Vahva nainen

CougarWoman

Ensimmäisen aviomiehen vei sota ja toinen kuoli yllättäen, varoittamatta. Molemmilta jäi lapsia, jotka oli ruokittava. Onneksi, pitkän suostuttelun jälkeen, se sai jatkaa miehensä työtä talonmiehenä. Kyllä se sai, vaikka olikin nainen eikä mies. 

Talvet olivat pitkiä ja kylmiä. Oli herättävä ajoissa kolaamaan yön aikana sataneet lumet; oli herättävä, vaikka polvia kivisti ja selässä vihloi. Salaa se aina toivoi, ettei se ainakaan nuoskalunta olisi; se oli kaikkein raskainta, vaikeinta pinota käsikäyttöisellä kolalla. Mutta koskaan se ei valittanut, se oli vahva. 

Hammasta purren se meni, sitä oli jaksettava että sai leipää pöytään. Sisulla se meni; sota oli opettanut, että kaikki meni kun jaksoi toivoa parempaa.

Se oli aina työn touhussa, ja pikku apulaiselle oli aina käyttöä. Vaikka askareita riitti, ei ollut koskaan liian vähän aikaa opettaa, tai liian vähän kärsivällisyyttä odottaa, kun pienet jalat eivät ehtineet isoihin harppauksiin.

Kun haettiin puita puuliiteristä, pikku apulainen sai vain sen verran kun jaksoi kantaa. Vastoja tehdessä tehtiin erikseen pieni vasta pienemmälle ihmiselle; ja kun saavillinen nuotalla vedettyjä muikkuja oli perattu yhdessä, pöydällä odotti iso pino lauantaimakkarasta tehtyjä voileipiä ja kupillinen kaakaota. Olikohan silloin edes muita leikkeleitä, vai olivatkohan muut vain liian kalliita? Hyvältä maistuivat leivät joka tapauksessa, makkaran alla aivan liian paksulti voita; tehty niin, kuten se aina ne teki. 

Kesäisin kitkettiin kasvimaata tai myllättiin pottupeltoa; iltapäiväkahvien jälkeen se saattoi kötjöttää puolisen tuntia keittiön hetekalla, ja pienempi ihminen ryömi siksi aikaa hetekan alle sekarotuisen ja pullukan piskin kylkeen köllöttelemään ja kuunteli hetekan natinaa, kun se etsi parempaa asentoa kiukkuisesti vihlovalle selälleen.

Ei ollut kylällä miestä, joka uskalsi sille vastaan sanoa. Ei sen tarvinnut ääntään korottaa; riitti, kun se katsoi. Siihen katseeseen kutistui kaikki kirkkaasta pullosta imetty uho; hartiat kyyryssä painuttiin pihalle vähin äänin, eikä palattu ennen kuin aurinko ei enää häikäissyt silmiä. Ja silloinkin palattiin nöyränä, pää painuksissa.

Se opetti, että tärkeintä on elää omaa elämäänsä välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Sen rakkaus oli työn karheuttaman kämmenen hiekkapaperimainen hipaisu poskella; ja lämpimät villasukat joka joulu, vaikkei pieni ihminen pehmeitä paketteja silloin vielä arvostaa osannutkaan. Ei se koskaan ääneen sanonut, että rakastaa. Mutta ei sen tarvinutkaan. 

Se opetti, että elämässä on vain vähän hetkiä, jolloin nauru ei ole parasta lääkettä. Sen vitsivarasto oli ehtymätön, ja se vaan huiskautti kädellään, kun pienen ihmisen äiti päivitteli, että ovatkohan vitsit hieman liian roiseja pikkuisiin korviin. Ja se nauroi hiljaista naurua niin, että sen maha hytkyi, ja se hytkyi itsekin mahansa mukana.

Eikä se pelännyt mitään. En nähnyt sen koskaan itkevän, enkä koskaan perääntyvän. Sisulla se meni, ja sillä pohjattomalla itseluottamuksellaan. Että kaikesta selvitään.  

Ihmettelin joskus, miten en muistuta vanhempiani yhtään – en ulkonäöllisesti enkä luonteeltani. Ykkösmies katsoi minua puoliksi huvittuneena, puoliksi kuin idioottia.

“Siis etkö sä muka itse näe sitä? Sähän olet ilmetty Mummu.“

Kun ihmettelin, miten Ykkösmies pystyi tekemään moisen analyysin – hänhän tapasi Mummun vain kahdesti (ja sillä toisella kerralla Mummu oli jo mennyt, ja Ykkösmies kantoi hänen arkkuaan) – hän hymyili.

“Teillä on samanlaiset silmät. Täynnä itsepäisyyttä ja uhmaa, ja kuitenkin lempeyttä. Sen näki heti, molemmista.“

Silloin oli mennä roska silmään. 

Kommentit

Sinkkis (Ei varmistettu) http://sinkkulaiffii.wordpress.com/

<3

Sinkkis (Ei varmistettu) http://sinkkulaiffii.wordpress.com/

Mitäh, miksi mun laittama sydän muuttu tollaseksi kirjain&merkki -monsteriksi....

CougarWoman
CougarWoman

:) Ymmärsin ampin sydämeksi <3 

Evamoi (Ei varmistettu)

Ihanan monipuolinen blogisi on. Elämänmakuinen. Omanlaisensa.

Tämäkin teksti on niin nautittavasti kirjoitettu... Itselläkin tulee roskaa silmään, ja mieleen että onko omille isovanhemmille tullut kerrottua mitä suloisia muistoja heistä on jäänyt.

Kommenttiboksi on kiinnostava silloin kun ihmisillä on jotain rakentavaa kerrottavaa omasta elämästään, omia näkemyksiä herättämään ajattelua ja keskustelua. Kiva että täällä on sellaista.

Kunpa vielä ne, jotka pitävät itseään niin viisaina, että heillä on varaa sanoa toisille kuinka näiden tulisi elämäänsä elää, pidättäytyisivät rasittamasta itseään saarnaamisella. Saarnaaminen on niin turhaa ja saarnaajalle itselleen epäterveellistä.

Leppoisaa päivää kaikille lukijoille.

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos Evamoi <3

Koirat haukkuu ja karavaani kulkee, vai miten se menikään. Aina on ihmisiä, jotka löytävät jotain valittamista, jotain kritisoitavaa, jotain, mitä toinen tekee omasta mielestään väärin.

Ja joillekin ihmisille on tärkeää myös saada tuoda tämä julki, olkoonkin sitten anonyymisti netissä. Se heille suotakoon; tosin kuten tuossa itsekin totesit, niin eniten se heitä itseään vahingoittaa. :)

Leppoisaa päivää sinullekin! 

Aloitteleva puuma (Ei varmistettu)

Kaunista. Mulle tuli roska silmään jo ensimmäisillä riveillä, ja nyt vuotaa jo yli. Mummu &lt;3

CougarWoman
CougarWoman

<3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten sattuikaan, että kompensoit edellistä postausta ja kommenttejasi tälläisellä.

Vierailija x (Ei varmistettu)

No niin... Hei hei toinen Vierailija.

CougarWoman
CougarWoman

:D :D :D

Äläs nyt, aina on niitä, jotka löytää jotain negatiivista vaikka sateenkaaren alla seisovasta yksisarvisesta, joka pissaa hunajaa ja kakkii hattaraa. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai mä en kestä! XD *nauraa kippurassa*

Looking for...

Mä aloin parkumaan kun muistuttaa niin paljon omaa mummoa! Hän on onneksi yhä täällä 93 vuotiaana sisupussina, joka käy vieläpä kuntosalilla ja uimassa. Talonmiehenä, kolmen lapsen äitinä ja alkoholisoitunut veteraani aviomies eivät saaneet minun mummoani maahan ja siinä on kyllä paras mahdollinen idoli. Plus, mummon lettuja joissa on käytetty reippaalla otteella voita... Mikään ei maistu niin hyvältä.

CougarWoman
CougarWoman

<3

Juu, mun teräsmummu eli kanssa pitkälti yli yhdeksänkymppiseksi. :) 

Joo, miten unohdin mummun letut!!!! Niissä ei myöskään tosiaan voita säästelty!! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Pettäisiköhän mummosikin miestään yhtä ylpeällä mielellä kuin sinä ja rehvastelisi irstaalla elämäntyylillään...Hän varmasti kääntyisi haudassaan jos tietäisi miten elät ja häpeäisi olevansa sinulle sukua.Muista että musta ei muutu valkoiseksi vaikka kuinka sitä itsellesi koitat todistella.

CougarWoman
CougarWoman

No eipä pettäisi, kun molemmat vei kuolema ennenaikaisesti. 

Mutta kiva, kun tunnet mielestäsi mun Mummun postyymistikin paremmin, kuin minä hänet tunsin hänen vielä eläessään. 

Toivottavasti sait tällä kommentillasi itsellesi hyvää mieltä aikaan edes hetkellisesti, äkkiseltään en nimittäin sille muuta funktiota keksi. <3 

apua (Ei varmistettu)

hajosin täysin :D

NotCredibleDates

Tätä lukiessa tuli ikävä omaa mummua. Onneksi jouluna pääsee kotiin ja halaamaan omaa vanhaa mummeliani :)

Ihanaa tekstiä <3

CougarWoman
CougarWoman

Mummut on ihqui <3

Kristaliina
Puutalobaby

Roska silmässä täälläkin. Kuulen sen naurun korvissani ja näen silmissäni sen hytkyvän mahankin. Ja ne leivät maistan suussani myös <3

CougarWoman
CougarWoman

Nyt tuli tuplaroska silmiin <3

TiaB (Ei varmistettu)

Kiitos.

Ja universumi nauraa

Palasin lukemaan tämän vielä kerran. Aivan hyytävän hienosti kirjoitettu! Niskavillat nousi pystyyn. Olet todella lahjakas kirjoittaja. En nyt ihan paskana ole pitänyt noita muitakaan kirjoituksiasi, mutta tämä nyt oli niin täydellinen, ettei tästä täydellisempää edes saisi.

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos <3 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.