Ladataan...
CougarWoman

Mikähän siinä on, että kun vuosia tulee lisää, matkavalmistelut kestävät kauemmin? Ennen voitiin lähteä kymmenen minuutin varoitusajalla; rinkka vaatekaapin eteen ja käsivarrellinen pyyhkäisy puhtaimpia romppeita rinkkaan. Kunhan oli passi ja hammasharja - tai edes se passi - loput sai kyllä periltäkin.

Minä olen tehnyt tulevaa aurinkomatkaani varten listan. Siis ihan semmoisen yksityiskohtaisen, jossa eritellään joka bikini ja uimapuku, jokainen korvakoru ja siihen mätsäävä rannerengas, erikseen. Olen oikeasti jopa miettinyt, mitkä vaatekappaleet sopivat keskenään yhteen, ja mitkä kengät mihinkin ensembleihin. (Ennen mentiin varvastossuilla ja Superstareilla; nyt mukaan tulee “rantakenkiä”, “illalliskenkiä”, “biletyskenkiä” ja “väsyneitten jalkojen päivä –kenkiä”).

Mitä helvettiä? Enhän minä edes ole listaihminen, minunhan piti olla spontaani hälläväliätyyppi?

Vissiin turhaa mainitakaan, että rinkkareissaillut teiniraggariminä, jolla oli tapana sammua teltan viereen eikä edes itse telttaan, ei myöskään pakannut mukaansa keskivertoapteekillista rakkolaastareita, imodiumeja, parasetamooleja ja samariineja.

Muistanpa eräätkin festarit, jonne en edes ottanut laukkua mukaan. Aamiaiseksi syötiin ponukasta (pontikan ja vanukkaan yhdistelmää; yksi kaveriporukasta oli töissä jossain tehtaalla, josta sai päivämäärän ylittäneitä jälkiruokavanukkaita ilmaiseksi), hampaat pestiin sormella ja minttuviinalla. Seuraavan päivän freesiydestä huolehtivat nurin päin käännetyt alushousut; tai jos oli sattunut vahinko, mentiin kommandona.

Olen jo viimeiset kuusi viikkoa lökötellyt kuuliaisesti solariumissa kaksi kertaa viikossa, etten ensimmäisenä lomapäivänä palaisi hummeriksi ja joutuisi viettämään koko loppuaikaa varjossa ja/tai veden alla.

Olen ostanut luottokampaajaltani jo kolme viikkoa sitten hiuksia kosteuttavaa suihketta, “koska merivesi ja aurinko”.

Tulevalle perjantaille on kosmetologilleni maratooniaika, koska haluan ehdottomasti huollattaa kulmakarvat, ripset ja kynnet. Huomioitavaa on, että pedikyyrin jälkeen myös varpaisiini laitetaan akryylikynnet samaan sävyyn sormien kynsien kanssa. Jösses sentään – milloin minusta tuli näin…aikuinen? Näin…materialistinen?

Näin…keski-ikäinen?!

Äyh, taidan mennä ostamaan minkkiturkin matkalla Stockan Herkkuun. Sillä pitäähän se stereotypia viedä loppuun asti.

Tämä blogi jää nyt aurinkolomalle ainakin tammikuun 20. päivään asti. Matkakohteessa on ilmainen interwebsi päivittäin puolentoista tunnin verran, mutta en uskalla luvata olevani koskaan tarpeeksi rommihuuruton saadakseni aikaan järkeviä lauseita kirjoitetussa muodossa. 

Ladataan...
CougarWoman

Lähdettiinpä joutessamme jouluähkyjen sulatteluun paikalliseen anniskeluravintolaan viime lauantaina kolmen koplassa; Puuma nappasi käsipuoleensa Ykkösmiehen, ja toiseen käsipuoleensa Naapurin Pojan.

Toki kotona ensin maisteltiin neuvoa-antavia, jotka loppujen lopuksi siis johtivat yhteiseen, nousuhumalaiseen päätökseen siirtyä kylille rientoloihin.

Paikallisessa kantisbaarissamme sitten Naapurin Pojan kanssa laulettiin - Ykkösmiehen poistuttua rakkoaan huojentamaan - Kuningas Alkoholin rohkaisemana System of a Downia epävireisesti raakkuen ja räkättäen kuin harakat spiidissä, kun käsi etsiytyi olkapäälleni. Takavasemmalta sisälle livahtanut Ruokakaupan Poikahan se siinä tuli moikkaamaan, ja kaikesta näki, että myös siellä suunnalla oli nautiskeltu jo hieman miestä väkevämpää. Halasi hieman horjahdellen, toivotti postyymisti hyvää joulua.

Olen aina silloin tällöin puolella silmällä katsellut Animal Planetia, mutta silti tuleva tapahtumasarja jaksoi hieman huvittaa.

Naapurin Pojan silmät menivät viiruun; katse terävöityi. Hän ojensi itsensä täyteen mittaansa ja kohensi ryhtiään niin, että leveät hartiansa levenivät entisestään.

Ruokakaupan Poika ryhdistäytyi niinikään; otti leveämmän haara-asennon, nosti leukaansa ja katsoi Naapurin Poikaa kyräilevästi, kun tämä vaistomaisesti astahti sivuaskeleella lähemmäksi minua. Otti askeleen kohti Naapurin Poikaa.

Minä kiirehdin esittelemään Kukonpojat toisilleen. Naapurin Poika tarjosi kättään ensimmäisenä, Ruokakaupan Poika ojensi vaistomaisesti omansa. Olin melkein kuulevinani luitten rutinaa; kättelyä kesti loputtomiin, molemmat puristivat rystyset valkeina, irrottamatta katsekontaktia toisistaan.

Kaksi silmäparia, toiset ruiskukansiniset, toiset vihreät, lukkiutuivat samalla korkeudella. Toisen sieraimet värähtivät, toisen silmät sykkivät salamoita.

Kaksi täyteläistä suuta kovettui vihaiseksi viivaksi; odotin näkeväni paljastettuja hampaita hetkellä millä hyvänsä.

Ykkösmies palasi vessasta ja veti minut vyötäröltä kiinni itseensä, maiskautti suukon poskelle ja hymyili pojille rennosti parisenkymmentä senttiä heitä lyhyempänä ja vuosimäärällisesti saman verran iäkkäämpänä.  

Kukkotappelu oli ohi. 

Ladataan...
CougarWoman

Minulle jouluun ovat aina olennaisena osana kuuluneet mandariinit, joita pentuna saatoin syödä pussitolkulla, samalla kun klähmin mandariinimehuisilla sormillani Joulupukin tuomaa uutta lahjakirjaa (joka yleensä oli Stephen Kingin uusin - kiitos enon, joka jakoi mieltymykseni kauhuun). 

Nyt istun vielä toimistolla. Joulutunnelman luojina toimivat Jouluradio ja...mandariinit. Jotka muuten olen kuorinut näin ihan pennusta asti. 

Puuma toivottaa kaikille kaksimielistä joulua! 

Pages