Tapaus Sossupoika!

CougarWoman

Paukuttelin henkseleitäni täällä viime perjantain treffeistä ja uudesta ihmistyypistä – sosiaalialalla työskentelevästä, empaattiselta ja sympaattiselta vaikuttavasta (Sossu)pojasta.

Treffit menivätkin ihanasti, seksi oli parasta ikinä, aika kului liian nopeasti, emmekä olisi millään

Totuushan on, että noita treffejä ei koskaan tullut. Ja minä en tajua vieläkään, että mitä hemmettiä oikein tapahtui.

Viestittelimme keskiviikkoaamuna ihan normaalisti; Sossupoika oli luvannut varmistaa tulonsa sataprosenttisesti tuona päivänä, ja kuuliaisesti varmistikin, odotti kuulemma tapaamistamme innolla. Vastasin asiaankuuluvalla riemulla, ja koskapa Sossupoika oli varovasti tiedustellut yöpymisen mahdollisuutta, kysyin, onko hänellä mitään erikoistoiveita aamiaisen suhteen, mikäli tilanne siihen menisi.

Sossupoika ei vastannut mitään. Enää ikinä.

Olen vielä tätäkin kirjoittaessani, että mitä v*ttua.

Jos tulee toisiin ajatuksiin, ei luulisi olevan hirveän iso homma siitä nätisti ilmoittaa edes yhdellä viestillä? Hän on kuitenkin – joulukuun lopusta asti – ollut se, joka on halunnut pitää yhteyttä; halunnut roikottaa tapaamisen mahdollisuutta löysähkössä hirressä, vaikka jossain vaiheessa tein hänelle täysin selväksi, että en uskalla luvata tapaamista.

Ja sitten, kun hän lopulta on saanut minut kuukauden vääntämisen jälkeen tapaamiseen suostuteltua (suurimmaksi osaksi siksi, että ajattelin kahden rakastajan samanaikaisuuden eliminoivan liian suuren kiintymyksen vain yhteen; eräänlaista tunteiden diversifiointia siis), hän katoaa.  Sanaakaan sanomatta.

Mitä v*ttua. Olen ihan oikeasti sanaton.

Minun päähäni ei kertakaikkiaan mahdu, miten jollain on häpyä tehdä tuommoista. Siis ihan aikuisten oikeasti (argh). 

On ihan sama, onko kyseinen ihminen tavattu pettäjäsivuilta vai baarista vai kirkon raamattupiiristä, jokaisella ihmisellä tulisi olla edes sen verran tapoja, että viitsisi kertoa, mikäli mieli on muuttunut. Jos pelkää viestiään seuraavaa paskamyrskyä pettymyksen verbaalista julkituomista toisen osapuolen toimesta, voi vaikka poistaa yhteystiedot ja blokata tyypin sovelluksestaan ilmoituksensa jälkeen; mutta että jättää toinen täysin tyhjän päälle?

Mutta kaikki eivät tietysti ajattele asioista samalla tavalla kuin minä. Kai on joillekin ihan ookoo vain häipyä kuvioista sen enempiä selittelemättä.

Empaattinen my ass.

Mutta jos oikein rehellisiä ollaan, ottamatta huomioon hyvien tapojen puutteesta johtuvaa lievähköä v*tutusta – harmittaako minua, että en päässyt perjantaina piehtaroimaan punkassa Sossupojan kanssa?

Ei. Minua ei harmita yhtään, ja sekös vasta paradoksaalisesti harmittaakin. Se nimittäin tarkoittaa sitä, että alan kiintyä Puuseppään sen verran, että muut eivät kiinnosta. 

Perhanan perhana. 

Kommentit

Oranssinen

Minkäs teet, ihmiset nyt taitaa vain olla rakennettu siten, että ne tunteet tulee peliin mukaan vaikka mitä tekis.

samassatilanteessa (Ei varmistettu)

Ha, juurikin tuossa yhtenä päivänä selitin suu vaahdossa ystävälle, että uusi rakastaja on niin erilainen kuin itse etten häneen ikinä ihastuisi ihmeemmin kunhan viihdyn seurassaan ja seksi toimii..sitten treffasin samaisen tyypin seuraavana päivänä ja naps huomasinkin tänään miten kivalta ystävänpäivä viestit tuntuivatkaan, argh. :D

Mulle teki muuten yks kaiffari aikanaan saman, sitte ilmestyi puolen vuoden päästä taas 'linjoille' ja muina miehinä vonkasi.. aika tylysti silloin vastasin että sorry nyt mut sulla oli mahdollisuutesi jo. Ihme tyyppejä(kin) löytyy...

Keponen (Ei varmistettu)

Itselläni tuli heti mieleen että eihän ole mahdollista että sossupojalle tai hänen jollekin läheiselle olisi sattunut jotain :/

NotCredibleDates

Mulle on niin monesti käynyt noin ja suurimmassa osassa tosiaankaan ole mitään suurempaa syytä miksi katosi. Onhan noitakin et jollekin läheiselle tai kaverille itelleen sattunut jotain, mutta aika harvassa. Tyyppi varmaan vaan sai jotain kiksejä siitä, että viimein suostuit näkemiseen ;)

Nimetön (Ei varmistettu)

Näitä ihmetapauksia on kuule ihmeellisen paljon...Mun rakastaja häipyi sanomatta mitään 1,5 vuoden tiiviin suhteen jälkeen. Ei mitään selityksiä eikä vastannut viestiini, kun vähän perään kyselin. Enkä taida olla edes olla todellakaan ainut, jolle noin on käynyt.
En tiedä onko tämä käyttäytymismalli tyypillisempää miehille, mutta eipä itselleni kävisi mieleenkään toimia noin. Onneksi olen niin over it, mutta toki jäin suu auki ihmettelemään fiksuksi kuvittelemani henkilön käytöstä.
Elämä on..

Ikävää (Ei varmistettu)

Ärh, tuo on maailman pölvästein tapa. Nykyisin ilmeisesti niin yleistä että sille on ihan keksitty oma sana: ghostaaminen.

En tiedä mistä johtuu. Ennen kyllä osattiin ihan asiallisesti päättää suhteet ja muut tekeleet, ehkä oli vaikeampi hävitä kun soittajaa ei nähnyt näytöltä eikä viestejä ollut olemassakaan muun kuin paperikirjeen muodossa. Ja auta armias, sitä saattoi oikeasti mennä käymäänkin jos toisesta ei kuulunut.

Vai eikö me ihmiset enää osata kouluttaa toisiamme käyttäytymään suhteissa?

Oma nykyinen mies itse asiassa teki minulle samat temput kun aloittelimme tapailua. Pistin silloin kylmästi viestiä, kun puheluunkaan ei vastannut, että hänen on parempi lopettaa juttu kunnolla eikä roikuttaa minua mukana. Ja että pääsee rutkasti helpommalla siten, kuin väistelemällä minua ja toivomalla että 'ymmärrän yskän'. Ja tottakai kerroin myös miltä tuollainen tuntuu.
Tämähän sitten nöyristellen 'päätti' silloin homman, kun oikein pakotin. Ja puoli vuotta myöhemmin otti vielä nöyremmin yhteyttä. Silloin totesi että olin ainoa nainen joka hänet on sillä tavoin pistänyt järjestykseen. Muut ovat tajunneet vinkin ja näin mies onkin päässyt helpolla, ei kuulemma yhtään käynyt mielessäkään miltä se siitä toisesta voisi tuntua.

Annoin silloin toisen mahdollisuuden tuolle ghostille, kyllä kannatti.

Hemil (Ei varmistettu)

Ghosting, tuo klassikko. Eniten v*tuttanee meitä sinkkuja, jotka ollaan saatettu käyttää aikaa ja energiaa tyyppiin, jopa ihastuttu, ja sitten tämä uppoaa radiohiljaisuuteen kriittisellä hetkellä. Harva asia saa ihan yhtä tehokkaasti korvat savuamaan ja sarvet päähän kasvamaan. Viimeisin kummittelijani oli kapteenismies, Yhteiskunnan Miehistä Selkärankaa, ja ghostaamisen jälkeen sain vielä vaaleanpunaisen kissanpentujoulukortin... Siinä vaiheessa oli mitäv*ttua-huvitusjärkytys tapissaan, eikä voinut enää kuin huutonauraa.

Intternet-miesten kanssa auttaa, kun ajattelee, että se ei ole olemassa oikeasti ennen kuin toisin on todistettu. Tähän vaaditaan useampi tapaaminen, joilla ohareita tai muuta perseilyä ei ole esiintynyt.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.