Urologiikkaa?

CougarWoman

Ykkösmies kävi sitten urologilla maanantaina jonotettuaan kiltisti puolentoista kuukauden päähän allakkaan ruksittua aikaa. Ajan saaminen kesti, sillä kyseessä ei ollut hätätapaus (urologi ei ilmiselvästi ole koskaan tavannut minua).

Käynti oli ollut lyhyt, eikä lääkäri ollut koskenut Ykkösmieheen käsipäivää enempää. Risti kätensä pönäkän vatsansa peitoksi ja tiiraili Ykkösmiestä silmälasiensa ylitse lukien samalla puolihuolimattomasti testituloksia.

“Niin, nämä sinun verikokeet on otettu liian myöhään aamusta, eikä kukaan ilmeisesti ohjastanut, ettet saa syödä kuuden jälkeen mitään kokeita edeltävänä iltana.”

Uusiks män ja rumba alkaa taas alusta. Ensin verikokeeseen, tulosten jälkeen (viikko odottelua) voitaisiin sitten tehdä uusi ajanvaraus.

Ykkösmies pisti ponnekkaasti vastaan, ja sai sovittua, että seuraava aika hoidetaan puhelimitse; keskustelu verikokeitten tuloksista hoituisi hyvin myös ilman fyysistä lähikontaktia. Lääkäri myöntyi myös määräämään testosteronia joko pillereinä tai voiteena heti keskustelun jälkeen, mikäli kokeitten tulokset puoltaisivat liian alhaisia testosteroniarvoja.

Muuten oltaisiin taas jouduttu odottelemaan muutama kuukausi lisää sovitun ajan saapumista.

Ihmetellä täytyy, miksei urologi voinut soittaa - tai delegoida jotain muuta henkilökunnasta soittamaan - että ei tarvitse tulla ennen kuin verikokeissa näkyy muutakin kuin aamupalaksi nautittu greipinpuolikas. Ne tulokset kun olivat tosiaan tiedossa jo sen puolitoista kuukautta takaperin.

Toisaalta taas, miksipä niitä turhaan etukäteen katselisi, ehtiihän sitä sittenkin kun potilaalle varattu aika koittaa, ja tämä on varta vasten ottanut töistäkin erikseen vapaaksi.

Alkaa vähän ahdistaa tämä ajanvarausbyrokratia. Luulisi, että terveydenhuollon rattaat rullaisivat edes vähän nopeammin kuin puoli vuotta sitten kuolleen hamsterin juoksupyörä. Juuri edellisessa postauksessa uhoamani optimismi ("en anna periksi, en halua luovuttaa") hävisi turhautumiselle. 

Minä en jaksa enää odottaa, että elämäni valuu hukkaan. En jaksa uskoa ja toivoa, että joskus vielä kaikki kääntyy hyväksi; enkä edes tiedä, mitä odotan – ihmettäkö?

En jaksa enää olla surullinen, tuntea oloani torjutuksi ja epäseksikkääksi epänaiseksi päivistä viikkoihin, viikoista kuukausiin; kohta kuukausista vuosiin. Elän elämäni parasta aikaa. Ja jos eläisin sitä, kuten yleinen moraali sanelee, eläisin sitä selibaatissa.

Mitä, jos hormonihoidot eivät autakaan? Mitä, jos en enää koskaan saa seksiä kotona?

Kuinka paljon kärsivällisyyttä vaimolta vaaditaan? Kuinka kauan aikaa minun pitää vielä antaa?

Tai paremminkin – kuinka kauan minun pitää vielä olla saamatta? 

Kommentit

Voi ruma sana!

Tsemppiä ja voimia tilanteesenne.

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos <3

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mitä jos marssisitte yksityiselle? Ei se varmaan kuitenkaan ole rahasta kiinni. Luulisi siellä pyörien pyörivän nopeampaa.

CougarWoman
CougarWoman

...tämä ON yksityinen... o_0 

Tove Janssonin tytär

Koskaan en oo naimisissa ollut, mutta seksittömässä suhteessa kyllä. Ei sitä kukaan siinä mielessä elossa oleva loputtomiin kestä, vaikka kuinka rakastaa. Toivottavasti saatte asian kuntoon. Ainakin mies on valmis selvittämään syitä. Pieni lohtu, mutta jotain kumminkin. Nimimerkillä tiedän miltä tuntuu itkeä kylppärissä vesihanan katveessa, korsetissa ja sukkanauhoissa itseään moittien, vaikka tietää sen turhaksi.

CougarWoman
CougarWoman

Mulla on ollut ihan sama kokemus. Istuin kynttilänvalossa romanttisen musiikin soidessa ruokapöydällä juurikin mainitsemassasi asussa, mies tuli kotiin, suikkasi suukon poskelle ja totesi "mun pitää mennä ensin p*skalle". Voi sitä romantiikan määrää, kyllä oli voittajafiilis. 

Torey
Näissä neliöissä

Argh!

On muuten jännä kun noihin kaikenmaailman näytteisiin ei voi saada kunnon ohjeita!

Itse olen tainnut useammankin kerran joutua labraan uusiksi kun hoitaja on todennut "eikö sulle sanottu ettet olisi saanut syödä/juoda/pissata niin ja niin moneen tuntiin? Ei tätä nyt voi ottaa." NO EI SANONU KU KÄSKIVÄT VAAN TULEMAAN PAIKALLE!

CougarWoman
CougarWoman

"Eikö sulle kukaan sanonut, että ennen näytteenottoa sinun pitää kirmata alasti täysikuun valossa, uhrata sammakko alttarilla, ja konkata vasemmalla jalalla hyppien kolme kertaa talon ympäri vastapäivään?" NO V*TTU EI SANOTTU, MUISTAISIN JOS OLISIVAT SANONEET...

Torey
Näissä neliöissä

"EIKÄ! Ei sanottu vasemmalla. Hypin oikealla..." :'D

Oranssinen

Yksityistä suosittelen minäkin. Ihan perseestä tuommonen :P

 

 

sanna-marian (Ei varmistettu)

Toivottavasti kyseessä on testosteronivaje, joka hoituu helposti!

Ihan mielenkiinnosta: Tietääkö Ykkösmies seikkailuistasi? Jos ei, niin luulisitko hänen hyväksyvän? Onko syy ollut vain seksivaje kotona vai oletko sorttia vaihtelunhaluinen?

CougarWoman
CougarWoman

Ei tiedä, mutta luulisin "hyväksyvän" siis siinä mielessä, että tuskin haluaisi erota. Uskon, että ymmärtäisi, vaikka kyllähän se häntä tietysti loukkaisi. 

Olen kyllä sorttia vaihtelunhaluinenkin, mutta seksin ulkoistamisen syynä on puhtaasti seksittömyys kotona. Jos saisin edes pari-kolmekin kertaa kuussa (tämä on siis puoleltani kompromissi, mieluiten päivittäin kiitos), voisin aivan hyvin elää monogamisessa suhteessa. 

En siis petä seikkailun tai vaihtelunhalun takia.

sanna-marian (Ei varmistettu)

Teillä täytyy olla todella hyvä suhde, onnittelut siitä! :) Muussa tapauksessa nimittäin luulisi turhautumisesi olevan liian suuri, kun olisit valmis tyytymään seksiin muutaman kerran kuukaudessa, vaikka itse haluaisit sitä mieluiten joka päivä.

Seksuaalisten halujen yhteensopivuus on minusta hyvin oleellista. Itse olen "joutunut" jättämään muuten kaikin puolin hyvän miehen, koska meillä oli seksiä kerran viikossa. Se turhautti minua ja tiesin, että pitkällä tähtäimellä joko muutun pirun kireäksi tai ryhdyn pettämään enkä halunnut kumpaakaan.

Mieleeni tuli sellainenkin juttu, että mitäköhän se mahtaa tehdä miehesi itsetunnolle, jos hän tietää, että hän ei parhaimmillaankaan lähellekään yllä siihen määrään seksiä mitä sinä haluaisit. SE saattaisi olla hänelle jonkinlaisen terapian paikka. (Yleensä kai miehet mittaavat miehisyyttään paljolti juuri seksuaalisuuden saralla.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en oikein jaksa ymmärtää tätä sun "kuinka kauan pitää jaksaa odottaa, kärsiä, itkeä, elämä menee hukkkaan" virttä. Mitäpä jos kokeilisit(te) jotain toista tietä, asumuseroa tai jotain. Niin kauan kun olet tätä blogia kirjoittanut niin sama levy vaan pyörii. Voittehan te myöhemmin pysyä toistenne elämässä läsnä muillakin tavoin kuin parisuhteessa mikä ei selkeästi toimi. Tai siis joo joo toimii muuten kuin seksin suhteen mutta kun sua kuuntelee/lukee niin eihän se toimi kun kokoajan on paha mieli, turhautunut olo, valitat ja itket.

CougarWoman
CougarWoman

Sitä vartenhan tämä blogi on, että voin tänne turhautumiani purkaa. On varmasti vaikeaa tajuta, miksi haluaisin valita seksittömän suhteen, mutta minä en halua olla olematta parisuhteessa aviomieheni kanssa. Se ei vie minulta oikeutta valittaa ja itkeä niistä suhteen aspekteista, jotka eivät tällä hetkellä toimi. 

Niin ja jos levy kyllästyttää, niin voi vaihtaa levyä ;) 

Annis (Ei varmistettu)

Jos kyseessä olisi ollut julkinen puoli, niin olisin tullut valistamaan, että ei, lääkärillä ei todellakaan ole mahdollisuutta tarkistaa joka potilaan labratuloksia ja näytteiden ottoaikaa ennen vastaanottoa (jos ei ole itse potilasta kokeisiin ohjannut, ei vastuu ohjeistuksessa myöskään ole lääkärillä. Jos itse tekee lähetteen, toki on suotavaa antaa myös ne ohjeet) ja haluttomuus ei tosiaan ole kiireellinen tai edes puolikiireellinen asia, jos mietitään vaikka urologisia syöpäpotilaita, vaikka se turhauttaakin.

Mutta että yksityinen. Ehkä vaikka vaihdatte urologia? Kyllä yleensä aikoja ja palvelualttiutta löytyy vähän enemmän jos potilas maksaa hoitonsa itse, ihan siksi, ettei siellä ole sitä kunnallisen puolen potilasmassaa ja priorisointitarvetta niin valtavana.
Käynti seksologilla/seksuaaliterapeutilla voisi muuten myös olla paikallaan, ehkä olette sitä miettineetkin.

CougarWoman
CougarWoman

Niin, kyllähän tajuan ettei asia ole "aikuisten oikeasti" kiireellinen. On vaan niin vaikeaa pysyä kärsivällisenä, kun matka on ollut jo niin pitkä. :)

Puhuttiin itseasiassa juuri eilen, että ehkä pitää vaihtaa lääkäriä. Tästä jäi vähän huonot fiilikset. 

Joo, terapiaan ei mies halua lähteä. Ainakaan vielä. Suljetaan nyt ensin nämä fysiologiset vaivat (uniapnea, matala testosteronitaso) pois. Jos sen jälkeenkään ei homma niin kutsutusti skulaa, niin sitten varmaan harkitsee uudelleen. 

ihmettelyä (Ei varmistettu)

Tämä nyt ei koske vain sinun miestäsi, vaan ihan miehiä ylensä, mutta minkä hemmetin takia se terapeutille meno on niille niin vaikeaa? Omassakin lähipiirissä olisi naisia, jotka toivoisivat että ongelmiin voitaisiin kokeilla parisuhde- ja/tai seksuaaliterapiaa, mutta kun ei kelpaa. Mieluummin kärvistellään ja ihmetellään kun hommat ei skulaa. Eikös niiden pitänyt olla se looginen ja ratkaisukeskeinen sukupuoli?

CougarWoman
CougarWoman

Heh, oikeassahan sinä olet! :D

Olen itse järkeillyt tämän niin, että nimenomaan miehille kynnys (seksuaali)terapiaan menosta on korkea, koska miesten odotetaan itseisarvoisesti olevan maskuliinisiä ja kyltymättömiä seksipetoja, joilla ei koskaan tule olla mitään ongelmia viisarinsa kanssa. On siis henkilökohtainen tappio miehenä myöntää ulkopuolisille, että näin ei aina olekaan. 

Ja sanon "miesten odotetaan"; tarkoitan tällä, että miehet olettavat, että tätä odotetaan :) 

Älä heitä vielä toivoa kaivoon! Hoidot voi tepsiä, hormoneilla on niiin iso osa siinä miten meidän keho toimii. Ehkä vastauksena siihen kauanko pitää odottaa, voisi miettiä että kauanko haluaisit että miehesi odottaisi, jos ongelma olisi sinussa?

CougarWoman
CougarWoman

Erittäin hyvä kysymys... Minulla ei tuohon itseasiassa näin suoralta kädeltä ole edes antaa vastausta...

Minä Vain (Ei varmistettu)

Jos teille on mahdollista niin ottakaa ihmeessä yhteyttä Juhana Pihaan. Hänellä on vastaanotto Mehiläisessä; Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Suosittelen lämpimästi. Googlettamalla löytyy hänestä ja toimintaperiaatteistaan, kokemuksestaan jne. vaikka kuinka paljon tietoa. Ihana ihminen!

Auttoi miestäni vastaavassa tilanteessa ja ennenkaikkea sai mieheni tajuamaan aikas suorapuheisella tavalla, että tämä koskettaa myös MINUA…

Omasta taustasta sen verran, että aviokilometrejä takana on 16, kaksi lasta ja ikää 40. Tunnistan itseni teksteistäsi vähän liiankin kipeästi… Ja tosiaan en minäkään halua hylätä kertakaikkisen ihanaa parisuhdetta seksiongelman vuoksi, vaikka hyvin vaikeaa se onkin kestää. Ei, vaan erittäin.. Matkanvarrella on tullut myös huomattua, että en ole ainoa joka siitä kärsii..Mieheni ei vain ole yhtä avoin asiasta kuin väittää olevansa tai antaa keskusteluissa ymmärtää. Hänkin on kärsinyt hiljaa ja pelännyt menettävänsä minut. Toista ei kuitenkaan tunne niin hyvin kuin luulisi-tässä onoppinut niin itsestään kuin elämänkumppanistaankin uusia puolia!

Kaikkea hyvää Puumalle ja Ykkösmiehelle! :)

-Anna-

CougarWoman
CougarWoman

Ei ihan asuta tuolla suunnalla.. Mutta googletan kuitenkin, kiitos vinkistä! 

Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi Anna. Ykkösmies on itseasiassa mulle ihan suoraan sanonutkin, että pelkää menettävänsä minut - mutta on yleensä kanssa tuommoista hiljaa kärsivää tyyppiä. 

Kiitos <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Okei,sanon heti kättelyssä että sun tilanteesta ei ole kokemusta,että johtuu ehkä siitäkin,mut en vaan ihan ymmärrä tota "elämä valuu hukkaan" shaibaa. Itsekkin oot useesti hehkuttanu kuinka teillä kaikilla muilla osa-alueilla on asiat hyvin,sulla on hyvä työ,oot ilmeisesti ihan suht tervekkin ihminen, ja silti tää yks asia pilaa sun elämän? :D Kaikkea ei vaan voi saada,kukaan.

CougarWoman
CougarWoman

Kyllä minun mielestä vakituisessa parisuhteessa on oikeus saada seksiä edes joskus, ellei siitä erikseen ole etukäteen toisin sovittu.

Yritä asettaa itsesi tilanteeseen, jossa rakastamasi ihminen ei koe mitään seksuaalista halua sinua kohtaan. Kyse ei ole vain itse fyysisestä aktista, vaan tilanne syö koko parisuhdetta; sillä se on aika tehokas keino torpata toisen itsetunto, jopa koko sukupuolisuus, aika tehokkaasti. En minä kaikkea halua, vaan ainakin vähän suhteen joka osa-alueelta. Toisin päin: en tietenkään myöskään haluaisi suhdetta, jossa ainut kemia on hyvä seksi, ja muuten tyyppiä ei jaksaisi katsella. Mutta kyllä sen hyvän tyypinkin kanssa pitää edes joskus seksiä olla. 

Mutta pistetäänpä tosiaan sen piikkiin, että sulla ei ole kokemusta tästä tilanteesta, kuten itsekin sanoit. ;) 

Puumaa (Ei varmistettu)

Mä taas todellakin ymmärrän tuon "Elämä valuu hukkaan" -shaiban. Ja juurikin koska omakohtaista kokemusta on. Takana 10 vuoden "hyvä" parisuhde, jossa seksi aluksi toimi oikein kivasti, mutta viiden vuoden jälkeen loppui kokonaan. Mies ei suostunut puhumaan koko asiasta, ei lääkärille.. Jatkuvien torjuntojen (Sorry, mut mä oon tosi väsynyt) jälkeen lopetin aloitteet minäkin, koska tosiaankaan ei enää itsetunto niitä kestänyt. Kosketusta oli toki muuten, kuten halailuja ja pikkupusuja. Mutta eihän ne mihinkään riittäneet. Mies pakeni töihin, vaimolle ei juuri aikaa riittänyt, lopulta ollenkaan

Muutamien seikkailujen, tuloksettomien keskustelujen, erilleen muuton jälkeen erottiin sitten ihan oikeasti. Koska todellakin ajattelin, että mun ainutkertainen elämäni kuluu hukkaan. En saa olla kokonainen. Erilleen muuton piti olla se viimeinen herätys miehelle, että jotain pitäisi tehdä. Ei herännyt.

Ja sit tapasin tämän nykyiseni ja voin kertoa että peitot heiluu tiheeseen tahtiin. Ja puhutaan, kaikesta. Ja mä olen niiiiin onnellinen, että tätä on vaikeeta edes tajuta.

CougarWoman
CougarWoman

Joo, itsekin olisin jo varmasti heittänyt kinttaat nurkkaan, ellei miehellä olisi oikeasti halua tehdä jotain asian eteen. Eli ymmärrän valintasi hyvin... On se joskus ollut itselläkin mielessä, mutta en vaan usko löytäväni koskaan enää yhtä mainiota mätsiä. Ja kyllä mä vielä jaksan uskoa, että tulevaisuudessa on edessä parempaa (seksiä). 

Oon myös onnellinen sun puolesta!!! <3 

annn (Ei varmistettu)

Mä kyllä ymmärrän hyvin tuon "elämä valuu hukkaan" -fiiliksen. Sama tunne häivähtää joskus minullakin, vaikka olen vain "pienessä puutteessa".

Lisäks näen aina punaista, kun joku käyttää sanontaa "kaikkea ei voi saada". Mitenniin ei voi?? Sanonnalla tuntuu olevan yleensä tarkoitus lannistaa ja vähätellä yksilön toiveita.
Älköön kukaan tulko ainakaan minulle kertomaan mitä voin saada ja mitä en. Minä haluan kaiken ja minulla on kaiken haluamiseen täysi oikeus, sain tai en. Harvat asiat oikeasti sulkevat toisiaan pois, jollei niitä sitten itse sulje. Jes, lähdenpä tästä syömään kakkua ja säästämään sen! ;)

CougarWoman
CougarWoman

*hymyilee* 

Tiedoksi: eräs labrahoitaja kertoi, että jos ei ole tietoa pitääkö paastota sen 10-12 tuntia, niin paastoa. Siitä kun ei ole haittaa. Tosin testosteroniarvoja mitattaessa muistelisin, että siinä oli joku aikaraja mihin kellonaikaan mennessä näyte pitää antaa. Eli jos lääkäri laittoi uuden lähetteen, kaikki näytteenottoon liittyvät asiat kannattaa kysyä labra-aikaa varatessa. Yleensä siellä tiedetään paremmin kuin lääkärit. Ja jos ajanvaraaja ei tiedä, jättäkää soittopyyntö, jotta labrasta otetaan teihin päin yhteyttä. Tällä viisiin saa tietoa ja ei tule turhia käyntejä (jotka yksityisellä saattaa maksaa melkoisesti..). Tarvittaessa vaihtakaa palveluntarjoajaa jos teillä päin on muitakin yksityisvastaanottoja.

Yst. terv.

aikoja yksityiselle puolelle varannut

CougarWoman
CougarWoman

Joo, kyllähän mekin tuo nyt tajuttiin (että olisi varalta pitänyt paastota)... 

 

En kyllä pitänyt teitä tyhminä, ihan tuollainen yleisohje tiedoksi muillekin jos on jäänyt asia epäselväksi. Taisi tulla selkärangasta, aikoja varatessa kun on tietyt ohjeet minkä mukaan mennään. Ja ettei tulisi noita "kukaan ei kertonut" ja siitä seurauksena turha & kallis käynti.

CougarWoman
CougarWoman

Juu en ajatellutkaan :) Mutta ei tuommoisia tule kokemattomalle edes mieleen...

Vierailija (Ei varmistettu)

Kertomuksessasi on paljon epäilyttävää, mm. "urologi ei ollut koskenut Ykkösmieheen käsipäivää enempää". Testit/epäonnistuu.....hmm.. epäilyttävää. Miten testi sovittiin jo ennen urologin tapaamista? Yleensä, käsitän, urologit tutkivat kattavasti miehen haluttomuutta, ei ne jää jumiin pelkkään hormonitasoon. Mm. erektio ja penis tutkitaan, käsitän, että käsipelillä. Mutta en tiedä, en ole mies.

Eikös Ykkösmiehen seksihalut päättynyt lopullisesti hetkeen, kun sinä lopetit ehkäisyn? Ja hänhän petti ensin, sinä sen jälkeen?

Jos et itse todistanut urologikäyntiä, tuli vaan mieleen, että nyt on Ykkösmiehen vuoro vedättää sinua. No, valehtelu on oma valintasi, omassa liitossasi. Sitä saa mitä tilaa. Vuoroin vieraissa ja vuoroin vedätetään.

CougarWoman
CougarWoman

...Ja interwebsin syövereistä, virtuaalisen kiven alta, jälleen yksi sherlockholmes ryömii esille. ;D 

Vierailija (Ei varmistettu)

En ole lukenut jokaista postaustasi, mutta muistelisin sun jo aiemmin kertoneen miehesi lievästi alakantissa olevista testosteroniarvoista. Onko ne siis mitattu jo kerran aiemmin vai muistelenko nyt jotain spekulointejasi? (No pun intended!)

Salaliitoteoriat sikseen, mut ihmettelen suuresti, jos miehesi menee haluttomuuden takia urologille ja ainoa suoritettava tutkimus on testosteronitasojen mittaus. Yksi tuo on erinomainen syy vaihtaa lääkäriä! Kuulostaa toki siltä, että sekä sinä että miehesi toivoisitte ongelmaan yksinkertaista lääketieteellistä ratkaisua, joka hoituisi pistoksilla tai pillereillä. Vaikka useimmiten haluttomuus on huomattavasti monimutkaisempi juttu ja vaatii hoidoksi muutakin kuin pistoksia.

Terve.fi
Etusivu » Terveysklinikat » Seksi » Parisuhteen seksiongelmia » Miehen seksuaalinen haluttomuus:

"Miehen seksuaalinen haluttomuus

Julkaistu 15.01.2007
Miehen seksuaalinen haluttomuus on naisten seksuaalista haluttomuutta vähemmän käsitelty aihe. Stereotyyppiset käsitykset miehen seksuaalisesta halusta ja tarpeista edesauttavat hiljaisuutta tämän aiheen ympärillä. Erään arvion mukaan seksuaalisesta haluttomuudesta kärsiviä miehiä on n. 20% väestöstä (Weeks&amp; Winters: Psychology Today. Sept.-Oct 2002).

Seksuaalisen haluttomuuden syyt ovat moninaiset ja vaikka joitakin taustasyitä voi hoitaa lääkityksellä, voi suurimpaan osaan näistä syistä suurin apu löytyä sittenkin keskustelusta ja/tai (seksuaali-) terapiasta. Miehen seksuaalinen halukkuus on varsin herkkä häiriintymään tunne-elämän vaikeuksien, ylimääräisen työstressin tai taloudellisten huolien vuoksi. Esimerkiksi stressi lamauttaa halun seksiin, vaikka elimet vielä toimisivatkin ilman häiriöitä. Toisinaan seksuaalinen virittyminen saa siis kyllä aikaan erektion, mutta siihen ei liity mielihyvän tunnetta. Huolien kasaantuminen saattaa tehdä miehen myös niin väsyneeksi, ettei seksille tunnu jäävän aikaa. Miehen voi lisäksi olla vaikea myöntää, että seksi ei huvita. Usein tällaisen tilanteen vallitessa käykin niin, että mies itse voi olla kyvytön tekemään mitään haluttomuudelleen.

Seksuaalinen haluttomuus voi olla myös seurausta terveydentilan muutoksista. Haluttomuus voi olla ensimmäinen merkki esim. kilpirauhasen toimintahäiriöstä, masennuksesta, diabeteksesta tai jopa kasvaimesta. Myös testosteroni-hormonin vähäinen erittyminen voi aiheuttaa seksuaalista haluttomuutta. Seksuaaliseen halukkuuteen vaikuttaa siten myös ikä. Niinpä haluttomuuden syytä selvitettäessä tulee hakeutua terveydentilaa kartoittaviin tutkimuksiin. Mikäli näiden tutkimusten tulos ei selitä libidon heikkenemistä, voi olla syytä hakeutua yksin tai kumppanin kanssa esim. seksuaaliterapiaan.

Seksuaalisen haluttomuuden taustalla voi olla myös mm. suorituspaineita, pelon tai riittämättömyyden tunteita, päihteiden käyttöä, oman sukupuolisuuden tai seksuaalisuuden kokemiseen liittyviä ongelmia tai kumppaniin kohdistuvaa seksuaalisen mielenkiinnon puutetta. Viimeksi mainitussa tilanteessa puhutaan seksuaalisesta haluttomuudesta, joka ei ole yleistynyt vaan esim. sidoksissa määrättyyn kumppaniin.

Oman sukupuolensa ja seksuaalisuutensa jo lapsuudessa ja murrosiässä myönteisenä kokenut poika on yleisesti ottaen aikuisiässä seksuaalisuuteensa tyytyväisempi mies kuin sellainen mies, jolle suhde omaan sukupuolisuuteen ja/tai seksuaalisuuteen on ollut lapsuuden ja/tai nuoruuden aikana ongelmallinen.

Seksuaalinen haluttomuus on parisuhteen yhteinen ongelma. Syyllisten etsiminen: syyllistäminen tai syyllistyminen ei paranna tilannetta, vaan päinvastoin. Tilanteeseen onkin hyvä tarttua esim. siitä lähtökohdasta käsin, että seksuaalisuus on voimavara, jonka puuttuminen elämästä vaikuttaa hyvinvointiimme. Ei kuitenkaan ole olemassa yleistä tasoa joka määrittelee, mikä on riittävä määrä seksiä. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu varsikin silloin, jos seksuaalisen halukkuuden kokeminen tai sen puute alkaa häiritä parisuhdetta sekä toisen tai molempien kumppaneiden muita tarpeita. Niinpä on myös hyvä muistaa, että seksuaalisten halujen ja tarpeiden suhde parisuhteessa voi vaihdella riippuen siitä, kuinka nämä tarpeet ja halut ovat suhteessa toisiinsa. Toisinaan voi myös olla niin, että haluttomuuden syy onkin kumppanin pakonomainen seksin tarve. Seksuaalisen halun puutetta voi kuitenkin hoitaa, joten kannattaa hakea apua."

CougarWoman
CougarWoman

On ne mitattu - tulos ei ollut tarpeeksi "yksiselitteinen" urologille ilmeisesti, koska vaatii uusia testejä. Mutta matalista arvoista kielivät. 

Totta kai toivomme yksinkertaista lääketieteellistä ratkaisua - se olisi tietysti kaikista helpointa. Miehellähän jo diagnosoitiin vakava uniapnea, joka myös osaltaan saattaa vaikuttaa seksuaaliseen haluun. Se on nyt "puoliksi" parantunut; arvot ovat paremmat, mutta leikkaus ei parantanut sitä kokonaan. 

Luulen, että mieheni haluttomuus johtuu myös siitä, että hänen on vaikeaa pitää erektiota, ja ejakulaatio on viimeksi tapahtunut meidän kahden välisessä seksissä varmaan joskus viime syksynä. Ymmärrän hyvin, ettei hän noilla "eväillä" edes halua tehdä aloitetta. 

 

Puumaa (Ei varmistettu)

Mun miehellä oli sama ongelma, siis nimenomaan tuo ettei erektio kestä. Ja ymmärsin tietty että se oli sen verran kova paikka ettei miestä oikein kiinnostanut tehdä aloitetta. Ja tostahan tulee helposti kierre.. Että kun pelkää että lerpsahtaa, niin todellakin lerpsahtaa. Mä yritin olla sitten kovin ymmärtäväinen, etten tuo lisää paineita.
Eikä tietenkään se penetraatio ole ainoa keino naista tyydyttää, mutta eipä hän halunnut muutenkaan..

Tietenkin ajattelin, etten ole tarpeeksi viehättävä/haluttava jne, vaikka luultavasti syyt oli (ainakin osittain) muualla. Vaikka sitten siinä työtahdissa. Ehdotin miehelle, että hän voisi kokeilla, joska jonkun muun kanssa nappaisi paremmin. Ei halunnut edes puhua asiasta. Kysyin, sopiiko että itse käyn vieraissa. Hän sanoi tosi jyrkästi ettei todellakaan halua kuulla, eikä tuota asiaa enää oteta hänen kanssaan esiin. Otin sen tietysti lupana ;)

No, koko jutusta tuli lopulta sellainen virtahepo olohuoneessa, mikä pilasi kaiken.

Ja vielä on sanottava, etten koe olevani huono ihminen, vaikka mulla noita avioliiton ulkopuolisia suhteita olikin. Se ei ollut mun mielestä edes pettämistä, koska toinen osapuoli kyllä aavisti missä mennään.. Jos siis uskaltautui ajattelemaan asiaa.

Tosi kivaa, että käsittelet tätä asiaa blogissasi! Tää on todella mielenkiintoinen aihe! (Johon toivottavasti en omassa elämässäni enää koskaan joudu törmäämään ;))

sofica

Mäkin ymmärrän hyvin sun fiilikset! Eikös se semmonen sanonta oo, että jos on hyvä seksielämä niin sen osuus suhteesta on 10%, mutta jos se on huono, niin osuus on 90%. Mulla oli just sellanen suhde, jossa lähinnä vitutti koko ajan, jos ees ajatteli seksiä (tai siis sen puutetta). Ja koska sitä ei ollu, sitä ajatteli aika usein. Siinä oli vielä sellanen ikävä juttu, että se oli omalta osaltani ensimmäinen vakava suhde, joten se jätti kyllä melko negatiivisen kaiun tohon parisuhteen seksielämään. On sen jälkeen kyllä parempaa koettu, mutta silti. Ei kyllä tuu mulle koskaan menee läpi se, että kaikki miehet haluaa seksiä :D

Tsemppiä paljon sulle!

Eikö.. (Ei varmistettu)

..mies voi edes tyydyttää sinut vaikka häntä itseään ei seksi kiinnosta?? Eihän se yhdyntää vaadi..

CougarWoman
CougarWoman

Kai voisi, mutta ei halua...

Sivustaseuraaja (Ei varmistettu)

Yritän kysyä tätä täysin tuomitsematta, mutta toki se on vaikeaa. Olen seurannut blogiasi jo kauan, ja olen miettinyt, että uskotko karman lakiin? Ykkösmies oli alunperin varattu, mistä et omien sanojesi mukaan välittänyt pätkääkään. Olet pettänyt miestäsi lukuisia kertoja. Välittyy kuva, että sinun maailmassasi sinun omat haluamiset jyräävät altaan kaiken muun. En väitä, että näin asia on, koska en toki tunne sinua. Tiedän sinusta vain sen, mitä kirjoitat.
Lääkärinä minun on myös vaikea uskoa, että pelkkä testosteronitasojen nousu muuttaisi tilannetta radikaalisti mihinkään suuntaan.

CougarWoman
CougarWoman

Lyhyesti - en usko. Kuten en usko mihinkään muuhunkaan, kuolemanjälkeiseenkään. Meille on annettu vain yksi elämä, ja se tulee elää niin, että itsellä ei ole paha olla. Minä olen pettänyt miestäni, mieheni on pettänyt minua; ja jälkimmäisestä huolimatta olemme päättäneet jatkaa yhdessä. 

On totta, että uskallan vaatia elämälleni laatua. Seksi on yksi osa sitä; ja niin kauan kun en kotona saa, ulkoistan sen, haen sitä muualta. Se on minun valintani, ja ainoa valinta, jonka kanssa pystyn jatkamaan (lähes) seksittömässä liitossa. Olisiko sinun mielestäsi parempi, että jättäisin mieheni vain, koska tämä ei pysty suorittamaan makuuhuoneessa? Olisiko se vähemmän itsekästä, jos mieheni on tehnyt täysin selväksi useaan otteeseen, ettei halua menettää minua, ja jopa pelkää sitä, koska ei pysty tyydyttämään minua seksuaalisesti? 

Kiitos ammattilaisen mielipiteestäsi, mutta taidan odottaa second opinionia alan ammattilaiselta. :) 

CougarWoman
CougarWoman

Ai niin, unohdin mainita tuosta miehen varattuna olemisesta: ei ollut minun tehtäväni sinkkuna valvoa, ettei mies petä silloista puolisoaan; tämä oli puhtaasti miehen omalla vastuulla. Minä olin tuolloin sinkku, ja näin ollen vapaa panemaan ja rakastamaan ihan ketä vaan huvittaa. 

Sivustaseuraaja (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksista :) Kommenttisi siitä, että elämä pitää elää niin, että itsellä on hyvä olla, kertoo paljon kommentin lausujan arvomaailmasta. Yritän itse elää elämääni niin, että itsellä on hyvä olla, mutta että samalla en tule loukanneeksi muita. Minä en ole vapaa panemaan ja rakastamaan ketä haluan - minua sitoo myös kunnioitus muita ihmisiä kohtaan, ja ennenkaikkea kunnioitus itseäni kohtaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toivon vilpittömästi, että sinun ja miehesi tilanne paranee!

IDEA! (Ei varmistettu)

Minä mietin, että kun monet hakevat yhteisestä sopimuksesta lisää potkua omaan yhteiseen makuuhuoneeseen - yhteisellä sopimuksella - muualta, niin mitenhän miehesi reagoisi jos ehdottaisit hänelle pientä kokeilumielistä seikkailua jonkun muun kanssa?

Ehkä tuollaisessa tilanteessa suoriutumispaineet eivät olisi niin suuria kuin sen oman rakkaan, jota kovasti haluaisi miellyttää, kanssa ja saisi jotain lukkoja avattua. :D

Tsemppiä kuitenkin. :)

CougarWoman
CougarWoman

Heh, ihanaa kun muut miettivät mun puolesta <3 (Siis tämä ihan ilman sarkasmia!!!!) 

Meillähän siis on puhuttu avoimen suhteen mahdollisuudesta, periaattessahan tuo menisi samaan kategoriaan... Voinhan ainakin kysyä, miltä ajatus hänestä tuntuisi noin niinkuin ihan yleisellä tasolla. Ei paha idea ollenkaan, voisi tosiaan avata mahdollisia psyykkisiä lukkoja :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Todellakin!
Eikö tuo avoin suhde tai "ranskalainen malli" (eli yhteisesti todetaan että sivusuhteita saa olla sillai että ne pidetään huomaavaisesti sivussa, "salassa" puolisolta) ratkaisisi myös sun osalta tilanteen? Voisit pettämättä pitää jotain nörttipoikasuhdetta tai muita seksiseikkailuja..

CougarWoman
CougarWoman

Näinpä juurikin! Ja nimenomaan tarkoituksena olisikin noudattaa tuota "ranskalaista mallia", ei siis niin, että "heippa hani, lähden tästä paneen". En vaan viitsi nyt kesken tätä hormonirumbaa ottaa asiaa esille, odotan että se on ensin ohi - ellei parannusta tule, tuohon luultavasti mennään.

CougarWoman
CougarWoman

Heippa IDEA! 

Tuumasta toimeen - ehdotin miehelle eilen illalla, että kiinnostaisiko "hall pass" -tyyppinen järjestely; eli hänellä olisi ns. lupa käydä vieraissa. 

Vastaus oli ehdoton ei. Ei missään nimessä. Ei kuulemma kiinnosta. Pätkääkään. 

Pages

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.