Talkoohenkeä vai harmaata taloutta?

CougarWoman

Aloin edellisen postaukseni jälkeen miettiä, miten paljon meillä tehdään hommia vaihtokaupoilla.

Nyt ei puhuta mistään “tässä on sulle kolme ruokalusikallista kahvia, kun lainasit mulle viimeksi kupin sokeria” –vaihdoista, vaan oikeasti asioista, joista normaalisti joutuisi maksamaan aika isoja rahoja.

Edellisessä postauksessani mainitsinkin Puutarhurin, jonka palkka maksetaan sähkö- ja muina remonttitöinä Ykkösmiehen taholta. Puutarhuri on ostanut vastikään uuden vanhan talon, ja remontoitavaa riittää; mies ei vaan itse satu olemaan mikään tee-se-itse –mies.

Ykkösmies sen sijaan on kotonaan niin talossa kuin puutarhassakin; osaa tehdä yksinkertaisia sähkötöitä (kuten uusia pistorasiat), korjaa rikkinäisen pesukoneen kymmenessä minuutissa, ja uusii ikkunanpuitteita vanhalla rutiinilla. Nämä ammattilaisten tekeminä tekisivät melkoisen loven Puutarhurin budjettiin; varsinkin, kun hän on itse työtön, ja tuore isä.

Homma toimii nyt siten, että Ykkösmies käy talossa remppaamassa ja kirjaa tunnit ylös; ja Puutarhuri pistää tunteja “pankkiin”. Kun kevät kunnolla tulee, ja on aika alkaa trimmata puutarhaa, hän käy x tuntia per viikko puutarhatöissä remppahommien vastapainoksi, kunnes "tili" on tyhjä.

Sekä Ykkösmies että minä emme hirveästi riemuitse puutarhatöistä (istuttaminen on kivaa, kaikki muu on perseestä), joten tämä vaihtokauppa on win-win.

Kun aikoinaan ostimme talomme, koko piha piti pistää uusiksi. Hommasimme kunnon kaivinkoneen ja traktorin ja niitä operoivat työmiehet, jotka olivat “tutuntuttuja” Ykkösmiehen isän kautta. Puolen päivän urakka kustansi meille grillibileet ja korin kaljaa molemmille. Sen lisäksi Ykkösmiehen äiti kutoi molemmille miehille “kumisaapasvillasukat” talven varalle. Sekä traktori että kaivinkone “lainattiin” lauantaiksi miesten työpaikoilta.

Ykkösmiehen sisko halusi eroon suuresta koivusta, joka roskasi ikävästi hänen talonsa katolle. Ykkösmies kävi (ehkä vain hypoteettisesti, mitään en tunnusta) salakaatamassa 15-metrisen puun, ja sai palkaksi kaikki klapit (puu kaatui edelleen hypoteettisesti ehkä vahingossa tielle – en ole koskaan nähnyt yhtä tehokasta moottorisahan ja vesurin käyttöä kuin silloin, sillä puu oli kiire raivata pois, ennen kuin joku kyläläisistä soittaisi poliisit ja palokunnat ja torvisoittokunnan paikalle). Naapurin mies oli mukana auttamassa; tästä hyvästä Ykkönen antoi osan koivuklapeistaan. Myös auttamassa ollut Naapurin Poika sai puolestaan palkaksi autostereoasennuksen Ykköseltä.

Niin – ja kun Ykkösen kanssa laatoitimme yhdessä tuttavapariskunnan puutarhan, saimme vaivanpalkaksi ilmaiset tatuoinnit molemmille (pariskunnan mies sattuu olemaan aika tunnettukin tattoo-artist).

Huomaan muuten tätä kirjoittaessani, että kirjoitan tätä kaupunkilaishiiren silmin, vaikka olenkin asunut täällä pöndellä jo kohta 15 vuotta. Mietin itsekseni, että näin sitä harmaata taloutta pyöritetään vaihtareilla, ja näin viedään elanto “oikeilta” sähkömiehiltä, puunkaatajilta ja puutarhureilta.

Mutta onko se oikeasti niin, vai onko tämä ihan tavallista maalaisen kyläyhteisön toimintaa? Kyllähän talkoissakin jokainen pistää oman panoksensa peliin grillimakkara- ja keskikaljapalkkiolla; miksi tämä olisi yhtään erilaista toimintaa?

Vaahtoankohan nyt vaan ihan turhaan? Onko muita, jotka harrastavat talkoohenkistä vaihtokauppaa? 

 

Kommentit

hortonomi (Ei varmistettu)

Huh huh. Kylmää tuo ihmisten vieraantuminen luonnosta ja elävistä kasveista. Puutarhanhoito: Isot koneet paikalle, puut nurin ja betonilaatoitusta. Hyvin on betonifirmojen lanseeraamat (mainos)puutarhaohjelmat (Eden etunenässä) tehneet tehtävänsä. Tai istutetaanhan sinne ne pakolliset timanttituijat, joita rahdataan keskieuroopasta halvalla sisäänheittotuotteiksi. Älä nyt ota herneitä. Tämä koskee ihmisiä ihan yleisesti, enkä ole erikseen sinusta tätä havaintoa tehnyt. Ja kärjistystä tietysti. Mutta käsityksen metsäkansasta saisi jo todella unohtaa. Ihmiset haluavat kaupunkien kaatavan puut, koska ne varjostaa, terve puu kasvaa vähän vinossa ja tuuli kaataa päälle, tai jopa koska "se pitää niin omituista ääntäkin!"

CougarWoman
CougarWoman

En ottanut herneitä :) Mutta ajattelin sen verran kommentoida/korjata, että me ostettiin meidän talo ja puutarha kahdeksankymppiseltä pariskunnalta, jotka eivät viimeiseen kymmeneen vuoteen olleet jaksaneet tehdä puutarhatöitä. Puutarha oli täynnä puitten kantoja, tee-se-itse kasvihuoneita (betonipalkeista ja muovista), ylikasvaneita puita, jotka haittasivat naapureitten näköalaa ynnä muuta krääsää, joten katsoimme parhaaksi vetää kaikki tasaiseksi ja haudata orgaanisen materiaalin (se osa, jota ei saunapuiksi saanut) kaivamaamme syvään kuoppaan.

Kunnon nurmikko pienellä hedelmäpuulehdolla ja kasvimaalla tuli tilalle :) 

La-ura
tuska onni elämä

Ihana trolli sulla täällä ':D

Itse en ihan noin ahdasmielisesti nähnyt kuvailujesi tuloksia. Tosin nuo Ykkösen "laittomat" sähköasennukset, entäs jos sattuu jotain ja talossa syttyy sähköpalo, korvaako joku silloin? Mutta en siis tuomitse! Minunkin ex oli ammatiltaan sähköasentaja ja saattoi hän joskus jonkun pienen sähköasennuksen jossakin tehdä ja sai vastineeksi siitä jotakin muuta kuin rahaa. Jos ykkösellä ei ole metsurin pätevyyttä/osaamista niin turvallisuuteen en sitten ota kantaa.

Kyllä tuollainen kuulostaa ihan talkoomeiningiltä.

Ja jos te laatoititte ja saitte vastineeksi tatuoinnit, eikä raha vaihtunut niin kuka siinä sitten häviää, tai menettää rahaa?

Pahoittelut sekavasta kommentista.

CougarWoman
CougarWoman

Haha :D

Tuskin korvaa, mutta ei jotain pistorasian laittamista oikein voi sössiä. 

Joo, turvallisuus onkin sitten toinen juttu. Mä menen yleensä silmät ja korvat kiinni sisälle istumaan, kun Ykkösmies alkaa hommiin :D 

Susaanna (Ei varmistettu)

Ainakin talkoilu parantaa yhteisöllisyyttä ja yhessä tekemisen meininkiä! Lisäksi on kiva tehdä oikeita fyysisiä töitä - kunto kasvaa kohisten ja jotenkin tuottaa paremman mielenkin talkoopäivän päätteeksi. Talkoot takas ja hyvää juotavaa ja syötävää koko porukalle :D!

maryjane
Todella jossain

Riippuu vähän. Itse valokuvaajana huomaan liian usein tämän "Kun sulla on se hieno kamera / Siskonkumminkaiman veljenpojalla on kamera, niin se ottaa kuvat." -ajatusmaailman. Toki oon itsekin räpsinyt parista serkusta yo- ja rippipotrettia ilmaiseksi, mutta oon ajatellut sen niin, että tämä on mun lahjani sulle. Meillä valokuvaajien kesken tunnetaan "näkyvyysseteli", eli tyyliin tuu tänne tekemään useamman satasen työkeikka ilmaiseksi, saat näkyvyyttä. Mut kun sillä näkyvyydellä ei syö eikä maksa laskuja...

Esimerkiksi valmistujaiskuvat on ammattilaishinnoilla siinä 130-160 euroa. Näin ajateltuna se tuntuu tosi suurelta summalta, mutta sitten kun siitä vähennellään kaikki vakuutukset ja muut maksut, niin valokuvaaja tienaa 160 euron kuvasta noin kuusikymppiä. Sitten taas kun ajatellaan ihmisten työ- ja rahatilanteita, niin 160e yhdestä rippikuvasta on melkolailla ylitsepääsemättömän suuri summa, kun lähes kaikki tuntee jonkun, joka voi napata susta sen kuvan ruusun kanssa ja maksuksi kelpaa parikymppiä tai muutama siideri.

Eli tiivistettynä, kyllähän talkoohenki ja kaverilta kaverille -meiningit kusee yrittäjän muroihin, mutta toisaalta ymmärrän kyllä, että raha edellä mennään. Onneksi useimmat ihmiset osaa myös suhteuttaa sen laadun ja hinnan keskenään, eli mitä saat jos palkkaat valokuvaajan ikuistamaan hääpäiväsi vs. annat sukulaiselle kameran ja pyydät kuvaamaan.

Naislaif
Naislaif

Liian vähän on vaihtotaloutta, Joudun todella miettimään tunnistanko sellaista lainkaan lähielämässäni. 

Talkootyötä kyllä ja sitä onneksi tuntuu riittävän. 

Puutarhassa parasta on sen katselu, katselu, ihastelu, tuoksuttelu, varjossa istumien ja sen katselu. 

Xo (Ei varmistettu)

En harrasta vaihtotaloutta. Mulla on yksi ystävä, jonka mielestä on Ok kutsua mut niille keväänkorvalla lounaalle. Lounaan syötyäni huomaan olevani haravanvarressa "kun on niin kiva tehdä yhdessä, hei.. jutellaan ja tehdään samalla vähän hommia.." Niin no, senkin ajan olisin voinut haravoida ihan sitä omaa pihaa.
Tälle tyypille koko ystävyys on vaihdantataloutta; yksikään hyvä ele ei ole ilmainen, kaikesta joutuu maksamaan. Hänen kanssaan olen 30 vuoden aikana oppinut olemaan tarkkana. Muuten huomaan vahtivani hänen lapsi katrastaan pitkän viikonlopun ajan, koska olen saanut häneltä 2 vanhaa t-paitaa joskus aikanaan.

Ajanpuute ajaa ihmisiä teettämään töitä ammattilaisilla. Toistaalta myös kotitalousvähennys. Kolmanneksi, mä osaan ainoastaan laittaa ruokaa, joten mulla ei ole paljon talletettavaa vaihtopankkiin.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.