Uniapnealeikkauksen aattona

CougarWoman

Huomenna viuhuu kirurginveitsi ja Ykkösmies pääsee leikkauspöydälle nukkumaan muutamaksi tunniksi. Operaatio ei kuulemma jännitä häntä lainkaan; odottaa sitä jopa innolla toivoen pääsevänsä eroon kroonisesta väsymyksestään. Ehkä jopa salaa toivoo että se seksuaalinen krooninen väsymys parannetaan samalla veitsen viuhautuksella. Sitä ainakin minä toivon.

Minua jännittää. Mitä jos jotain menee pieleen? Mitä jos Ykkösmies ei enää herääkään nukutuksesta? Mitenköhän operaatiosta toipuminen menee?

Leikkauksen aikana suoritetaan kolme eri toimenpidettä: UPPP (uvulopalatofaryngoplastia), jossa ilmeisesti alaleukaa siirretään eteenpäin; lisäksi kielen paikkaa siirretään, ja *jotain kudosta* ilmeisesti jossain nielun tienoilla stimuloidaan laserilla kudoksen koventamiseksi ja näinollen kuorsauksen estämiseksi. (Referoin mitä Ykkösmies minulle kertoi – siksi voi olla että terminologia on hakusessa tai jopa olen ymmärtänyt täysin väärin; mutta oletan että jotain tämänsuuntaista tehdään.)

Kuulostaa aika hardcorelta näin maallikon korviin. Olen jopa käsittänyt, että kielen siirtoa varten Ykkösmieheltä kirjaimellisesti viilletään kurkku auki. Toivottavasti olen käsittänyt väärin. 

Kuva täältä.

Olen suunnitellut Ykkösmiehelle hemmotteluillan. Töistä päästyäni pistän saunan lämpiämään. Valitaan yhdessä hyvä elokuva. Tilataan pizzat kaikilla mahdollisilla täytteillä ja käperrytään sohvalle leuat jauhaen katsomaan leffaa. Ykkösmies ei tietenkään saa syödä huomenna mitään ennen leikkausta, joka tapahtuu vasta puoliltapäivin; joten poikkeamme tavallisesta ruokavaliostamme ja tankkaamme hänet täyteen.

Leikkauksen jälkeenkään ei varmaan ihan heti mitään pepperonipizzoja mussuteta. Eikä kyllä käydä saunassakaan.

Ykkösmiestä ei siis jännitä; mutta viime viikonloppuna hän mainitsi minulle, että jos jotain tapahtuu, hänen henkivakuutuksensa on sen verran riittoisa, ettei ainakaan taloa tarvitse myydä. Että siltä osin minun tulevaisuuteni on taloudellisesti turvattu.

Aika laiha lohtu. Mieluummin asun vaikka pahvilaatikossa kuin ilman Ykkösmiestä. 

***

Edit 12-06-2014: Leikkaus on onnistuneesti ohi ja mies heräämössä. Tästä päättelin että ainakin toistaiseksi yhä hengissä. 

Kommentit

eviela
NOT A Wonderland

Hyvin se leikkaus menee! Piän peukkuja pystyssä :)

eviela
NOT A Wonderland

Siitäkin huolimatta, että leikkaustapa kuulostaa kieltämättä vähän extremelle.
Niinhän se usein taitaa kuulostaa pahemmalle kuin mitä ne sitten onkaan? :)

riikkis (Ei varmistettu)

Mun appiukon uniapnealeikkaus oli vaan jotain laserillapöristelyä o.O Mutta hyvin kaikki menee teilläkin!

Ladybugs mama
Puuroa tukassa

Voimia sinne kovasti! Pian te taas vietätte uutta hemmotteluiltaa.. :)

Platypus

Tsemppiä leikkaukseen ja mukavaa henkistä ja fyysistä tankkausiltaa teille molemmille! :)

Torey
Näissä neliöissä

Viettäkää ihana ilta yhdessä, tsemppiä miehelle leikkaukseen ja huomenna huokaiset varmasti helpotuksesta kun mies on herännyt nukutuksesta ja saat kuorsaamattoman miehen kotiin! :)

annepa (Ei varmistettu)

Eksälleni tehtiin tuo kitalaen takaosan jäykistys. Se tehtiin mikrottamalla (kyllä, nieluun ammuttiin mikrosäteitä, mitä ikinä ne sitten ovatkaan) nielun yläosan kudoksia niin, että kudokset käytännössä paloivat. Kun paloarvet paranevat, kudos arpeutuu ja kutistuu ja näin nieluun tulee enemmän tilaa. Eksäni oli koko mikrotuksen ajan hereillä eikä tuntenut mitään muuta, kuin palaneen lihan käryä nenässään. Toipuminen oli nopea ja operaatio auttoi uniapneaan. Sitä siis ei ainakaan tarvitse pelätä, tuo muu kuulostaa aika hardcorelta. Toisaalta serkulleni on tehty tuo leuanveto-operaatio, eikä hän näytä siitä mitään traumoja saaneen :D
Tsemppiä!

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos kaikille, kai se tästä... :) 

Ykkösmies jääkin sitten vielä yön yli tarkkailuun eli pääsee aikaisintaan perjantaina kotiin, toisaalta ihan kiva kun ei tarvitse itse korvat höröllä monitoroida hengittämistä yöllä, mutta toisaalta taas...varmaan nukun vain yhdellä silmällä kun angstaan mahdollista puhelua sairaalasta keskellä yötä... o_0 

honeychile

No jos se yhtään lohduttaa niin nukuttamista ei kannata kauheasti pelätä, kaikki mun potilaat on aina heränneet leikkauksesta :)

CougarWoman
CougarWoman

En mäkään tajua miksi stressaan...kun siis ei edes ole Ykkösmiehelle ensimmäinen nukutus (olisiko peräti viides)... Mutta kiitos lohdutuksista kuitenkin <3

honeychile

Kai se on aina sille kotona olevalle rankempaa, se toinenhan saa vaan nukkua :D

marjukka. (Ei varmistettu)

Ymmärrän hyvin hermostuneisuutesi, itse muutun ihan hysteeriseksi ja omituisen (kenties huvittavankin) taikauskoiseksi jos joku läheinen joutuu/pääsee leikkaukseen. Kuljen ympäriinsä koputtelemassa puuta ikävien ajatuksien ja pelkojen tullessa mieleen ja rukoilen kuin mikäkin. Kerran ihan tosissani pelästyin, kun kuulin potilashuoneen numeron olevan 13.

Oli puun koputtelulla osuutta asiaan tai ei, kaikki ovat kuitenkin aina tulleet leikkauksesta terveinä kotiin. Sitten ei minunkaan enää ole tarvinnut nakella suolaa olkani yli ja kulkea kaduilla kädet ristissä.

Pikaista paranemista Ykkösmiehelle!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.