Se hetki, kun rakastuu

CougarWoman

Kun ampiainen pistää tai kun potkaiset varpaasi tuolin kulmaan. Kun vahingossa lyöt kyynärpääsi ovenpieleen, juuri siihen hermokohtaan; tai kopsautat pääsi unohtaessasi aitan matalalle asetetun kattopalkin. Kun puraiset syödessäsi vahingossa kieleen tai poskeen, tai kun juot liian kylmää liian nopeasti niin, että päässä vihlaisee varoittamatta.

Lauantai-iltana – tai ehkä jo aamuyöstä, festareitten jälkeen. Olemme tehneet sohvalle pesän ja siemailemme Mr. Mossadin mukanaantuomaa pehmeää punaviiniä. Hän on vetänyt minut syliinsä, ja silittelee paljasta käsivarttani samalla, kun juttelemme ja soitamme musiikkia Youtubesta.

Minua väsyttää jo, silmäni ovat lupsahtaa umpeen raukeasta silittelystä ja kaikesta siitä viinistä. On vain ihanaa olla lämpimässä sylissä, nojata päätään pehmeään rintakarvoitukseen ja poltella laiskasti savukkeita.

Mr. Mossad on vastuussa musiikista ja päättää, että on kuunneltu ihan tarpeeksi raskaampaa vääntöä tälle päivälle. Laittaa kappaleen, joka ei ole minulle ennestään tuttu; vetää minut tiukemmin itseään vasten ja alkaa laulaa mukana; puhtaasti ja pehmeästi, mutta kuitenkin rosoisesti.

Kuuntelen kappaletta, Mr. Mossadin ääntä ja lausuntaa kielellä, joka ei ole hänen äidinkielensä, mutta joka kuulostaa siltä, että se voisi ollakin. Sanat soljuvat pehmeästi ja tuntuvat osuvan suoraan sieluun vaikka en kyseistä kieltä puhukaan; saavat silmät kostumaan.

Jossain kappaleen keskivaiheella se vihlaisee; niin yllättäen, että hätkähdän. Siinä hetkessä, Mr. Mossadin sylissä, pienessä viinihiprakassa, minä kiroan pääni sisällä kun tajuan, että taisin juuri rakastua; tunne on niin voimakas, äkkinäinen ja konkreettinen, että olisin aivan yhtä hyvin voinut kävellä päin seinää.

Kappaleen haikeus, epätoivo ja surumielisyys tuntuvat saavan sydämen pakahtumaan; Mr. Mossad nojaa poskeaan päätäni vasten ja rutistaa lujasti. Mietin, mitä hän mahtaa ajatella ja tuntea – vihlaiseeko hänenkin sieluaan se ajatus, että meidän tarinallamme ei tule olemaan onnellista loppua?

Seuraavana aamuna herään siihen, että minulla on kuuma. Mr. Mossad on vetänyt minut unissaan niin lähelle itseään ja pitelee minua niin tiukasti, että minun on vaikeaa hengittää. En kuitenkaan halua liikkua; haluan hetken piirtyvän ihomuistiini niin, että se lämmittää minua niinäkin öinä, kun nukun yksin.

Kuulen, että hän herää; hänen hengityksensä rytmi muuttuu, ja hän kiemurtelee entistäkin lähemmäksi. Nostaa leukaani ja antaa pehmeän suukon suulleni, kietoo säärensä ympärilleni.

“I love waking up like this.”

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt jätettävä nimimerkkikin piiloon...

Mä pystyin melkein myös tuntemaan saman. Ton laulun kun laittoi soimaan ja luki sun lopputekstin, ni tunne oli niin vahva, et sattui melkein itseäkin. Kirjoitit sen niin... kauniisti.

Ja tajuankokevani olevan (hieman) samassa tilanteessa. Minulla on mies, jota rakastan yli kaiken, ja nyt tässä on rinnalle tullut (mieheni hyväksynnällä) hieman nuorempi rakastaja, joka on myös tahoillaan rakkauden täyteisessä parisuhteessa (ja hommassamme täysin puolisonsa suostumuksella). Mutta. Minustakin alkaa tuntua, että alan rakastua - olen jo kyennyt myöntää itselleni, että olen ihastunut. Meille onnellinen loppu tarkoittaa sitä, että voimme jatkaa juuri tällä asetelmalla, joten sinänsä tilanne on erilainen. Mutta minulle tekee vaikeaa itselleni myöntää kokevani mahdolliseksi rakastua tuohon rakastajaani, joka on monella tapaa täysin oman mieheni vastakohta. Ei se ole pois mieheltäni (meillä on vain entistä enemmän rakkautta ja meillä on hyvä seksielämä), mutta oma pääkoppani huutaa, kuinka naimisissa oleva nainen ei saa rakastua toisiin miehiin. Eli luen enemmän kuin mielelläni ajatuksiasi tästä hetkestä eteenpäin.

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos <3

Itseasiassa - mulle onnellinen loppu tarkoittaa ihan samaa. :)

Ja kyllä mun mielestä voi rakastaa useampaa ihmistä - minä ainakin voin - ilman, että se on joltain pois. Ei meidän sydämessä ole vain rajoitettua määrää rakkautta, joka pitäisi säästää vain yhdelle ihmiselle? 

Vierailija (Ei varmistettu)

Niimpä :) Kyllähän vanhemmat rakastavat lapsiaankin, vaikka heitä olisi useampia.

Ehkä mun on nyt vain opittava hengittämään syvään ja opittava nauttimaan matkasta stressailematta liikaa sitä, miten tämä tunne pitäisi luokitella :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko aviomiehesi antanut luvan panna vieraita, kunhan et rakastu muihin? Vai mikä moraalinen (?) ongelma tässä on? Sehän on selvää että säännöllisessä intiimissä suhteessa tunteita herää. Jotenkin kuvottavaa. Paitsi jos olette sitten kaikki avoimesti polyamorikkoja!

Hollyster (Ei varmistettu)

Hyvin kuvattu. Minäkin olen kokenut rakastuneeni pienessä hetkessä - ei siis välttämättän lyhyen tuntemisen jälkeen, vaan siten, että se lopullinen "humahdus" on tapahtunut sekunnissa, ehkä jonkin näennäisesti pienen asian seurauksena. Tähän sopii lainaus John Greenin teinikirjasta The Fault in Our Stars: "I fell in love the way you fall asleep: slowly, then all at once."

Hämmästyin ajatustasi siitä, ettei teillä voisi olla onnellista loppua. Olen täysin ulkopuolinen enkä tiedä kaikkea, mutta nähdäkseni teitä pidättelevät vain sopimuksenvaraiset asiat. Kaikki on tarvittaessa järjestettävissä. On tietty asia erikseen, missä vaiheessa järjestelyihin kannattaa ryhtyä: jos ei tunnu siltä, että on ihan pakko saada olla toisen kanssa, niin kenties ei ole myöskään pakottavaa tarvetta laittaa elämäänsä uusiksi. Valtava kynnys siihen on varmasti, aikuisella ihmisellä. Muistan, että olet tästä aiemminkin kirjoittanut.

CougarWoman
CougarWoman

Aika osuva lainaus :) 

No joo, onnellisella lopulla haen itseasiassa nykyisen järjestelyn jatkumista; mutta ottaen huomioon, että Mr. Mossad on sinkku ja haluaa vielä joskus elämässään "oikean" ihmissuhteen ja lapsia (joihin minulla ei ole halua eikä varmaan fysiologista mahdollisuuttakaan enää), minun on jossain vaiheessa päästettävä irti ja antaa hänen mennä. Ja silloin mun sydän taitaa särkyä. 

Naislaif
Naislaif

Rakkaus ei kysy lupaa tahtoessaan tulla tunnetuksi. Se on ihanaa, huumavaa ja sitten se satuttaa. 

Tietääköhän rakkaus tullessaan kuinka sille tulee käymään? Tuleekohan se viattomasti ajatuksenaan pysyä kahden päätunteena iäti?

Sitten se velloo ihmisten sydämissä ja joku karmaiseva hetki se ehkä tajuaa olevansa epäonnisella taipaleella. 

Olkoon kuinka on, mutta ihana tunne se on ja aito.

Tunnettavaksi se on tehty!

CougarWoman
CougarWoman

Näinpä. Tämä rakkaus taitaa jo tietää, että taival on epäonninen; mutta ei se tee siitä yhtään heikompaa. Se vaan posottaa itsepäisesti menemään vaikka tietää, että olisi ehkä parempi kääntyä takaisin, ja nauttii reissusta niin kauan kuin ehtii. :) 

Naislaif
Naislaif

Eikä rakkautta saa hukkaan heittää,  se on tunnettava täysin rinnoin.

marjapilami

#kylmätväreet :D

CougarWoman
CougarWoman

Awwww <3 :D 

Huhhuh.. Hyvin kuvattu.. Itse just tänään havahduin siihen, että mun sydän alkaa (ehkä?) jo korjaantua. Särkyneeseen sydämeen ei siis kuolekaan ;). 

CougarWoman
CougarWoman

Eihän siihen kuole, ei. Päinvastoin, särkynyt sydän on vain sen merkki, että olet tuntenut; rakastanut. Kaikille ei anneta siihen mahdollisuutta, ja joillekin se on muuten vain mahdotonta. <3 

Sh (Ei varmistettu)

Mihin se ympärileikkauspostaus katosi? Kiinnosteli aihe ja tulin tsekkaamaan kommentit, mutta koko postausta ei löytynyt, vai oonko sokea :D

CougarWoman
CougarWoman

En mä mitään postauksia ole poistellut, kyllä sen pitäisi olla siellä :) Tosin yksi postaus pomppasi eiliselle kun poistin kuvan, eli kronologia tökkii siinä kohtaa. 

Looov (Ei varmistettu)

Kiitos, että avullasi löytyi noin upea, sydämeenkäyvä musiikkikappale, jota kuunnellessa rakastuisi vaikka lumiukkoon! Päätin heti etsiä itselleni rakastajan.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.