"Wants to marry serious marriage"

CougarWoman

No niin, tähän on tultu. Lainaan itseäni maanantain postauksesta.

“Siitä en tosin ole vielä ihan varma, mitkä hänen motiivinsa ovat minun kanssani viestittelyyn. Sana dear esiintyy useasti, tähän asti olen ohittanut sen. Olen kuitenkin vahvasti tietoinen siitä, että kasuaali juttelu vastakkaisen sukupuolen kanssa saattaa tarkoittaa joillekin jotain muutakin, kuin kevyttä keskustelua.“

Tuskin olin ennättänyt pukea sanoiksi tämän jossain takaraivossani jäytävän, niskakarvoissa kutittelevan epäilyn, kun lävähti.

Moodyn* mielestä avoin avioliitto ei ilmeisesti ole katsottavissa vakavaksi avioliitoksi.

Kun luin tämän, ensimmäisenä ajatuksena oli (sen jälkeen kun tajusin, mitä tyyppi oikeasti tarkoittaa - englantinsa on välillä vähän...krhm...haastavaa), että voi ei, mä niin arvasin tämän; mä niin pelkäsin juurikin tätä.

Moody oli jo pidemmän aikaa viljellyt niitä dearejaan ja kertonut, miten odottaa aina keskustelujamme; ja minä oli jääräpäisesti jättänyt ne dearit kommentoimatta ja myötäillyt, että juu juu, on kiva tälleen kavereina välillä vähän jutskailla joo. Nimeän tämän kaiken uhallakin, omasta päästä ja hatusta vetäen, sinisimäiseksi kulttuurisokeudeksi.

Seuraavaksi tulin pelkästään surulliseksi. Siellä puhelimen toisessa päässä on parhaillaan joku oikeasti ihan hyvä tyyppi; hauska, älykäs, komea, elävä ja tunteva ihminen. Joka oikeasti päättää viikon viestittelyn ja muutaman valokuvan perusteella kosia, koska ei halua naimisiin kotimaassaan (muun muassa järjestettyjen avioliittojen takia).

Tulin surulliseksi, koska minun piti sanoa (tietysti) ei, ja pelkäsin loukkaavani hänen tunteitaan. Koko tilanne oli itseasiassa aika paradoksaalinen.

Olin tässä vaiheessa edelleen aika pihalla. 

(Ex-kyynikko minussa tietysti jupisee, että mitä väliä, se varmaan kosii keskimäärin viittä tyyppiä päivässä, älä ota vakavasti. Hiljennän kyynikon sanomalla, että nykyinen minä ottaa ihmiset sellaisena kuin he ovat, ja lähtee siitä, että ihmiset eivät ole tällä maapallolla vain kusettaakseen toisiaan; vaan että mukaan mahtuu myös rehellisiä ja aitoja tyyppejä. Mieluummin näin päin, kuin että epäilisi kaikkia ja tulisi siten ajaneensa ne aidotkin tyypit pois suojamuureillaan.) 

Eikä tämä itseasiassa edes ole ensimmäinen kerta, kun minua on “kosittu“.

Lukioaikoinani yksi luokkatoverini vaati koulun ulkopuoleista audienssia kanssani, ja puiston penkillä eväitä syödessämme kysyi, voisinko mennä naimisiin hänen vielä ulkomailla asuvan sukulaisensa kanssa; minun tulisi muuttaa kirjani sukulaiselle varta vasten hankittuun asuntoon, ja saisin könttäsumman (oli muistaakseni 10 000 markkaa) lisäksi myös kuukausittaisen apurahan.

Muutamaa vuotta myöhemmin yksi tyyppi, johon olin tutustunut ollessani moskeijassa töissä (ja jonka kanssa kaveruus oli puhtaasti platonisella tasolla), kertoi, että hänen oleskelulupansa oli lopuillaan, ja kysyi, menisinkö hänen kanssaan naimisiin, jotta hän saisi jäädä Suomeen.

Koska molemmilla kerroilla ajatus paperiavioliitosta ei pahemmin kiehtonut, kieltäydyin.

Molemmilla kerroilla tyypit loukkaantuivat verisesti; ensimmäisen mielestä olin saanut hänet kieltäytymiselläni menettämään kasvonsa koko sukunsa edessä, ja jälkimmäinen syytti minua siitä, etten ollut oikea ystävä, kun en kerran tuommoista pientä palvelusta suostunut tekemään.

Miten reagoi Moody?

(Pahoittelut autocorrect-virheestä; pitäisi tietysti olla “honesty”.)

Onkohan periksiantamattomuus tässä tapauksessa laskettava hyveeksi?

Pitäisikö minun nyt suosiolla lopettaa viestittely, vaikka keskustelun jatkuessa teinkin jo täysin selväksi, että hänen sopii haudata avioliittoaikeensa, mitä minuun tulee?

Jos jatkan viestittelyä, annanko vain turhaa toivoa?

Miksi minulle aina käy näin? Olen omasta mielestäni harvinaisen vittumainen, rääväsuinen ja räkänauruinen ämmä, joka tekee vain sen, mikä huvittaa ja haistattaa muulla pitkät. Miten tämä voi kääntyä muiden ihmisten silmissä lempeydeksi, persoonallisuudeksi, hyvällä tavalla erilaisuudeksi ja intohimoksi? 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Monet arabipojat on tollasii. Saa oikeasti varoa, ettei heitä satuta. Se kulttuuri on niin paljon enemmän suuntautunut romantiikkaan, kun me taas ollaan aika seksiorientoituneita.
Ja tietty, mikä on meille hämmentävää, ovat usein valmiita heittäytymään elämänpituseen suhteeseen hyvin lyhyen tutustumisen jälkeen.

Mutta minusta sinulla ei ole mitään syytä lopettaa kirjoittelua , niin kauan kuin olet täysin rehellinen.
Tosin toi, kun sanot olevasi confused antaa hänelle toivoa. Sano vain, ettet ole confused, ja aiot jatkaa elämääsi kuten ennen. Ja että hän on sinulle kaveri, ei potentiaalinen kumppani romanttisessa mielessä.

CougarWoman
CougarWoman

Haa - toistaiseksi ainoa "puolesta" -kommentti - hyvä hyvä! (Ja kiitos kommentista, tietysti.)

Joo siis tuolla "confused" tarkoitin itse lähinnä vaan sitä, että koko tilanne hämmensi. Mutta lienee tosiaan tulkittavissa sitenkin, että olisin jotenkin hämmentynyt omista tunteistani...Ja yleensä jos on tulkinnanvaraa, niin valitaan sitten se itselle eniten sopiva versio..?  

 

Lonely Parade

Lopeta kirjoittelu. Ei tuo tapaus taida muuten tajuta. Veikkaan, että tuoltakin tulee se ärtymys muuten lopulta, olet tease, kun jatkat jutustelua vaikket halua naimisiin etc.

CougarWoman
CougarWoman

Toisaalta, jos sieltä tulee se tease - kommentti, niin mitävälii? :) 

Lonely Parade

Ei olekaan väliä, mutta meinasinkin, että noin tuo mies sen juttelun jatkamisen ottanee – että olet vain kiusannut. En edes usko, että tuollainen ketään voisi loukata (koska kuka oikeasti menisi naimisiin noin lyhyen "tuntemisen" jälkeen??), mutta arabikulttuurissa tuo voi olla kova kolaus itsetunnolle. Nainen antaa ymmärtää jne.

CougarWoman
CougarWoman

Aaah niin joo! Mutta enhän mä anna ymmärtää...ääh. Juu, tajuan sun pointin kyllä :D 

NotCredibleDates

Joo emmä kanssa suosittele jatkamaan, koska arvelen tapauksen luulevan että voi kääntää sun mielen vielä...

CougarWoman
CougarWoman

Niin, näitähän on tullut ennenkin vastaan.. :D 

yksiplusnolla
yksiplusnolla

Mä taidan olla aika kyyninen, kun näissä tämmösissä tapauksissa* tulee ekana mieleen vaan nuo paperiliitot ja sen myötä saatu oleskelulupa. Enkä siis välttämättä pidä hirveän pahana sellaistakaan, epätoivoiset ajat vaatii epätoivoisia tekoja.

Vai onko tää vaan niin iso kulttuuriero kuten tuo ekan kommentin vierailija sanoo? 

*) lasken samalaiseksi tilanteeksi kuin sen kun okc:ssä lähi-idän suunnalta tulevat viestit jossa ollaan ennen ekaa moita jo rakastuttu ja halutaan serious relationship

CougarWoman
CougarWoman

No joo, mä yritän kovasti nimenomaan olla olematta kyyninen... Vaikka olen kyllä siis ihan vierestä seurannut paperiliittojakin (jopa seurustellut aikoinani yhden kanssa, joka siten sai jäädä Suomeen).

Mutta kun ei sitä voi tietää. Ja mun uusi periaate on olla tietoisesti naivi, ottaa jokainen ihminen vastaan niin raakana ihmisenä kuin vain voi; ilman mitään kulttuurisia tai muita ennakkoluuloja. 

Ja toisaalta - en mä sen kanssa ole naimisiin menossa kuitenkaan (postaus vuoden päästä: PALESTIINALAISET HÄÄT, haha), niin eipä ole tuota paperiliittopelkoakaan. 

Joo mä selittelen. Koska sen kanssa nyt vaan on kiva jutskailla. :D 

yksiplusnolla
yksiplusnolla

Samaa oon kuvitellu yrittäväni, siis että en olisi kyyninen. Mutta jotenkin aina välillä huomaan itsestäni ikävän ankeita ajatusmalleja. Sitten yritän taas lisää :D

Ja siis kuten sanoin, ei siinä paperiliitossakaan sinällään minusta mitään pahaa ole. Kunhan nyt molemmat tietää jos sellainen on kyseessä.

Naislaif
Naislaif

Voi lemmeksi luulemiamme tunteita. Olenhan itsekin, jossain vaiheessa nettideittiaikaani,. harhautunut luulemaan kauniita sanoja aidoiksi tunteiksi. Ehkä osin olivatkin, mutta vähällä tuntemuksella, ilman livekontaktia, ei kukaan voi ajatua aidon kosinnan ääreen. Ehkä tahto ja tunteet ovat aidot, mutta realismi elämästä on vaaleanpunaisella tasolla. 

Jos omalle kohdalle pothtisin, niin kauniisti hiivuttaisin ja lempeästi jättäisin. 

Toisaalta söpöä, että ihmiset ovat vielä osin vaaleanpunaisia ja romanttisia. 

 

CougarWoman
CougarWoman

No tämä. Ja siis ehkä jotenkin vielä ymmärtäisin, jos jo vuosia oltaisiin juteltu...mutta nyt, näin lyhyessä ajassa...

Mutta söpöä on joo....ja ehkä vähän surullistakin. 

Naislaif
Naislaif

Totta tuo maininta surullisuudesta. 

Aikuisten tunteet ovat aikuisten omalla vastuulla, mutta ehkä osin on vastaanottajankin vastuulla tuupata oikeaan suuntaan. 

<3

Vierailija (Ei varmistettu)

Olenko ainoa jota jäi hämäämään tuo asteriski kohdassa "Moodyn* mielestä avoin avioliitto ei ilmeisesti ole katsottavissa vakavaksi avioliitoksi."?

Ikään kuin tarkoituksena olisi selittää mistä lempinimi Moody tulee, mutta sitten selitystä ei löydykään. :/

Ja nyt en voi keskittyä mihinkään muuhun. :D

Ystävällisin terveisin,
epäolennaisuuksiin tarttuja

CougarWoman
CougarWoman

Hyvä epäolennaisuuksiin tarttuja!!!

Se tosiaan piti selittää :D Tuli vähän juosten kustu ilmeisesti tästä postauksesta...

Se tulee siis sen oikeasta nimestä, joka on n. 10 kirjainta pidempi (no ei nyt ihan, mutta silti) :D Plus että onhan se aika moody ainakin tunteittensa puolesta ;) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos selvennyksestä, ja vieläpä erittäin nopeasta sellaisesta. :D

Jenjen (Ei varmistettu)

Ei viestittelyä kannata lopettaa, kunhan tosiaan pitää selkeänä sen, ettei avioliittoaikeet saa vastakaikua.

"Confused" on tosiaan yleensä sellainen toiveikkuutta herättävä. Samoin myös sellainen hymistely, että hehehjoojoo. Yksi kaveri selitti, että arabikulttuureissa ujous ja hiljaisuus ovat myöntymiseen viittaavia merkkejä. Ajatuksena tavallaan se, että kun vanhemmat sopivat avioliitosta ja vievät sulhasen ensimmäisen kerran tapaamaan tulevaa vaimoaan, on tuleva vaimo usein ujo ja hiljainen = myöntyy avioliittoon. Itse onnistuin saamaan itseni samankaltaiseen tilanteeseen kevään aikana kolmesti. Kahdessa tapauksessa annoin iloisesti nuorille miehille neuvoja siihen, miten he voisivat lähestyä tyttöjä ja kenties käydä treffeillä. En tajunnut, että he ottivat ne neuvoina siitä, kuinka voisivat tapailla minua :D. Kolmannessa tapauksessa iloinen "okay" päättyi siihen, että tyyppi tuumasi, että nyt hänellä on söpö tyttöystävä. Otti onneksi ihan hyvin kun sanoin että ei kuitenkaan, kaveri vain :D

CougarWoman
CougarWoman

Näköjään voivat olla aika haastavia nämä kulttuurien kohtaamiset :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos on 28- vuotias neitsyt ja haluaa länsimaisen vaimon niin varmasti on nopea käänteissään ja jos kulttuuriin vielä kuuluu avioliitto ilman seurustelua ja mahdollisesti vanhempien valitsema puoliso... Jos ihmisellä ei ole kokemusta deittailusta, seurustelusta saati av(i)oliitosta niin onko ihme, että häneltä tulee tuollaista tekstiä; hänen tosissaan oleminen on kuitenkin erilaista kuin em. kokemuksia läpikäyneellä ihmisellä.
Itse en ikinä edes leikilläni lämmittelisi ko. kulttuurien miehiä, koska ajatusmaailmani on niin erilainen ja minua itse asiassa loukkaisi tuollainen "kosiminen", koska ihminen ei voi mitenkään tuntea toista ihmistä viestittelyn perusteella. Samaten liian imelä ja läheinen kielenkäyttö ventovieraalta on minusta hieman tungettelevaa ja joskus loukkaavaa. Kohteliaisuudet ja kevyt flirtti ovat asia erikseen.

CougarWoman
CougarWoman

Mutta kun sepä siinä just on: minä en omasta mielestäni mitenkään lämmittele; mutta ehkä hänen mielestään kyllä. 

Mua ei itseasiassa tuo "kosiminen" loukannut, koska yritän ottaa sen nimenomaan kulttuurierovinkkelistä; hämmennyin siitä toki tietysti. 

Suomalaiseen makuun "liian" läheiseen kielenkäyttöön turtuu IMO jo aika hyvin esim. Englannissa, jossa kaikki puhuttelevat sua sanalla "love" ("luv"), tai USA:ssa, jossa olet aika helpost kaikille "darling" tai "dear". :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä sinä minusta lämmittelet, kun jo tiedät mitä vastapuoli ajattelee. :) Ja jos kulttuuriin vielä kuuluu naisen empiminen niin sitähän tuo juuri on. Vakuuttelet miehelle, ettei sinua kiinnosta kuin kaverimielessä ja jatkat viestittelyä...

Eikä minuakaan joku dear tai love häiritse enkä sitä edes tarkoittanut, mutta ventovieraan kosiminen on todella outoa ja miettisin esim. sitä miksi toinen edes luulee, että olisin moisesta kiinnostunut. Se, että rakastetaan vierasta ihmistä niin kamalasti on minusta jo tökeröä ja kontekstista riippuen voi olla loukkaavaa, livetilanteessa myös ahdistavaa tai pelottavaa.

Nimnim (Ei varmistettu)

Äänestän kans viestittelyn lopettamista heti alkuun. Täytyy myöskin jotenkin ihmetellä, että miksi edes haluat jatkaa viestittelyä tuollaisessa tilanteessa ja vielä tyypin kanssa, jonka kielitaito jättää loputtomat mahdollisuudet väärinymmärryksille. Vaikka kyseessä on tosiaan 28-vuotias mies, on tää koko tilanne nyt niin teiniä ja tuo valtavat flashbackit omaan nuoruuteen, jossa "seurustelin" ehkä kuukauden ajan netissä tavatun tyypin kanssa, jolta tuli rakkaudentunnustuksia jo parin päivän viestittelyn jälkeen. Laitoin lopulta poikki, koska en edes teininä kyennyt ottamaan moista vakavasti. :D Kulttuurierot tai ei, kaikesta paistaa läpi niin valtava kokemattomuus, että ei tuo vaan voi päättyä muuten kuin huonosti. Tyyppi on selvästi enemmän tosissaan kuin sinä, eikä selittelyistäsi huolimatta näytä ymmärtävän tilannettasi. Viestittelyn jatkaminen olisi vain turhan toivon antamista.

Tai sitten tyyppi lirkuttelee samoja kaikille muillekin naisille, mutta tässäkään tapauksessa en näe mitään pointtia jatkamiseen. Tai siis, missä ne kaikki mielenkiintoiset viestittelytapaukset on? Mosse ja se bändityyppi? Oon vaan nyt ihan aidosti hämmästynyt tässä. Ootko sä nyt todellakin noin pahasti viestittelyseuran puutteessa? :D

CougarWoman
CougarWoman

Repesin tuolle viimeiselle lauseelle :D Ehkä mä olen sitäkin, mutta mulla on myös menossa jokin kummallinen "maailmaasyleilevä" kausi; halu oppia eri kulttuureista itse kulttuurien edustajilta.

Mutta joo, toi tilanteen kuvaileminen "teiniksi" on itseasiassa aika pätevä määritelmä - ja hyvä pointti tuo, että mies on todellakin iästään huolimaton täysin kokematon. Se ei ollut mulle jotenkin koskaan kunnolla auennut; ikänsä vissiin hämäsi sitten. 

Mosse on toki edelleen kuvioissa, samoin Bändipoika. :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuollainen ikänsä puolesta aikuinen kaikella lailla kokematon mies on henkisesti teinin tasolla. Taidat sinäkin olla?! ;)

CougarWoman
CougarWoman

:D Ehkä :D Mutta näillä mennään! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Suhde Mosseen on jotenkin "vakiintunut", ja Mosse on kiireinen mies. Tämä tekèe blogista hiljaisemman :/ - mutta tarkoitaa kai että Puuma on tyytyväisempi kuin blogin aloittaessaan? :)

CougarWoman
CougarWoman

Heh - aika terävä johtopäätös! 

Mutta...joo ja ei. Mosse on niin kiireinen, että känkkäränkkä täällä päässä alkaa turhautumaan huomion puutteesta, jopa siinä määrin, että olen alkanut miettiä, pitäisikö meidän eksklusiivisuus-sopimus purkaa. 

Toisaalta taas huomaan myös, että se, etten ole vielä viettänyt kesälomaa, alkaa tosiaan näkyä ja tuntua yleisenä energiatason laskuna; ei oikein jaksaisi tehdä mitään muuta kuin pakolliset (ja sitähän blogi ei oikeastaan ole). 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.