Nörttipojan yhteydenotto

CougarWoman

Viikko siinä vierähti, mutta eilen sähköpostiini pamahti viesti tutusta osoitteesta. Nörttipoika. Perkeleen perkele. 

Poistinko meilin, kuten ajattelin että poistaisin, lukematta? No, en ainakaan avannut sitä heti. En ainakaan ihan heti. Okei, maltoin tupakan verran olla avaamatta. 

Luin meilin, enkä ollutkaan enää turta ja tunteeton. Näin heikko on puuman selkäranka. Naps ja katkipoikki. Tämä menee nyt niin saippuasarjaksi/draamaksi, että ellen itse eläisi kaiken tämän keskellä, en uskoisi. Juonenkäänteissä alkaa Kauniit ja Rohkeatkin jäädä kakkoseksi - ja tämä ei ole omaan selkään taputtamista; päinvastoin. Ärsyttää että olen niin heikko - ja ennenkaikkea hävettää miten jo ehdin uhota että EI KOSKAAN ENÄÄ. 

Alla hänen meilinsä (tuttuun tapaan kursiivilla), minun vastaukseni (normaalilla) ja hänen vastauksensa vastaukseeni. 

***

Siitä on jo viikko. Pitkä viikko. Olen ollut poissaoleva ja nukkunut huonosti. Ei, koska olisin vihainen vaan koska olen surullinen siitä, miten niin kaunis vuosi loppui. Tiesin ettemme tule olemaan ikuisesti yhdessä, mutta en olisi koskaan uskonut että se loppuisi näin.

Olen harrastanut paljon itsetutkiskelua (kuulostaa kornilta, tiedän – mutta olen), miettinyt minkälaisen lähestymistavan otin. Tarkastellut virheitä joita tein, ja voin vain pyytää anteeksi. Haluan myös pyytää anteeksi sitä miten sinua kohtaan reagoin. Olisi pitänyt olla reagoimatta, olla hiljaa, pysähtyä miettimään mitä suuttuneena sanoo. Ei se ollut edes sinun syysi, et ansainnut sitä. Kaikki ne suutuspäissään sanotut sanat joita en edes tarkoittanut…jälkeenpäin mietin, miten olen voinut sanoa semmoista, miten se on voinut tulla minun suustani…halveksin itseäni sen takia, melkeinpä vihaan.

En tiedä mitä vielä uskallan sinulta odottaa. Ehkä et edes vastaa koko tähän meiliin…en voisi siitä sinua syyttää. Mutta siltikin huomaan toivovani että vastaisit. En tiedä haluatko enää ikinä nähdä minua, mutta toivoisin että voisimme ainakin erota ystävinä, ellei muu enää ole mahdollista?

Olet merkinnyt minulle niin paljon tänä menneenä vuotena. Paljon enemmän kuin kukaan nainen ikinä. Siitä olen sinulle kiitollinen, nyt ja aina. Kaikki se, mitä olemme kokeneet yhdessä…kuinka monta kertaa olemme nauraneet hervottomasti yhdessä, sängyssä ja kesken seksiäkin. Helsingissäkin.

***

Kiitos meilistäsi, se oli kauniisti kirjoitettu (ja tämä siis ilman sarkasmia). Toisaalta hyvä että otit yhteyttä, suhteen lopettaminen riitaan on aina ikävää – ja minähän olin jo poistanut kaikki yhteystietosi, eli en olisi voinut ottaa yhteyttä vaikka olisin halunnutkin.

Sanoimme molemmat asioita, joita emme tarkoittaneet. Käytimme loukkaavia sanoja. Omasta puolestani haluankin pyytää nyt anteeksi, mitä sanoin. Mutta en tiedä voinko koskaan unohtaa – saatikka antaa anteeksi – mitä sinä sanoit. Ja itseasiassa juuri sen takia kulunut viikko on ollut minulle helppo; olen vain jatkanut siitä, missä ennen sinua olin.

Minäkään en ole enää vihainen. Olen vain pettynyt. Enkä tiedä, miten minun pitäisi suhtautua meiliisi. Haluanko vielä eteenpäin semmoisen ihmisen kanssa, joka vain loukkaa minua? Vai onko parempi jatkaa eri teitä ja etsiä joku, joka siihen ei edes kykene? Jos näistä kahdesta pitää valita, kumman luulet että valitsen?

Ja itseasiassa en sinunkaan meilistäsi pysty päättelemään, mitä minulta/meiltä haluat.

***

Olen todella, todella iloinen että vastasit! En itseasiassa ollut varma, haluatko enää koskaan puhua kanssani…

Unohtaahan emme voi. Mutta minä voin antaa sinulle anteeksi, sillä tiedän ettet tarkoittanut mitä sanoit…tunnen sinut liian hyvin. Kuten ennenkin olemme todenneet, osaamme molemmat olla todella ilkeitä, ja se että pystymme loukkaamaan toisiamme niin verisesti, todistaa vain miten paljon merkitsemme toisillemme. Jos olisit ollut vain joku, ei reaktionikaan olisi ollut niin raju.

En tiedä miten tästä eteenpäin…mutta haluaisin ainakin vielä nähdä sinut. Vaikka ihan vaan kahvikupin ääressä, että voitaisiin katsoa toisiamme silmiin nähdäksemme, onko siellä vielä kipinää vai onko se lopullisesti tukahdutettu. Olisi utopistista ajatella, että viime viikko voitaisiin vain pyyhkäistä mielestä ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta jos oikein rehellinen olen, niin sitä haluaisin enemmän kuin mitään muuta. 

Mikäli paluuta entiseen ei enää ole, voimme ainakin erota toisiamme silmiin katsoen, päät pystyssä?

Ja – on sillä sitten sinulle väliä tai ei – hyväksyn anteeksipyyntösi. Tietysti. 

***

Jos rehellisiä ollaan, niin en ollut itsekään varma mitä tehdä; poistaako meilisi lukematta vai luenko – ja jos luen niin vastaanko?

Ennen kuin aletaan edes spekuloida sillä, tulemmeko mahdollisesti joskus tulevaisuudessa vielä tapaamaan vai emme, luulen että on yksi asia, joka sinun on hyvä tietää:

Minä olin rakastunut sinuun. En uskaltanut myöntää sitä edes itselleni – itseasiassa tajusin sen vasta kun luin meiliäsi, sitä joka satutti. Silloin ymmärsin.

Suunnitelmissa ei ollut esimerkiksi jättää miestäni sinun takiasi (tai tehdä jotain muuta yhtä typerää), kyse oli ennemminkin realisaatiosta että kas, on mahdollista rakastaa montaa ihmistä samanaikaisesti.

Siinä, nyt sanoin sen.

***

Tiesin, tai paremminkin sanoen epäilinkin että saattaisit olla…siksi sanoinkin kerran ettei sinun tulisi tehdä mitään päätöksiä avioliittosi suhteen ajatellen, että minä olen osa sitä funktiota. Tiedän, ettei minun olisi ehkä tarvinut sanoa sitä, mutta kuitenkin…tunteet ovat joskus epäloogisia.

Ja että tietoisesti käytin rakastumistasi satuttaaksesi sinua oli todella julma veto. En voi varmaan koskaan pukea sanoiksi, miten paljon kadun sitä kaikkea, mitä sanoin. Haluan kuitenkin yrittää todistaa sen sinulle. Uudelleen ja uudelleen, jos saan. Jos annat.

Ja kun kerran otetaan puheeksi asioita, joita toisen olisi hyvä tietää:

Minä rakastin – rakastan – sinua myös. Olenko rakastunut sinuun, en tiedä, mutta tapa jolla katsot minua ja mitä saat minut tuntemaan on jotain, mitä en ole ennen kokenut. En ole koskaan ennen tuntenut niin. En tiedä mitä tämä on, mutta se mitä tunsin viime viikon aikana, sai minut tajuamaan että se, mitä sinua kohtaan tunnen, on niin paljon enemmän kuin pelkkää hyvää ystävyyttä… 

 

Kommentit

Lukija (Ei varmistettu)

Voin olla yksin tämän ajatukseni kanssa, mutta Norttipojan ensimmäisestä lainauksesta tulee yksi sana mieleen: Narsisti.

siiri s (Ei varmistettu)

Rakastuminen teidän välillä oli monelle lukijalle selvää jo kauan ennenkuin kumpikaan teistä kahdesta sitä tiedosti - tai halusi tiedostaa.
Kaikki se kestää, kaikki se kärsii..

Jännittynt (Ei varmistettu)

Kiljahdin, ja aika kovaa itse asiasssa, kun huomasin tämän kirjotuksen. Työkaveri saattoi katsoa hieman pitkään.
Mä odotinki että millon Nörttipoika ottaa yhteyttä ja pyytää anteeksi. Nyt elän jännityksessä mitä tästä eteenpäin, lisää kiljahduksia? ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Oli niin vaikea lukea tämä teksti loppuun. Miksi, miksi naiset antavat heitä törkeästi kohdelleille miehille anteeksi, vaikka tietävät sisimmässään että nämä eivät arvosta heitä? En vain ymmärrä.. Onko se tuttuus ja turvallisuus? Rakastuminen ja rakkaus ei tarkoita todellakaan sitä, että ihmiset olisivat toisilleen sopivia. KUKAAN toista rakastava ei suutu niin, että loukkaa toista noin rumasti ja henkilökohtaisesti. Rajansa kaikella. Antamalla anteeksi tuollaisen asian et mielestäsi arvosta itseäsi tarpeeksi. Sinä ansaitset parempaa.. Nörttipoika vaikuttaa henkisesti epävakaalta.

CougarWoman
CougarWoman

Niin - ja miksi miehet antavat heitä törkeästi kohdelleille naisille anteeksi? 

En muuten ole missään vaiheessa sanonut, että olen antanut kommenttinsa anteeksi...

Uusi, outo elämä

Mä taas oon aina ajatellut että suuret tunteet kuuluu rakkauteen. Tai siis just silleen että kun rakastaa paljon, niin jos tälle rakkauden kohteelle suuttuu niin sitä suuttuu sit kans kunnolla. 

ja nörttipoikakin taisi olla aika nuori, ja blogissa kerrotun historian mukaan hänellä on paljonkin opettelemista suhteista vielä edessä. Ja tämäkään ei tietysti oikeuta toista olemaan ilkeä ja kamala...

tulikohan pointti nyt ollenkaan selvästi esille :D mielestäni puuma tekee oikein, ihan sama päättääkö vielä tavata poikaa tai ei. Pää asia on että tekee juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu, ei niin kuin blogin lukijat avuliaasti neuvovat ;) 

Mä oon myös vähän sitä mieltä, että kun toisen tuntee hyvin, on läheinen, silloin on tietyllä tapaa turvallista suuttua kovasti.
Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että ihan mitä sattuu sieltä suusta ei kuitenkaan aina voi laukoa.
Mun mies on tosi temperamenttinen tulisielu suutuessaan. On sen käytöksessä ollut välillä nieleskelemistä ja oonkin tehnyt selväksi ettei kaikkia sanomisiaan voi kuitata joka kerta suuttumuksen tunnemyrskyllä. Mutta tietynlaista tuulettelua on voitava tehdä. Ja samalla voi luottaa toisen vierellä pysymiseen.. (teillä nyt cougar lähtötilanne on vähän erilainen nörden kanssa.)

kuolematon (Ei varmistettu)

Noni tulihan se yhteydenotto sieltä. Nätisti se taas runoili. Mutta pakko sanoa, että kun luin tuota kirjoitustasi alkoi niiiin ottamaan päähän. Oot tehny täällä oman kirjoituksen sille että MINÄ ITSE. Ei saa neuvoa, lukijat eivät tiedä mitään elämästäsi eivätkä tunne sinua. Silti TODELLA moni on ollut sitä mieltä, että rakastatte toisianne. Mutta eiii, mehän emme voi tietää mitään :) Ja nyt sitten pamautat että ootkin rakastanut sitä. Ja nörttikin rakastaa sua. Ja tajusit muka tämän nyt viikon aikana? Mikään kommentointi ei herättänyt sitten ajatuksia, että voisivatko he ollakkin oikeessa, ehkä rakastankin häntä?

CougarWoman
CougarWoman

Kyllä, tajusin_tämän_nyt_viikon_aikana. Eihän se, että lukijat spekuloivat olemmeko rakastuneita vaiko emme, ole neuvomista vaan nimenomaan spekulaatiota. Neuvomista on "tee sitä, tee tätä, tee niin, tee näin". Näitten käsitteiden pesäero on mielestäni aika selkeä - enkähän ole koskaan sanonut, ettei omia mielipiteitään saisi esittää. 

Ja siinä vaiheessa kun rupean omia tunteitani johdattelemaan kommenttien kautta, tai annan muitten sanella mitä tunnen niin on varmaan parempi lopettaa koko blogi :D Eli joskus, vaikka ulkopuolisille asia voisi olla itsestäänselvä, se ei sitä ole itselle ja juuri sillä hetkellä. 

kuolematon (Ei varmistettu)

Ei kukaan ole sanonut, että pitäisi antaa lukijoiden johdatella tunteitasi tai antaa sanalla mitä tunnet. Kommenttien pohtiminen mielestäni ei ole kumpaakaan?

kuolematon (Ei varmistettu)

Ja pointti siis oli se, ettei kukaan lukijoista tiedä elämästäsi tai sinusta mitään, ettemme oikeestaan voisi olla edes oikeessa. Ainakin välillä itselleni tuli tämä kuva vastauksistasi ihmisten kommentteihin..

Vierailija (Ei varmistettu)

Huh huh. Eipä tarvinnut olla kummoinenkaan ennustaja arvatakseen, että Nörtti ottaisi yhteyttä.

Run while you can.

Nörttityttö (Ei varmistettu)

Klassisin ja julmin mielenhallintatapa on se että mitätöidään väärät teot sillä että pyydetään anteeksi ja toivotaan ettei niitä olisi ollutkaan. Tehdään itsestä pieni ja harkituin sanankääntein kerrotaan miten ymmärretään sitä ja tätä. Toisaalta on myös ymmärretty asioita (rakastumisesi) ennen loukkaamista ja myönnetään että loukkaus on sanottu tätä silmälläpitäen - tietoisesti vyön alle iskien.

Muutenkin Nörttipojan kirjoituksesta vaanvalitettavasti mun silmiini paistaa älykkyys ja harkinta. Hän kirjoittaa JUURI SEN mitä haluat kuulla ja mitä hän tietää sinun haluavan kuulla kun on viettänyt kanssasi aikaa. Olen elänyt vastaavanlaisen miehen kanssa ja se on pitemmänpäälle traumatisoinut kymmenen vuoden jälkeen hyvin paljon. Älä tee sitä virhettä että annat "rakkauden sulosoinnuille" periksi, se on jo todellista pettämistä Ykkösmiestä kohtaan, ei enää pelkkää fyysisten tarpeiden tyydytystä. Hommaa vaikka se aivottomampi rakastaja jostain jolle riittää pelkkä erinomainen suoritus, sellaisia miehiä on varmasti pilvin pimein tarjolla.

Neuvoa ei saanut, tämä on siis vain yksi näkemys jolla saattaa olla pitkässä juoksussa olla merkitystä. Olet varmaan miettinyt sitäkin miltä tuntuisi jos Ykkösmies RAKASTUISI toiseen, miltä se tuntuisi? Tässä tapauksessa viisasta olisi ehkä vaan lopetta viestittely ja olla tapaamatta. Nörttipoika osaa uida liiveihisi juuri oikein niin ettet pääse hänestä ja toisaalta lupaukset blogin lukemattomuudesta ja muista luottamukseen liittyvistä asioista voivat myös olla harkinnan tulosta ja unohtua silloin kun hän kokee itsensä loukatuksin.

CougarWoman
CougarWoman

Olen itseasiassa kanssasi täysin samaa mieltä. Ja jo lukiessani ensimmäistä meiliä mietin, että nyt on kyllä sanat valittu erittäin tarkkaan - ja juuri ne sanat joitka halusin kuulla. Jopa se Helsinki-viikonloppu tuotiin esille. Tarkoituksella tietysti.

Sitten aloin kuitenkin miettiä, että jos minä olisin meilannut hänelle, olisin luultavasti tehnyt sen erittäinkin samaan sävyyn; vedoten tunteisiin, kertoen omasta tuskasta, muistellen hyviä aikoja. Koska tässä vaiheessa oli selvää, että meilin täytyykin olla vahvasti tunteisiin vetoava, jotta olisi tehokas. 

Niin kauan kun olen itse tietoinen siitä, että Nörttipoika on sekä älykäs että harkitseva (ja tämän olen tiennyt jo suhteemme alusta asti - itseasiassa olemme monesti puhuneet siitä, miten helppoa on manipuloida muita ihmisiä), voin ottaa tämän myös suhteessamme huomioon. Unohtamatta tietenkään sitä, että voin olla sitä myös itse...

 

Nörttityttö (Ei varmistettu)

Mutta toimiiko tämä todella jos kysymys on - niinkuin itse sanoit - rakkaudesta? Kuka voi rakastuneena olla täysin skarppina toisen motiiveille? Nörttipojan todellisia tunteitahan ei tiedä kukaan muu kuin tämä itse, narsistin rakkauskin voi olla tietyllä tasolla totta mutta tietyllä tasolla erittäin laskelmoitua. Olet jäänyt jo koukkuun tämänpäiväisen postauksen perusteella ;)

CougarWoman
CougarWoman

Jos oikein tarkkaan luet postaukseni, huomaat että minä puhun omasta "rakkaudestani" imperfektissä, en preesensissä. Tämä oli taas minun puoleltani erittäinkin laskelmoitu teko. 

kuolematon (Ei varmistettu)

Laskelmoitu teko. Eli oletko rakastunut vielä vai et? Sanoitko rakastit jotta hän tajuaisi jotakin vai etkö oikeasti enään rakasta?

Loppuiko viestittely tuohon vai jatkuuko vielä? Tiedätkö jo aiotko nähdä häntä vai et? Ikävää toki jos noin pitkä juttu loppuu siihen että riidellään, sovitaan ja lopetetaan yhteydenpito. Tunnet nörttipojan paremmin kuin minä, mutta jos hän omaa yhtään narsistisia piirteitä, on näkeminenkin hyvin laskelmoitua ja hän luultavasti tekee jotain jolla saa sinut takaisin sänkyynsä. Tai ainakin yrittää tehdä.. Tiedä sitten onko narsistisia piirteitä vai ei :)

CougarWoman
CougarWoman

Se, että käytin vain ja ainoastaan imperfektimuotoa, oli tietoinen valinta. 

Jatkui tietysti, ja jatkuu vieläkin. En postaa ihan kaikkea sentään...

Tai sitten minä teen jotain, jolla saan hänet takaisin minun sänkyyni! :D

Tässä yhtälössä on pässi ja naru, mutta kumpi on pässi ja kumpi pitelee narua, onkin sitten parempi kysymys. Tai ehkä ei edes ole pässejä tai naruja... ;) 

Miss Shi (Ei varmistettu) http://tearsandrainbows.blogspot.fi

Mua hirvittäisi noin laskelmoiva ja harkitseva mies. Oon kerran ollu se pässi narussa suhteessa ja ei kiitos enää ikinä. Ja mä olen luonteeltani sellainen että jos ihminen menettää mun arvostukseni kerran, niin se menettää sen sitten lopullisesti. En neuvo, mutta kunhan sanon että itse menisin korkeintaan kahville ja sanoisin hyvästit.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos homma menee todella niin kuin olet tähän asti sanonut, on aivan selvää kumpaa vedetään kuin sikaa narussa. Sinä olit se, joka oli loukkaantunut, ja sinä olit se, joka halusi lopettaa yhteydenpidon ja päästä tilanteesta pois. Hän on se, joka yrittää sinun toiveestasi ja pyynnöstäsi huolimatta jatkaa yhteydenpitoa ja saada sinusta jotakin irti. Ja sinä annat periksi. Itse jo vihjasit olevasi selkärangaton ja tämä viittaa juurikin siihen, että sinua manipuloidaan.

Toki voi olla niin ettet koskaan tahtonut koko homman loppuvan alkujaankaan, vaan pelasit sitä tuttua "kumpi välittää vähemmän" -kilpailua saadaksesi jonkinlaisen reaktion aikaan, saadaksesi toisen ryömimään luoksesi ja mielistelemään sinua ammentaaksesi tilanteesta loukkauksen jälkeen kipeästi tarvitsemasi ego boostin.

Kumpikaan vaihtoehto ei saa sinua näyttämään erityisen hyvältä. Joko olet selkärangaton ja manipuloitavissa (ts. teet itsesi naurunalaiseksi), tai manipuloit toista itse (kyvyssä ja halussa manipuloida muita ei ole mitään ylpeydenaihetta).

CougarWoman
CougarWoman

No, onneksi on helppoa kategorisoida tasan kahteen eri lokeroon :) Osaisinpa minäkin analysoida itseäni ja tekojani yhtä yksiselitteisesti...

Jospa kuitenkin vielä hieman selvennän takinkääntöäni: 

Minä olin se, joka oli loukkaantunut. Kadehdin ihmisiä, jotka jopa syvän tunnekuohun vallassa kykenevät täysin rationaaliseen ajatteluun, ja joiden jokaikinen "ei koskaan enää" todella tarkoittaa, että ei koskaan enää. 

Olen myös tähänastisessa elämässäni oppinut, että periaatteita on hyvä olla, mutta mikäli niistä joustaminen tekee itselle paremman olon, ei pelkän ylpeyden takia kannata jääräpäisesti niihin jäädä roikkumaan. Toisin sanoen: minulla on oikeus muuttaa mieltäni, pyörtää puheitani ja tehdä sitä, mikä minusta itsestäni tuntuu parhaalta.

Ja tällä hetkellä se, että pidän taas Nörttipoikaan yhteyttä, tuntuu paremmalta. Tällä hetkellä. Ei siis toissapäivänä, eikä huomenna. Jos se sitten tarkoittaa sitä, että minua manipuloidaan, tai että itse manipuloin, tai molempia, so what - so be it.

Päätavoitteeni elämässäni ei olekaan näyttää hyvältä toisten silmissä, vaan pyrkiä siihen, että minulla itselläni on hyvä olo. 

 

Mä haluaisin tietää, millä perusteella niin moni pitää Nörttiä narsistina? Vaikka olen blogia seurannut jo pidemmän aikaa, en saa hänestä lainkaan sellaista kuvaa.

FFFifi
Fitness Führer

Mä en seuraa niin aktiivisesti, mutta pakko sanoa että täysin puskista tuli tuo käsitys mullekin :D

Ylipäätään ihmiset tuntuu vetävän narsistikorttia esille vähän turhan tiuhaan. Se, että joku on ensin mukava mutta sitten suuttuukin jostain, minkä jälkeen pyytää anteeksi ja on taas mukava, ei ihan riitä. Samoin tuo "henkisesti epävakaa" on melko iso väite. Toivon, että ihmiset eivät ole näin mustavalkoisia oikeassa elämässä.

Mistä puheenollen, nuoren rakastajan narsismi toisi kyllä kivaa lisävääntöä, noin niin kuin kirjoitetussa tarinassa ;)

Meo (Ei varmistettu)

Niin, sitä mietin minäkin. Ihmisen ominaisuudet toisen käden tietoina ovat mielestäni melko heppoisia, jotta niitä voi vetää päätelmiä narsismista. Vaikka tähän blogiin tuleekin toisinaan varsin tarkkanäköisiä ja hienoja kommentteja, en näe niitä nyt.

Mielestäni tämä postaus oli kaunis ja se liikutti minua.

CougarWoman
CougarWoman

<3 Kiitos. Meiltä molemmilta.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Siis joo. Kun se ihan oikeasti narsisti kuuluu/on kuulunut omaan elämänpiiriin edes asteen verran etäisemmin, niin joka kerta narsistikortin turha vilauttelu rupeaa oikeasti ottamaan päähän. Ihan varmasti jokaisessa meistä löytyy jonkin verran narsistisia piirteitä ja se on pelkästään tervettä itsetuntoa ja ihmisyyttä. Narsismi taas on asia aivan erikseen.

CougarWoman
CougarWoman

No älä :D 

Mä sen sijaan olin ihan satavarma, ettei se ota. Ja että jos ottaa, niin en vastaa. Juupa juu... 

Vierailija (Ei varmistettu)

Todellakin hämmentävää. Olin lukijana samaan aikaa hämmentynyt että helpottunut Nörttipojan lähdöstä, mutta arvostin samalla Puuman päätöstä laittaa piste loukkaavalle suhteelle. Mutta jotenkin samalla heräsi toivokin: entäs jos nyt suhde Ykkösmiehen kanssa palaisi kunnolla raiteilleen?

Tämä postaus sitten pistikin pakan uudelleen sekaisin. Onhan rakastumisen mahdollisuuteen toki viitattu blogissa aiemmin, mutta sen sanomista on pidetty sekä loukkaavana Ykkösmiestä kohtaan että epäreiluna Nörttipojalle. Onhan Puuma itse kritisoinut Ykkösmiestä nimenomaan siitä, että mies meni joskus sanomaan jollekin pettämiskumppanilleen "I love you" - samalla Puuma puolusti itseään sanomalla, että eihän ole ainakaan rakastunut. Ja Nörttipoika - ei tästä voi seurata enää mitään kovin hyvää. Kun nuo sanat on kerran sanottu, ei mikään vähempi enää riitä. Sen tiedän ihan omasta kokemuksesta.

Häh (Ei varmistettu)

Olen parin muun kommentoijan tavoin ihan puulla päähän lyöty noista narsistiheitoista. Siis WHAT?? Lisäksi olen hyvin hämmentynyt näistä manipulaatiopuheista, mikähän ihmeen tavoite Nörtillä mahtaisi olla tässä spekuloidussa manipulaatiossa? Käsittääkseni suhteen laatu on ollut koko ajan molemmille osapuolille täysin selvä eikä Nörtti ole vaatinut Puumalta yhtään mitään enempää kuin mitä Puuma on ollut valmis antamaan. Että mitähän se Nörtti teidän mielestä oikein sillä manipulaatiolla tavoittelee?

Emil (Ei varmistettu)

Luulen, että ainoa narsisti tässä sopassa, jos joku pitää nartistiksi leimata on puumanainen itse. Sen verran minä-painotteista ja oman napansa ympärille kietoutuvan sorttista elämä blogissa on. Millainen ihminen ei muista päivittäin käyttämäänsä sähköposti-osoittetta ulkoa? Tosin se taisi olla vain valkoinen valhe, jolla perustellaan se, mitä nyt tänään täytyy itselleen vakuuttaa ja perustella.

Itsekäs saa olla ja täytyy, muttei sitä tarvitse tehdä muiden kustannuksella jos oma piikki on jo tapissa. Tosin kaikki tämä on kaiketi tietoisten virheiden tekemistä. Olihan se suhteellisen selvää, ettei tämä loru ollut vielä laulettu. Nörttipoikaa on odoteltu takaisin vuodattamaan ihania hunajaisia ihailun sanoja. Ovathan ne nannaa kaikille, etenkin narsisteille.

CougarWoman
CougarWoman

Sellainen, joka käyttää gmailia jossa näkyy ainoastaan vastaanottajan nimi, eikä koko osoitetta. Mutta kiitos Emil diagnoosista, sekin oli nannaa.

Jane C.

Mä ihmettelen myös noita narsismiväitöksiä, ja oon myös sitä mieltä että narsismikortti vedetään esiin vähän turhan usein. Narsismi (tai mikään muukaan persoonallisuushäiriö) ei ole mikään pikkudiagnoosi. Se, että Nörttipoika on älykäs ja laskelmoiva ja osaa vetää juuri oikeista naruista ei vielä tarkoita sitä, että hänellä olisi jokin persoonallisuushäiriö.

hanko (Ei varmistettu)

Tämä ei nyt mitenkään liity tämän postauksen aiheeseen. Miehesi haluttomuudesta tuli mieleen, että onko häneltä mitattu testosteroniarvot? Testosteronivaje ei yleisistä luuloista huolimatta ole vain vanhojen miesten vaiva, vaan sitä esiintyy myös nuoremmilla miehillä. Vajeeseen on kyllä olemassa tehokkaat lääkkeet, joilla sitä voidaan hoitaa.

CougarWoman
CougarWoman

Tämä vinkki on annettu aiemminkin, ja itseasiassa Ykkösmies on lupautunut menemään mittauksiin, mikäli apnealeikkaus ei tuo parannusta. Kiitos siis vinkistä kaikille sitä tarjonneille! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis mä-en-kestä. Nimittäin näitä kommentteja...koittakaahan kuulkaa itse kirjoittaa vuoden ajan ajatuksianne ylös ja katsokaapa sitten, onko oikeasti niin, että ette a) koskaan ajattele/tee mitään, mikä ei ole täysin loogista tai mustavalkoisen "oikein" b) muuta koskaan mieltänne c) välttele vaikeita asioita d) ole vihaisia ja sano asioita miettimättä kaikkia mahdollisia syy-seuraussuhteita?
Koittakaapa hetki tonkia omaa elämäänne samalla virheiden etsimisen tarmolla kuin tätä blogia. Jossa joku avoimesti kertoo vaikeistakin asioista ja valinnoista - olisitteko itse valmiita moiseen?

Itse arvostan sitä, että blogin pitäjä kertoo, mitä oikeasti kulloinkin ajattelee, eikä yritä kaunistella asioita sen vuoksi, ettei sitten myöhemmin vaikuttaisi - mitä näitä nyt oli - narsissilta, raukalta, naurettavalta...

Huh huh ihmiset, synnitön heittäköön ensimmäisen kiven...

CougarWoman
CougarWoman

:D Huh, en itse olisi tuota paremmin voinut sanoiksi pukea!

<3

Nkkk (Ei varmistettu)

^^Kommentoija kiteytti erittäin hyvin munkin ajatukset.

Musta on jotenkin kauhean huojentavaa, että tässä blogissa eletään hetkessä ja annetaan elämän viedä. Välillä tuntuu, että maailmankuva minkä valtaosasta blogeista saa on hyvin hillitty ja äärimmäisen jäsennelty kokonaisuus..

Itsellä ainakin ajatukset vaihtuu, tunteet vaikuttaa kaikkeen enkä läheskään aina, juuri koskaan pysty kovinkaan suunnitelmallisesti elämään elämääni, tuntemaan tunteitani tai jäsentämään ajatuksia..

Miksi sitä nyt sanoisi? Ihan vaikka elämäksi, kaikkine vivahteineen.

Kiitos huikean viihdyttävästä ja ajatuksia herättävästä blogista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aamen. Terveisin se alkuperäinen kommentoija :) Ja Puumalle tsemppiä, ihailen tapaasi jakaa asioita aidosti, kurakommenteista huolimatta.

What else is there?

Herranjestas mikä draamablogi, ihan mahtavaa. :D

Mutta oon silti kovasti pettynyt että vastasit sille!

"ja se että pystymme loukkaamaan toisiamme niin verisesti, todistaa vain miten paljon merkitsemme toisillemme."

Toivottavasti ymmärrät miten läpeensä mätä, sairas, ja kiero lause tuo on. Joskus on vaan niin sokea tunteittensa kanssa, ettei tajua miten haitalliseen ihmiseen törmää. Sudet on aika usein lampaan vaatteissa. Pelkään että tuo käy omalle kohdallekin joskus pahasti.

En voi sulle mitään neuvoja antaa, koska kyse on sun elämästä, mutta juuri nyt toivon kovasti että suhteenne päättyy. 

 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mä nyt rupesin täällä näköjään ihan tosissani kommentoimaan :D

Mutta siis tuo lausehan on pelkästään ihan totta! Kyllä todellakin minä, joka aviomieheni tunnen aivan läpikotaisin, tiedän ne kaikkein heikoimmat paikat. Jos joku hänelle pystyisi sanomaan todella, todella pahasti, se olisin minä. Tietäisin tasan tarkkaan mikä loukkaa kaikkein eniten ja mikä jättää kaikkein syvimmät arvet. Ja toisinpäin. Sitähän se rakkaus ja rakastaminen on - haavoittuvaisuutta.

Se on sitten eri juttu haluanko tai aionko ikinä loukata toista sillä tavalla - en tietenkään. Eikä toisinpäinkään. Mutta niin se juuri on. Ja ollaanko me muka ainoa riitelevä pariskunta?! :D Kyllä tosiaankin tulee sanottua suutuspäissään sellaista, mikä sitten jälkeenpäin kaduttaa ja sitä pyydetään kauniisti anteeksi.

xxxx (Ei varmistettu)

Tietenkin joku joka tuntee sinut läheisesti omaa tietoa miten sinua voisi pahiten satuttaa, tämähän on täysin normaalia. Mutta huomaatko eron näissä kahdessa:

"Se on sitten eri juttu haluanko tai aionko ikinä loukata toista sillä tavalla - en tietenkään. Eikä toisinpäinkään." (sinä)

"ja se että pystymme loukkaamaan toisiamme niin verisesti, todistaa vain miten paljon merkitsemme toisillemme." (Nörttipoika)

Ensimmäisessä painotat, ettet halua tai aio käyttää tuota tietoutta satuttaaksesi rakastamaasi miestä, eikä hänkään sinua. Toisessa käytetään sitä, että on jo revitty auki ne intiimin tuntemisen kautta opitut heikot kohdat jopa todisteena rakkaudesta/läheisyydestä.

Mielestäsi sinun lauseesi kuvaa ihan normaalia rakkaussuhdetta, tuo toinen taas saa kylmät väreet selkäpiihini julmuudellaan.

CougarWoman
CougarWoman

Tuokin on varmaan sitten kovin subjektiivista, mulla ei nimittäin mennyt mitään väreitä missään, vaan ajattelin vaan että niinhän se on :)

Uusi, outo elämä

Niin! Sama juttu. :D 

ollaankoha tässä itse(kin) vähän kieroituneita kun vaikuttaa ihan normaalilta. 

CougarWoman
CougarWoman

Jos on tarpeeksi monta kieroutunutta, niin sitten kieroutuneisuus onkin normaalia ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Siinä vaiheessa, kun rakkautta aletaan mitata sillä, miten julma voi rakastamalleen ihmiselle olla, niin... mä luulen, että kuulutte kieroutuneeseen vähemmistöön.
Onnea ja menestystä sosiaalipornoilulle. Mä tykkäsin tästä blogista aluksi hulluna. Sitten alkoi Puuman hedonismi tunkea liian voimakkaana pintaan, mut aattelin, että parit hyvät panot sekoitti pään. Ensimmäisen kerran tosissaan alkoi sattua silmiin äänten kalastelu gaalajutuisssa, mut senkin vielä jotenkin ymmärsin, koska blogi oli hyvä. Ja suosittu. Ja Puuma osaa ajoittain kirjoittaa tosi loistavasti. Paitsi täytetekstit osuu silmään... Mutta yleisarvosana ehdottomasti kiitettävä. :) Gaalan aikaan ajattelin, että kuinka itsekäs on nainen, joka julkaisee kuvan, jossa näkyy Nörtti. Ja kuvasta viis, ennen kaikkea lähtee esittelemään salarakasta maailmalle; olkoon, että gaalassa olisi ollut vaikka vain 20 ihmistä. Sillä ei ole merkitystä. Tässä vaiheessa seksikuvaukset alkoi ahdistaa. "Kätensä siirtyi rinnoilleni", "Suuni hamusi reitensä ihoa"... Noloa ja naurettavaa kioskikirjallisuutta. Lopetin blogin seuraamisen. Jossain vaiheessa kävi kuitenkin mielessä, miten menee ja kävin kurkistamassa. Ihana sunnuntai Ykkösen kanssa; se oli sitä, mitä olin blogiin kaivannut. Ei tyhmiä sanakäänteitä ja seksikuvauksia, se ei kuitenkaan oo Puuman juttu, vaan analyyttisemmät pohdiskelut, mitkä jättää myös mielikuvitukselle sijaa on. Luin muutaman jutun ja ajattelin, että ehkä tämä tästä. Ja nyt... ei. Torvea soitellen huudellaan, että minua ei pompoteta ja oli viimeinen niitti ja kommenteissa vihjaillaan silmäniskuhymiön kanssa, että Puuma onkin se, joka houkuttelee ja päästää sänkyynsä... :D Ei. Pari viime postausta kertoo neonvaloilla, että Nörtti pyörittää ja Puuma puutteessa vikisee ja unohtaa ikä- ja genitaalikritiikit (tai yrittää...) ja on ikäänkuin ojasta allikossa. Onnea vaan. Mitä pahempaa Nörtti vielä voi sanoa? Mikä on piste iin päälle, jos ei tuo jo ollut? En tiedä, itkeä vai suuttua ensin naisen puolesta, joka ei osaa pitää puoliaan ollenkaan ja itkeä sitten, vai mitä ihmettä. Surullista on se, että näen sussa jotain itseäni. Joissakin teksteissä ja jopa tapahtumissa. Meidän elämäntilanne vain on aavistuksen eri, eli mä en petä. Enkä anna kohdella itseäni paskasti ja usko, että kyse on rakkaudesta. Saati, että yrittäisin saada muitakin uskomaan sen. Mä toivon Puumalle kaikkea hyvää. Joko Nörtin kanssa tai Upseerin tai Urheilijan tai Lihamestarin tai Ykkösmiehen tai vaikka naapurin Maijan. Kaikkea hyvää tarkoittaa rehellisyyttä itselle, oman elämäntilanteen asettamista oikeisiin raameihin, eikä leikkimistä, että elää jotain tosi trendikästä ja perusteltua ja huippuorganisoitua kaksois- tai kolmoiselämää. Enkä tuomitse pettämistä Puuman tilanteessa, mutta se rehellisyys itselle... Se puuttuu kaikista lukemistani viesteistä. Toivottavasti sitä on viestien takana. Kaikkea hyvää. Oikeasti. (Ja tähän ei oo pakko vastata väkisin paskalla tai puolivillaisella vittuilulla, sen osaat ja se tiedetään. Voit poistaa, senkin osaat, mutta ignooratakin saa.)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.