettaminen tai avoin suhde. Monet eivät tietenkään ole valmiita jakamaan kumppaniaan toisen kanssa avoimen suhteen muodossa, vaikka eivät itse olisi seksistä kiinnostuneita. Tämä on aika epäreilua, sillä eiköhän se ole oletus (jos ei muuta ole sitten sovittu), että kumppanin kanssa on tarkoitus harrastaa seksiä. Jos rakastaa toista, eikö halua hänen olevan tyytyväinen?

Tästä pääseekin sitten tällaiseen tilanteeseen kuin Puuman tapaus on. Pettääkö (jos avoimesta suhteesta ei saada sovittua) vai lopettaako suhde, vaikka parisuhde muuten tuntuu toimivan? Se on sitten ihan jokaisen oman mietinnän alla. Onko parisuhde oikeasti toimiva, jos toiselle joutuu koko ajan valehtelemaan jne.

Miss Shi (Ei varmistettu) http://tearsandrainbows.blogspot.com

"Ykkösmiehen tavattuani olin ensimmäisestä yhdessä vietetystä yöstä asti ehdottomasti sitä mieltä, että olin löytänyt Sen Oikean, sielunkumppanini."
Oon kade. Meikä päätti just suhteen tänään kun just toi tunne puuttui kokonaan vaikka suhde toimi muuten hyvin ja mies oli kaikkea mitä olisi voinut kumppanista toivoa... Sitä tunteen puutetta ei edes hyvä seksi korvannut.

Vierailija (Ei varmistettu)

On omaa moraalia. Ihmisillä on myös periaatteita arvoja ja etiikkaa. Periaatteet ovat niitä sisäisiä rajoja, joita ihminen EI ylitä. Kuten enemmistö ei petä, ja periaate on:en petä. Periaatteen ihminen ei riko omia lupauksia itselle, kuten hän ei petä edes seksittömyyden vuoksi, vaan ratkaisee ongelmansa muulla keinoin. Toinen, aika yleinen periaate on: en valehtele puolisolleni. Periaatteistaan ihminen vastaa vain itselle. Paitsi jos muut tulevat loukatuksi, on jo toisin.

On periaate:"pesen likapyykkini kotona" (=en tuo pariongelmiani muiden ratkottavasti tai julkiseksi).

Jos oma moraali on sitä, että suo itselle enemmän oikeuksia kuin suo toiselle, oma moraali on sitä, että päätti olla tasa-arvoisempi kuin muut.

On yleinen moraali, laki perustuu siihen. Lain taustalla on jokaisen ihmisen tasa-arvoisuuden periaate. Kuten, on olemassa laki toisen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen rangaistavuudesta (ja kunnianloukkauksesta).

Vierailija (Ei varmistettu)

"Kuten enemmistö ei petä"

En jaksa kommentoida viestiäsi muuten, mutta eikös sitä ole useampia kyselytuloksia, että puolet pettää jossain vaiheessa suhdetta. Tiedä sitten, mikä lopulta on totuus, mutta siis ei-pettäjät eivät välttämättä ole sinänsä enemmistö. ;)
Toki harvempi nyt näin järjestelmällisesti pettämistä harrastaa ja oletettavasti suurella enemmistöllä pääperiaate onkin "en petä". Käytännössä siitä periaatteesta monet kuitenkin luopuvat, ainakin yhdeksi kerraksi.

Toimitus
Toimitus

Hienoa pohdintaa - ja upea kuva. :) Jaoimme tekstin täällä.

Vierailija (Ei varmistettu)

En ymmärrä, miksi toimitus yhä julkaisee, ja edelleen levittää postauksia, kun tiedossa on, että blogistin henkilöllisyys olisi tullut ilmi.

Täh? (Ei varmistettu)

Kyllähän ne julkaisee ja levittää sellaisiakin blogikirjoituksia, joita ihmiset kirjoittaa ihan rehdisti omalla nimellään ja kuvallaan. Miksi tämä olisi eri asia? Eihän Lilyn toimitus ole Cougarille tai hänen miehelleen mistään vastuussa; kuinka voisikaan, sillä valtaosalle meistä tämä on edelleen anonyymi blogi, jonka totuudellisuudestakaan ei ole mitään takeita.

Äääh (Ei varmistettu)

Mistä ihmeestä tämä vierailija taas tupsahti tänne? Mene pois.

Torey
Näissä neliöissä

Peukku tälle! :D

Metsästä törähtää

Minä olisin onnellinen, jos saisin edes kerran viikossa. Olkookin sitten pimeässä ja peiton alla - se riittäisi minulle. Silloin minulla ei myöskään olisi enää tarvetta pettää.  

Pahoin pelkään, että huijaat itseäsi. Luulen näet, ettei sinulle tässä ensisijaisesti ole kysymys seksistä vaan henkisfyysisestä kihelmöinnistä, jonka touhuilisi kokonaisuudessaan tuottaa.

Saattaisit jaksaa kotiseksiä aikasi, mutta lopulta hakisit mausteita muualta. Vällyn alla pompottava tuttu ukko on tusinatavaraa verrattuna kiihottavaan tilanteenkehittelyyn ja sen täyttymykseen vieraamman kumppanin kanssa.  

Ikääntyminen voi muuttaa tilannetta, mutta toinen vaihtoehto on se, että sinä et vain kertakaikkiaan sovi yksiavioiseen parisuhdemalliin.

Minä olen ollut suhteessani kokonaan seksittä (ei kättä, suuta eikä yhdyntää) yli kolme vuotta. Seksin puutetta lukuun ottamatta suhteeni on hyvä. Meillä on jakava riidaton arki ja vastavuoroista tukemista.

Seksittömyyden vuoksi olen välillä suunnitellut pettämistä ja löytänyt siihen netistä kanssani samassa tilanteessa olevia kelpo ehdokkaitakin, mutta en ole pystynyt vieraan pillun päälle ylitsevuotavasta kiimastani huolimatta nousemaan, vaikka mieli on tehnyt. En tahdo ottaa sitä riskiä, että kumppanini saisi tietää ja joutuisi kärsimään sen minkä joutuisi.

Tällä en tarkoita, että olisin ylevämpi ihminen kuin sinä. Kerroin tämän siksi, jotta pohtisit toiminnan ja käytännön valintojen merkitystä ihmisen selittäjänä. Usein ihminen on sitä mitä hän tekee eikä sitä mitä hän puhuu. Kun teet valintojasi, mieti, kannattaako sinun selittää ne joksikin muuksi kuin mitä ne oikeasti ovat.  

Ehkä vain olet vieraissa ja/tai vaihtuvissa lakanoissa viihtyvä viettelijätär. Ja se on ihan fine, jos pystyt ratkaisemaan tilanteen jollain tavoin moraalisesti.  

CougarWoman
CougarWoman

Jotta voisin tehdä mainitsemasi valinnan, pitäisi olla ensin sitä tavan seksiä edes sen kerran viikossa... Huomioipa, että tässä on nyt mennyt yli puoli vuosikymmentä parhaimmillaan "kuivan" kauden alkuaikoina seksiä tyyliin kerran kuussa, ja silloinkin sitä perussettiä. Ja sekin riitti minulle vuosissa mitattavan ajan. Vasta, kun seksi mitattiin ensin kvartaaleittain, ja nyt näköjään puolivuosittain, tuli tarve etsiä sitä muualta. 

Metsästä törähtää

Huomioipa, että tässä on nyt mennyt yli puoli vuosikymmentä parhaimmillaan "kuivan" kauden alkuaikoina seksiä tyyliin kerran kuussa, ja silloinkin sitä perussettiä. Ja sekin riitti minulle vuosissa mitattavan ajan. Vasta, kun seksi mitattiin ensin kvartaaleittain, ja nyt näköjään puolivuosittain, tuli tarve etsiä sitä muualta.

Ei valinnassasi ole inhimillisesti katsoen mitään kummallista. Moni tekisi saman valinnan kuin sinä. Kuitenkin valintasi kertoo jotain sinusta, ovatpa taustamuuttujat mitä hyvänsä. 

Minä näen niin, että jos olisit yksiavioinen, luopuisit seksin harrastamisesta tai eroaisit miehestäsi. Jos taas tahtoisit tavoitella rehellisyyttä, yrittäisit sopia miehesi kanssa avoimesta suhteesta. Näiden valintojen sijaan kellut määrittelemättömässä välitilassa, jossa miehesi vähän kuin aavistaa mutta ei kuitenkaan tiedä. Et uskalla ottaa askelta eteenpäin katsoaksesi itseesi ja myöntääksesi, mitä oikeasti olet ja mitä oikeasti tahdot. Sanasi muodostavat yhtä totuutta, joka on ristiriidassa tekojesi muodostaman totuuden kanssa.

Mikä on motiivisi blogin kirjoittamiseen? Sekin vain lisää todennäköisyyttä miehesi satuttamiseen. Yhtenä päivänä juttu laukeaa ja miehesi käy lukemassa blogin. Jotainhan sinusta tämä kirjoittamistekokin kertoo. 

CougarWoman
CougarWoman

Motiivi on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että tämä on mun ainut paikka, jossa voin ns. tuulettaa aivojani, purkaa tuntemuksiani. Mikäs sinun motiivisi omalle blogillesi on? :)

Mies tuskin tulee lukemaan blogiani, sillä osaa suomea parhaimmillaankin vain auttavasti.

Metsästä törähtää

Motiivi on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että tämä on mun ainut paikka, jossa voin ns. tuulettaa aivojani, purkaa tuntemuksiani. 

Tuulettaa vai saada lisää mielihyvää pahanteon sosiaalisesta jakamisesta?

Näissä pettämiskuvioissa on mielenkiintoista se, että pettävä mies on sika, jonka toimintaa ei tule ymmärtää laajemmassa kontekstissa, mutta pettävälle naiselle on aina ymmärtäjiä. Sinäkin saat tässä blogissa huomattavan määrän ymmärrystä tai vähintään myötämielisyyttä. Toki on kritisoijiakin. 

On hyvä, ettei mies osaa suomea. Se tekee tästä blogista vähemmän tuomittavan. Jos mä ajattelen itseni sun miehen tilalle, niin kaikkein pahinta mulle kuviossa olisi tämä blogi. Itse pettäminen olisi tämän blogin rinnalla pieni juttu, koska tämä blogi on mitä syvintä miehen häpäisemistä, petoksen tuotteistamista yhteiseksi omaisuudeksi. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Muista nyt sinäkin, että puuman mies oli se joka peti ensin. Ja sen jälkeen kehtaa vielä pihdata...!

CougarWoman
CougarWoman

Niin - se on aina yhtä jännittävää miettiä itselle täysin tuntemattoman bloggaajan motiiveja; jotkut saavat ehkä mielihyvää "pahanteon sosiaalisesta jakamisesta", toiset taas jatkavat muka-analyyttisen ja mukaprovosoivan sisällön tuottamista täysin sokeina sille, että argumentointi on lukijoitten mielestä vähintäänkin haparoivaa, eikä enemmistö jaksa edes lukea sitä muutamaa postausta pidemmälle.

Ja siinä vaiheessa kun omiin "vasta-argumentteihin" ei edes viitsitä vastata...silloin ollaan jo vyötäröä myöten suossa. 

undefined

Hyvin kirjoitettu. Koen myös hieman irvokkaana sen, että toimitus lähtee mukaan tähän touhuun kannustamalla blogin kirjoittajaa ja kehumalla hyvästä pohdinnasta - sen enempää miettimättä millaista roolimallia omassa auktoriteettiasemassaan tukee.

Vierailija (Ei varmistettu)

En nyt kannusta puuman toimia, mutta, mutta...

Sitä saa tynnyrissä ihmetellä ja ajatella pitkän tovin asioita, mutta aika nopeasti alkavat ajatukset kiertää kehää kuin kehittyä. Eikö tällainen syy käy kenellekään järkeen, että miksi kirjoittaa näinkin ikävästä aiheesta?

Lisäksi on täysin kirjoittajasta kiinni, miten asemoi hahmonsa. Siinä vaiheessa kun pettäminen alkaa kuulostaa passiivisaggressiiviselta syyttämiseltä kuin reflektoivaa pohdintaa (mitä tämä blogi edustaa hyvin), kyllä, sitä saa kutsua siaksi, jonka toimintaa ei tarvitse ymmärtää. Pulustuksena tosin, ettei miehet ainoastaan ole tällaiseen kommunikointiin kykeneviä.

Metsästä törähtää

Muista nyt sinäkin, että puuman mies oli se joka peti ensin. Ja sen jälkeen kehtaa vielä pihdata...!

Vääryyttä ei voi oikeuttaa vääryydellä. Ja pihtauksen oikeampi nimikin on haluttomuus. En minä syytä omaa eukkoani pihtaamisesta, vaikka tilanteesta kärsinkin. Hän vain on seksuaalisesti haluton. Ei hän sitä tahallaan tee.

Puuman vaihtoehdot:

  • eroaminen
  • sopiminen avoimesta suhteesta, jos mies siihen suostuu
  • tyytyminen seksittömyyteen
  • miesten pyörittäminen miehen selän takana

Jos ajattelette itsenne puuman miehen asemaan, niin mitä toivoisitte puuman tekevän? Oikeaa vastausta ei ole, mutta kokeilkaa kelailla tilannetta omien tuntemustenne kautta. Yrittäkää asettua muiden ihmisten asemaan.

salkku muurinen (Ei varmistettu)

löysin blogisi ensi kertaa. luin tämän postauksen ja se on kuin suoraan omasta elämästäni. en ole siis ainoa. kiitos tästä postauksesta. toivon että löydät itsellesi arvoisesi panomiehen, joka panee niin että tajuat hymyileväsi jatkuvasti joka paikassa. oikeaa vastausta ei voi kukaan tietää, mutta tiedän että tässä tilanteessa ei toisten jeesustelut auta, munaa on saatava ettei pää sekoa täysin.

kaunista kesää :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.