Sairaalavisiitillä

CougarWoman

Disclaimer: jos et kestä kuvailua verestä/muista eritteistä, älä lue. 

Kolmelta iltapäivällä tuli eilen soitto sairaalasta. Meinasin saada paskahalvauksen, sillä en tiennyt että vaimolle soitetaan joka tapauksessa leikkauksen jälkeen huolimatta siitä, miten leikkaus on mennyt. (Olin itse enemmän linjalla "no news is good news", joten kuullessani että soitto tuli sairaalasta, ehdin jo varautua pahimpaan.) 

Leikkaus oli kuitenkin mennyt hyvin. Menin illalla visiitille ja päädyin ensin väärälle osastolle; Ykkösmies oli leikkauksen jälkeen rullattu teho-osastolle tarkkailuun. 

Vihdoin sitten aikani yksin sairaalan kolkkoja käytäviä haahuiltuani löysin oikean osaston. Ensi töikseni sain kuulla, että joudun odottamaan sillä olivat "siivoamassa Ykkösmiestä", koska tämä oli juuri oksentanut. 

Eeeuuuggghhh. 

Olen vissiin asiasta aiemminkin maininnut, mutta minulla on siis oksennuskammo; jopa niin että jos ollaan yhdessä viihteellä ja Ykkösmies on selkeästi humalassa, en mene edes samaan sänkyyn nukkumaan koska pelkään että se saattaa oksentaa. 

Pääsin vihdoin sitten huoneeseen. Ei siellä onneksi ainakaan oksennus haissut. Pälyilin luppasilmäistä Ykkösmiestä huolestuneena; oksettaakohan sitä vieläkin? Kamalan hauraalta ja vanhalta se näytti kytkettynä monitoriin; tippa kädessä, kurkun poikki iso laastari ja joku letku joka näytti huolehtivan haavan verenpoistosta. Oli kuulemma oksentanutkin verta.

Viivyin osastolla ehkä maksimissaan kymmenen minuuttia. Ykkösmies oli väsynyt, kurkku oli turvoksissa ja puhe kuulosti puuroiselta. Silmät eivät tahtoneet pysyä auki. Sanoin, että haluat varmaan nukkua ja pakenin. 

"Kiitos että tulit käymään. Rakastan sinua." 

Minun olisi ehkä pitänyt mennä luokseen, halata, antaa suukko. Mutta en pystynyt. En pystynyt edes menemään lähelle, niin paljon minua ällötti kaikki; huoneen kliinisyys, koneitten piippaus, se veriletku, oksentamisen uhka. Vilkutin pikaiset heipat ovelta ja kiirehdin ulos, kauas pois steriilistä sairaalamaailmasta, heikolta näyttävästä ja potentiaalisesti pahoinvoivasta Ykkösmiehestä. 

Kymmenen pistettä maailman parhaalle vaimolle. 

 

Kommentit

Ladybugs mama
Puuroa tukassa

No hei eihän tuo huonoa vaimoa sinusta tee! Sinähän kuitenkin kävit häntä oitis katsomassa. :) Voi olla ettei joku olisi edes saanut itseään sinne huoneeseen. Selkeästi mies kuitenkin ilahtui ja luulempa että ymmärtää miksi lähdit niin äkkiä. Paranemisia kovasti hänelle. 

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos, vähän helpotti omantunnontuskiin tämä <3

Torey
Näissä neliöissä

Letkuissa kiinni oleva rakas on niin hurja näky, että siinä voi itsekin alkaa voida pahoin. Hyvä kun edes hetken viivyit! :)

Itse olen myös yber-oksennuskammoinen ja äidin ollessa teholla pidin häntä kädestä aina kun mahdollista, mutta kun nenämahaletku poistettiin olisin ollut valmis karkaamaan koko huoneesta. :D

Miiza

Sairaala ei ole koskaan se luonnollisin ympäristö kanssakäymiseen. Vieraat ihmiset ympärillä steriilit tilat, se haju, piipitykset, letkut ja johdot.  Pikaista paranemista Ykkösmiehelle :)

CougarWoman
CougarWoman

Jep, huomasin :D Kiitos! 

SisarHentoValkonen (Ei varmistettu)

Kylläpä olet melkoinen vaimo... jos 10 minuuttia vierailee miehensä luona sairaalassa, ja hän vielä suurimmaksi osaksi on siellä sinun vuoksesi!!!??? Noh, ei muuta kun panemaan Nörttipojan kanssa, niin kyllä se "oksennus ja sairaalakammo" siitä helpottaa:) Olet kyllä kamala ihminen

CougarWoman
CougarWoman

Kyllähän se Ykkösmies on siellä lähinnä itsensä takia eikä minun takiani. Jos hiemankin olet lääketieteeseen perehtynyt niin tiedät, että uniapnea ei ole pelkästään kuorsaamista, vaan hengityskatkoksia; jotka hoitamattomana voivat esim. rasittaa sydäntä, ja joka tapauksessa aiheuttavat kroonista väsymystä. 

Mutta kiitos rakentavasta kommentistasi, toivottavasti sinä olet parempi ihminen kuin minä ;) 

Nyt ei ole tarkoitus säikytellä, mutta muistelisin jostain lukeneeni, että uniapneaan liittyvät hengityskatkos/katkokset voivat olla ns. lopullisia. Melkoisen kommentin kyllä sisar jne. paiskasi. Toivottavasti Ykkösmies toipuu, älä turhaan tunne huonoa omaatuntoa sairaalakammosta.

Nāiádes
Naiádes

SisarHentoValkonen : DD

Pelkästään tuon nimimerkin takia kommentin on pakko olla sarkasmia. Ei kai kukaan voi tosissaan laittaa nimimerkiksi SisarHentoValkonen. Eihän?

CougarWoman
CougarWoman

Ei se olisi varmaan hirveän paljon kauempaa jaksanutkaan, silmät luppasi koko ajan kiinni... 

Mulla siis sinällään ei ole koskaan sairaalakammoa ollut (itseasiassa tykkäsin olla kun itseltäni polvi leikattiin o_0), mutta kai se on sitten itselleen rakkaan ihmisen näkeminen siinä kunnossa, mikä vähän ravisteli...

HannaKatariinaP (Ei varmistettu)

Älä huolehi, tuo on ihan normaalia! Esim. Isäni ei kestä sairaaloita yhtään, jos kyse on läheisestä. Ensimmäisen polvileikkaukseni jälkeen osastolta en muista mitään muuta, kuin isäni huutamassa hoitajille ja lääkärille, että antakaa nyt tytölle kipulääkettä ;) Ja ei niissä lääkkeissä muista kuitenkaan mitään, eikä varsinkaan kuinka kauan joku siellä on ollut! Lisäksi kun kyse on leikkauksesta, niin on luultavasti parempi ettet menny hirveästi pussailemaan, ettei potilas saa esim. flunssatauteja yms.

Yläosion disclaimer on vakavasti puutteellinen.

Helpompi ainakin minun on lukea kuvausta verioksennuksesta kuin ihmisestä, joka heikkona sairaalavuoteessa sanoo puolisolleen kiitos kun tulit käymään.

Voihan.

(Lisään oman disclaimerini: en tarkoita syyllistää. On vain jännittävää huomata, miten erilaisia olemme, me ihmiset. Itse istuisin sairaalasängyn vieressä kunnes a) hoitajat taluttaisivat korvasta ulos tai b) potilas vihaisesti käskisi suksia kuuseen. Minä nimittäin pelkäisin yli kaiken, että potilaalla on yksinäinen olo ja paha mieli; tuskin osaisin siinä pelossani edes jättää tilaa toiselle nukkua.)

(Ja tässä taipumuksessani tiedän olevani vähän ärsyttävä. Vanhempieni eron jälkeen kysyin äidiltä aina saunassa, 12-vuotiaana, että voinhan varmasti mennä suihkuun, eihän hänellä tule yksinäinen olo. Äitiparka.)

CougarWoman
CougarWoman

:)

Minä taas sairastajana olen kuin kuolemaan valmis kissa: haen jonkun syrjäisen kolon johon voin käpertyä pois muitten silmistä. Jos olisin itse ollut Ykkösmiehen paikalla, olisin varmaan kieltänyt tulemasta. En halua että minut nähdään heikkona, pahoinvoivana ja voimattomana; eikä minulla olisi mitään intressejä "yrittää piristyä" vierailun ajaksi - luultavasti potisin huonoa omatuntoa kun en jaksaisi "viihdyttää" vaikka ihan minua varten on vaivauduttu paikalle. 

Vaikeaa selittää...

Ensinnäkin luulen ymmärtäväni, koska tässä asiassa se, miten itse toivoisin itseäni kohdeltavan ei aivan tässä asiassa kohtaa sitä, miten kohtelisin muita.

Toiseksi en oikeastaan koe, että sitä pitäisi sen kummemmin selittää :D Minusta on kyllä kiinnostavaa kuulla, miten ihmiset ajattelevat eri tavalla, mutta kaikkea ei aina tarvitse ymmärtää. Joskus riittää, että ymmärtää toisen kokevan asiat eri tavalla (ja että se tapa on yhtä validi.) Siitä voi vaikka oppia jotain.

CougarWoman
CougarWoman

Joo, ehkä mä tässä (taas) sorruin siihen ajattelutapaan, että koska meillä on Ykkösmiehen kanssa niin paljon yhteistä, niin se tietysti ajattelee samalla lailla kuin minä :) 

Taidanpa ihan kysäistä kun tänään menen uudestaan visiitille (nyt se on jo pois teholta) että olisiko se halunnut että olisin jäänyt pidemmäksi aikaa. Jäi nimittäin nyt kaivelemaan :D 

Voivoi (Ei varmistettu)

Pikaista paranemista Ykkösmkehelle-voimia.

Olen osittain samaa mieltä "Lii"n kanssa-jos jotakuta rakastaa, syvästi, paljon ja oikeasti-kuten GW sanoo, tukee häntä rakkaudellaan vaikeana hetkenä, hellii ja pitää hyvänä, on läsnä muutenkin kuin ajatuksissaan = koittaa kaikin keinoin helpottaa toisen tukalaa oloa. Huolimatta OMASTA epämielyttävästä olosta. Sitä kutsutaan empatiaksi-toisesta välittämiseksi. Huolimatta siitä mitä ehkä itse haluaisi vastaavassa tilanteessa, saattaa toinen haluta ihan päinvastaista-sanimisestaan huolimatta... Itse olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa ja puolipökerryksissäkin vaistonnut toisen rauhoittavan läsnäolon.

Mutta. Pettäjät ovat itsekkäitä ja ajattelevat vain itseään ja omaa hyvinvointiaan. Tämä on tullut GW:sta selväksi niin rivien välistä kuin omissa puheissaankin. Kaiken tämän kruunaa postaus jossa lohtua haetaan rakastajan käsivarsilta-" läpäläpälää ja voi voi sinua jne."... Toinen on tuskissaan sairaalavuoteella ja vaimo painaa menemään orgasmin kourissa muualla. Ja ainakin viestittelee Nörtin kanssa. Pahoittelen kielenkäyttöäni, mutta uskon Gougarin tekevän juuri näin. Hän koittaa perustella vaikka miten tekojaan ja valintojaan, mutta hän huoraa muualla. Piste. Tämä nainen ei osoita hyvää makua, vaikka on nostanutkin tärkeän asian pöydälle. Tämä koko homma tulee leviämään vielä käsiin-niin käy aina.

Voi olla, että kirjoitan kärkkäästi, mutta tiedän miltä tuntuu ,kun kaikki paljastuu:olin itse leikkauspöydällä keskenmenon ja komplikaatioiden vuoksi. Myöhemmin paljastui , että hetkellä jolloin olin tosi tuskissani niin henkisesti kuin fyysisestikin, pumppasi rakas siippani tuskaansa rakastajattareensa. Voi sanoa, että kipu ei ollut aivan pientä kun koko totuus tuli ilmi.

Pettäjät ovat pohjasakkaa, itsekkäitä pelkureita, jotka puhuvat asiat aina omalta kannaltaan parhain päin. Rohkeutta on aloittaa muutos lähtemällä suhteesta ,joka yrityksistä huolimatta ei vain toimi. Tai hankkia keskustelemalla avoin lupa touhuilleen.

Myös pettäjälle kaksoiselämä on raskasta. Tiedän mistä puhun, olen ollut molempia. :(

CougarWoman
CougarWoman

Niin - en kai tuota itsekkyyttäni ole missään vaiheessa kieltänytkään? Muuten kommenttisi ei sinällään houkuta sen enempää kontraamaan, sillä näitä aspekteja on puitu niin postauksissa kuin kommenteissakin ihan blogin alkumetreiltä asti; eli pahoittelen etten tähän ala itseäni ja motiivejani enää sen enempiä toistelemaan.

Olen kuitenkin - empatiakyvyn puuttumisestani huolimattakin - ihan aidosti pahoillani sen puolesta, mitä olet elämässäsi kokenut. Ja jopa samaa mieltä kanssasi siitä, että rakastajattaren pumppaaminen sillä hetkellä kun olisit itse tarvinut tukea, oli itsekästä. Vaikka itse toiminkin itsekkäästi, se ei tarkoita sitä ettenkö tunnistaisi moisia piirteitä muissa (tai edes itsessäni). 

Toivotan sinulle kaikesta huolimatta hyvää jatkoa, ja ensin hyvää tulevaa viikonloppua! :) 

Oikeastaan haluaisin tähdentää, että en sanonut noin. Sanoin, tai halusin sanoa, että minä toimisin noin - en, että se olisi yleispätevä sääntö, jonka mukaan kaikkien on toimittava. Parisuhteet ovat omanlaisiaan, kaikki.

Olen hurjan pahoillani kokemuksistasi minäkin.

Voivoi (Ei varmistettu)

...tarkoitin siis " kaiken tämän kruunaisi postaus" -siis tuleva mahdollinen. GW ei ainakaan vielä ole julkaissut mtn ko.

CougarWoman
CougarWoman

Eikä julkaise. Kas kun leikkauspäivä tuli tietoon, niin saman tien sanoin Nörttipojalle että vaikka silloin Ykkösmies onkin yön yli poissa, niin en aio käyttää sitä tilaisuutta hyväkseni. Eli minun päätöksestäni emme tavanneet mieheni ollessa leikattavana. Nörttipoika oli asiasta täysin samaa mieltä. 

voivoi (Ei varmistettu)

Mielenkiintoisesta aiheesta ja epämiellyttävyydestä ( omat henkilökohtaiset kokeukset taustalla vaikuttavat) huolimatta-Kiitos GougarWoman vastauksistasi. Vaikka en toimintaasi arvostakaan, arvostan kykyäsi vastailla arvokkaasti ""meille rankan kritiikin rakkareille" :) Onhan fiksu vastaus myös psykologisesti hyvä vastaveto arvostelevaa osapuolta kohtaan.( =en alennu tasollesi) Me naiset hallitsemme tämän taidon. :) Been there, done that.

Parisuhteet ovat erilaisia, samoin tunteet ja arvot. Mutta toista ei silti saisi ehdoin tahdoin satuttaa:se EI ole rakkautta minkään mittarin mukaan. Kipu vaimenee, mutta ei unohdu-tämän asian kirjoittaminen (tuolla ekassa postauksessani) toi kyyneleet silmiini , vaikka tapauksesta on aikaa jo 18 vuotta. Pettäminen satuttaa-eikä aina petettyä...

Kiitos Lii ja GW.

GW:) (Ei varmistettu)

GW = Cougar Woman :), ihan parasta enklantia ever :) :) :)

Vierailija (Ei varmistettu)

mun isällä oli uniapnea. koko perhe tiedettiin siitä, isä ei vaan halunnut hakea siihen apua, koska tiesi hoitomuotojen olevan epämukavia.
niinkuin sanoit, uniapnean hengityskatkokset rasittavat sydäntä.
isäni kuoli reilu 2 vuotta sitten - sydän petti, isä nukkui pois. ruumiinavauksessa selvisi sydämen laajentuneen huomattavasti ja lisäksi sydämessä oli arpikudoksia.
tästä voikin jo päätellä isäni kuolinsyyksi uniapnean.

suhtautukaa vakavasti omaan tai läheisen uniapneaan!

pikaista paranemista ykkösmiehelle!

CougarWoman
CougarWoman

Osanottoni isäsi poismenon johdosta..!

TylsäAvovaimo (Ei varmistettu)

Luin blogiasi ensimmäistä kertaa. Olisi varmaan ollut järkevintä aloittaa vanhimmasta päästä, mutta kun sattumalta sivuillesi eksyin, niin aloin sitten lukea uusimmasta vanhimpiin päin.
Ensinnäkin: Pikaista paranemista miehellesi!

Sitten kysymys sinulle: Oletko ajatellut kertoa ykkösmiehellesi nörttimiehestäsi ja antaa siten ykkösmiehellesi mahdollisuuden päättää itse, haluaako jatkaa liittoaan naisen kanssa, jolle yksi mies ei riitä, vai haluaako ehkä lähteä etsimään onneaan muualta?
Kaikkein itsekkäintä (avio)liiton ulkopuolisissa suhteissa on nimenomaan se ajatus kakun syömisestä ja säästämisestä.

Ex-mieheni harrasti sivusuhteita. Tuskin olisi kertonut koskaan (vaihtanut vain naista), jollei olisi jäänyt kiinni.

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos! Hyvin toipuu ja on jo kotona ahmimassa mehujäitä :)

En aio kertoa. Mikäli jaksat kahlata vanhat postaukset läpi, ymmärrät pettämiseni motiiveja ehkä hieman paremmin...

Vierailija (Ei varmistettu)

12.6. Teholla ja 14.6. kotona ahmimassa mehujäitä??? Ihmeparantuminen on tapahtunut...

Torey
Näissä neliöissä

Jos ollut teholla seuranssa ensin, ja sieltä sitten päässyt nopeasti tavalliselle osastolle, josta kotiin kun kaikki ollut kunnossa...

CougarWoman
CougarWoman

Juuri näin. Kiitos. :)

TylsäAvovaimo (Ei varmistettu)

Luin ihan ensimmäiset postauksesi ja olin ymmärtävinäni, että syy pettämiseesi on seksinpuute avioliitossasi. Ymmärrän kyllä, että seksittömyys varmasti houkuttelee hakemaan nautintoa muualta. Sehän on sangen hankala tilanne, kun pariskunnan osapuolilla eivät seksitarpeet kohtaa (been there, done that...)
Olen kuullut pariskunnista, joilla on vastaavaa ongelma ja he ovat ratkaisseet asian niin, että se ei-haluava osapuoli "sulkee silmänsä" ja antaa hiljaisen hyväksyntänsä kumppaninsa seksiseikkailulle, koska ei halua luopua muuten hyvästä parisuhteesta. Oletko varma, ettei ykkösmiehesi reagoisi samalla tavalla, jos tietäisi tarpeistasi ja seikkailuistasi?

Torey
Näissä neliöissä

Jatka lukemista... :) Asiasta on Puuma yrittänyt keskustella. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.