Vanhassa vara parempi

CougarWoman

Ei, en ole missään nimessä hylkäämässä puumailujani ja heittäytymässä minua vanhemman herrasmiehen syliin.

Tapaaminen Nörttipojan kanssa on alustavasti sovittu tulevalle torstaille. Pähkäilin jonkin aikaa, ehdotanko tapaamista vai jätänkö ehdottamatta; otanko tilalle uuden vai kärvistelenkö kotona salaa toivoen, että kolmen viikon takainen kolme kertaa viikossa tulisi tavaksi.

Mutta kun lomalla ei tapahtunut yhtään mitään, vaikka puitteet olivatkin mitä antoisammat. Oli tyyni ilta, lämmin merivesi, vilttiä kalliolla ja juomaa mukeissa. Oma mökki, jota merituuli viilensi kivasti. Aikaa toisillemme ilman mitään ylimääräisiä stressi- tai häiriötekijöitä.

Ja kun se kolmen viikon takainen kolme kertaakin pisti tämän vuoden välisaldoksi vieläkin yksinumeroisen luvun.

Alan olla vähän epätoivoinen; epävarma siitä, muuttuuko mikään Ykkösmiehen kanssa. Sitä odotellessa aion nauttia elämästäni ja seksuaalisuudestani. Miksi minun pitäisi pistää itseni hyllylle pölyttymään? Olen pölyttynyt siellä jo ihan tarpeeksi kauan.

Ehkä tämä on lyhytjänteistä ja itsekästä. Mutta tämä on minun elämäni, enkä halua katua jälkeenpäin yhtään päivää. Haluan nauttia, kun olen vielä jokseenkin nuori ja pystyn vielä nauttimaan.

Nörttipoika oli hämmästynyt ehdotuksestani; enkö pelkää että hän joutuu taas satuttamaan minua, mikäli seuraava tyttöystäväkandidaatti ilmestyy kuvioihin? Vastasin, että suhtaudun tilanteeseen kuten koiran hankkimiseen; että jo ostohetkellä tietää, että koiralle joutuu joskus sanomaan hyvästit. Mutta että lemmikistä on niin paljon iloa, että sen pystyy hyväksymään.

Nörttipoikaa koiravertaus nauratti. "Ai että mä olen niin kuin sun seksilemmikki?"

Touché. 

Kommentit

hannele b (Ei varmistettu)

Laitoin saman suuntaisen kommentin jo joskus aikaisemmin, mutta edelleen. Ihmisillä on erilainen seksuaalinen temperamentti ja ilmeisesti sun miehelle sopii tuollainen tahti. Jos se on hänelle luontaista, vaikka olosuhteet (teidän loma) tarjoaisi olosuhteet mihin vaan, niin ei se miksikän muutu. Nykyään jo ymmärretään, ettei esim. väkivallan tekijää (vaikkei väkivalta nyt ole edes niin luontainen piirre) voi rakastaa terveeksi, eikä toista ihmistä voi kasvattaa oman mielen mukaiseksi, vaan on hyväksyttävä sellaisenaan. Miksei sama koske myös seksuaalisuutta, jonka laatu kuitenkin on vahvasti henkilökohtainen ominaisuus. Sitten on vaan päätettävä miten tilanteessa toimii, niin kuin olet tehnytkin. Mutta haikaileminen siitä, että viettelemällä muttaisi toisen seksuaalista temperamenttia, tuntuu turhalta.

CougarWoman
CougarWoman

Niin - sitten täytyy myös hyväksyä se tosiasia, että ilmeisesti yksilön seksuaalinen temperamentti voi muuttua vuosien kuluessa; näin kun ei tosiaankaan ole aina ollut. Ja tähän en jotenkin osannut yli vuosikymmen takaperin varautua. Mutta joo, näillä mennään tosiaan. 

Jane C.

Enempää aiheeseen kantaa ottamatta: ihminen muuttuu läpi elämän. Temperamentti ei neli- tai viisikymppisellä ole enää samanlainen kuin parikymppisellä. Tämä koskee erityisesti seksuaalista temperamenttia ja jopa seksuaalista identiteettiä. Ihminen on muuntautumiskykyinen sitä haluamattaan, eikä kukaan pysy samanlaisena läpi ikänsä.

CougarWoman
CougarWoman

Niin siis juu - varmasti ollaan molemmat muututtu tässä suhteessa vuosien varrella. Jotenkin vaan n. puolessa vuosikymmenessä tapahtunut muutos kuitenkin kai tuli puun takaa, semminkin kun ei tosiaan parikymppisinä, vaan "aikuisempina" vasta tavattiin. 

Nörttityttö (Ei varmistettu)

Kommenttini lienee juuri niitä turhakkeita joita et halua saada mutta kerron kuitenkin. Tekee nykyisin pahaa lukea tätä blogiasi, annat vaikutelman päättämättömästä ihmisestä joka uhoaa mutta ei saa aikaan. Ajattelitko nyt ketään muuta kuin itseäsi kun tapaat Nörttipojan taas? Tulitko ajatelleeksi että hänenkin olisi voinut olla helpompi ilman teidän säätöänne, siirtyä eteenpäin omassa elämässään. Voitko edes olla koskaan tyytyväinen sinun ja Ykkösmiehen suhteeseen? Onko se jokaisen vastoinkäymisen tullen "lohduttava olkapää" jossain muualla nyt kun olet tottunut siihen että voit sekä syödä että säästää kakun?

CougarWoman
CougarWoman

Niin. Ymmärrän toki itsekin että soudan ja huopaan; enpä ole koskaan väittänytkään olevani jotenkin äärettömän looginen ja rationaalinen ihmisyksilö. Mutta jos suhteen toinen osapuoli ei tee elettäkään osallistuakseen [ehdottamiini "parannusehdotuksiin], kuinka kauan minun pitää odottaa? Jos ottaa huomioon, että seksuaalista kärsivällisyyttäni on koeteltu jo vuosikaudet? Asiasta pitää puhua, mutta ei saa puhua liikaa, pitää keksiä parannuskeinoja mutta ei saa painostaa niitä toteuttamaan? Konkreettiset tavoitteet vs. rima heti liian korkealla? Jos joku tietää sen yhden ja oikean keinon eheyttää seksielämämme sekunnissa simsalabim, niin neuvo otetaan ilosta kirkuen vastaan. (Tällä ajan siis takaa sitä, että ulkopuolisen on aika vaikeaa asettautua juuri minun asemaani.) 

Ei, en ajatellut ketään muuta kuin itseäni, mitä tulee Nörttipojan tapaamiseen. Tahdoton ei ole hänkään, ja varmasti pui plussat ja miinukset läpi ennen kuin ilmaisi myös haluavansa tavata. Hän on edelleenkin täysin vapaa siirtymään eteenpäin, mikäli niin haluaa. Luotan ja tiedän että hän on tarpeeksi kypsä ja fiksu ihminen tekemään omat päätöksensä. 

Voin olla - ja tulen olemaankin - tyytyväinen minun ja Ykkösmiehen suhteeseen siinä vaiheessa, kun peitto heiluu ja intimiteettiä on tarjolla ainakin 2-3 kertaa kuukaudessa. Joka kuukausi. Tämä tulee olemaan  minun osaltani jo kompromissi. 

Unilintu (Ei varmistettu)

Varmaankin aikamoinen pettymys kaiken yrittämisen ja odottamisen jälkeen, että se peitto ei alkanut heilua enempää. Voihan se toki vielä olla mahdollista, kannattaa käyttää kaikki keinot ja kääntää kaikki kivet. Voisitko ajatella vaikka jotain sellaista teoriaa tai menetelmää, jonka kautta ymmärtäisit / ymmärtäisitte omia temperamenttejanne ja persoonallisuuksianne sekä niiden muutosta syvällisemmin ja uudesta näkökulmasta? Näitähän on tarjolla joka lähtöön, enemmän tai vähemmän tieteellisellä taustameiningillä.

Mutta oli kuinka oli, aivan varmasti Nörttipoika osaa pitää huolen itsestään. Ja uskon blogisi perusteella, että saatte molemmat suhteeltanne paljon arvokasta materiaalia ajatteluun ja reflektointiin. Ja tietysti sitä kaikkea muuta.

Tsemppiä sinne, kiitos edelleen hyvin kirjoitetusta blogista ja aiheesta, joka kaikessa ristiriitaisuudessaan on mielenkiintoinen, tärkeä ja lähempänä meitä kaikkia kuin uskallamme tunnustaakaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienoa, kun jaksat edes yrittää Ykkösmiehen kanssa. Meillä eletty täysin ilman seksiä jo ainakin 6 vuotta. Ollaan alle nelikymppisiä, kauniita, komeita, urheilullisia ja rakkautta riittää. Makuuhuoneessa ei vaan tapahdu mitään. Alkuun yritin kaikkeni, mutta teot ja puheet ei johtanut mihinkään. Olo on niin loukattu ja epäkelpo, että enää en edes halua korjata asiaa. Muille kyllä onneksi kelpaan ja muutamia rakastajia matkan varrella on ollutkin. Taloudellisista syistä ja tyttäremme takia en halua erota. Elämä on hyvää kaikinpuolin muuten. Jokainen tekee omat valintansa ja on vastuussa omasta onnellisuudestaan, niin Nörttiboy kuin sinäkin. Muut voi moralisoida minkä kerkeää, mutta kuka päättää kenen moraalin mukaan se yksi ja ainutkertainen oma elämä eletään..

Arska (Ei varmistettu)

Niinpä niin, taloudelliset syyt ! Naisilla (ja varmaan puumarouvallakin) niin tavanomaista: mielummin petän ja elän valheessa kuin luovun omasta elintasostani... Ja teilläkin varmaan suuri "rakkaus" omaan puolisoon, eikö niin ?

CougarWoman
CougarWoman

Mulla ei ainakaan mitään tekemistä taloudellisten syitten kanssa...oma palkka riittää ihan hyvin hulppeaankin elintasoon. Joten itseasiassa, juurikin rakkaus. 

Ei tuosta kommentista minusta kyllä käynyt ilmi, onko kirjoittaja nainen vai mies.

Vierailija (Ei varmistettu)

Yhdessä puolison kanssa tehty paljon töitä, jotta saimme mm. unelmakodin. Ajatuskin sen myymisestä tuntuu kamalalle. Kummallakaan ei kuitenkaan yksin varaa sitä pitää. Toistan vielä, yhdessä kaikki hankittu, tasavertaisesti. Samat tulot molemmilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten kukaan voi kokea, että parisuhteessa on rakkautta, jos vuosiin ei olla rakasteltu? Olettaen ettei puute johdu mistään sairaudesta.

Kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa on kyllä varsin maltillinen toive.

eräs vain (Ei varmistettu)

Rakkautta voi olla. Tiedän , koska rakastan/ mme suuresti. Ja meillä oltu nyt ilman seksiä kohta neljä vuotta. Taustalla tosin testovajetta, stressiä. Tilanteista riippuen , rakkautta on. Monenlaista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitenköhän sen rakkauden kävisi, jos sivusuhde tulisi ilmi?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.