Satuttava rakkaus

CougarWoman

Minulla on ystävä, joka on huonon avioliiton jälkeen päätynyt eroamaan alle kolmekymppisenä ja sen jälkeen alkanut toteuttaa itseään; löytänyt itsestään sen huonolla itsetunnolla varustetun läskin - joka ei kelvannut edes omalle aviomiehelleen - sijaan oman vartalonsa hyväksyvän ja jopa sitä kauniina pitävän BDSM-fanin. 

Nyt ystäväni seurustelee itseään huomattavasti (so. yli kymmenen vuotta) vanhemman miehen kanssa. Suhdetta on kestänyt kuukausissa mitattava aika, onpa ystäväni tavannut jo miehen lapsikatraankin, ex-vaimonkin.

Uusi miesystävä on se dominoiva osapuoli; ja ystäväni siis sataprosenttisen alistuva. Vakka löysi kantensa.

Omista BDSM-kokemuksistanihan (niistä vähistä, mitä on ollut) jo postasinkin täällä, ja koska ystäväni tiesi etten ole ainakaan ihan-ihan noviisi niissä asioissa, hän ottikin minut varsin nopeasti uskotukseen; siksi jolle voi kertoa ihan mitä vaan – kaikille kun ei missään nimessä voi. Ja nimenomaan sen pelossa että ihmiset tuomitsevat koska eivät ymmärrä; koska oma tilanne on erilainen, koska itse saavuttavat kliimaksinsa eri olosuhteissa. Ymmärrettävistä syistä hän tietää myös minun tilanteestani – ja hyväksyy sen tuomitsematta. Vaikka itse tulikin petetyksi avioliittonsa aikana.

Huomasin heti ystäväni nähdessäni, että tämä ikäänkuin…säteili. Silmistä tuikki vahvana sellainen “minulla on ikioma salaisuuteni” –hehku; askel oli kevyempi ja viettelevämpi, lantio keinui enemmän, vaatteet olivat montaa astetta naisellisemmat kuin viime tapaamisellamme. Nauru oli herkemmässä, kuplivampi.

Tunnistin sen säteilyn ja hehkun heti; ystäväni oli korviaan myötä rakastunut. Hehkutti uutta miesystäväänsä; miten ihanaa oli rankan työpäivän jälkeen mennä luokseen ja saada vastapalvelusta odottamatta jalkahieronta. Tai miten mielellään mies pesi ystäväni paksuja, pitkiä hiuksia kylpyammeessaan. Miten miehen jokaisesta ilmeestä ja eleestä huokui täydellinen palvonta ystävääni kohtaan; oli kuulemma tunne jonka oli jo unohtanut, teki mielettömän hyvää taas tuntea olevansa rakastettu, jopa palvottu.

Ystäväni näytti minulle hieman punastellen muutaman valokuvan. Ensimmäinen oli ns. selfie; ystäväni ja mies molemmat onnesta ymmyrkäisinä keväänvihreällä nurmimatolla makoillen, hymyillen niin typerästi kuin vain vastarakastuneet voivat. Ystävän hiuksissa keimailleen kukkasen oli mies poiminut ja tarkasti paikoilleen asetellut.

Seuraava kuva oli ystäväni rinnasta. Sitä komisti nyrkinkokoinen purppuranpunainen, lähes musta, mustelma.

Kolmannessa kuvassa ystäväni makasi vatsallaan alasti. Takamuksen yläosasta tarkasti polvitaipeisiin asti kirkuvanpunaisia, symmetrisiä juomuja, verelle asti puhjenneita tarkkaan positioituja viiruja. Kymmeniä, ellei jopa satoja. Välissä terveestä ihosta vain aavistus.

Älysin saman tien pari asiaa: ensinnäkään minulla ei luultavasti ollut mitään kokemuksia oikeasta, aidosta BDSM:stä.

Toisekseen – järkytyin kuvista; niitten graafisuudesta, fyysisestä väkivallasta kielivistä merkeistä, joita olin itse nähnyt ja kokenut täysin toisenlaisessa kontekstissa. Ja kolmanneksi: tajusin, etten saa näyttää järkytystäni, sillä se olisi loukannut ystävääni, tavallaan jopa pettänyt hänen luottamuksensa minuun.

Ystäväni kertoi, että oli piiskaussession aikana saanut elämänsä järisyttävimmän orgasmin. Tämä oli saavutettu ilman minkäänlaista genitaalikontaktia; ystäväni oli vain maannut miesystävänsä polvien päällä poikittain (kuten joskus jura-aikaan pieniä lapsia kuritettiin) ja ottanut raippaa.

Ystäväni kutsui näitä jälkiä “muistoiksi rakkaudestaan”, ja kertoi että kantaa niitä ylpeinä. Kun kysyin, eivätkö jäljet tee kipeää, ystäväni kertoi nauraen että totta kai tekevät. Mutta että se joskus jälkeenpäin jopa päiviä kestävä kipu saa hymyn kasvoille, vie takaisin siihen hekuman hetkeen. Että se kipu tekee onnelliseksi.

Minä halasin ystävääni hymyillen, kerroin olevani oikeasti onnellinen hänen puolestaan; että hän oli löytänyt elämänsä rakkauden ja sen oman juttunsa. Ja todellakin tarkoitin sitä koko sydämestäni.

Jälkeenpäin mietin, että ehkä minä olen ihan samanlainen masokisti kuin hänkin. Että ehkä me emme olekaan kovin erilaisia ihmisinä, naisina, rakastuneina. Minun mustelmani vain eivät tule olemaan fyysisesti näkyvissä, niitä ei voi taltioida kuviksi.

Muistoja rakkaudesta ne tulevat silti olemaan. 

Kommentit

Arska (Ei varmistettu)

Jossakin lehdessä oli taannoin juttu samanlaisesta tilanteesta. Nainen oli käytännössä raiskattu (hänen omat sanansa) sessiossa useaan otteeseen, mutta silti hän oli pitänyt hommasta ja ikäänkuin "löysi itsensä".

Huomenna on paremmin..

Olen ulalla. Nainen ei session aikana halunnut seksiä, mutta väkisin ja tahdonvastaisesti otettuna (=raiskaus) jotenkin tulikin nauttineeksi tilanteesta?

En nyt tiedä mitä tuossa on tapahtunut ja jokainenhan saa käyttää kokemuksistaan niitä sanoja kuin sopivimmaksi kokee, ei nyt ole tarkoitus siitä saivarrella. En kuitenkaan voi olla esittämättä huoltani yleisellä tasolla kielenkäytöstä, joka hämärtää termin "raiskaus" merkitystä. Välillä nimittäin netissä törmää huolestuneisiin keskusteluihin siitä, kuinka naisen kanssa uskaltaa harrastaa seksiä, jos nainen päättääkin myöhemmin, että on kokenut raiskauksen. Että miehenä tällaiset tilanteet pelottavat, sillä naisista ei voi tietää, milloin kokevatkin tulleensa raiskatuksi tai päättävät näin myöhemmin.

Raiskaus on määritelmällisesti pakottamista sukupuoliyhteyteen. Kyse on toiminnasta, jossa raiskauksen kohde on mukana tahdonvastaisesti. Raju tai dominoivia elementtejä sisältävä seksi ei ole raiskaus, jos molemmat osapuolet ovat tilanteessa vapaaehtoisesti. Hyvin vaikea on kuvitella tilannetta, jossa joku nauttisi oikeasta raiskauksesta.

Huomenna on paremmin..

Niin ja tämä kommentti ei nyt ole suunnattu edellistä kommentoijaa vastaan, ymmärrän että referoit sitä, mitä sinulle on kerrottu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kylläpä nyt on kommenttiboksissa hiljaista, moralistit miettivät kuumeisesti että eihän tämä nyt voi olla oikein... ;D

Mutta tosiaan, aika vaikea tuota on ymmärtää. Itsekin pidän kyllä vähän kovemmista otteista (tai pitäisin mutta mieheni otteet ovat yhtä kovat kuin kastemadolla) mutta en kyllä haluaisi eroottisesta kohtaamisestamme muistoksi mustelmia. Fantasiat ovat oma lukunsa mutta en haaveile niiden kaikkien täyttymisestä :)

annepa (Ei varmistettu)

Niin kauan kuin osallisena on täysvaltaisia aikuisia, jotka ovat mukana toiminnassa vapaaehtoisesti, on aivan sama mitä he keskenään tekevät.

Minä en ymmärrä esim. kivun aiheuttamista, pissa- ja kakkaleikkejä, huputtamista, ponileikkejä enkä paljoa muutakaan "erikoisuuksia" seksissä, mutta mitä se minun pyllyni kutittaa jos joku noista nauttii. No ei todellakaan mitään! Antaa palaa vaan niin kauan kun em. ehdot täyttyy.

Ehkä on siksi hiljaista, että useimmat ovat samaa mieltä kanssani. Eikö? ;)

Osaat Puuma kyllä aiheesta kuin aiheesta kirjoittaa tosi koskettavasti/hyvin.

pire (Ei varmistettu)

Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Osaat taitavasti ja mielenkiintoisesti kirjoittaa erilaisista ja vakavistakin aiheista. Tämänkaltaiset postaukset ovat ihan yhtä mielenkiintoisia, kuin nörttipoikaan liittyvät "kaunari käänteet" ja päivitykset ykkösmiehestä. Tapasi kirjoittaa asioista pistää ajattelemaan asioita eri kantilta ja kiitos siitä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jäin miettimään ja ihmettelemään tuossa tarinassa kahta seikkaa: ettäkö ihmiset oikeasti kesken seksin, (sillä sitähän tuo väkivalta heille on), kaivavat kameran esiin kuvatakeen "aktia" ja vielä näyttävät kuvia ulkopuolisille? Itsellä ei moinen koskaan seksin tiimellyksessä tule mieleenkään, mutta ehkä siitäkin sitten saa kucksejä,,,

Vierailija (Ei varmistettu)

Katoin joskus elokuvan nymphomaniac ja olin kyllä järkyttyny pitkään ja hartaasti.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.