Pohdintaa ja päättämättömyyttä

CougarWoman

Ennen jatkoa viime viikon “cliffhangerille” pitää varmaan valaista sen verran, että olen vuoden alusta (tai itseasiassa konkreettisesti vasta lomani jälkeen) saanut uuden postin firman sisäisesti, ja häröilen nykyään logistiikan parissa. Muuten ihan jees (kuten uudet haasteet aina), mutta työtahti on huomattavasti hektisempi kuin myyntipuolella. Kun tavaroitten pitää liikkua juuri oikeaan aikaan, ovat päivätkin kiireisempiä. Tämä saattaa, ainakin alussa, vaikuttaa postaustiheyteen.

Mutta itse asiaan. Aloin tammikuun ensimmäisenä purkaa vonkausviestisumaani (tai no, mikä suma kahden ihmisen viesteistä voi muka tulla), ja aloitin Nörttipojasta – joka siis olisi halunnut herättää seksisuhteemme uudelleen eloon. Edellisen illan huppeliviesteistä jo jotenkin huokui, että poika on enimmäkseen yksinäinen; hänellä ei kuulemma ollut ollut mitään sutinaa tahi säpinää sen jälkeen, kun vihelsin meidän järjestelymme poikki.

Aloin pohtia, haluaisinko vielä jatkaa Nörttipojan kanssa. Seksi oli, ainakin hullaantumisvaiheessa, toki mukavaa. Tulin hyvin toimeen Nörttipojan kanssa myös muutenkin kuin vaaka-asennossa. Nörttipoika stimuloi minua niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Ja siltikin…eeeääähhh. Tulin siihen tulokseen, että jos suostuisin edes hänen pyytämäänsä kahvitapaamiseen ("Voitaisiin ainakin kasvotusten katsoa, onko kipinä vielä tallella?"), antaisin hänelle turhia toiveita. Vaihtoehtoisesti saattaisin sortua sääliseksiin, sillä en itse halua Nörttipoikaa enää millään tasolla. Josta, itseni tuntien, ei seuraisi muuta kuin tajuton morkkis jälkeenpäin.

Niinpä päädyin – joskin hieman valheellisesti tai ainakin ennenaikaisesti – kertomaan, että minulla on jo uusi rakastaja. Tässä vaiheessa Nörttipoika veti nostalgiavaihteen päälle, ja alkoi muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Ja jatkoi vonkaustaan.

"Voitaishan me silti vielä yrittää, kai nyt ainakin tapaamiseen suostut; älä päätä heti, en halua että teet päätöksen pelkästään tunteittesi varassa."

Jouduin sanomaan, että mikäli päättäisin tavata, se perustuisi nimenomaan pelkästään tunteisiin; vanhoihin muistikuviin siitä, mikä oli mukavaa. Kuin amputoidun raajan haamujomotusta. Jatkoin – ilmeisesti turhankin raadollisesti – että järkiperustein minun ei ole missään mielessä järkevää suostua edes siihen ehdotettuun kahvitapaamiseen, sillä en halua Nörttipoikaa enää fyysisesti. Päätin olla rehellinen.

Nörttipoika ei vastannut enää viestiini, vaan blokkasi minut Whatsappista samoin tein. Ehkä parempi niin.

Ruokakaupan Pojalle taas vastasin, että mietin asiaa. Ja miettiä minun pitääkin. Kelasin postauksiani taaksepäin, ja huomasin, että viimeinen e-pilleri oli nielaistu jo lokakuussa. Sen jälkeen on ollut seksirintamalla hyvin, hyvin hiljaista. En muista, että olisimme harrastaneet seksiä sen jälkeen kuin kerran. En tiedä, johtuuko tämä testosteronitasoista (tulokset ovat vielä selvittämättä, verikokeissa on kyllä käyty), vai siitä, että Ykkösmies ei jollain tasolla haluakaan jälkikasvua, ja pidättäytyy siksi.

Toisaalta haluaisin vielä antaa mahdollisuuden. Ja kai minun ainakin pitää odottaa siihen asti, että testosteronitasojen selvitys on viety loppuun. Toisaalta taas – alan taas näivettyä sisäisesti. Masentaa ja ahdistaa. Miksi minun pitää olla niin riippuvainen seksistä? Ehkä on totta, että käytän sitä itsetuntoni pönkittäjänä; en tiedä. Tiedän vain, että sitä ilman elämä on taas pelkkiä valjuja harmaan sävyjä, ja että jokainen torjunta viiltää kerta kerralta syvemmältä ja kivuliaammin.

Sitäpaitsi keksin juuri viime viikonloppuna, ketä Ruokakaupan Poika muistuttaa; nuorta David Beckhamiakin enemmän yhdennäköisyyttä löytyy rutkasti Arrowin Oliver Queenin (Stephen Amell) kanssa. Perkele. 

Kommentit

Tove Janssonin tytär

Seksin tarvitsemisessa itsetunnon kasassa pitämiseksi ei ole musta mitään outoa. Se on osa hyvää elämää. Jotkut tarvitsee enemmän fyysistä kanssakäymistä kuin toiset ihan ylipäänsä, tunteakseen olonsa tasapainoiseksi ja onnelliseksi. Tiedän tasan tarkkaan miltä toi sisältä näivettyminen tuntuu, vaikka ei nyt olekaan ajankohtainen juttu mun elämässä. Kosketus on arvokas asia itsetunnolle ja hyvinvoinnille.

CougarWoman
CougarWoman

<3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hetkinen... Eikös Nörttipoika ole ihan tietoinen tästä sun blogistas? Ja käsittääkseni vielä jopa suomenkielentaitoinen (toisin kuin Ykkösmies), joten kuinka ihmeessä hän olisi voinut vastustaa kiusausta käydä lueskelemassa täältä kuulumisiasi?

Tiedän, että tämän blogin aitoudesta liikkuu monenlaisia puheita. Tämä taitaa kuitenkin olla ensimmäinen kerta kun alan itse epäillä, onko kaikki ihan totta ;)

CougarWoman
CougarWoman

Juu, siis olen muistaakseni sanonut, että Nörttipoika osaa suomea. Sen sijaan en ole sanonut, kuinka paljon ;) Mutta voihan blogia tietysti kääntää translaattorillakin, joten en tiedä, onko hän käynyt lukemassa vai ei. Mun puolesta saa käydä... 

Emppuska (Ei varmistettu)

Kyllä sä varmaan kuulisit tavalla tai toisella jos joku asianomainen on lukenut. Se nimittäin vasta olisikin hilpeää luettavaa, kun sekoitellaan sijamuotopäätteitä englannin kielisten sanojen perään ihan surutta. Just saying, suomi on aika perkele kieli...!

CougarWoman
CougarWoman

Onko tää nyt joku ei-niin-piilopiikki mun anglismia tulviviin teksteihin? ;) 

Emppuska (Ei varmistettu)

En mä siltä kannalta ajatellut...! Tosin ehkä sitten Google Translatorin "My dateni was terrible"-rallikuskienglanti saattaisi kääntyä ihan validiksi, kun anglismit kunnolla kasassa...!

CougarWoman
CougarWoman

:DD

Minä tiedän kaiken paremmin (Ei varmistettu)

Jos ja kun tuo seksi on sinulle noin tärkeä asia, ja jos ja kun se näyttää olevan hyvinkin mahdollisesti hyvinkin pitkäaikainen ongelma parisuhteessanne, oletko nyt ihan satavarma, että lapsi on hyvä idea? Entä jos se seksi ei ala sujua, tai jos se loppuu taas uudelleen parin vuoden päästä? Haluatko ottaa sen riskin, että lapsesi äiti pettää isää jatkuvasti / toistuvasti? Mitä omassa lähipiirissä olen näitä kuvioita nähnyt, tuo toisen vanhemman pettäminen näyttäisi iskevän lapseen - aikuiseenkin - paljon lujempaa kuin pelkkä "normaali" avioero.

En siis ollenkaan epäile etteikö lapsi olisi haluttu ja ettetkö tosissasi uskoisi, tai ainakin halua uskoa, että tämä on vain väliaikainen ongelma joka ehkä poistuu lääketieteellisin menetelmin. Mutta ennen kuin se ongelma on ihan todistettavasti, pysyvästi ja pitkäaikaisesti saatu selätettyä, etkö näe lapsen hankkimista juuri tähän suhteeseen juuri tässä tilanteessa isona riskinä? Se lapsi kun tunnetusti ei ainakaan helpota vanhempiensa seksielämää tai paranna parisuhdetta.

CougarWoman
CougarWoman

Tätä olen tosiaan väännellyt ja käännellyt omassa päässäni jo kauan. Kuitenkin fakta on se, että mulla ei yksinkertaisesti ole varaa odotella vuosikausia tilanteen parantumista. Näen asian niin, että lapsen tulo muuttaa omia prioriteetteja - ja juuri samasta syystä en esimerkiksi ole koskaan edes harkinnut salasuhdetta mieheen, jolla on lapsia. Lapsi menee mun mielestä automaattisesti ykkösprioriteetiksi, piste. En lähtisi ehdoin tahdoin tilanteeseen, joka vaarantaisi mun oman lapseni hyvinvoinnin (ja pettäminen kiinnijäämisen mahdollisuuksineen menee juurikin tähän kategoriaan). 

Näillä näkymin koko lapsen saaminen ei tosin edes ole ajankohtaista, ellen sitten raskaudu neitseellisesti. :D 

äitinä melkein 18 vuotta (Ei varmistettu)

Ajattelin tätä postausta vielä toisenkin kerran, kun tulin lukemaan seuraavaa. Yritä ajatella vielä uudelleen ja monta kertaa sitä kaunista ajatustasi, että lapsen myötä pystyisit elämään seksittömässä liitossa. Lapsi ei korvaa seksuaalisuutta. Vaikka saisit(te) useammankin lapsen (nyt en muista, toivotko), niin lapset kasvavat, valvomissumu haihtuu, puoliso alkaa taas haluttaa. Minulla on onni viettää puolisoni kanssa hikisiä Orbison-öitä lähes joka viikonloppu, hauskoja, intohimoisia. (Lienet kuullut Stigin uusimmat hitin.) Sama puoliso ollut koko ajan. Luulen että olisin jo eronnut, jos seksi ja siihen liittyvä kipinä ja yhteys väliltämme olisi hiipunut, koska orgasmi on parasta, mitä kehoni osaa tehdä (lasten ja synnyttämisen jälkeen); muuten olen sen toimintaan hiukan pettynyt. Tekisit itsellesi väkivaltaa, jos äitiys riistäisi sinulta oikeuden seksiin. Äitiys on muutenkin maraton ja armoton kestävyyskeikka. Voi helkkari jos joku lapsi saisi tietää riistäneensä syntymällään äidiltään intohimon? On siinä aikamoinen riski katkeroitua sekä miehelle että lapselle.

CougarWoman
CougarWoman

Paljon asiaa ja pohdittavaa - ja siltikin vaan hihittelen täällä ilmaisulle "Orbison-yöt". Menee käyttöön Schimanskien (paidassa näkyvä kainalohiki ja itäsaksalainen kasaridekkari) kanssa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Omalla kohdallani epätyydyttävä seksielämä on alkanut ahdistaa toden teolla vasta vauvan syntymän jälkeen. Vauvan hoito on usein raskasta niin sitä toivoisi saavansa edes kunnon seksiä ja mielellään usein, mutta kun miestä ei huvita niin minkäs teet. Odotat parempia aikoja. Kun eipä imetyskään kaikilta haluja vie.

Mitvit! Minä olen saman ikäinen kuin Puumis ja takuulla vailla sitä yhtä. Kukaan, ei kukaan nuori mies, koskaan tule ehdottelemaan mitään missään kaupassa tms vaikka tietenkin olen erittäin ehtoisa ilmestys. (Baarissa kyllä tulee, mutta harvoinpa sitä sinne ehtii). Mitä oikein kehonkielelläsi viestit? Anna vinkkei...

CougarWoman
CougarWoman

Mä_en_oikeesti_tiedä. Enkä mä edes ole kovinkaan "ehtoisa" :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.