Nörttipoikatuntemuksia

CougarWoman

Vähän huonolla omatunnolla postaan vasta tänään; eilen jo koko päivän sormia syyhytti päästä kirjoittamaan, mutta johtuen kokoussumasta ja siitä että olin perjantain vapaalla, oli pakko jättää päässä pyörivät ajatukset sinne pään sisälle mylläämään ja paiskia töitä.

Miltä minusta nyt sitten tuntuu näin Postnörttipoika-aikakautena?

Ei miltään. Tuhahdin tätä kirjoittaessani huvittuneesti, sillä se on totuus. Ehdin jo ajatella, että minussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla – sillä pitäisihän normaaleilla tunteilla varustetun ihmisen tuntea ainakin jonkinasteista haikeutta jos tärkeä ihminen poistuu elämästä?

Mutta sillä hetkellä kun luin Nörttipojan kuuluisat viimeiset lauseet (heh), kaikki tunteet, sekä nykyiset että tulevaisuudessa mahdolliset, pyyhkiytyivät pois saman tien. Todella vaikeaa selittää, mutta ajattelin jotakuinkin niin, että jos tuo pystyy sanomaan tuommoista, niin eipä ole kovinkaan kaksinen ihminen; eikä ainakaan minun omistautumiseni arvoinen. Tunsin vain helpotusta saadessani päättää suhteen, joka oli mennyt enemmän tai vähemmän draamailuksi; sitäpaitsi olin jo hieman kyllästynyt olemaan jatkuvasti se toisen tukija.

Siltikin, vaikka en haikeudella muistelekaan mennyttä vuotta (ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta en ainakaan vielä), niin tiedostan että se oli mukava vuosi ja antoi minulle paljon. Nörttipoika teki minut onnellisemmaksi ja itsevarmemmaksi naisena kuin mitä olin. Siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen kaikesta huolimattakin. 

Nörttipoika ei toistaiseksi ainakaan ole ottanut mitään yhteyttä; ja toivon ettei enää otakaan. Minun puoleltani tämä elämäni episodi on suljettu, ja kuten edellisen postaukseni kommenttikentässä jo mainitsinkin, minulla ei ole mitään tarvetta ottaa enää yhteyttä häneen (enkä voikaan, sillä poistin hänen yhteystietonsa enkä muista niitä ulkoa, heh). En ole edes katkera - minua ei vaan enää kiinnosta. 

Kommentit

paula10 (Ei varmistettu)

Ei millään pahalla, mutta tuohan menee juuri noin. Selität itsellesi parhain päin, ettet olisikaan halunnut jatkaa vaikka todellisuudessa olet pahoillasi siitä, mitä poika sanoi ja että juttunne oli tässä. En tarkoita tätä pahalla, mutta rivien välistä sen voi lukea.
Tuohan oli tiedossa, tapa vain millä se päättyy oli vielä avoinna. Ei muuta kuin uusia tuulia katselemaan kesäisiltä terasseilta :D

Papa_2 (Ei varmistettu)

Ai, ei mun mielestä vaan. Mä voin kuvitella kuinka on helpottanut tajuta, ettei tarvitse enää raahata toisen menneisyyden painolastia mukanaan (aka. nörden vähän irrational käytös ihan muutenkin, ei vain kamelinselän katkaissut tapahtuma). Draamantäyteinen suhde on hauskaa siihen asti, kunnes se ei enää ole, sitten se poislähteminen on vaan kivaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon kyl kans eri mieltä.

Mulle on tapahtunut kans tuollaisia juttuja joissakin ihmissuhteissa sekä ihastuksissa, että joku juttu paljastaa toisesta sellaisen puolen, joka tekee tyhjäksi sen ihanuuden ihan täysin ja välittömästi.

Mun kohdalla pahimmat deal breakerit on kunnioituksen puute mua kohtaan ja se, jos tietyt, tärkeät perusarvot ovat vastakkaiset omieni kanssa. Silä hetkellä kun tajuan jommankumman näistä toteutuvan, on kuin ruusunpunaiset lasit yhtäkkiä muuttuisivat, no, tavallisiksi kakkuloiksi ja tuntuu omituiselta edes muistella miten lääpällään oli tyyppiin ollut.

Holly (Ei varmistettu)

Ymmärrän sua tossa tilanteessa tosi hyvin. Itsellä on suhteiden päätyttyä yleensäkin ollut tapana lopettaa yhteydenpito aika kokonaan: musta on helpompaa, että menneen ja nykyisen välille vedetään raja. Jos on tullut loukatuksi, ei mun mielestä ole edes mitään velvollisuutta yrittää kaveerata jälkikäteen. Jos puolestaan "erotaan ystävinä", tuntuu, että jotain yhteyttä olisi pakko pitää, vaikkei huvittaiskaan.

Poikkeuksena sääntöön ovat olleet työpaikkaromanssit, jotka on suhteen päättymisen kannalta mitä hölmöimpiä suhteita: sitä entistä on sitten pakko nähdä tasaisin väliajoin, vaikka töitä ei varsinaisesti yhdessä tehtäiskään. Tälläkin hetkellä voimassaoleva parisuhteeni on samasta firmasta, ja olen miettinyt, että jos tämä joskus päättyy, niin samalla on myös työpaikan vaihtamisen paikka. En vaan jaksais sitä, että eksiä kävelis nurkan takaa koko ajan, kun työpaikalla ei viittis avoimesti keskisormeakaan näyttää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oikea asenne !! :)

Miss Shi (Ei varmistettu) http://tearsandrainbows.blogspot.fi

Se on kyllä helpottava tunne, kun pääsee jostakin sulle väärästä henkilöstä irti ja katkaisee yhteydet - itse olen joutunut puhelimessani jopa estämään exäni numeron, sillä tämä pommitti järjettömillä syytöksillä vielä vuosienkin jälkeen. Totesin että mun ei tarvitse käydä sen kanssa näitä asioita enää läpi. Menkööt kallonkutistajalle jos on oikeasti noin katkera. Minä jatkan elämääni enkä tarvii extraa painolastia niskaani. What doesn't kill you makes you stronger <3

Huitu
Kanan elämää

Mäkin ymmärrän hyvin näitä tuntemuksia. Itselleni kävi hieman eri lailla vuosia sitten, mutta tuntemukset olivat hyvin samankaltaisia. Seurustelin melkein puoli vuotta vantaalaisen pojan kanssa, joka yhtäkkiä kivan yhdessä vietetyn viikonlopun jälkeen ilmotti, et joo ei tästä tuukaan mitään. Ilmoitus tuli täysin puun takaa. Ja vielä tekstarilla.

Ekan illan luonnollisesti itkin, mutta sitten mut valtasi täysi tyhjyys. En tuntenut enää mitään poikaa kohtaan ja oli vähän sellanen kylmäkin olo, siis jopa fyysisesti. Sitä sit jatku viikon verran, kaverit kyseli et ooksä nyt varmasti ok. Ja jostain kumman syystä kaikki oli hyvin. Se yhden illan itku riitti, sen jälkeen en oo ajatellu koko poikaa saati pitänyt enää mitään yhteyttä.

Miiza

Hyvä valinta poistaa yhteystiedot. Eipä tule kännipuheluja soiteltua (ei sillä että soittelisit)! En ylipäänsä ymmärrä, että säilytetään entisten numeroita ja sähköposteja jne, jos ei ole sidoksia (lapsia, yhteisiä lemmikkejä) ja jos on kerta päätetty lopettaa suhde, niin mihin niitä yhteystietoja edes tarvitsee (itse en usko eron jälkeiseen ystävyyteen, varsinkaan jos toista on erossa loukattu).  

 

CougarWoman
CougarWoman

Heh, no itseasiassa yksi mun eksä on nykyään yksi mun läheisimpiä ystäviä :) Mutta me erottiinkin sovussa. Ja monta muuta on FB-kavereina :D 

sirpukka (Ei varmistettu)

oon aina miettinyt että lukiko nörde sun blogia? Tai jos ei niin miten saitte sovittua homman niin että se tuli gaalaan asti jne muttei lukenut blogia? :-)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.