Nolo olo

CougarWoman

Ajattelin kompensoida viime viikon Englantiin suuntautuneesta työmatkasta johtunutta postaushiljaisuutta jakamalla rohkeasti elämäni kaikkein noloimman tilanteen ikinä.

Samalla haastan muutkin samaan; joko kommenttikentässä tai omassa postauksessa (jos jälkimmäisessä, linkitäthän kommenttikenttään).

Tästä on nyt jo melkein kymmenen vuotta. Olin juuri muuttanut nykyiselle paikkakunnalleni ja saanut uuden työpaikan, jossa painotettiin tiimin sosiaalista kanssakäymistä (tarkoitti käytännössä: yhdessä ulos töitten jälkeen – joko syömään tai juomaan).

Koin moiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen painostamisen (sillä sitä se tosiaan oli) vähän negatiivisena; semminkin kun silloinen uusi työpaikkani oli reippaan automatkan päässä kotoani. Tiesin siis baarin kautta koukkaamisen vain johtavan siihen, että olin entistäkin myöhemmin kotona.

Join pakollisen pullo-oluen ja siirryin sen jälkeen kiltisti virvoitusjuomiin. Vähän ajan päästä rohkenin – ensimmäisenä – ilmoittaa, että ilta olisi minun osaltani tässä; minunhan piti vielä ajaa kolmen vartin verran. Lähdin etsimään kauemmaksi pysäköityä autoani, enkä yhtäkkiä enää löytänytkään sitä. Työni sijaitsi kaupungissa, joka ei ollut minulle ennastaan tuttu, ja kaikki kadut näyttivät pimeällä samanlaisilta.

Siinä paniikissa huudeilla pyöriessäni toisenlainen hätä ilmoitteli olemassaolostaan; olut ja virvoitusjuomat olivat herättäneet luonnollisen tarpeen rakon huojentamiseen. Jätin auton etsimisen prio-kakkoseksi ja aloin epätoivoisesti etsiä jotain, jossa olisi ollut vessa. Kaikki myymälät sun muut olivat jo kiinni, enkä löytänyt edes pizzaravintolaa. Ovisummereita en sentään randomilla kehdannut alkaa rimputella.

Hätä ei kun kasvoi kasvamistaan.

Kuvitelkaa kolmekymppinen liikenainen jakkupuvussa; korkeissa koroissa ja huolitellusti ehostettuna.

Sitten kuvitelkaa sama nainen koikkelehtimassa pikakävelyä maaninen katse silmissä ja jalat ristissä.

Lopulta hätä oli suurempi kuin häpy: liikenainen pälyili hätäisesti ympärilleen, nosti hameensa, laski sukka- ja alushousunsa ja alkoi lorottaa keskellä katua. Rakko alkoi tyhjetä paineella, jolla olisi huoletta voinut porata graniittia. Huojennus.

Paitsi että totta kai paikalle sattui muuten kilometrien päähän tyhjillä kaduilla lähirapusta tuleva koirantaluttaja.

Liikenainen meni paniikkiin, vetäisi housunsa ylös ja hameensa alas ja käveli muina naisina pois paikalta. Ainut vaan, että äärimmilleen venytetty rakko ei halunnutkaan lopettaa tyhjenemistään, vaikka sille miten signaloi, ja tyhjensi itsensä loppuun fyysisistä ja psyykkisistä vastalauseista piittaamatta.

Auto löytyi onneksi nopeasti, ja aikuinen liikenainen löysi kaksi positiivista tilanteesta, jossa edessä oli kolmen vartin ajomatka pissat housuissa: menkkajuilimisista johtuen alushousuihin oli aseteltu terveysside, joka imi suurimmat vahingot, ja autossa oli nahkapenkit. 

Kommentit

Olin ihan varma, että uudet työkaverit olisivat tuleet todistamaan kyykkypissaamistasi...

CougarWoman
CougarWoman

Aikauhee, sitten olisin varmaan muuttanut maasta :D :D :D

Looking for...

Pitihän se omaan blogiin julkisesti kirjoittaa.... Että tässä on elämäni noloin hetki, kiitos Coco

Nauroin kyllä kieltämättä näille sun tekstisi mielikuville :'D Mutta kun luonto kutsuu niin se kutsuu minunkin muistossani.

CougarWoman
CougarWoman

Loistavaa!! :D Kiitos kun jaoit, tuli itselle vähän vähemmän nolo olo ;P 

onlynen (Ei varmistettu)

Itelle on käynyt kans vahinko keskellä kaupunkia,tosin vaan tiukkoihin farkkuihin.Oli sit kiva kävellä kaupungin läpi pisut housussa.No ainakin keräsin katseita ohikulkijoilta...;-)

BV (Ei varmistettu)

Hauska tarina! Olisit vielä voinut keksiä jonkin selityksen sille, miksi et voinut mennä takaisin sinne baariin jossa olit työkavereiden kanssa ollut :)

CougarWoman
CougarWoman

:) No se baari oli varmaan puolen kilometrin päässä... 

CougarWoman
CougarWoman

Loistavaa - kiitos kun osallistuit :) 

...Tarkemmin ajateltuna, itselläkin noita kielimokia tullut. Päällimmäisenä kerran Saksassa, oltiin autoreissulla ja mies tankkasi ja pyysi, josko minä kävisin maksamassa. En silloin hirveästi osannut/ollut käyttänyt saksan kieltä, joten tuumin että keep it short and simple; käytä niin vähän sanoja kuin mahdollista niin varmasti menee oikein eikä tarvitse alkaa miettiä datiiveja ym. 

Ajattelin että sanon vain bensapumpun numeron ja heitän sen "bitte" -sanan perään, niin hyvä tulee.

Pumpun numero oli kuusi. 

Mieskassalla ei pitänyt pokka. 

miz
miz

heh aika hyvä kyllä :D

Indiina (Ei varmistettu)

Hei Cougarwoman,

ja kiitos mahtavasta blogistasi. Olen saanut runsaasti perspektiiviä moneen asiaan blogistasi, eivät asiat aina ole niin mustavalkoisia. Ihanaa, että asiat aviomiehesi kanssakin on lähtenyt rullaamaan paremmin.

Tiedän, että blogisi ei ole mikään kysy ja Cougar vastaa -blogi, mutta koska sinulla on moniin asioihin näkemystä haluaisin tiedustella mielipidettäsi poikaystävän pornon katseluun. Olen aika tuoreessa seurustelusuhteessa, reilu 6 kuukautta, ja asiat ovat hyvin, teemme paljon mukavia asioita yhdessä ja sänkyhommatkin toimii, ja jatkuvasti vain paremin ja paremmin, kun toista oppii tuntemaan paremmin. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että poikaystäväni katsoo melko runsaasti pornoa tai alastomien naisten kuvia netistä (eniten ehkä loukkaa tämä alastomien naisten katselu). Jos tämä olisi satunnaista, kerta viikkoon tai kahteen niin asia ei loukkaisia minua niin pahasti mutta tämä tapahtuu lähes päivittäin, esim. poikaystävän tullessa ennen minua töistä tai treeneistä. Väistämättä tulee olo, että enkö riitä hänelle ja luottamus alkaa rakoilemaan. Haluaisikohan hän baarissa poikien kanssa ollessa vikitellä toisia naisia?

Olen puhunut asiasta poikaystävän kanssa ja hän on sanoo, että kyse ei ole siitä. Katsoo kuulemma pornoa ajanvietteeksi, oppinut tavan edellisen suhteen hankalan päättymisen jälkeen. Onko kyse omista epävarmuuksistani? Itsevarmuuden puutteesta? Pitäisikö minun antaa pojan katsoa pornoa niin paljon kuin lystää vai puhua asiasta vielä hänelle? Odotella pari kuukautta ja katsoa miten pornon katselu kehittyy? Toisaalta tämä loukkaantuminen on väärin, koska valehtelisin, jos sanoisin, etten ole ikinä itse katsellut pornoa, ja olen tehnyt sen myös hänen kanssaan seurustellessani. Muutoin poikaystäväni on ihana, huomioonottava ja pidän hänestä todella paljon, enkä haluaisi tämän muodostuvan esteeksi/ongelmaksi suhteellemme. Pelkään kuitenkin, että niin käy.

Anteeksi tämä tilitys mutta jotenkin arvostaisin näkemystäsi asiasta.
Mukavaa viikonloppua sinulle!

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos palautteestasi :) 

Uuh, yritän yleensä olla neuvomatta, koska jokainen suhde on erilainen; ja se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä todellakaan toimi toiselle (puhumattakaan siitä, että minulla ei ole minkään sortin pätevyyttä neuvoa yhtään ketään :D). Mutta kommenttiasi lukiessa kieltämättä heräsi muutama ajatus.

Käsittääkseni suurin osa miehistä (ja iso osa naisistakin) katsoo pornoa, eikä sillä ymmärtääkseni ole juurikaan tekemistä sen kanssa, etteikö oma kumppani olisi enää haluttava tai riittäisi. Meidän (siis minun ja Ykkösmiehen) suhteessa pornon katselu jossain vaiheessa kuitenkin muuttui "ongelmalliseksi", sillä miehen masturbointi vähensi meidän kahden välisiä intiimituokioita. Tässä vaiheessa itseäni ei niinkään häirinnyt se pornon katselu itsessään, vaan se, että sillä oli suora vaikutus meidän seksikertojemme määrään. Lopulta mieskin päätti vähentää, ja nyt menee oikein mukavasti. 

Muistan, että itse nuorempana, ensimmäisessä oikeassa seurustelusuhteessani menin ihan paniikkiin, kun löysin silloisen poikaystäväni Playboy-kätkön (aikana ennen nettiä..). Tunsin oloni riittämättömäksi, loukatuksi - ja ajattelin itseasiassa ihan samalla tavalla kuin sinäkin: enkö riitä hänelle. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, ettäkö poikaystävä olisi aktiivisesti hakenut muita naisia. Minun kohdallani kyse oli tietysti juurikin epävarmuudesta ja itsetunnon puutteesta; en jotenkin uskaltanut luottaa, että oikeasti kelpaan jollekin ihan omana itsenänikin. (Nykyäänhän tietysti tiedän, että olen ihan älyttömän upea tyyppi, heh.)

Luulen, että tässä on naisten ja miesten välinen ero: siinä, missä naiset joskus lukevat harlekiinihömppää tai hakevat netistä eroottisia blogeja, jonka jälkeen viettävät yksityistä iltapäiväkivaa peiton alla ja kiireettä, miesten tapa fantasioida on visuaalisempi: porno tarjoaa  siis tavallaan mahdollisuuden ja kanavan miehen fantasioille - ei sen enempää eikä vähempää.

Toisaalta voisi pohtia, onko parisuhteen toisella osapuolella oikeutta lähteä rajottamaan partnerinsa fantasioita (ja kääntää asian toisin päin: miten suhtautuisit jos poikaystäväsi kertoisi että sinun fantasiasi häiritsevät häntä?); mutta toisaalta taas parisuhteessa pitäisi myös olla oikeus voida hyvin

Näyttäisi, että jokapäiväinen eroottisen materiaalin katselu on muodostunut poikaystävällesi tavaksi; siitä on tullut osa päivittäistä rutiinia. Itse ehkä, mikäli asia tosiaan häiritsisi minua, ottaisin asian vielä puheeksi rauhallisesti ja syyttelemättä, kertoen että asia häiritsee minua ja että tämä on vaarassa muuttua ongelmaksi. En missään nimessä kokonaan "kieltäisi" pornon katselua, mutta saattaisin ehkä pyytää, että tämä vähentäisi sitä. Tai ehkäpä voisi odottaa, että olisi yhteistä aikaa ja voisitte katsoa sitä yhdessä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. 

Loppuun vielä muutama kysymys: kerroit, että itsekin katsot pornoa. Mitä motiiveja sinulla on sen katsomiseen - katsotko sitä siksi, ettei poikaystäväsi riitä sinulle? Vai siksi, että petaat sillä tulevaa baarireissua suunnitelmissa vikitellä muita miehiä? 

Niinpä - et. ;)

Mukavaa viikonloppua myös sinulle, toivottavasti löydätte yhdessä ratkaisun. <3 

 

 

eroeroerotika (Ei varmistettu)

Indiinan kysymys on kiinnostava, ja puuman vastaus tosi asiallinen.

Erityisesti kiinnostava kysymys on, miksi naisia usein häiritsee miehen pornon katselu. Kyse ei välttämättä ole vain omasta epävarmuudesta, ja itse asiassa pornoon ja pornon katseluun liittyy paljon myös ongelmia, niistä on tutkimustakin ja esimerkiksi paljon feminististä keskustelua. Kyse ei aina ole vain harmittomista fantasioista. Ainakin englanniksi googlaamalla löytyy paljon asiaa aiheesta.

Jos siis porno häiritsee ja loukkaa, niin kyllä omiin tuntemuksiin voi luottaa, mutta kannattaa pohtia mihin nuo tunteet liittyvät (onko kyse vain omasta epävarmuudesta, vai jostain muusta), perustella itselleen ja toiselle, miksi ei pidä pornon katselusta jne. Silloin voi myös paremmin esittää omat toiveensa puolisolle ja asettaa omat rajansa ja ehtonsa suhteelle.

Indiina (Ei varmistettu)

Hei Cougar ja kiitos tuhannesti vastauksestasi! On oikein huono mieli, kun en aiemmin ole kiittänyt sinua vastauksestasi.

Jäin vastauksesi jälkeen pohtimaan mikä minua eniten asiassa häiritsee. Luulen, että pelkään ennakolta, mitä tapahtuu, kun suhde arkipäiväistyy, korvaako porno oikean seksin? Toinen asia, mikä minua asiassa häiritsee on se, että poikaystäväni peittelee asiaa. Haluan avoimen suhteen, jossa voi puhua asiasta kuin asiasta. Tokikaan en tarkoita sitä, että hänen aina tulisi kertoa minulle, kun klikkaa videon päälle. Ehkä me myös tosiaan voisimme joskus katsoa yhdessä eroottista materiaalia. Uskon kuitenkin, että tämäkin asia saadaan selvitettyä. :)

Kiitos vielä sinulle ja ihanaa viikonjatkoa! &lt;3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.