Vielä vähän hiekkaa tiimalasissa

CougarWoman

Ollaan viestitelty. Ja viestitelty. Sähköpostilla ja Whatsappilla. Paljon.

Käsitelty niitä kipeitäkin asioita, mutta myös puhuttu siitä miten ikävä on toisen kosketusta; miten kova on tarve olla toisen lähellä juuri nyt, rutistaa lujasti. Kaiken tapahtuneen jälkeen.

Ymmärrämme molemmat, miten lähellä tällä kertaa oli, ettemme enää koskaan olisi nähneet toisiamme, saaneet nauttia toisistamme. Nörttipoika sanoi, että sen tajuaminen tuntui melkein fyysisenä kipuna. Että oli alkanut pitää meidän suhdettamme itsestäänselvyytenä. Että ei ole valmis päästämään irti – ei sillä tavalla kuin nyt oli lähellä käydä. Että vielä ei ole aika.

Mutta tajuamme molemmat, että meidän yhteinen aikamme on käymässä vähiin.  Kuinka paljon voimakkaampia tunteita voi vielä olla ilman, että sattuu päästää toinen irti? Onko jo liian myöhäistä?

Ykkösmiehen apnealeikkaukseen on vajaat kolme viikkoa. Sitten – ei enää kroonista väsymystä aamuisin. Ehkä herää seksuaalisesta horroksestaan, enkä enää tarvitse Nörttipojan palveluja.

***

Haluaisin oikeasti pitää molemmat; minun Utopiassani eläisimme polyamorisessa kolmiosuhteessa onnellisina elämämme loppuun asti. Ykkösmies toisella ja Nörttipoika toisella puolella, katsoen yhdessä leffoja ja syöden kaikki kolme sylissäni olevasta popcornikulhosta. Viikonloppuisin grillaisimme ja kävisimme saunassa.

Hah hah. Ei minulla sentään niin paljon päässä viiraa, että luulisin tuon joskus olevan mahdollista.

***

Tapaan Nörttipojan huomenna, aikaisempien suunnitelmien mukaan. Aiotaan vaan nauttia toisistamme, olla lähekkäin. Paitsi siellä Tyttöjen Illassa – mikään ei ole ärsyttävämpää kuin katsoa toisten kuherteluja. Mutta “joudumme” ensin kirjautumaan hotelliin (joka saattaa ottaa aikansa), ja onhan meillä sitten vielä yhteinen yö ja seuraava aamu.

Se tulee tarpeeseen. Meille molemmille. 

Kommentit

Haluaisin oikeasti pitää molemmat; minun Utopiassani eläisimme polyamorisessa kolmiosuhteessa onnellisina elämämme loppuun asti. Ykkösmies toisella ja Nörttipoika toisella puolella, katsoen yhdessä leffoja ja syöden kaikki kolme sylissäni olevasta popcornikulhosta. Viikonloppuisin grillaisimme ja kävisimme saunassa.

:D
Kiitos tämänkin ajatuksen jakamisesta. Jotenkin...inhimillinen ajatus/unelma. Vaikka tietääkin ettei se todellakaan voisi toteutua. Mutta joskus voi unelmoida juuri tuollaisia.

vierailija (Ei varmistettu)

Itsekästä,niin itsekästä...

CougarWoman
CougarWoman

Stating the obvious slightly? Perhaps? You think? ;) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Daa, no shit Sherlock. Eiköhän cougarin narsistiset piirteet ole olleet jo aika sanomattakin selvää.

Niin sellaista en kyllä ihan ymmärrä, että miksi - vaikka pitäisikin jotain narsistina* - on ok olla loukkaava? Osaisitko selittää?

 

* Minusta jokseenkin perusteettomasti. Narsisti tuskin jaksaisi pohtia asioita tasolla, jolla täällä pohdinta sujuu.

Pari sannaa

Toi ^ on musta niiiiin hyvä kysymys. Eikö ihmisille oo kotona opetettu, ettei kaikkia ajatuksiaan ole pakko töräyttää julki ihan siinä muodossa kuin ne omaan mieleen tulee - tai ettei kaikkia ajatuksiaan ole pakko tuoda julki ollenkaan, jos ne on loukkaavia eikä hyödytä ketään? Lapset voi vielä mennä pitkin katuja (tai varmaan nykyään ympäri Instagramia) kiljumassa KATO MITEN RUMA SETÄ mutta aikuiselta se on vähän säälittävää käytöstä. 

Rakkaat KATO MITEN RUMA SETÄ -aikuiset! Hommatkaa kaveri, jonka kanssa voitte kotona rauhassa sipsikulhon äärellä haukkua CougarWomania. Saatte pahimmat höyryt ulos, vietätte sosiaalista elämää netin ulkopuolella ja samalla säästätte CougarWomanin ja monta muuta ihmistä noilta verbaalisilta kakkapökäleiltänne.

Kiitos. Olen puhunut. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos ihminen käyttää ilmaisua "Daa, no shit Sherlock", kertonee se riittävästi älyllisestä kapasiteetista ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

"Mutta tajuamme molemmat, että meidän yhteinen aikamme on käymässä vähiin. Kuinka paljon voimakkaampia tunteita voi vielä olla ilman, että sattuu päästää toinen irti? Onko jo liian myöhäistä?"

Myöhäistä oli viimeistään siinä vaiheessa, kun rakkaudesta alettiin puhua / kirjoittaa ääneen. Sen jälkeen ylitettiin se raja, jonka jälkeen suhde ei ole enää koskaan "pelkkä" seksisuhde. Ja sen jälkeen myös tuntuu jokseenkin mahdottomalta ajatukselta, että suhde sittenkään loppuisi, vaikka Ykkösmies sais minkä seksiboostin tahansa.

Ladylike (Ei varmistettu)

Olen jo pitkään taustalla seurannut blogiasi-elänyt mukana monessa mutkassa ja ilossa. En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt jotenkin "tuntui siltä". Ehkä haluan jakaa oman tarinani-jollekin.

Ihan kuin lukisin omasta elämästäni. Paitsi, että olen muutaman vuoden vanhempi ja minun nörttini minua kuusi vuotta nuorempi. Taustani on hyvin samanlainen kuin sinun; ei avioseksiä melkein kahteen vuoteen. Ne muutamat kerratkin olivat..ala-arvoista suorittamista. Miehelläni todettiin testosteronivaje, sai lääkityksen, mutta seksiin jäi silti jotenkin "lukko" päälle. Lääkitys nosti arvot kyllä, mutta seksin harrastaminen jäi silti. Kunnes en enää jaksanut yrittää... Korostan myös, että rakastan miestäni hyvin paljon; en halua erota ja kaikki muu sujuu oikein hienosti..mutta elin kuin vajaalla liekillä,alistuen kohtalooni. Ja täysin varmaa on että hänellä ei ole toista.

Mutta minun kohtaloni valitsi minut;kaiku menneisyydestä otti yhteyttä. Ilmestyi elämääni odottamatta. Mutta siitä hetkestä lukien kohtalo oli tavallaan sinetöity. Kohtaamisemme oli kuin unista ja rakkausromaaneista. Alkoi kaunis salasuhde, joka kesti kaksi vuotta. Hän herätti minut eloon, sai elämänkipinäni hehkumaan ihan uudella tavalla. Jokaisessa tapaamisessa oli vain me...ja lähdön hetkeä ei halunnut kohdata.. Hehkuin ja olin onnellinen.( mukana juuri kaikkia niitä mutkia ym, joista CougarWomankin kirjoittaa)

Jossain vaiheessa mies kertoi rakastuneensa minuun. Vastasin"didou" :) Jotenkin kuvaan astui toive jostain enemmästä.. Päiväunissani olimme myös kolmen kimppa, joka tietysti oli ihan mahdoton yhtälö. Totesin myös, että on mahdollista rakastaa useampaa. Tämäkin oli uusi juttu minulle.

Mutta muumilaakson ilmestyi pahaa kumpupilveä: rakastajani sanoi haluavansa enemmän. Vuodatti koko sydämensä tuskan ja kertoi kuinka paljon kärsi tilanteesta; salatapaamisia rakastamansa ihmisen kanssa. Ei mahdollisuutta "kuuluuttaa onneaan koko maailmalle". Kertoi, kuinka tyhmältä tuntui sinkkuna olla uskollinen naimisissa olevalle naiselle(en). Ei voinut helliä minua lahjoin, ei viedä ulkomaille, miettien illalla yksin sängyssä mitä teen ja miksi en ole siellä, olla yksin kaveribileissä, olla yksin sukujuhlissa....hän ei kuitenkaan haluaisi olla syy erooni..sydän särkien monen mutkan kautta päädyimme eroon.

Tuskan määrä oli mittava. Silloin ymmärsin kuinka paljon oikeasti häntä rakastin. Kuinka vaikeaa oli selvitä arjesta, kun tuskaa ei voinut näyttää. Korostan, että suhde omaan mieheeni oli ja on edelleen hyvä. Tekstailimme eron jälkeen jonkun kerran-hän varmisteli"mitäs kuuluu"-kyselyin, olenko vielä naimisissa. Tekstarit vähenivät, loppuivat. Kunnes kertoi löytäneensä naisen. Ei kuulemma minä, mutta kiva ja maanläheinen. :) Toivotin onnea, ja tarkoitin sitä. Puhelun jälkeen itkin..itkin.. Ja itkin.

Miksi olen edelleen liitossa, joka ei ole onnellinen?Onko kaikki silloin hyvin, kun ei tunne olevansa Nainen-haluttava Nainen-avioliitossaan?Sehän kuitenkin on syy miksi pariudumme:molemminpuolinen vetovoima, kemia. Ulkopuolisten silmin olemme onnellisia:on halausta, arjen yllätyksiä, toisen huomioimista, sylittelyä. Mutta EI SEKSIÄ.Nada.Njet. Tätäkö on loppuelämä? Onko tämä elämää? Vai uskottelenko vain niin itselleni?

Pelkään muutosta. Yksinkertaisesti. Ja onneni oli jo minulla.

KIITOS <3 Cougarwoman, myös siitä tiedosta, että on joku muukin joka painii näiden asioiden kanssa. Mutta ole varovainen...tunnemyrskyjä luvassa. Ja paljon.

Ja te muut arvostelijat:on niin helppo kirjoitella nimettömänä tuomiten, varsinkin jos oma elämä soljuu tuttuja totuttuja raiteita pitkin. Minäkään en valinnut tätä linjaa, voin vain koittaa elää sen niin että itsellä olisi edes jokinmoinen olo. Ihminen on inhimillinen ja erehtyy, niin hyvässä kuin pahassakin.

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos kun jaoit tämän. Ja itseasiassa osaksi ihan samasta syystä; että on joku muukin, joka painii näiden asioiden kanssa. 

Kaikkea hyvää sinulle, kohtalotoveri. <3 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei CougarWoman. Ihan ensiksi kiitos erittäin mielenkiintoisesta blogista! Kaverini kertoi eilen blogistasi ja oli pakko tulla kurkkaa ja jäin heti koukkuun. Tänään makoilin kolme tuntia rannalla - luin kolme tuntia blogiasi. Kohta olen lukenut joka postauksen. Kirjoitat niin taitavasti, että voin vain kuvitella kuinka upea (toivottavasti joskus julkaistava) kirjasi olisi. Tekstisi ovat saaneet minut ajattelemaan monia asioita ihan uudesta näkökulmasta. Ja miettimään myös omaa ei niin hyvää seksielämää, että mitä voisin tehdä parantaakseni sitä. Mä haluan kans kokea tuollaista seksiä kun sulla on nörttipojan kanssa. En ole koskaan saanut tuntea itseäni niin haluttavaksi, kuin sinä kirjoitat sinun ja nörttipojan sessioista. En edes tiedä, miltä tuntuu olla niin kiihottunut että ajan ja paikan taju katoaa. Tajusin just, että tätä kirjoittaessani sinä siellä jossain luultavasti nautit nörttipojan kosketuksista samaan aikaan. Nauti siitä! En malta odottaa seuraavaa postaustasi! :)

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos kommentistasi - on edelleenkin erittäin palkitsevaa kuulla (okei, lukea), että joku ihan oikeasti saa postauksistani ns. jotain irtikin; että ne luovat uusia näkökulmia. Annoit juuri myöskin lisäkannustusta ruveta tosissaan työstämään sitä pään sisällä pyörivää kirjaa ;) 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.