Näin on hyvä.

CougarWoman

Olin jokin aika sitten semmoisissa “meikkibileissä”, jossa Tupperware-kutsujen hengessä joku yrittäjähenkinen meikkiguru järjestää hemmottelupäivän porukalle, ja siinä sivussa paitsi kauppaa tuotteitaan, myöskin yrittää rekrytoida “itsenäiseksi konsultiksi”.

Meikkiguru iski tietysti silmänsä minuun (ja varmasti kaikkiin muihinkin).

“Susta tulis hei tosi hyvä konsultti! Kato järjestäisit vaan näitä juhlia, alkuun pääset pienellä budjetilla, ja meillä on kaikenlaisia myyntiseminaarejakin.“

Mietin hetken. Tykkäisinkö ilta- ja viikonloppumenoista; tykkäisinkö jatkuvasti jahdata tuttavapiiriäni erilaisilla tarjouksilla, haluaisinko juosta kaiken maailman messuilla markkinoimassa tuotteitani, mutta lähinnä itseäni?

Vai haluaisinko mieluummin käpertyä sohvalle Ykkösmiehen kanssa, pistää takkaan tulen, ja nauttia lasista viiniä päivän tapahtumista keskustellen? Lenkittää koiraa kirpeässä syyssäässä, tai laittaa grilliin tulen lämpimänä kesäiltana?

Kerroin, etten ole kiinnostunut. Meikkiguru ei ollut uskoa korviaan.

“Näillä jutuilla tienaa hei tosi hyvin, etsä halua tienata enemmän?“

Vastasin lempeästi, että ei, todellakaan en halua.

Minua on myös viime aikoina lähestytty blogini kautta; haluaisinko tulla mukaan siihen-ja-siihen, lähteä Lilystä ja “alkaa vihdoinkin tienata rahaa, tulla ammattimaisemmaksi bloggaajaksi”? Olen tähän asti kieltäytynyt tarjouksista; minä nimenomaan haluan pitää blogini harrastuksena, semmoisena, jota on kiva tehdä vailla mitään paineita tai vaateita. En – ainakaan toistaiseksi – halua tehdä blogistani työtä.

Näin on hyvä.

Erinäiset rekrytointitoimistot pommittavat Ykkösmiestä LinkedInin kautta tasaisin väliajoin; ja vaikka Ykkösellä onkin vakituinen työsopimus, hän käy joskus huvikseen istumassa haastatteluissa, pitää vaihtoehdot auki. Näin myös eilen. Rekrytyyppi oli suitsuttanut tienaamismahdollisuuksia; “joinain kuukausina voi helposti vetää kuustonnia netto“.

Ykkönen tietää, että kyseisinä kuukausina vedetään ylitöitä niin, että jo rikotaan lakia; ja että vapaa-aika käytetään pelkästään nukkumiseen. Seitsemänkymmenen prosentin osa vuosittaisesta ulkomailla oleskelusta ei täyty “vain harvoin“, kuten rekrytyyppi väittää, vaan strukturaalisesti joka vuosi; ja joinan vuosina vedetään reippaasti jopa ylikin.

Ole siinä sitten sen kuustonnia nettos kanssa, kun kaikki aika menee rankan fyysisen työn parissa, ja vaimoa näkee hyvällä tsägällä jouluna ja pääsiäisenä.

Ykkönen sanoi, että ei kaipaa lisää rahaa; ja että arvostaa vapaa-aikaansa enemmän kuin tukevampaa palkkapussia. Rekrytyyppi katsoi häntä kuin vajaaälyistä.

Kun Ykkösmies kertoi tästä eilen illalla, nyökkäilin myöntävästi. Lapsettomaksi perheeksi me tienaamme nykyisellään ihan tarpeeksi; tilillä on päivää ennen uutta palkkapäivää – muutamaa poikkeusta lukuunottamatta – yleensä vielä rahaa, eikä meidän tarvitse katsoa ruokakaupassa tuotteiden hintoja. Pystymme myös rahoittamaan muutaman ulkomaanmatkan vuodessa, ja joskus investoimaan johonkin “kodin luksukseen“, viimeisenä puulämmitteiseen paljuun saunan viereen.

Mitä siitä, että ajamme paskoilla autoilla, tai että meillä ei ole kaappi täynnä merkkivaatteita? Tai että emme voi lentää lomamatkoillemme ykkösluokassa?

Meillä on vapaa-aikaa yhdessä, ja takapihalla mökkisauna, terassi ja grilli (kesämökille mennessä ei tarvitse tuskastella ruuhkissa, tai ähistä puuseen tyhjennyksen kanssa – riittää, kun astuu takaovesta ulos). Meillä on tarpeeksi rahaa mennä joskus ulos syömään, tai lähteä ex tempore –kaupunkilomalle viikonlopuksi. Tarpeeksi, ettei rahasta tule riitaa (sekin aika on koettu).

Miksi siis tahkota enemmän, kuin mitä tarvitsee?

Näin on hyvä. 

Kommentit

Suttastiina

Se on muuten monelle vaikea asia ymmärtää, että iso palkka ei jokaiselle ole se onnen ja onnellisuuden määre.

Mie en pysty ymmärtämään ihmisiä, ketkä tekevät ylipitkää päivää paskaa duunia, itkevät sen takia väsymystä ja stressiä, valittavat sitä ettei ehdi mitään ja sitä ettei koskaan nää ystäviä, mutta kun niiltä kysyy, että no mikset vaihda hommia, ne katsoo kuin halpaa makkaraa ja toteaa, että kun tässä tienaa niin hyvin.

Itse arvostan enemmän sitä, että aamulla on kiva lähteä töihin ja sieltä pääsee ihmisten aikaan pois. Arvostan sitä, että työt jää sinne työpaikalle, eikä seuraa kotiin. Elämän sisältö ei ikinä saa olla työ.

Niinkuin sanoit, mitä sillä rahalla tekee, jos ei jaksa tai ole aikaa nauttia sen suomista extroista?

Vähemmälläkin pärjää.

jennajohannasi
Pirtti

Voi miten hyvä teksti!! Juuri omassani sivusin vähän samaa; niin harva ymmärtää miksi teen omasta halustani osa-aikaista vaikka kokoaikaisella työajalla tienaisi paremmin. Pidän keskimääräistä enemmän viikonloppuvapaita ja toivon yleiset pyhät vapaiksi koska haluan olla darlingini kanssa silloin yhdessä kotona, vaikka pyhinä saisi tuplapalkan. Raha tekee onnelliseksi koska se takaa turvallisen ja mukavan elämän, mutta sitä ei tarvitse mitään älyttömiä määriä. Enemmän tarviin yhteistä aikaa rakkaiden kanssa.

CougarWoman
CougarWoman

Joo, mulla oli itseasiassa tää postaus jo hautomossa (= päässä) eilisestä asti, ja sitten menin aamulla lukemaan sun postauksen aiheesta, ja ajattelin jo, että viitinkö edes postata omaa, kun on niin kovin saman oloinen :D 

Mä muuten sitä sun tekstiä lukiessani nyökyttelin, että asiaa, nainen on omaksunut onnellisuuden eväät. Sillä just noinhan se on; ei raha elämää pyöritä (vaikka toki sitä on hyvä edes vähän olla), vaan se rakkaitten kanssa vietetty aika. <3 

jennajohannasi
Pirtti

Oisko se kuitenki ihan vaan hyvä, että usemmassaki blogissa on näin joulun alla myös muuta kuin joululahjaehdotus-listoja :D Ihanaa se on huomata että joku muukin ajattelee samoja hommia! 

Pamsu
Osien summa

Ugh!

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Tämä. Nyt tosin en opiskelijana tienaa yhtään liikaa, mutta vakiduunissa ollessani kieltäydyin järjestelmällisesti kaikista "pikkutienestejävähällävaivalla"-houkutuksista. Mua myös nolottais olla se ihminen, joka jahtaa kaveripiiriään näillä tarjouksilla. En tiedä, miksen ikinä kehtaa sanoa suoraan, että EI. EN OLE KIINNOSTUNUT PÄTKÄN VERTAA, JA JOS VAIN TÄMÄN TAKIA MINULLE SOITIT, VOIMME LOPETTAA PUHELUN TÄHÄN. Mutta ei, olen liian nynny tuon tehdäkseni. :/ 

Emilia M

Joo. Siis rahassahan on se, minkä jo Aristoteles/Sokrates/kuka olikaan aikoinaan totesi: riittää, että sitä on tarpeeksi :) Eli saa kodin, ruokaa, toimivan pesukoneen, vaatteita, lääkkeet, vähän huveja, mikä ikinä kenellekin on tärkeää. Mut en ole kans ikinä tajunnut sellasta älyttömän luksuksen perässä juoksemista. Tykkään ihastella vaikka kauniita käsilaukkuja, mutta jos mun palkka olisi sellainen, että voisin ostaa tonnin käsilaukun, niin en kyllä todellakaan silti ostaisi. Ei sitä voisi lykätä pyöränkoriin ja lähteä sateeseen polkemaan! Ja musta on hauskempi polkea sateessa kuin ottaa taksi sen takia, ettei kengät ja käsilaukku kastuis.

ABC (Ei varmistettu)

On tympeetä lukea blogia, joka "tekee kaupallista yhteistyötä". Vaikka sitä kuinka perustellaan tuotevertailuna, tiedon jakamisena ja sillä, ettei tee muuten kuin sellaisten kanssa, joiden takana voi seisoa (se nyt vielä puuttuisi, jos niin ei olisi). Sitten otetaan valokuvia, miten koko perhe on saanut uudet kengät, takit, matkan, matot yms. yms. Tämmöset postaukset hyppään yli.

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Haha, AIVAN samaa mieltä. Olen kritisoinut tätä myös omissa kirjoituksissani. 

vaimoke (Ei varmistettu)

Kuulostaapa tutulta. Itsehän tässä olen syksyllä miettinyt, että paljonko yhteiset tulot pitäis ehdottomasti olla, että pärjätään. Ja entäs jos uskaltaisinkin hypätä opiakelijaksi, kunhan tuo tulomäärä täyttyy.

Mä olen kerran saanut työhaastattelussa varovaisen kysymyksen "kai tiedät, ettemme mitenkään voi maksaa samaa palkkaa, mitä saat nykyisestäsi?". Oikeasti, minä olin vain alipalkattuna toisessakin, mutta vaikka olisikin laskenut, ei se olisi haitannut - pelkkä rahapussi ei tosiaan kauaa motivoi. Jos voin saada työn, mihin tunnen sisäistä paloa, mutta jäädä koulutukseeni nähden alipalkatuksi, niin fine. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.