Puuma piti puolensa!

CougarWoman

Olen aina ollut jotenkin ujo ja arka, mitä tulee ei-sanan sanomiseen tai ylipäätänsäkin asioiden suoraan sanomiseen. Olen itseasiassa lähes koko elämäni läpi ollut semmoinen mielensäpahoittaja; ihminen joka pahastuu helposti mutta märehtii sitä yksin ja kauan jälkeenpäin, eikä koskaan sano että pahoitti mielensä. Ei, vaikka joku heräisikin kommenttinsa jälkihiljaisuuteen ja tarkistaisi, että et kai vaan loukkaantunut, ei ollut tarkoitus.

“Juuen tietenkään, heh heh.” (Poistuu takavasemmalle alahuuli väpättäen, eikä unohda karvaita sanoja koskaan. Ei ikinä.)

Olen tietoisesti harjoitellut ei-sanan käyttöä viimeisen vuosikymmenen aikana, ja varsin hyväksi siinä kehittynytkin. Uskallan jo nohevasti sanoa ei siipalle, sukulaisille ja läheisimmille ystäville. Jos edellä mainitut kysyvät mielipidettäni, sanon sen myöskin totuudenmukaisesti, joskin tosin niin puettuna etten kenenkään mieltä pahoita (meitä mielensäpahoittajia on paaaaaljon). Jopa töissäkin tohdin tokaista, ettei minulla ole aikaa, mikäli to do –pino kasvaa kohtuuttomaksi.

Mutta sitten on se ystäväkategorian väliinputoajien joukko; joista ei tiedä ovatko ne oikeasti ystäviä tai vasta matkalla siihen suuntaan; tai ikuisesti jossain tuttavat/kaverit -välimaastossa haahuilevat. 

Meidän naapurit.

Naapurit ovat monesti sanoneet, että olemme heille kuin perhettä. Naapurin poikiin luotamme, ja pojat luottavat meihin. Mutta niistä vanhemmista en ole oikein koskaan välittänyt.

Varsinkin naapurin miehellä on erittäin ärsyttävä tapa sanoa suoraan, mikäli joku asia ei miellytä; olipa kyse sitten varta vasten värkätyistä tarjoiluista heidän tullessaan kylään (huomioitavaa on, että ne perhanan kanapeet on kyllä ihan oikeasti hyviä ja maukkaita, mutta juntti puputtaisi mieluummin raakaa lenkkimakkaraa), uudesta kampauksestani/hiusväristäni/kiloistani/hameeni pituudesta/jostain joka voi loukata mahdollisimman paljon henkilökohtaisella tasolla.

Aina olen nieleskellyt nämä kyseenalaiset totuudet; sillä hameeni ei ole liian lyhyt – se on vain hänen mielipiteensä – ja hieman punertaviksi värjätyt hiukset eivät oikeasti saa minua näyttämään halvalta. Naapurin mies on konservatiivisempi kuin hänen 50+ ikävuottaan antaisi olettaa; ja siinä missä minä olen kimalteleva kaupunkilaisperhonen, hän on pienen paikkakunnan maalaiskoi, joka räpistelee ainoan valon ympärillä yrittäen epätoivoisesti saavuttaa saavuttamattoman.

Jos uusin ulkomuotoani, teen sen, koska itse haluan. Ykkösmies kannustaa, komppaa ja kehuu. Eikä millään muulla pitäisi olla mitään väliä – miksi naapurin miehen koristelematon kritiikki sitten aina satuttaa?

Viime perjantaina istuttiin taas iltaa yhdessä, kuten niin monena muunakin perjantaina. Jo naapureitten entree toi selkeästi julki, että vauhtia perjantai-iltaan oli otettu jo kotona; ja siinä missä minä vasta maistelin toista viinilasillistani, oli naapureitten juhlakunto luultavasti pulloissa mitattavissa.

Naapurin mies katsoi uusia akryylikynsiäni. Ja antoi tuomionsa.

“Aivan liian pitkät, mauttomat.“

Minä vilkaisin kahden sentin kynsiäni. Otin kulauksen viiniä. Ja kontrasin. Rauhallisesti, ääni tasaisena.

“Kun sanot tuommoisia asioita niin minua kiinnostaa, että mitä yrität kommentillasi saavuttaa; että onko tarkoitus puhtaasti vain loukata, vai luuletko että lähden saman tien kynsileikkurin kanssa tositoimiin vain, koska sinä niin annat ymmärtää?“

Naapurin mies katsoi minua alkoholista vetistävät silmät hämmästyksestä pullottaen. Naapurin (nuorempi) poika repesi epäuskoiseen nauruun Ykkösmiehen säestämänä.

Naapurin mies nousi ylös, mutisi jotain tyyliin “minähän en tuollaista kuuntele“, pyörähti kannoillaan ja lähti kotiin. Sen jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään.

Ja arvatkaapa mitä? Minä en välitä. 

Kommentit

edgybeauty
Edgy Beauty

Mahtavaa!

Pari sannaa

Voitto on sun! (Ja onnittelut täydellisestä kuvituksesta!)

kuolematon (Ei varmistettu)

Aivan loistavasti sanottu!!! Kuitenkin asiallinen, mutta mies sai kuulla kunniansa! Sitten ilmoittaa ettei tuommoista kuuntele? Ja kaikkien muiden pitää hänen haukkunsa kuunnella? Kuulostaa taas reilulta... Mutta hyvä ettet välitä, ei kannatakkaan! Nyt on hyvä syy olla ylpeä itsestään!

CougarWoman
CougarWoman

No sehän siinä just paradoksaalista (ja huvittavaa) tosiaan olikin; itse louskuttanut vuositolkulla menemään, ja kun kerran joku napauttaa takaisin niin heti juostaan häntä koipien välissä kotiin :D 

Jes, olen kyllä aika ylpeä itsestäni nyt/vieläkin :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jep.. Tyypillistä käyttäytymistä totuudentorville. Isäni on samanlainen! Aina kertomassa (ei toivottuja) mielipiteitään ja yleensä mahdollisimman vähättelevään tyyliin (mutta minähän vain kerroin totuuden??). Ja kun vastaat samalla mitalla saat kuulla olevasi itsekäs narsisti :D

phocahispida

Joo se on jotenkin kumma, etteivät nämä tyypit yleensä kestä vastaansanomista sitten yhtään!
Omasta susvustani löytyy yksi eläkeläisrouva, joka onnistuu lähes jokaisella näkemisellä sanomaan jotain ikävää... Tänään pohdin, että onko vika minussa, joka pahoitan mieleni vaiko näissä toisille päätään aukovissa...

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/07/03/ei-tarvitse-ottaa-niin-paljon-itseensa/

CougarWoman
CougarWoman

Hali <3 Ja siinä vaiheessa tosiaan, kun kommentit joiden pitäisi satuttaa, eivät enää satuta, on aika tehdä inventaario oman pään sisälle.

phocahispida

Huh, hyvä etten ole ainoa, joka on sitä mieltä!

Ja hyvä sinä, tappele vastaan jatkossakin!

CougarWoman
CougarWoman

Mun on aina tehnyt mieli sanoa jotain tyyliin "itsepä niitä kannan ja omaan kroppaani tyytyväinen olen". Ehkä vielä sanonkin - tosin naapurin ukkeli taitaa pitää turpansa toistaiseksi kiinni :D 

Jonnajulia (Ei varmistettu)

OIKEIN! U go girl !

Go puuma go!

Käpy

Jeee! Vautsi! Määkin tahdon tohtia sanoa noin. 

Jes!!
Tilanteesta olisi tehnyt herkullisemman ainoastaan se, että kaikki osapuolet olisivat olleet selvinpäi. puhuuko naapurin ukko moisia törkeyksiä myös selvänä? Entä miten muut suhtautuu miehen "totuuksiin". Onko vaimo nolona vieressä, alkaako miehen mollauksen jälkeen kehumaan tukkaasi/ruokaa/tms. Entä miehesi? Toteaako hän, että hänestä kynnet on kyllä seksikkäät? Vai vaihdatteko katseet, että taas se alkaa?

Jos kukaan ei tule puolellesi noin selvissä loukkauksissa, niin sitten on vikaa muissakin. Mutta toivottavasti muut ovat fiksumpia.

Jatka vaan samalla linjalla! Ja jos miehesi ei ole jo avoimesti ollut puolellasi, niin toivottavasti jatkossa on.

CougarWoman
CougarWoman

Aloin tuota miettimään, ja itseasiassa täräyttelee noita totuuksiaan vain ollessaan päihtynyt. Vaimo alkoi jälkeenpäin puolustelemaan, mutta myönsi että olin kyllä oikeassa sanoessani takaisin; että voi tehdä miehelle jopa hyvää. 

Mies ei juuri puolusta, kun yrittää nimenomaan rohkaista minua pitämään itse puolensa ensin. Kyllä se tietysti tarpeen vaatiessa varmaan tulisi apuun. Olen itsekin kyllä vähän sitä mieltä, että minun pitää itse uskaltaa sanoa, eikä jäädä märehtimään turhia; ja ellen sano niin ns. oma moka sitten... 

Mutta kyllä se minun puolella tietysti on, ja kehui jälkeenpäin että hyvä kun uskalsit <3 

Loistava vastaus! Olin ennen itse aikamoinen kynnysmatto, en uskaltanut sanoa vastaan ja jaksoin aina esittää että kaikki hyvin, vaikka olisi sattunut kuinka pahaksi. Lähes heti kahdenkympin paremmalle puolelle päästyäni alkoi rohkeuteni kasvaa, ja nyt osaan puolustaa itseäni siten, että annan itsestäni kypsän ja rauhallisen kuvan ja ilkeyksiä laukova tajuaa käyttäytyneensä epäasiallisesti. Näin se ainakin omassa päässäni menee. :D Ja sitten on niitä, jotka esimerkiksi arvostelevat tatuointejani, ja ne ovat itselleni niin henkilökohtainen asia ettei muiden mielipiteet kiinnosta pätkän vertaa, ja tällöin vain hymyilen ystävällisesti ja totean, että onneksi ne ovatkin minun eivätkä hänen ihollaan.

Oranssinen

Mahtavuutta!

Tuo on niin tuttua että jotkut, mielestään  jumalan lahjat ihmiskunnalle pitävät oikeutenaan kommentoida kanssaihmisten asioita "Totuutena" ja olettavat muiden kiltisti nielevän sen sonnan mitä suustaan suoltavat. Usein kommenttien kohteet todellakin kiltisti kuuntelevatkin vaikka miten pahalta ja epäoikeudenmukaiselta kommentit tuntuisivatkin.

Hienoa että annoit samalla mitalla takaisin :D

Minulla on sukulainen, jolla on/oli tapana kertoa mielipiteensä monista asioista ja yleensä ne mielipiteet olivat juuri väheksyviä, alentuvia ja negatiivisia. Minusta hän käyttäytyi järkyttävän huonosti, mutta itse hän naureskellen perusteli sanomisiaan sillä, että hän on niin rehellinen, että kertoo avoimesti mitä ajattelee...hän tuli sitten kerran syntymäpäiväkahveilleni ja kailotti kovaan ääneen pöytään astuessaan että onpas rumat astiat ja vielä eriparia. Menin hänen luokseen ja sanoin miehelle että jos ei ole mitään muuta sanomista kuin negatiivisia asioita, pidätkö kiitos turpasi kiinni. Perään totesin, että tämä on minun rehellinen mielipiteeni. Kahviseurueemme purskahti nauruun ja punastuen mies totesi, että no en äkkiseltään muuta keksi kuin että on tuo kakku ihan syötävän näköinen...

Seidi (Ei varmistettu) http://miestenlogiikka.blogspot.fi

Oikea asenne ja löysit juuri oikeat sanat sanottaviksi tuossa tilanteessa! Itselläni on tapana olla vähän turhankin suora eikä mielipiteeni jää kenellekään epäselväksi kysyttiin sitä tai ei :D tietenkin tilannetajua löytyy sen verran etten sano esimerkiksi töissä asiakkaalle mitään vastaan, sillä "asiakas on aina oikeassa".

Organic lover

Onpas siinä herkkähipiäinen naapurinukko kun ei kestä kuulla vastapuolen kommenttia. Heh! Onkohan se muitakin perheenjäseniään kohtaan noin suorasukainen? Ja jos on, niin ilmeisesti sille ei ole koskaan annettu palautetta siitä :)

Miiza

Hei loistojuttu!

Mä olen myös ikuinen "jees-nainen" ja mielensäpahoittaja. Olen oppinut jo jonkinverran sanomaan ei, tietoisen harjoittelun ansiosta, mutta vastaavaan en ole pystynyt! Ehkä vielä joku päivä näytän minäkin kynteni.. Ongelma tosin on, että vastaavissa tilanteissa aivoni lyövät tyhjää ja kaikki nasevat vastakommentit työstyvät päässäni tunteja tai jopa päiviä liian myöhään.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Hienoa, että puolustit itseäsi! Itsekin usein toivon, että uskaltaisin sanoa takaisin, sen sijaan jään yleensä märehtimään asioita itsekseni (meitä mielensäpahoittajia tosiaan on paljon...). Parhaiten mun mieleen on jäänyt mieheni sukulaisen kommentti vuosien takaa, kun hän tuli ensimmäistä kertaa meille kylään (kerrostaloalueelle, josta ollaan jo muutettu pois) "Luojan kiitos me ei asuta tällaisessa betonibunkkerissa!"

Jep. Tervetuloa vaan meille.

 

 

Toisen kodin arvosteleminen on kamalaa. Eroni jälkeen eksäni tuli käymään uudessa asunnossani, joka oli puolet pienempi kuin edellinen, joten huonekalut olin tunkenut miten mahtui enkä ollut lainkaan ehtinyt sisustaa. Eksä arvosteli kaiken asunnon koosta sen kuntoon ja sanoi miettivänsä miten sen itse sisustaisi. Ainoa positiivinen kommentti tuli kun hän huomasi valitsemansa jalkalampun, joka huonekalujen jaossa oli jäänyt minulle. "Vitsi toi lamppu on kyllä hieno. Mulla on tosi hyvä maku." Se lamppu sijaitsee tällä hetkellä kaatopaikalla.

Lotta P
Tykytyksiä

Mahtavaa! Itse vasta elättelen toiveita vastaavasta rohkeudesta sanoa, nielen vielä katkeria katkerana. Enkä halua olla katkera. 

eviela
NOT A Wonderland

Isot pointsit tästä! Ei ole oikeasti helppoa, kun irrottautuu totutuista kaavoista. Kuitenkin mielettömän palkitsevaa, eikös? ;) Oli vähintäänkin oikein näpäyttää miestä takaisin ja nimenomaan tuollalailla asiallisesti. Varmasti pitää suunsa hetken kiinni, mutta lopullista hiljentymistä ei kannata välttämättä odottaa. Näin omalla kokemuksella kyseinen ihmistyyppi on aika helvetin kovapäinen ja vaatii paljon enemmän ennen kuin lopettavat jonkun kohdalla nälvimisen lopullisesti (en vaan käsitä mikä näitä sitten vaivaa). Mutta kun jatkossakin uskallat nousta vastaan ja se äijänkäppänä huomaa, ettet olekaan niin helppo kohde vaan uskallat puollustaa itseäsi niin hän todennäköisesti kyllästyy aikanaan sillä he eivät tosiaan kestä kuulla omaa kunniaansa. Toiset nopeammin, toiset hitaammin.

BettinaW makeup (Ei varmistettu) http://bettinaw.blogspot.fi/

MAHTAVAA !! Good for you !!

http://bettinaw.blogspot.fi/

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.