Ladataan...
CougarWoman

Näin sitten joutessani viime yönä semmoista unta, että otin pimeän taksin (Helsingin) keskustasta Puistolaan ja päädyin Russel Brandin seksiorjattareksi, sillä taksikuskin ainoa tehtävä oli rekrytoida nuorta uutta lihaa ko. herran lihallisiin tarpeisiin. Ihan harmitti, että herätyskello tuli keskeyttämään aamulla, heh.

(Taitaa olla pikkuhiljaa aika sopia uusi tapaaminen Nörttipojan kanssa.)

Onko muita, joilla on alitajunnassa ruuhkaa – kreiseimmät unet, mitä olette koskaan nähneet? 

P.S. Enpä muuten tiennytkään että Russel majailee nykyisin Puistolassa. 

Ladataan...
CougarWoman

Tänään on tasan vuosi siitä, kun vein epäröivät sormeni näppäimistölle ja aloin purkamaan tuntojani, synnytin ensimmäisen postaukseni ikinä. Muistan, miten kauan epäröin ennen kuin aloitin; uskallanko tunnustaa kenellekään – edes enemmän tai vähemmän anonyymisti – miltä minun päällisin puolin täydellinen elämäni oikeasti näyttää?

Muistan myös, että päätin aloittaessani kirjoittamisen, että tulen aina kirjoittamaan rehellisesti; dokumentoimaan omaa elämääni sellaisena kuin se oikeasti on. Etten tule koskaan kaunistelemaan totuutta tai koristelemaan vähemmän mairittelevia käänteitä pitsireunuksin.

Voin ylpeänä sanoa, että päätökseni on pitänyt. Olen soutanut ja huovannut, tehnyt itsekkäitä ja/tai epäloogisia päätöksiä; olen itkenyt, nauranut, murehtinut, turhautunut ja ollut onneni kukkuloilla - enkä ole pelännyt kertoa siitä. Olen kasvanut henkisesti ja pienentynyt fyysisesti; ensimmäistä postausta naputteli 101-kiloinen naiseudestaan ja haluttavuudestaan epävarma otus, ja nyt näppäimistöä naputtelee 19 kiloa keveämpi ja tuhat kertaa hymyilevämpi, itsevarmempi ja ennen kaikkea enemmän itsensä ja kehonsa kanssa sinut oleva Nainen.

Suhteeni Ykkösmieheen on paradoksaalisesti (?) parantunut, ja olen - vastoin kaikkia odotuksiani - saanut Nörttipojasta paitsi rakastajan, myös hyvän ystävän. En olisi koskaan uskonut, että suhdettamme voitaisiin mitata vuosissa; mutta tässä kuussa tuli 14 kuukautta ensitapaamisestamme

Olen liikuttunut siitä, miten paljon ymmärrystä ja myötätuntoa kontroversiaali blogini on synnyttänyt. Siitä, että ihmiset pystyvät, elleivät hyväksymään niin ainakin myötäelämään; käsittämään että elämä ei aina jaa pöydän parasta kättä, ja että joskus se huonokin käsi pitää pelata loppuun ellei halua luovuttaa ja heittää kortteja pöytään.

Jaksan edelleen toivoa sitä värisuoraa. Siihen asti pelaan kortit tiukasti vasten rintaa, vaikkakin hieman suuremmilla panoksilla ja isommalla riskillä kuin mitä ehkä olisin toivonut ja varmastikin mikä olisi järkevää. Pokerinaamakin pitää - useimmiten. 

Kiitos kaikille vaki- ja satunnaislukijoilleni. Teidän myötätuntonne ja kritiikkinne, mielipiteenne ja näkökulmanne auttavat minua kyllä (vaikka en mielelläni neuvoja vastaan otakaan, heh). On aina hyvä sparrata tuntemuksiaan, ja blogini kautta elämäni on vähemmän kaoottista ja enemmän jäsenneltyä – kaikessa rosoisuudessaankin. 

Joskus, kun tummat pilvet roikkuvat uhkaavina ja pahaenteisinä pimentäen koko maailman, voi yksikin rohkaiseva kommentti luoda sen ensimmäisen säteen aurinkoa; sen joka varovaisesti raottaa pilviverhoa ja antaa lupauksen jostain paremmasta ja kirkkaammasta. 

 

Ladataan...
CougarWoman

Onneksi olkoon, vielä vuosi ja olet kolmekymppinen! Älä hyvä ihminen vielä stressaa niitä pyöreitä synttäreitä – sen stressin aika on vasta kymmenen vuoden päästä, kun neljäkymmentä kolkuttelee ovella kuin Kuolema Tuonelan porteilla. (Ei vaiskaan – varttia vaille nelikymppisenä olet vihdoin sinut itsesi kanssa.)

Ja stressistä puheen ollen – älä huolehdi asioista, joihin et voi vaikuttaa. Sinun ei ole pakko kantaa koko maailman suruja ja murheita harteillasi. Kuuntele avopuolisoasi (josta muuten muutaman vuoden päästä tulee aviopuolisosi, usko tai älä!), äläkä kadehdi hampaitasi kiristellen hänen kykyään ottaa löysin rantein; päinvastoin opi häneltä ja tee samoin! Asioilla on tapana järjestyä, eikä elämään voi tehdä valmista käsikirjoitusta.

Älä murehdi sitä, että olet yksinäinen uudella paikkakunnalla eikä sinulla ole kavereita – kyllä niitä vielä tulee, aikuisiälläkin. Dumppaa ne paskimmat heti kärkeen, äläkä kärvistele turhaan tilanteissa, joissa et tunne oloasi mukavaksi.

Ole tekemättä mitään mitä et halua tehdä niin paljon kuin mahdollista; uskalla sanoa “ei” silloin kun suinkin voit. Aina et voi. Usko itseesi, kykyihisi ja niin sisäiseen kuin ulkoiseen kauneuteesi. Kiloista riippumatta. Uskalla rakastaa itseäsi; usko myös olevasi rakkauden arvoinen.

Käy mummun luona kylässä joululomalla, vaikka tämä asuukin pitkän matkan päässä, haluaa pelata loputtomasti bingoa ja haisee pissalle. Ensi jouluna mummua ei enää ole.

Älä mene ottamaan sitä ensimmäistä tatuointiasi krapulassa. Vuodat verta kuin pieni sika, ja kipu on sietämätöntä – tatuoija joutuu ottamaan ekstrataukoja, koska pelkää että pyörryt. Sitäpaitsi tatuoinnillesi valitsemasi paikka tullaan tulevaisuudessa tuntemaan tramp stampinä.

Luulet tietäväsi, mitä elämä tuo tullessaan. Olet väärässä. Noin yhdeksän vuoden päästä teet päätöksen, jota et koskaan olisi edes kuvitellut tekeväsi. Viimeistään se opettaa sinulle, että maailma ei ole mustavalkoinen, vaan täynnä harmaan eri sävyjä. 

***

P.S. Kyseessä siis Trendin haaste.

Pages