Päätös.

CougarWoman

Päätin tiistaisen avioseksiyllärin jälkeen, että en oikeastaan enää tarvitse Nörttipoikaa; tai ehkä joskus vielä tarvitsisinkin, mutta en vaan yksinkertaisesti enää halua.

Jännää, miten paljon tunteet vaikuttavat siihen, miten toisen fyysisen olemuksen näkee. Niin ruusunpunaisten lasien läpi en koskaan katsellut, ettäkö Nörttipoika olisi ollut silmissäni jotenkin übermaskuliininen adonis; mutta pidin ominaistuoksustaan, hoikasta (okei, laihasta) kehostaan ja pehmeistä, pienistä käsistään sekä huonosta ryhdistään kaikesta huolimatta. Edes se, että Nörttipojan ranteet olivat kapeammat kuin omani, ei haitannut. Koska tykkäsin hänestä.

Jotenkin sitten yhtäkkiä viime tapaamisella näinkin hänet kuten “ulkopuoliset” hänet näkevät; yllä kuvaillun kaltaisena. Ja huomasin, että en tunne seksuaalista vetovoimaa näkemääni kohtaan. (Ja sitä Gaultierin Le Malea olin kestänyt heteromiehellä vain, koska olin tottunut siihen hänen kehollaan.)

Tätä en tosin missään nimessä halua Nörttipojalle kertoa, sillä muistan miten epävarma hän oli itsestään ja ulkonäöstään "suhteemme" alussa. Itsekriittisenä ja realistisena ihmisenä tajusi kyllä itsekin, että ihan niitä parhaita arpoja ei geeniarpajaisissa ollut jaeltu. Mutta vähemmänkin perinteisessä mielessä komea/kaunis ihminen voi olla vetovoimainen ja karismaattinen, jos vaan itse uskoo omaan seksikkyyteensä ja uskaltaa olla itsevarma; ja tämän Nörttipoikakin oppi suhteemme aikana. Olen iloinen siitä, että sain sen hänelle opettaa - enkä todellakaan aio sitä häneltä pois ottaa vain, koska itse näen hänet nyt eri tavalla. Hän uskoo olevansa seksikäs, haluttu, komeakin. Ja se näkyy hänen käytöksessään; uskaltaa ottaa enemmän kontaktia toisiin ihmisiin, flirttaileekin enemmän. 

Seurasi tuskailutunti sähköpostiluonnoksen kimpussa; miten tuon nätisti julki, etten koe enää himoa häntä kohtaan, ja että en halua enää tavata häntä?

Lopulta päädyin kertomaan niin kuin asia oli (ainakin melkein); että en halua häntä enää, ja että syypää on varmaan se tyttöystäväkokelaan tapaamisesta johtunut pikaero. Että se kipinä, joka meidän välillämme oli, on nyt lopullisesti hiipunut eikä sitä auta enää yrittää liekeiksi puhallella. Kerroin, että koin syyllisyyttä viime tapaamiskerralla; ensimmäistä kertaa tunsin oloni tosi kurjaksi ja olin erittäin tietoinen siitä, että petän aviomiestäni. Ja että en halua kokea sitä enää toista kertaa.

Sitten odottelin kylmä söyrinki tiedätte-kyllä-minkä ympärillä Nörttipojan vastausta. Lopulta se tuli.

“Osasin jo odottaa tätä, tiesin että tämä on tulossa jo siitä miten halasit minua lähtiessäsi.”

Nörttipojan loppuvastaus oli tyypillisen nörttipoikamainen; että ymmärtää miksi en enää halua tavata, että on kiitollinen kaikesta mitä kanssani on kokenut ja oppinut ja hyvää jatkoa toivotellen. Loppukaneettina vielä, että toivottavasti voidaan vielä joskus tulevaisuudessa nähdä ihan ystäväpohjalta.

Minä en tällä hetkellä usko, että tuntisin vielä joskus tarvetta nähdä häntä riippumatta siitä, miltä “pohjalta” tapaaminen tapahtuu. Mutta sitä en viitsinyt hänelle erikseen kertoa. Uskon, että kontaktimme hiipuu ihan itsestään, luonnollisesti.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkin ihastuin kerran päättömästi Nörttiin, joka ei periaatteessa kuvissa näyttänyt miltään. Mutta kun sen tapasi , persoona iski heti kuin tuhat volttia. Ne pistävät silmät, ihana hymy ja mahtava huumorintaju, ei voinut muutakuin ihastua :D jos näkisin pelkästään kuvan tuosta tyypistä, sanoisin että ei. Siinä on esimerkiksi Tinderin isoin ongelma.

Mutta onnea hyvästä päätöksestä ja onnea jatkoon!

"Jännää, miten paljon tunteet vaikuttavat siihen, miten toisen fyysisen olemuksen näkee."

:)

Näinhän se on. Tai ainakin pitäisi olla -ihan kaikilla. Pätee myös omaan  itseensä. Kun itseä rakastaa aidosti, niin siinä ei jenkkakahvat, pottunenä, roikkutissit haittaa. "Viat" kyllä näkee, mutta toista/itseä rakastaa niistä huolimatta ja juuri niiden takia. Sillä kaikki ne ominaisuudet tekevät ihmisestä juuri sen ainutlaatuisen persoonan.

Niin ja sydämelliset onnittelut päätöksestä. Uskon, että tällä kertaa päätös pitää :) (ehkä siksi, että se on tehty sydämellä eikä järjellä?)

Mari Johanna se on (Ei varmistettu) http://www.liuskapaivassa.blogspot.fi/

Tunteesi ovat täysin ymmärrettävät - hylkimisreaktioita, kun toisen ominaistuoksukin alkaa tympiä. Mutta, en kentie ole ihan kartalla tässä(kään), eikö hän lue tämän jutun blogista? Kun on kerran tänne kirjoittanutkin eli tietää tästä - vai oliko tässä jokin kielijuttu eli hää ei ymmärrä? Google-kääntäjä?

CougarWoman
CougarWoman

Ei ymmärrä... :) Koitapas joskus huviksesi kääntää Googlen kääntöohjelmalla, se on aika hulvatonta puuhaa. Kääntäjä ei ymmärrä kontekstia, eli käännöksestä tulee useimmiten täysin sekopäistä tekstiä. 

Ja jos Nörttipoika onnistuisikin kääntämään ymmärrettävästi, niin eipä mun postauksessa mun mielestä mitään ilkeätä sanottu. Mutta on sanonut ettei halua lukea mun blogia (vaikka ymmärtäisikin), koska se on tavallaan mun päiväkirja; ei halua että alkaisin varomaan sanojani. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai Nörtti ei ymmärrä suomea?! Luulin että Ykkösmies on se joka ei ymmärrä suomea.

CougarWoman
CougarWoman

Onhan semmoinenkin vaihtoehto, ettei niistä kumpikaan ymmärrä suomea ;) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Entäs ne "suorat lainaukset" nörttipojan viesteistä? Tai työ jossain aspassa?

CougarWoman
CougarWoman

Jätän vastaamatta anonymiteettiini vedoten ;) 

-TU- (Ei varmistettu)

Mites tää sitten:

-M (Ei varmistettu) 14.1.2014 21:50

Puhuuko / ymmärtääkö Nörttipoika suomea? ;)

Vastaa kommenttiin

CougarWoman CougarWoman 15.1.2014 13:12

2

Sekä puhuu että ymmärtää :)

???

CougarWoman
CougarWoman

Una cerveza por favor; minäkin puhun/ymmärrän espanjaa.

...Missään vaiheessa ei kysytty, paljonko puhuu/ymmärtää ;) 

-TU- (Ei varmistettu)

Höpönhöpön ;)

Mari Johanna se on (Ei varmistettu) http://www.liuskapaivassa.blogspot.fi/

Niin totta, eipä tuossa mitään ilkeilty. Ja eipä se hänelle varmaan yllätyksenä tulisikaan. Onnea jatkoon "Tauskin" kanssa (en pääse yli tästä Tauski-vertauksesta, heh).

CougarWoman
CougarWoman

Mikä pahinta, en minäkään :D

empuska

Translator, hrrh, ainoastaan mandiriinikiinaa onnistunut jotenkin suomentamaan niin, ettei kuulosta ihan perin tönköltä. 

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Se on hassua miten se tosiaan hiipuu. minulla asetelma hiukan toinen. Vielä erottuani, ei niinkään kauaa sitten oli exä mielestäni vielä niinkuin ennenkin. mutta nyt se on hävinnyt *poof* Välillä tulee mietittyä. että en edes muista miltä se tuntui haluta häntä tai miksi. Nyt hän on jopa paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikoihin, laihtunut paljon ja on tatuointi jota kauan toivon hänen ottavan... onko se sitten niin, että kun ihminen käyttäytyy edes kerran rumasti sinua kohtaan tavalla jota ei ole ennen tehnyt, niin hänen ulkonäkönsäkin muuttuu  vähemmän viehättäväksi, vaikka näyttäisi oikeasti hyvältä...

 

CougarWoman
CougarWoman

Rumat teot tekevät kauniistakin ihmisestä ruman..? 

Eksyksissä elämässä

Pelästyin kauheasti että ilmoitat tämän blogin päättymisestä! Huh huh...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.