Suutahtamisen anatomia

CougarWoman

Minä olen välillä vähän sellainen turhasta suivaantuja. Joskus on tunnetiloja, joissa järki ottaa tunteitten kanssa yhteen, vaikka ensimmäinen tietää, että jälkimmäinen on väärässä; että itse asiassa suutahdan nyt ihan turhasta, mutta en oikein voi sille mitään. 

Käytän tarkoituksella sanaa "suutahdan" sanan "suutun" asemesta, sillä tämä tunnetila kestää maksimissaan puoli tuntia - yleensä vähemmänkin. Mikäli konfrontaatio käydään kasvotusten, saatan äsähtää jotain, jota kadun yleensä välittömästi. Tämä toimii myös välittömästi sordiinona; se on triggeri, josta tunnistan, että olen pisteessä, josta ei pysty jatkamaan millään tasolla rakentavasti. 

Onneksi iän myötä (niin - jotain hyvää vanhenemisessakin!) olen oppinut hallitsemaan tunteitani sen verran, että nykyään osaan ensin hengittää muutaman kerran syvään, ja reagoida vasta sitten; ja näitä äsähdyksiä tulee entistä harvemmin. Ja kun sitten reagoin, teen sen rehellisemmin ja loogisemmin kuin ennen; myönnän, että olen suuttunut suutahtanut, ja mikäli suutahtamiseen on ns. oikeasti jotain syytäkin (aina ei ole), pyrin kertomaan, miksi.

Ellei syytä ole, sanon, että olen nyt suuttunut ilman varsinaista syytä, ja että tämä tunnetila menee nopeasti ohi. Tarvitsen yleensä pienen rauhallisen hetken, tai ainakin hetken, jossa ei stimuloida enempää (omasta mielestäni ja siinä hetkessä) negatiivisesti. 

Yleensä pyrin välttämään suutahtamiseni näyttämistä Whatsappissa (lue: Mr. Mossadille), mutta Mr. Mossadilla on ilmeisesti jokin perkeleen kuudes vaisto, jonka avulla hän aistii omasta mielestäni normaaleista vastauksistani, että olen ärsyyntynyt. Ehkä pisteytän eri tavalla, ehkä käytän vähemmän emojeja...en tiedä. Mutta tällä kertaa jäin kiinni. 

Miten teillä riidellään? 

Kommentit

koivun oksaan korkealle

Haha, samaistun nyt ihan liikaa. Oli pakko lukea miehelle myös, jonka naama alkoi mutristella jännästi :'D

CougarWoman
CougarWoman

Hehe, hyvä että meitä suutahtajia on useampiakin! ;) 

CougarWoman
CougarWoman

Eihän se toki laiskuutta ole, vaan sitä, ettei viitsi kohdistaa alati vähenevää energiaa kaikkeen turhanpäiväiseen vaahtoamiseen, kun nykyään tekee tiukkaa selvitä viikosta hengissä ilmankin ;)

Joo, tuossa voi olla vinha perä. Ärsyttäähän se, kun ei voi tuosta vaan suitsait nähdä, kun toinen on toisella puolella maailmaa. (No toisaalta taas -eipä tässä nyt päivittäin voida nähdä kuitenkaan, mikä on sinänsä varmaan ihan hyvä juttu :D) Ekstrav*tutuksena tietysti vielä sitten, että tyyppi on lomalla ja bilettämässä rantabaarista toiseen ja minä hautaudun excelöintiin... (itsesääli)

Karamelli (Ei varmistettu)

Kiteytit tässä ilmiön täydellisesti! Luetutan kirjoituksen myöhemmin nyt koisaavalle miehelle.. Kovalla psyykkauksella noiden (puoli)tahattomien vittumaisuuksien tiheyttä saa tosiaan hiukan laskettua kun oikeen puree huulta ja yrittää hengitellä syvään. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.