Pois oravanpyörästä?

CougarWoman

Ykkösmies ehti viimeisimmän 36 tunnin kotonaoloaikansa aikana kertoa, että ehkä, mahdollisesti, ehkä jopa luultavasti hän saa, tai ainakin saattaa saada ylennyksen suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Ja että se tarkoittaisi (taas kerran) suhteellisen reipasta ansioitten lisääntymistä.

Minä siihen naureskelemaan, että kohtahan näitä minun “talousrahojani” (minä pyöritän huushollin palkallani; teen ruokaostokset ynnä muut kodinhoitoon liittyvät hankinnat, sekä maksan meidän ulkona syömiset ja muut hurvittelut, ja Ykkösmies maksaa ne aikuisten laskut) ei tarvita enää ollenkaan.

Ykkösmies naurahti ensin, mutta vakavoitui sitten.

“Siis jos mun palkka riittäisi elättämään meidät molemmat mukavasti, niin ei mulla ainakaan olisi mitään sitä vastaan, että jäisit kotiin.“

Ensireaktioni oli emansipoituneen naisen tavoin huutaa, että minähän en ikinä, en koskaan, toimettomana kotiin jäisi!

Mutta sitten pysähdyin ajattelemaan.

Olisiko se nyt hassumpaa olla kotona ja hoitaa taloutta?

Siivoojaakaan ei tarvitsisi enää palkata; ja salille pääsisi vaikka joka päivä (nythän en siis käy, piste).

Voisin alkaa tehdä vaikka jotain vapaaehtoistyötä eläinten parissa.

Voisin alkaa kirjoittaa ammatikseni ilman, että olisi koko ajan söyrinki persiin ympärillä seuraavasta freelancepestistä.  (Siis selvennykseksi: en kirjoita ammatikseni nykyään mitenkään, freelancepestit ovat toki kyllä tervetulleita!)

Voisin kirjoittaa sen sadannentuhannennen pohjoismaalaisen dekkarin, jonka juoni sijoittuu Turun saaristoon ja joka sisältää mielipuolen raiskauksen ja yllätystappajan.

Voisin alkaa leipoa pullaa Marimekon essussa.

Voisin tehdä joka päivä monen ruokalajin illallisen.

Varmasti saisin sen kahdeksan tuntia päivässä käytettyä muuhunkin kuin toimistotyöhön. Ei minulla ole mitään hinkua “tehdä uraa” tai määrittää itseäni sen perusteella, mitä teen työkseni, tai mikä koulutus minulla on.

Mitä minä oikeasti haluaisin enemmän kuin mitään muuta maailmassa?

Haluaisin taloudellisen vapauden alkaa tehdä sitä, mitä todella haluaisin tehdä. Kirjoittaa.

Ykkösmiehen ylennystä odotellessa. 

Kommentit

EMerituuli
Loxodon

Onpas ihana mahdollisuus! Meillähän kuitenkin on vain tämä yksi elämä, joten tuntuisi järjettömältä kuluttaa jokaisesta päivästä kolmasosa tehden jotain mitä ei rakasta (jos siis ei ole mikään pakko!). Ja kirjoitat muuten tosi hyvin - ostaisin sen sun Turun saaristoon sijoittuvan dekkarin :D

CougarWoman
CougarWoman

Ah - kiitos <3 

Oranssinen

Ainakin itselläni tilanne on kuitenkin se, että vaikka tekemistä riittää, enkä todellakaan ikinä, edes kuvitelmissani, ole määritellyt itseäni urani ja/tai mahdollisen tittelin mukaan, ajatus (ja tällä hetkellä todellisuus) "ylläpidettynä" puolisona saa jokaikisen karvan kropassani pörhistymään.

Kun on ikänsä pitänyt huolen itsestään ja toimentulostaan, toki hyödyntäen ja nauttien hyvätuloisen puolison palkan mahdollistamista lisäeduista, niin puolison sydämestään ja vapaaehtoisesti tarjoama "ylläpito" ei vaan sujahda pakkaan kakistelematta.

Rakastaisin viettää elämääni niin kuin teen tällä hetkellä, jos taloudellinen turva tulisi jostain muualta kuin puolison kukkarosta.

CougarWoman
CougarWoman

Joo siis tuo minullakin vähän hiertää; että tulisiko sitten jossain vaihessa semmoinen "jokaiseen ostokseen pitää kysyä lupaa kun ei ole omat rahat kyseessä" - mähän olin meidän suhteen alkuvaiheessa ensimmäiset puoli vuotta työttömänä, kun jätin tosiaan vakityöni muuttaessani Ykkösmiehen luokse. Ja kyllä siinä oli vähän semmoinen olo, että omia rahoja olisi kivempi päästä "tuhlaamaan".

Mutta ihan kiva tälleen ajatusleikkinä tuo kotirouvana olo. Toisaalta taas - jos kirjoituksesta rupeaisi saamaan rahaakin niin sittenhän en eläisikään pelkästään Ykkösmiehen rahoilla... 

11.36 (Ei varmistettu)

Kiinnostaisikohan Ykkösmiestä ylläpitää sinua kotona, jos hän tietäisi, että hänen makuuhuoneessaan irstailee milloin kukakin muu mies?

CougarWoman
CougarWoman

Odottelinkin jo tätä kommenttia. :D Pelisäännöt on sovittu ja niitten mukaan mennään. 

11.36 (Ei varmistettu)

Niistä pelisäännöistä vielä; ehkä hän ei kykenisi sinun pystyvän moiseen rietasteluun. Mielipide siitä selviää sitten, jos jäät kiinni. Pistänee ehkä pihalle ja vaihtaa lukot; voisin kuvitella, että miehelle muut miehet Omassa Sängyssä on too much, jos sitä ei ole erikseen sovittu. Ja naurunalaiseksi joutuminen omassa naapurustossa, kun monenlaista vipeltäjää pyörii nurkissa silloin kun isäntä on pois.

CougarWoman
CougarWoman

"Rietasteluun"? :D :D :D 1700-luku soitti, haluaa terminologiansa takaisin. 

Mutta vakavasti: jään kiinni? Siitä, että toteutan sopimustamme elää avoimessa suhteessa? 

Mistähän ne naapurit muuten erottaa mun miespuoliset kaverit ja mun rakastajat? Täytyy vissiin pyytää että vipeltäjät alkavat käyttää jotain hihamerkkiä, että mies varmasti joutuu naurunalaiseksi...kesällä voivat tietysti tulla kylään valmiiksi alasti. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Oletteko siis sopineet, että saat tuoda miehiä teille kotiin? Meillä on avoin suhde, mutta kotiin tuominen ei tulisi kysymykseenkään, enkä voisi kuvitella puolison niin ikinä tekevänkään. Tämän olemme kylläkin tehneet toisillemme selväksi.

Nuumi (Ei varmistettu)

Peesaan tätä.
Itse kokisin ihan hirveäksi loukkaukseksi sen, jos mies toisi yhteiseen kotiimme ja vuoteeseemme toisia naisia. Mutta kaikille koti ei ole niin pyhä paikka. Tästä kannattaa kuitenkin keskustella ja sopia ennen suhteen avaamista ulkopuolisille ja myös avoimen suhteen aikana, jotta ikäviltä yllätyksiltä vältyttäisiin ja rakkaus ja luottamus saisivat mahdollisuuden jopa vahvistua suhdemuodosta huolimatta.

11.36 (Ei varmistettu)

Tuli muuten vielä se mieleen, että Ykkösmies(kään) ei taida kovasti arvostaa "sielunkumppanuuttanne", kun hänelle ei ole mikään ongelma olla alvariinsa työmatkalla...

CougarWoman
CougarWoman

Se nyt vaan sattuu kuulumaan hänen työtehtäviinsä...se, onko se hänelle ongelma vai ei (so. olisiko hän kuitenkin mieluummin kotona kuin viettämässä matkalaukkuhotellielämää), onkin sitten eri juttu. 

11.36 (Ei varmistettu)

Priorities.

jermia
Itärajapakolainen

Ennakkovaraan tulevan bestsellerisi :)

CougarWoman
CougarWoman

Awwww <3 

jermia
Itärajapakolainen

My pleasure ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Suosittelen vuorotteluvapaata, mutta en kokonaan työelämästä jättäytymistä. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinka moni Suomessa oikeasti elää kirjoittamalla.
Minulle olisi vieras ajatus olla taloudellisesti riippuvainen miehen tuloista. Toki edellinen on monelle arkipäivää, mutta ei haluaisi omalle kohdalle. Entä jos haluat myöhemmin takaisin töihin? Keski-ikäinen nainen ei valitettavasti ole työmarkkinoilla se ykkösprioriteetti. Tai entä jos kaikesta huolimatta suhteessa ykkösmieheen tulee särö? Kuis sitten?

Kolmikymppinen blondi (Ei varmistettu)

Tiedän muutaman freelancerin Suomesta mutta kaikki kirjoittaa ulkomaille. Suomessa kirjailija ansaitsee n.2000€/vuosi ellei sitten satu olemaan Sofia Oksanen. Itsekin kirjoitan ulkomaille novelleja, asiatekstejä, käännöstekstejä ja kaunokirjallisuutta. Palkkatuloni on n. 35 donaa vuodessa bruttona, palkka vielä maksetaan ihan sekalaisesti, yhtenä kuukautena saatat saada 600€ seuraavana 8000€, tasapainottelua kaiken aikaa. Puumis, jos jäät kotiin suosittelen vahvasti hankkimaan ohelle vakuuttavia freelancer töitä että jos päätätkin palata työelämään niin voit sanoa hoidelleesi vaativia työkeissejä tai sitten se kirja.

Vaimoke (Ei varmistettu)

Mä niin haaveilen, et voisin toteuttaa saman, mutta valokuvauksen kanssa *tähän sellainen haaveileva hymiö*

Voisin kompata edellistä vierailijaa, et jos ei muuta ni kokeilee ensin vuorotteluvapaalla, onko se oma juttu ja toteuttaa sit :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vuorotteluvapaa, kyllä. Mut älä irtisanoudu. Et voi enää erota sit, jos haluaisikin vaihtaa johonkin mossadiin tai muuhun.

CougarWoman
CougarWoman

Näinpä - kolme viimeistä kommentoijaa ovat tietysti oikeassa, mitä irtisanoutumiseen vs. vuorotteluvapaaseen tulee. Kunhan haaveilen, enpä usko että Ykkösen palkankorotus nyt niin huima on, että minä voisin jäädä henkseleitäni paukuttelemaan ja tiluksia mittailemaan ;) 

Vaimoke (Ei varmistettu)

Mutta älä vaan hautaa unelmaasi! :) Minusta olet rohkea, kun jo sanot tästä haaveilevasi - annat rohkeutta meille toisillekin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä en varmaan haluaisi olla täysin toisen elätettävänä ihan jo senkin takia, että haluan itsellenikin eläkerahat. Mutta voisin tehdä vaikka 50 % työaikaa.

jennajohannasi
Pirtti

Oi, tuliks hyvät rillimätöt?

Mää jäisin innosta hihkuen kotiin miehen rahoilla jos sellainen mahdollisuus tulisi, voisihan sitä sitten palata takaisin työelämään jos kotirouvailu olisikin puuduttavaa. Huushollaisin ja tekisin vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien, vanhusten ja eläinten kanssa. Ainakin. 

jennajohannasi
Pirtti

Jaha, kirjoitin näköjään yövuorosilmin samaan kenttään kahteen eri tekstiin tarkoittamani kommentit :D

CougarWoman
CougarWoman

Haha :D

Joo tuli, kaikki meni ja kehuja ropisi :) Että kiitos <3 

Kristaliina
Puutalobaby

Todellakin suosittelen! Oon omasta lähipiiristäni (ja itsestäni) huomannut, että se irtisanoutuminen on oravanpyörästäirroittautumiskeinona se vaikein - toki heitäkin tiedän. Usein se tulee äitiysloman (kuten mulla), vuorotteluvapaan, opintovapaan tai jopa yt-neuvotteluiden kautta. Ja kun saa sitten vähän etäisyyttä (ja toteaa käytännössä taloudellisen puolen), on helpompi tehdä "jatkopäätöksiä" ja jäädäkin freelanceriksi tai muuten epätyypillisiin työsuhteisiin. Ja esim. friikkuna työkeikkojen tekeminenhän EI edes tarkoita toisen kukkarolle heittäytymistä vaan tuloja voi tulla itsellekin - jossain kuussa enemmän ja jossain kuussa ei yhtään. Ja se tunne "itselleen tekemisestä", ihan parasta, ihan niin kuin ei töitä tekisikään!

Suosittelen jatkamaan haaveilua ja ehkäpä miettimään ihan käytäntöönkin asti. Kirjaprojekti! Joo! Jos sellaista ei ikinä RYHDY TEKEMÄÄN vähän riuhtoenkin itseään irti oravanpyörästä, niin ei sellaista koskaan synny. Vaan kun kokeilee, voi tietää, että tuleeko sieltä bestseller!

CougarWoman
CougarWoman

No tuota mäkin just mietin, että jos freelanceriksi pääsisi niin sillähän sitä omaa rahaa sitten tienaisi...Sitten pitäisi vielä vaan uskaltaa. :) 

Ja heh, joo on huomattu ettei sitä kirjaprojektia silleen työn lomassa tehdä, läppäri on jo ostettu ja post-itit ostettu pöllitty töistä (juonta ja henkilöhahmoja varten, vitsi miten pro haha) mutta siinä se on jumittanut jo kohta...eikun jo yli vuoden. :( 

Kristaliina
Puutalobaby

TOTTA KAI sä uskallat, hei sä jos kuka!!! Sen kun teet vaan ja sit katsot, että miten kävi! :) (hyvin siinä käy) Nyt tartu tuohon tunteeseen - jos oikeasti haluat enemmän kuin mitään niin kuin kirjoitat, niin sitten se vaan täytyy tehdä! Ja jos se ei onnistuis, sitten vaan uudet suunnitelmat. Mutta jos ei KOKEILE, voi elää koko elämänsä tietämättä, että miten ois käynyt! Toimi, toimi, toimi! :)

sakasu (Ei varmistettu)

Eikö sulle ole jo tarjottu kirjadiiliä tästä blogista? Muistaakseni Sata naista -blogin kirjoittaja sai kirjadiilin aika nopeasti. Ja tämä tapahtui jo ennen kuin blogit olivat mainstreamia.

CougarWoman
CougarWoman

No perkele ei :D

Kristaliina
Puutalobaby

NONNI. Nyt käsikirjoitusta tekemään ja yhteys kustantajiin. Oikeasti. DO IT! :)

RouvaM (Ei varmistettu)

Olen tehnyt 80 prosenttista työaikaa omasta toiveestani jo monta vuotta, tosin meillä on lapsia, joten se selittyy osin sillä. Mutta kyllä nyt kun he ovat isompia niin sitä omaa aikaa jää selvästi enemmän. Varmaan kannattaisi tosiaan kokeilla vapautta ensi vuorottelemassa tai vaikka virkavapaalla.
Itse jäin viime syksynä hetkeksi työttömäksi, eikä se tosiaankaan ollut mitenkään mukavaa, kun koko ajan oli tunne, että töitä pitäisi löytää. Onneksi nyt löytyi edes pätkän verran. Mutta olen ollut aiemmin onnekas ja saanut tehdä sitä työtä, mitä haluan.

Naislaif
Naislaif

Onnea ylennyksen tuomista mahdollisuuksista.

Kannatan lähes jokaista kohtaa, mutta en Marimekon- essua. Kamala.

Pidän myös siitä, että ensiajatuksesi muuttui siihen suuntaan, mistä usea meistä todellisuudessa ehkä haaveilee. Onko tilanne mahdollisuus vai naisen kotiin jääminen?

Hmmm...Tässä kohtaa sanoisin, että minä jäisin, mutta se johtuu omalla kohdallani eletystä elämästäni, joten näkisin tuonkaltaisen tilaisuuden itsekkäästi, vain minulle suotuna tilaisuutena. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten aikuinen voi elää toisten rahoilla ilman syyllisyyttä tai ahdistavaa riippuvuuden tunnetta? Tästä on nyt ollut Lilyssä useampikin juttu, ja mulle aivan uusi ja käsittämätön asia. Tuntuu, että nainen taipuu riippuvaisen lapsen tai palkatun kodinhoitajan rooliin suhteessa, jossa piti olla tasavertainen.

Järjen jättiläinen

Kaikki eivät määrittele itseään tai itsenäisyyttään rahan tai tulotasonsa kautta - tasavertaisuudessa kyse on siitä, ettei toinen kontrolloi tai määrää toisen elämää, eikä siitä, kuka ne grillimakkarat maksaa. Itse ainakin haluan, että parisuhteessani kumpikaan ei kuvittele voivansa ostaa päätäntävaltaa toisen elämään. Ja jos itse tienaisin riittävästi, saisi minun puolisoni kaikessa rauhassa käyttää aikansa epätyydyttävän työn sijasta omiin projekteihinsa - ja päinvastoin.

Ja kotitöitä voi alistavan puuhastelun sijaan myös pitää sosiaalisena pääomana, työnä, jonka varaan rakentuu yhteiskunnan pyöriminen kodin ulkopuolella.

Tähän ei pitäisi koskea pitkällä tikulla sillä vihaan valikoivaa tasa-arvoa enemmän kuin mitään muuta. "Miehen euro on naisen 0,80 euroa, naiset törmää lasikattoihin, pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet, valivalivali..."

Pyöräyttäkää edes hetkeksi ajatuksen tasolla tämä kuvio toisin päin, niin että nainen suurempipalkkaisena kantaa rahan kotiin ja sanoo miehelle, että voisit jäädä kotiin. Se olisi huikeaa tasa-arvoa ja ehdottomasti kehitystä ihmiskunnalle, mutta täällä Lilyssä se todennäköisesti murskattaisiin, sillä niin tiukasti esim. miesten ja naisten palkkaeroista (joita ei oikeasti ole) on väännetty lähes jihadiatisella kiihkolla.

Toki jos freelancerina ja kirjoittajana pystyy tekemään kotona 5-8 tuntien työpäivän ja saa mahdollisuuden breikkaamiseen, niin kokeile ihmeessä, mutta omakohtaisen kokemukset naisten työajanlyhentämisestä ovat lähinnä "istun perseelläni, mesetän, juon valkkaria enkä saa mitään hyödyllistä aikaiseksi ja petän puolisoani siinä sivussa kun sain  vihdoinkin omaa aikaa".

Anteeksi kärjistykseni, mutta teit päätöksen mihin suuntaan tahansa, niin tee ne oikeista syistä etkä siksi että pääsisit vain vähemmällä ja samalla pääsisit panemaan enemmän.

CougarWoman
CougarWoman

Jätän tuon palkkaerokommentin omaan arvoonsa, koska väite, ettei sitä ole, on itsessään jo niin uskomattoman absurdi, että siitä voi tulkita että nyt on kyseessä ihminen, jonka kanssa ei edes kannata alkaa keskustelemaan koko aiheesta.

Totean siis vaan, että mulla ei muuten tullut edes mieleen, että voisin panna enemmän. Kas kun sitä aikaa on siihen nytkin ihan riittävästi, plus että oikeasti haluaisin tehdä mainitsemiani asioita, enkä panna :D

 

Allright, ehkä olemme todellakin erilaisissa paikoissa töissä: tienaan Suomessa julkisella puolella ja säännöllisellä työajalla sentilleen saman kuin naispuolinen kollegani viereisessä huoneessa. Ja ei, palkasta ei neuvotella, se tulee suoraan virkaehtosopimuksesta ja jos ei kelpaa, niin aina saa jatkaa matkaa seuraavaan työpaikkaan. Itse asiassa puolisollani on sama tilanne: palkka ei ole neuvoteltavissa ja ne tulevat työehtosopimuksesta, joissa ei ole neuvotteluvaraa. Suomalaisessa järjestelmässä on puolensaa. Arvostan kyseistä asennetta täällä Suomessa ja ihmettelen miksi ihmeessä työnantajat sitten lähtevät miesten pikkulapsimaiseen kitinään mukaan jotta hänelle pitäisi maksaa samasta työstä astetta suurempaa palkkaa. Näin miehenä halveksun moista asennetta.

Toki tilastoja katsellessa pitää huomata, että 100 miestä kohden on 60 insinööri/lääkäriä ja 40 varastomiestä ja 100 naista kohden on 30 insinööri/lääkäriä, 60 lähihoitajaa ja 10 kotona olijaa. Tästä syntyy se tilastollinen ero, koska lähihoitajalle ei ole rakennusinsinöörin palkkaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.