Ykkössuhdeanalyysiä

CougarWoman

Ykkösmiestä oikeasti pelottaa suhteemme seksittömyys. Koska hän pelkää, että tulen jättämään hänet sen takia, että peittoja heilutellaan vain paristi vuodessa.

Ollaanpa rehellisiä. Ellen olisi löytänyt Nörtti(tai mitä tahansa muuta)poikaa, oltaisiin varmasti jo niin pitkällä.

Päätöstä rakastajan ottamisesta ei tehty kevyesti – siihen tarvittiin pitkä tuskaisa harmaa kausi, varttia vaille masennus.

Minäkin näin kaiken ennen mustavalkoisena. Petettynä olin sitä mieltä että pettäminen on aina ja ehdottomasti väärin; minun maailmassani ei ollut harmaan sävyistä tietoakaan. Mutta silloin en vielä ollut löytänyt itseäni pattitilanteesta.

Jos voitaisiin jollain ihmepuntarilla mitata sitä, miten rankasti Ykkösmiehen maailma tulisi romahtamaan minun tekojeni myötävaikutuksesta ja toisessa kupissa olisi bloggaava ja rakastajansa gaalaankin asti raahaava puuma, ja toisessa rytkynsä pakkaava ja avioeropapereja allekirjoittava, veikkaan että kuppi kallistuisi jälkimmäiseen; olemme nimittäin puhuneet myös siitä, mitä haluamme omalta elämältämme ja eritoten siitä, kenen kanssa haluamme sen viettää.

Olisihan se romahdus joka tapauksessa, mutta nyt se kahdesta pahasta pienempi; olemme kuitenkin kummatkin sitä mieltä, että haluamme viettää loppuelämämme toistemme kanssa. Koska rakastamme toisiamme. Ei siis, koska meillä on yhteinen talo ja yhteiset aterimet; mielestäni koti on koti vasta, kun sen voi jakaa itselleen tärkeän ihmisen kanssa. Muut ovat vain taloja; enkä epäröisi hetkeäkään jättää kaikkea materiaa taakseni, jos suhteeni olisi huono. Enpä tekisi niin ensimmäistä kertaa (muuttaessani Ykkösmiehen paikkakunnalle mukanani tuli muutama matkalaukullinen vaatteita, 18-vuotiaana lahjaksi saatu Hobby Hallin astiasto ja viulu; koko minulle tärkeä omaisuuteni mahtui auton peräkonttiin ja tilaakin jäi vielä yli).

Entäpä jos saisin tietää, että Ykkösmiehellä on rakastajatar, ollut jo pitkän aikaa?

Mikä on yhdelle sallittua, se on toisellekin. Tosin minun olisi ehkä hieman vaikeampaa ymmärtää kyseistä ratkaisua; sehän ei olisi ollut välitön pakko kun kerran kotonakin olisi ollut tarjolla, mutta ei kelvannut. Ja etenkin, koska Ykkösmies on vakuutellut vakuuttelemisesta päästyäänkin, että syy ei ole minussa – mikä ei siis sinällään jätä juurikaan parantamisen varaa omassa persoonassa ja/tai fyysisessä olemuksessa. Olisikin joku syy minussa niin voisin muuttaa sen, tehdä funktiosta toimivamman. Sehän olisi ihan hemmetin helppoa.

Ja siltikin – mikäli Ykkösmies kokisi tarvitsevansa jotain muuta kuin mitä minä voin hänelle antaa, mikäli se tekisi hänet onnelliseksi – mikä minä olen häneltä mitään kieltämään. Ykkösmies ei ole minun omaisuuttani. Mikäli hän kaikesta huolimatta valitsee olla kanssani yhdessä, ehkä jopa elämämme loppuun asti, mitä se haittaa? Tärkeintä on molempien onnellisuus, sillä suhde toimii vain, mikäli molemmat ovat onnellisia.

Paradoksaalisesti Nörttipoika on itseasiassa parantanut minun suhdettani Ykkösmieheen (ja hänen suhdettaan minuun); se seksiä vinkuva ämmä vinkuu nykyään vähän hiljaisemmin ja harvemmin, ja antaa miehelle aikaa päästä yli mistä nyt sitten ikinä pitääkin yli päästä. Ykkösmies pelaa nyt lisäajalla, ja ilman Nörttipoikaa peli olisi ehkä vihelletty poikki jo kauan sitten.

Mikään lopullinen ratkaisuhan tämä ei tietenkään ole - ja Nörttipoikakin tiedostaa että olemme toistemme elämissä vain väliaikaisesti – mutta jos meinaa hukkua, pitää olla jotain joka pitää pinnalla kunnes apu ehtii paikalle.  

Kommentit

Been There (Ei varmistettu)

Heippa! Asiaan on vaikea ottaa mitään kantaa, koska ihmisiä ei oikeasti tunne, mutta Ykkösmies-juttujen perusteella mulle on välillä tullut sellainen tunne, että YM:n tunteet sua kohtaan ovat muuttuneet kaverillisiksi?

Kirjoitustesi perusteella en yhtään epäile sitä, ettet sinä rakastaisi YM:stä - romanttisesti, seksuaalisesti ja muilla avioliitolle olennaisilla tavoilla. Herää kuitenkin kysymys, ovatkohan miehen tunteet ajan myötä muuttuneet ystävätasolle: seksi ei kiinnosta, mutta yhteinen elämä muuten on ihan hyvää, eikä siitä halua luopua. Ehkä YM:n seksuaalisuus on vaihtelua kaipaavaa sorttia jopa niin pitkälle, ettei seksi saman kumppanin kanssa jaksa kiinnostaa vuosikausia. Se on surullista, mutta sille tuskin voi kauheasti tehdä.

Voimia ja tsemppiä asian ratkomiseen.

Annn (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjoitettu. Mun mielestä elämässä on aika paljon harmaita sävyjä.

Miespuuma (Ei varmistettu)

Minulla oli samanlainen tilanne melkein kolme vuotta, tosin sillä rajoituksella, että olen mies ja "nörttipoikaa" vastasi minua 10 vuotta nuorempi nainen. Olen sitten kai miespuoleinen puuma... Suhde on päättynyt hetki sitten, kukaan ei saanut tietää, onnistuimme salaamaan kaiken hienosti. Mutta, voin kertoa, että se tyhjyys, mikä tästä kaikesta sitten on seurannut, on valtava. Iso tyhjä aukko jonka paikkaaminen kestää pitkään, jos sitä yleensä enää voi paikata. Haluan vaan kertoa (en varoittaa) että kävipä sitten niin tai näin (eli eroat jommastakummasta miehestäsi joskus), se tulee olemaan onnetonta, surullista ja niin karua, että harkitse vakavasti kuinka pitkälle tämän haluat viedä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vuoden kohdalla siitä olisi ollut paljon helpompaa irrottautua, kolme vuotta on aivan liian pitkä aika, nyt jäi vain paljon surua molemmille osapuolille. Mieti vielä kerran!

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos kun et varoittanut ;) Mutta tuota olen pohtinut itsekin... Aloittaessani salasuhteen en jotenkin suunnitellut sen pidemmälle, ja nyt kun vuosi on tullut täyteen, huomaankin että yhtäkkiä (ja vasta nyt!) alkaa ahdistaa ajatus siitä, että tämä ei tule päättymään hyvin.  

Anonnnnn (Ei varmistettu)

Heippa!
Muistuttaisin, että onhan sellainenkin vaihtoehto olemassa, että elätte kaikki kolme toisistanne tietoisina ja hyväksyen joskus tulevaisuudessa :) Eli ei kaiken välttämättä tarvitse päättyä ainakaan onnettomasti. Käytännön rajoitteista en teidän kohdallanne tiedä, mutta heitän nyt vain ilmoille tällaisenkin mietteen, jos ei ole tullut mieleen. Googlaamalla polyamoria löytyy lisää jos rupesi kiinnostamaan :D

CougarWoman
CougarWoman

Hahaa - mä olen itseasiassa salaa miettinytkin, että optimaali ratkaisu kaikille osapuolille olisi, että Nörttipoika muuttaisi meidän vierashuoneeseen: saisi ainakin miellyttävämmät "kämppikset", Ykkösmies saisi remppakaverin (jolla tosin on peukalo keskellä kämmentä) ja minä voisin sitten seilata sängystä toiseen :D

Polyamoria on toki käsitteenä tuttu, mutta jotenkin luulen ettei ainakaan Ykkösmies olisi tälle vaihtoehdolle kovinkaan avoin...

Vau mikä vauva!

(Mä en tiedä onko tää liian tunkeilevaa ja mietinkö asiaa yleisellä tasolla vai teidän kohdalla, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin :P)

"Paradoksaalisesti Nörttipoika on itseasiassa parantanut minun suhdettani Ykkösmieheen (ja hänen suhdettaan minuun); se seksiä vinkuva ämmä vinkuu nykyään vähän hiljaisemmin ja harvemmin, ja antaa miehelle aikaa päästä yli mistä nyt sitten ikinä pitääkin yli päästä."

Mietin, että kuinka Ykkösmies on suhtautunut tilanteeseen nykyään? Lähinnä siis niin, että jos ensin puolisona on "seksiä vinkuva ämmä" ja tilanne on vaikee, ja yhtäkkiä ja pitkäkestosesti kaikki onkin ok, niin eikö se herätä epäilyksiä? Vai ajatteleeko ihmismieli vaan niin että jes, nyt se ei enää halua seksiä ja on muutenkin ilonen, hyvä juttu, ilman että radikaalisti muuttuneen (?) fiiliksen syy ei mietytä?

CougarWoman
CougarWoman

Eäh, eikä ole. :)

Mä olen sanonut Ykkösmiehelle, että lakkaan nyt tarkoituksella ruinuamasta ja tekemästä aloitteita, että saa ihan omaan tahtiin indikoida, jos/kun haluaa humputella. En tiedä arvaako se jotain, mutta aika hyvin tuntuu kulkevan laput silmillä kun ei ainakaan kysy. Ihan tyytyväinen se on kun on taas ns. rauha maassa. 

Kiitos (Ei varmistettu)

Kiitos pohdinnasta, tilanteesi ja sen avoin pohtiminen on helpottanut meidän parisuhdetta suuresti. Kävi niin tai näin, olet ollut viimeisen vuoden ajan seksuaaliterapeuttini :). Itse olen seksuaalisesti solmussa oleva nainen ja mieheni taas - ei. Meillä minä tiedän suurin piirtein, mistä solmuni johtuvat ja tiedän, että tarvitsen aikaa niiden purkamiseen. Toisin kuin teillä, olen ehdottanut miehelleni, että hän hankkisi seksisuhteen/suhteita sen vuoksi, että saisimme suhteemme seksitarpeen tasapainoon. En tiedä, helpottaisiko meillä tilanne oikeasti, jos mieheni toimisi kehotukseni mukaan, sillä hän ei suostu pohtimaan asiaa. Suurin pelko lienee tämän kirjoituksen ydin. Sen osaan sanoa, että nyt omaa tilannettani painostaa se, että joudun pohtimaan mieheni tarpeita suhteessa omaani. Täysseksittömyys puoleksi vuodeksi voisi tehdä minulle terää, sillä sen aikana voisin käydä läpi omia tarpeitani ja omaa seksuaalisuuttani vapaasti. Pisin seksitauko meillä on kestänyt viikon, mikä ei ole ollut riittävän pitkä aika psyykkiseen nollaamiseen.

Elämä on harmaita sävyjä. Kiitos avoimuudestasi!

CougarWoman
CougarWoman

Häkellyin (positiivisesti) tästä kommentista niin, että kesti hetken ennen kuin sain synnytettyä vastauksen. :) En jotenkin blogia kirjoittaessani useinkaan tule ajatelleeksi, että sen lukeminen saattaa auttaa - mutta että se sitä tekee, lämmittää sydäntä. 

On myös mielenkiintoista lukea ajatuksia ikäänkuin saman asetelman "toiselta puolelta", vaikka toki Ykkösmies on ihan verbalisoinutkin kipuilunsa aiheesta ainakin osittain.

Oletko ehdottanut puolen vuoden selibaattia miehellesi? Itse varmaan pystyisin jotenkin paremmin käsittelemään tuommoisen konkreettisen ajanjakson sen sijaan, että se on nyt määrittelemätön. 

Kiitos kommentistasi siis, ja tsemppiä tulevaan <3 

 

Spf (Ei varmistettu)

Daniel Bergnerin Mitä nainen haluaa -kirjassa on aika mielenkiintoisia mielipiteitä mm. haluttomuuteen liittyen, kannattaa tutustua jos aihe kiinnostaa. Se mm. vihjaa, että naisen haluttomuus usein liittyy yksiavioisuuteen.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Tärkeintä on molempien onnellisuus, sillä suhde toimii vain, mikäli molemmat ovat onnellisia."

Minusta sillä on väliä, että mistä se onni tulee. Ei koko aikaa voi olla onnellinen, mutta ei se välttämättä tee suhteesta toimimatonta.

Oletko kysynyt ykkösmieheltäsi, onko hän onnellinen?

CougarWoman
CougarWoman

Toki olen - ja hän on.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.