Radiohiljaisuus

Ladataan...
CougarWoman

Tämähän meni mielenkiintoiseksi. Viime viikon torstaina en saanut viestin viestiä Valokuvaajalta; puhelin pysyi mykkänä, minun viestini (ne kaikki kolme; yksi aamulla, yksi iltapäivällä, yksi illalla) oli vastaanotettu, vaan ei luettu.

Perjantaiaamuna Valokuvaaja laittoi viestiä, pyysi anteeksi radiohiljaisuuttaan. Oli kuulemma ollut paska päivä, eikä haluja viestitellä. Paska päivä töissä ja vielä paskempi kotona.

Vastasin, että hiljaisuutensa sai minut levottomaksi, ja että minulla oli olo, kuin hän sulkisi minut pois elämästään; että haluaisin mieluummin olla semmoinen ihminen, jolle voi viestitellä jos on paska päivä.

Ja että radiohiljaisuus saa minut surulliseksi, sillä se saa minut epävarmaksi hänen tunteistaan minua kohtaan.

Näin, että Valokuvaaja oli lukenut viestini. Vastausta ei kuitenkaan tullut moneen tuntiin, joten lähetin vielä yhden viestin, jossa pyysin anteeksi, mikäli viestini oli liian suorasukainen, liian tunteellinen. Ja ennen kaikkea - liian itsekäs. Minä, minä, minä. 

Viesti meni perille, mutta sitä ei luettu. Ei koko perjantai-iltapäivänä, ei lauantaina, ei sunnuntaina, ei maanantaina. Pidin puhelinta silmällä viikonlopun aikana, ja huomasin itsekin, että alan panikoida. Sainko viestilläni Valokuvaajan sulkeutumaan kuin simpukan? Olinko liian hankala, kun kerroin tunteistani?

Luin viestit yhä uudelleen ja uudelleen. Ei, ne eivät olleet liian tunkeilevia. Kertoivat kuitenkin tunteistani, yrittivät selittää, miltä radiohiljaisuus tuntuu. Ehkä ne oli tulkittu väärin. Tai ehkä ne todellakin olivat liian itsekkäitä. 

Maanantai-iltapäivästä luovutin ja laitoin vielä yhden viestin KIKin kautta. Sain vastaukseksi ilmoituksen, jossa todettiin, että Valokuvaajan puhelin on pois päältä tai että hän on kirjautunut sovelluksesta ulos; ja että viesti lähetettäisiin heti, kun Valokuvaaja olisi taas ns. linjoilla.

Uhmasin sopimustamme, jonka mukaan viestittely hoidetaan ensisijaisesti vain KIKissä, ellei erikseen ensin toisin sovita, ja laitoin Whatsapin kautta viestiä: voitko ottaa yhteyttä, olen huolestunut?

Whatsapp näytti viestin statukseksi lähetetty, vaan ei vastaanotettu. Myös Valokuvaajan profiilikuva oli kadonnut yhteystiedoista – eli Valokuvaaja on blokannut minut Whatsappista?!

Tässä vaiheessa aloin toden teolla panikoida. Onko Valokuvaajalle kenties sattunut jotain? Vai onko minut “jätetty” kolmen kuukauden suhteen jälkeen, kylmästi vain blokkaamalla minut kaikista sovelluksista? Ei oikein kuulosta Valokuvaajalta. Mutta - kuinka hyvin minä oikeastaan tunnen hänet?

Aloin tuntea oloni todella, todella epävarmaksi. Joten tein perusstalkkerit ja laitoin vielä viestiä sähköpostilla. Ole kiltti ja ota yhteyttä. Ei vastausta.

Facebookin yksityisviestillä. Voisitko antaa kuulua itsestäsi, olen huolissani. Ei vastausta.

Perinteisellä tekstiviestillä. En ole vihainen, mutta olen hämmentynyt. Onko sulla kaikki hyvin. Ei vastausta.

Kirjoitan tätä tiistaiaamuna. En ole vieläkään kuullut pihaustakaan Valokuvaajasta. Huomiseksi (tai siis, tälle päivälle julkaisuajankohdan mukaan) olisi iltapäivälle sovitut treffit – paikkaa ja tarkkaa aikaa ei tosin ole sovittu. Ei ehditty, ennen kuin radiohiljaisuus alkoi.

En oikein jaksa uskoa, että treffit tulevat toteutumaan. Onneksi aikaa ja paikkaa ei oltu sovittu - minähän olisin varmasti mennyt sinne hylättynä yksin töröttämään tuntikausiksi.

Ja toisaalta taas toivon, että kaikelle on jokin todella helppo selitys. Jokin, johon ei olennaisena osana kuulu minun sydämeni särkyminen.

Tulevana viikonloppuna oli tarkoitus mennä yhdessä yin-joogatyöpajaankin. En tiedä, mitä minun pitäisi ajatella. Olen täysin typertynyt, turta, hämmentynyt. Miten tässä näin kävi?

Onko minut – tietämättäni – dumpattu? Vai onko Valokuvaajalla joku paha kriisi/masennus, jonka johdosta on väliaikaisesti katkaissut kaiken yhteyden elämänsä lisästressitekijään – minuun? Kertomatta siitä minulle sanaakaan? Ei oikein kuulosta uskottavalta.

En minä tiedä, miten aivovammainen semiautisti (hänen sanansa, ei minun!) jäsentelee ajatuksiaan.

Mutta sen tiedän, että tämä on mielestäni epäreilua. Miettiessäni, miltä minusta tuntuu tämän kaiken keskellä, muistin Facebookissa näkemäni lainauksen Marilyn Monroelta:

Find someone who will ruin your lipstick, not your mascara.

Miten helvetissä tässä näin kävi?

Haluanko tämän toistuvan?

Ylireagoinko?

Katselen viime tapaamisellamme otettuja selfieitä ja kiitän onneani, että mascarani on vedenpitävää 38 asteesteen asti. Sydäntä puristaa.

Minua ahdistaa, itkettää ja hermostuttaa. Mutta ennen kaikkea – minua pelottaa.  

 

Share

Kommentit

11.36 (Ei varmistettu)

Niin. Kuinka hyvin oikeastaan tunnet hänet...

Tuntemasi mies vie sängyssä naarastaan, puhuu suuria sanoja rakkaudesta ja käyttäytyy kuin kylmä psykopaatti.

Toivottavasti tälle kaikelle on jokin luonnollinen selitys. (Tuskin.)

Voimia!

Aloitteleva Puuma (Ei varmistettu)

Onko sinulla mitään keinoa tietää, että hän on fyysisesti ok? Anonyymi / feikkipuhelu työpaikalle?

Sen enempää ei kannata ruveta spekuloimaan. Et voi, ja me emme voi tietää mitä on tapahtunut. Tuomitsevat kommentit eivät auta mitään.
Oletan, että saat ennen pitkää tietää.

Voit vain tietää ja tuntea miltä sinusta tuntuu nyt. Kamala kriisi.

Et näe sitä vielä, mutta tämäkin on lahja, kuten kriisit aina ovat.
Kysy korkeimmalta itseltäsi (higher self): mitä opin tästä? Sen vastauksen tiedät vain sinä.

Ai että mikä läsnäolon harjoitus... sen kaltainen, että haluaisimme kyllä kaikki säästä niiltä. Mutta kun ne tulevat, ei auta kuin heittäytyä - hengittää ja hikoilla tuskan läpi. Kuolla. Kuolla, puuma. Antaa periksi. Antaa kaiken kuolla - ja huomata, ettei siihen kuolekaan, vaan tulee tunnelin toisesta päästä ulos vahvempana ja iloisempana kuin ennen.

Rakas puuma, toivon, että pimeyden tunnelisi on ajallisesti mahdollisimman lyhyt, ja että otat siitä kaiken irti. Uuuuh.

Ajattelen sinua ja kärsin kanssasi.

Olet mielessä (Ei varmistettu)

Oooh, mikä piina! Hiljaisuudet on kyllä tosi epäreiluja, sillä se mitä nyt joudut käymään läpi on tosi raskasta. Hirveä tunne, kun koko ajan miettii, pelkää, vahtii puhelinta, spostia jne. Tämäkin menee ohi ja selviää, mutta siihen asti voimia Puuma! Todennäköisesti mies käy läpi jotain omia kriisejään. Silti. Epäreilua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei huudeta epistä, kun ei tiedetä.

Nyt vain, burn in hell <3, my dear, koska et muutakaan voi, ja koska muut vaihtoehdot, kuten itsesi turruttaminen jollakin, ovat huonompia pitkällä tähtäimellä.

My heart goes out to you, cougar.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tätähän se rakkaus tekee. Meihin voi sattua, oikeasti. Kun jollain on merkitystä.

Siksi varmaan jotkut ihmiset pitävät rakkautta tabuna, ja puhuvat mieluummin pelkästä seksistä.

Sinä osaat rakastaa, sitä ei kukaan voi sinulta viedä, se on sinussa. Olet kaunis, kaunis sielu.

Rakkaus muuttaa muotoaan. Miehet, miehinen universum, tulevat rakastamaan sinua edelleenkin. Ilmentymä voi vain vaihdella. Anna mennä, mennä, mennä ja sitten kun hetki taas on, tulla.

Huoooooh!

Vierailijatar (Ei varmistettu)

Pystyn samaistumaan tähän niin hyvin, ettei uskoiskaan. Eksäni teki niin, että parivuotisen suhteemme lopulla "katosi" niin, ettei häneen saanut yhteyttä. Tiesin, että hän on toisinaan omaa tilaa kaipaava, mutta siinä vaiheessa, kun viesteihin ei tullut mitään vastausta ja suunnitelmat peruuntuivat, olin jo aika hiilenä. Kun sitten kuulin hänestä, ensin tuli itku ihan vain siksi, että olin ollut niin huolissani. Kun oli ehtinyt mielessään käydä läpi erilaisia vaihtoehtoja (vanhempiensa / lapsensa / itsensä kuolema, vakava vammautuminen, kooma, mitä näitä nyt on), tuntui kohtuuttomalta, että toinen oli vain "huvikseen" jättänyt vastaamatta.

Pari viikkoa myöhemmin erosimme - hänen aloitteestaan, itse olisin vielä ollut valmis korjausyritykseen. Jälkeenpäin tiesin kyllä, että loppusoinnut oli sävelletty jo tuon katoamisepisodin aikana ja sitä ennenkin. Jotenkin siinä tilanteessa vain oli niin paniikissa, ettei sen kaltaisia signaaleja halunnut ottaa vastaan. Ja ehkä pahinta oli se, että mies ei yhtään ajatellut sitä, miltä se kaikki musta tuntui, vaikka tiesi, että häntä rakastin.

En tällä kommentillani tarkoita sitä, että Valokuvaajan kanssa kävisi samoin. Halusin vain kertoa, että todellakin ymmärrän, miltä susta tuntuu. Voimia ja iso halaus.

Evamoi (Ei varmistettu)

No voihan hitto ja kurjuus!

Ensin tulee tietty mieleen ajatella, ettei tuolla lailla saa kadota. Toisaalta olen itsekin kadonnut ihmiseltä, joka minusta välitti, koska itsellä oli kriisiä monella rintamalla, enkä jaksanut valittaa kriisiäni, näytellä huoletonta, enkä selittää Tai säätää mitään. Piti keskittää voimat asioiden hoitamiseen. Jälkeenpäin hävettää. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammalle tuntuu selittää miksi katosin. Tulee pitkät selitykset ja jollei itsekään oikeastaan tiedä.

Olen myös harkinnut omassa kriisissäni, että jätän miehen ja lapset ja häivyn kokonaan pois. Olin niin väsynyt. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että se olisi ollut väärin, mutta silti läheltä piti. Kun on pulassa elämänsä kanssa, ei toimi järkevästi, vaan jossain henkiinjäämismoodissa. Ehkä itsekeskeisesti.

Säätäminen ja salailu on pahuksen raskasta. Valehteleminen, selittely, rakkauden loppuminen, ero, sairastaminen on suuria stressin aiheita...

Mielestäni olet nyt tehnyt voitavasi. Voit vain jättää karhun luolaansa ärhistelemään, keskittyä muihin elämäsi osa-alueisiin ja odotella.

Jaksamista! Toivottavasti saat rakennettua hyviä asioita jollain muulla elämänalueella.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä Valokuvaaja on ollut onnettomuudessa. Ehkä aivovamma alkoi äkillisesti kiukutella. Ehkä hänen ykkössuhteensa ei ollutkaan avoin kuten hän väitti, ja hän jäi kiinni, ja sen yhteydessä lupasi ykköselleen, ettei enää lähetä sinulle ainuttakaan viestiä. Ehkä hän on eroamassa ykkösestään eikä halua sinun liittyvän asiaan millään tavalla, jotta ero varmasti olisi vain hänen juttunsa eikä uusi elämä olisi vain sinua varten aloitettu. Joka tapauksessahan on selvää, ettei hän juuri nyt voi tai halua ottaa sinuun yhteyttä edes kertoakseen että kaikki on hyvin. Tai huonosti.

Itsekkyys taas noissa viesteissäsi on aika monitulkintainen juttu. Kyllä, jos ja kun voimme olettaa, että jotain dramaattista on Valokuvaajalla selkeästi meneillään, on itsekästä keskittyä siihen, että minäminäminä haluan että minulle viestitellään. Mutta toisaalta, jos minä katoaisin yhtäkkiä maailmankartalta, olisi minusta kyllä mukava tietää että minua kaivataan ja että päiväkin ilman kontaktia on toiselle iso juttu.

Pax
Liikehdintää

Pelko on pahinta, oli se sitten omasta tai toisen puolesta. Toivon, ettei mitään pahempaa ole sattunut. Toisaalta ajattelen, että kyseessä voi olla tapa lokeroida asioita, että muilla rintamilla tapahtuu nyt niin, että sitä yhtä ei voi edes vilkaista. Ja se on odottajalle todella inhottavaa. En silti teilaisi Puumaa täysin omien toiveidensa esittämisestä, koska onhan se epäreilua. Mutta se menee myös ohi, tavalla tai toisella.

NotCredibleDates

Tsemppiä nyt et kaikki selviää.. Tiedän kanssa et on ihan kauheeta kun toinen vaan häviää, varsinkin noin muutaman kk jälkeen. Toivottavasti löytyy järkeenkäypä selitys tälle kaikelle <3

Nimetön (Ei varmistettu)

Yleensä yksinkertaisin selitys on se oikea:Hän ei halua nyt olla tekemisissä kanssasi. Aika moni joutuu dumpatuksi noin, vain hävimällä ilman selityksiä. Itsellenikin on käynyt näin ja vei kauan, että pääsin eteenpäin elämässäni. Jotkut ihmiset eivät vain koe, että heidän tarvitsisi selitellä mitään enempää, varsinkaan tuollaisessa salasuhteessa. Se kyllä kertoo aika paljon ihmisen luonteesta, joten yritä vain ajatella että parempi sinulle näin. Et oikeasti halua elämääsi tuollaista ihmistä.

ep-soda (Ei varmistettu)

Tulipa kurja fiilis luettuani tämän tekstin, varsinkin kun ei ole kauaa kun saitte Ykkösmiehen kanssa asiat halki... Itsekin olen ollut samantyyppisessä tilanteessa parikin kertaa, tunnetila on hirveä tuossa kohtaa :( Jaksamista, toivottavasti kaikelle löytyy järkevä selitys ja tarinalle onnellinen, tai edes tyydyttävä loppu!

Sandras (Ei varmistettu)

Mun veikkaus on että valokuvaaja säikähti sitä, että teillä onkin nyt ykkösmiehen kanssa avoin suhde. Hän haluaisi olla kanssasi vain salassa, ettei tarvi miettiä ainakaan mitään oikeaa parisuhdetta tai jättää omaa kumppania.
Mutta voin toki olla väärässä! Mielenkiintoista kyllä nähdä mikä syy tulee olemaan..

mystery
Vision One

Äääh , toi on kyllä kamala tunne. Ja onhan ton pakko olla aika tietoinen valinta olla vastaamatta, mä en nyt kyl lähtis mitään onnettomuutta tähän laittamaan... 

Emilia M

Kuulostaa siltä, että sillä on meneillään sellainen vaihe, että on sulkenut kaikki ihmiset ulos elämästään. Mulla on ollut tuollaisia ystäviä - ei parisuhteita, onneksi. Todella, todella, rasittavaa. Ei liity todnäk suhun mitenkään, ainostaan siihen, ettei just nyt jaksa ihmisiä. Voi kestää miten kauan vain. Terv. nimim. elokuussa lähetetyt viestit yhä lukematta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Haha sitä saa mitä tilaa!

Erilaisuus (Ei varmistettu)

Mikä ihme teitä ihmisiä vaivaa?!

Vierailija (Ei varmistettu)

Aika karu karma että juuri nyt kun saisit luvan kanssa harrastaa seksiä muiden kanssa, käy taas noin!

Mä veikkaisin, että sen puoliso on saanut tietää susta ja kieltänyt viestittämisen. Tsemppiä, todella kurjaa joutua arvuuttelemaan mitä on voinut tapahtua!

miimii (Ei varmistettu)

Luulen että siinä ei paljon kiellot auttaisi. Kyllä tämä on Valokuvaajasta itsestä lähtöisin. Joko sitten pelästymisestä, koomasta, kyllästymisestä, masennuksesta, typeryydestä johtuvaa... Ei kukaan toinen pysty kieltämään niin ettei mitään infoa pysty laittamaan ainakaan jos aikaisemmat tunteiden tunnustukset on vähääkään totta.

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos kaikille tähän asti kommentoineille, ihanaa lukea noin paljon kannustavia kommentteja! 

Liekö psykosomaattista vai silkkaa sattumaa, mutta olen parhaillaan sairaslomalla. Kuume nousi eilen illalla, joten olo on sen verran hutera, etten pysty nyt kaikkiin kommentteihin antamaan niitä vastauksia, mitä ne kaikessa positiivisuudessaan ja tsempeissään ansaitsisivat. <3

Käperryn nyt vilttiin (ja itsesääliin - itseironia on vielä tallella)...

 

Pikaista paranemista ja voimia tähän tilanteeseen. 

Tosi kurja juttu. Ihan ekaksi tuli mieleen paha masennus. Joka sinänsä ei tulevaisuuden kannalta kuulosta kauhean hyvältä. Jos kerran käyttäytyy noin, niin todennäköisesti uudelleenkin.  Sitten tuli mieleen, että hänen naisystävä on heittäytynyt todella hankalaksi. Joko nainen itse tai valokuvaaja kauheitten uhkailujen (itsemurha tms) kera on pistänyt toistaiseksi yhteydet poikki.

Millään en kyllä keksi "hyvää syytä" hiljaisuuteen. Itse repisin pelihousuja jo tuntien päästä. En osaa edes kuvitella päivien hiljaisuutta. 

Silti toivon, että saat pian jonkin syyn. Ja mielellään "hyvän syyn" hiljaisuuteen. 

Lonely Parade

Semmonen huomio vaan, että voi olla niinkin, että Valokuvaaja on poistanut Whatsappin. Tai ainakin kun yksi kaverini poisti sen se näkyi juuri noin – viesti ei mennyt perille ja profiilikuva oli hävinnyt (luulin myös, että minut oli blokattu, mutta tyyppi olikin poistanut appsin hetkellisesti koska puhelimesta loppui tila).

Sait luvan.. (Ei varmistettu)

Niin, sait luvan seksiin, et suhteeseen.. Tuskinpa ykkösmies haluaa, että vietät arkea myös toisen miehen kanssa.

Veikkaan, että nyt kun pettämisesi on sallittua, niin valokuvaaja säikähti. Ei halua mitään vakavaa. Ja koska sinun ei tarvitse salailla, niin pelkää, että paljastuu omalle puolisolle..

Arvailua, arvailua..

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos noin olisi, niin silloinhan Valokuvaajan oma valhe paljastuisi. Onhan itse sanonut olevansa avoimessa suhteessa. Jos se on totta, tuskin paljastumista tarvitsisi noin kovin pelätä - siitäkin huolimatta, että suhteen avoimuus on sovittu hoidettavaksi niin, ettei kumppani seksikerroista saa erikseen tietää.

Jos Valokuvaajalla ei ole puhtaat jauhot pussissa, on mahdollista, että Puuman virallisesti avoin suhde pelästytti.

Siitä huolimatta tuollainen katoaminen ei ole mun mielestä hyväksyttävää missään muussa tilanteessa kuin silloin, jos on itse tiedottomassa tilassa.

Eksyksissä elämässä

Alkoi todella surettaa tekstin ja kommentit luettuani. Toivottavasti pian saat selityksen tapahtuneeseen, oli se hyvä tai huono. Epätietoisuus on raastavaa.

Å-mappi

En osaa sanoa oikein muuta kuin lähettää ison virtuaalihalauksen!

Anonyymi Nainen (Ei varmistettu)

Voih! Tuli mieleen, että mitä jos Valokuvaaja on huonossa kunnossa ja a) on siksi sulkenut puhelimestaan yhteydenpitomahdollisuudet tai sitten b) hänen naisensa on päässyt peukaloimaan Valokuvaajan puhelinta.

En muista lukeneeni, onko teillä jonkinlaista sopimusta, kuinka ikävät/hankalat asiat kuten mahdollinen välien katkaiseminen hoidetaan. Jospa tämä ei ole kuitenkaan sitä. Voisi kuvitella hänen hoitavan sen fiksummin. Toisaalta on muistettava, että hän jäi hyvin mietteliääksi viimeisestä perjantaipuhelustanne. Toisaalta taas olettaisi, että mahdollisen mietintätaukonsa hän kertoisi sinulle.

Tsemppihali.

Olen aiemmin kommentoinut anonyyminä mutta blogiasi seuraavana ajattelin että ehkäpä on hyvä kommentoida aina tuolla samalla nimimerkillä joten teinpä sitten sellaisen. Ensinnäkin suuren suuri kiitos siitä että kirjoitat näistä hyvin tabu-asioista, miehen haluttomuudesta ja siitä kuinka nainen joutuu hyvinvointinsa takia hakemaan tyydytyksensä toisen miehen sylistä. Olen itse lähes identtisessä tilanteessa kanssassi, moni teksteistäsi voisi olla kirjoittamaani, sekä kokemuksen että tilanteen tasolla.

Voi muru, tiedän niin miltä tuo tuntuu, been there and done that... tosin tilanne tuolloin ei ollut mitenkään yhteneväinen tilanteesi kanssa nyt vaan kyseessä oli lyhyt seurustelusuhde joka päättyi toisen totaaliseen katoamiseen. Kävin läpi kaiken maailman spekulaatiot, käytin aikaa lukuisia tunteja, päiviä pohtimalla mitä tein väärin kunnes aukeni että tämä ei nyt johdu minusta. Samoin nyt kun lukee kirjoituksiasi, esim perjantaipuhelu ja tämä uusin, tulee mieleen vain että hän on nyt jostakin syystä todella ahtaalla itsensä kanssa. Ehkä tuo vammautuminen ei ole ihan vielä loppuun asti käsitelty asia kun tuntuu että hänen on vaikea uskoa sitä että hän itsenänsä olisi ansainnut sellaista hyväksyntää, pyyteettömyyttä ja rakkautta mitä sinä olet hänelle jo osoittanut. Varsinkin jos vakikumppanin viesti jo pidemmän aikaa on ollut päinvastainen. Tähän pohdintaan jos liittää perjantaipuhelun ilmaisun siitä että hänen on nyt pohdittava sitä kun yhtäkkiä sinun viiden vuoden visiossasi olikin mahdollisuus siihen että vapautuisitkin vakisuhteestasi ja olisit myös mahdollisuus hänelle, samaan aikaan kun hän kokee että olet tullut ja sekoittanut totaalisesti pakkansa elämän monella osa-alueella, ihan vain olemalla oma ihana, rakastettava itsesi. Voi olla aika suuri ja hämmentävä asia, varsinkin miehelle jolla kaikki on järjestyksessä, ulkoisesti ja pään sisällä. Tämä tuli ensimmäisenä mieleen tälle "keittiöpsykologille" ja ei tietenkään ole mikään muu kuin yksi spekulaatio muiden joukossa. Mutta reilua tämä ei ole sinua kohtaan ja toivonkin että hän pikaisesti osoittaa edes jonkinlaisen elonmerkin itsestänsä jotta saat tietää että hänellä on kaikki edes jokseenkin kunnossa ja saisit edes pienen selityksen tilanteen ymmärtämiseksi. Epätietoisuus kun on pahempaa kuin totuus...

Tuli muuten mieleen myös, tietäänkö hän tästä blogista?

Mutta virtuaalihalaus, koitahan jaksaa tilanteessa ja parane pian <3

Voih, hyppipäs tuolla sanat väärille riveille... pahoittelut, viesti lienee kuitenkin luettavissa :-)

jermia
Itärajapakolainen

Olisin jo aivan riekaleina itse :/ Kovasti tsemppiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Liika innokuutesi kostautui.Valokuvaaja ei halunnut suhdetta kanssasi vaan pelkkää satunnaista seksiä ilman sitoumuksia ja roikkumaan jäämistä.Sinut lempattiin kyllä todella kylmästi :(

miz
miz

Liiankin tuttua tuo hiljaisuus jopa niin että ollaan katsottu mutta ei vastattu :/ tosi ikävää jos ei voi kertoa mitään suoraan että mistä johtuu jne. Ja sitten tuo jos on yhtäkkiä poistunnut whatsapista whattt???!!! Jo toisen kerran eräs poistui joka pitänyt nähdä (en siis ole nähnyt vielä) yksi toinen jonka kaa oli sovittu oikein tapaaminen mutta kuulemma tuli kolari ja ei pääsyt ja sen jälkeen katosi sekä sivustolta jossa tapasimme ja whatsapissa. Kolmas vielä jonka tapasin niin blokkasi minut tapaamisen jälkeen eikä mitään selitystä asiaan. 

Nyt ei ole minun treffikumppanista kuulunnut mitään sitten sunnuntain jolloin sillon itse tein viestialotuksen, joten vähän itseäkin huolestuttaa. Pitää silti ottaa itse häneen yhteyttä ja vähän tiedustella haluaako hän edelleen tavata. Toivottavasti kuitenkin valokuvaaja vastaa

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuule miz, ei se halua tavata. Turha sitä on edes kysyä. Itse olet viimeksi ottanut yhteyttä ja kun miehestä ei ole kuulunut mitään = selvä peli.

miz
miz

No kyllä se sanoi haluavansa nähdä. On vain nyt viikonloppuna mökillä ja itse ehdotti seuraavaa viikonloppua jonka jälkeen naureskeltiin jutuille.

EIKÖ.. (Ei varmistettu)

VIELÄKÄÄN MITÄÄN??! Voitko mennä työpaikan tai kodin nurkille vaanimaan..? ;)

järjen ääni (Ei varmistettu)

Hui miten pelottava ehdotus! Samoin kuin tuon aloittelevan puuman kehotus soittaa miehen työpaikalle.

Onhan tuo todella ikävää ja rumaa kun joku pistää kaiken kommunikaation poikki varoituksetta. Ja siihen on kaiketi itselle helpompi keksiä kaikkia vaihtoehtoteorioita onnettomuuksista puhelimen hajoamiseen. Niitä on tuolla ylemmissä kommenteissakin listattu vino pino. Ikävä totuus nyt vain on, että suurimmassa osassa näistä tapauksista toinen on vain kyllästynyt. Eikä ole kykyä/munaa sanoa sitä suoraan. Jostain syystä naisten on todella vaikea sisäistää tämä.

Eri kommunikointiväylien kautta viesteillä pommitus, saati sitten työpaikalle tai kotiin soittelu (tai ilmaantuminen!) menee jo ahdistelun puolelle.

Mutta kaiken kaikkiaan vittumainen ja surullinen tilanne, kaikki sympatiani Cougarille.

Lukija (Ei varmistettu)

Missä on osa kommenteista? Kadonneet? Eilen oli paljon enemmän...

Kommentoi

Ladataan...