Ladataan...
CougarWoman

Joku ehti jo epäillä Logistiikkapomoa pelimieheksi, koska tämä lähettää söpöjä, minun ulkonäköäni kehuvia viestejä ja ylistää minua muutenkin superlatiivein. Motiivinaan olisi tietysti vain ja ainoastaan “saada minulta pesää”.

Missäköhän välissä näiltä kommentoijilta unohtui, että minun motiivini on nimenomaan antaa sitä pesää Logistiikkapomolle; kyllä minä sitä antaisin ilman niitä suloisia viestejäkin, mutta näin tämä meidän suhteenraakileemme on vielä entistäkin mukavampi, täyteläisempi.

Onhan se nyt kenestä tahansa kiva vastaanottaa hyvänyöntoivotusviestejä, joissa lähettäjä toivoo voivansa pian nukahtaa toinen kainalossaan. Tai saada hyvän huomenen toivotukset suukkohymiöllä. Tai lukaista kesken kiireistä työpäivää viesti, jossa toinen yksinkertaisesti toteaa, että ikävöi yhdessä nauramista, ja lähettää perään kierosilmäselfien.

Se nyt vaan kertoo siitä, että sitä toista ajattelee muutenkin kuin vain seksikertojen yhteydessä, muutenkin kuin vain silloin, kun tekee mieli. Muutenkin kuin vain silloin, kun on kyse seksistä.

Olen (nuorempana) viettänyt lukuisia yksiä öitä pelimiesten kanssa, ja olen suhteellisen varma siitä, että pelimiehen tunnistaa tietyistä käyttäytymismalleista, joista muutamia listatakseni ovat

  • Haluttomuus tyydyttää nainen; prioriteetti omalla tyydytyksellä.
  • Nihkeä ja tunteeton, pelkästään seksiin keskittyvä kommunikointi tapaamisten välissä.
  • Viesteihin vastaamatta jättäminen – ja sitten toisaalta täysin odottamattomat yhteydenotot, joissa ehdotetaan tapaamista.
  • Seksin jälkeinen haliminen on minimaalista tai sitä ei ole ollenkaan.
  • Tapaamisia perutaan viime tipassa, tai niihin ei vain ilmestytä (jälkeenpäin, seuraavan odottamattoman yhteydenoton yhteydessä annetaan hyvä meriselitys, miksi ei ilmestytty).
  • Suutelemista harrastetaan vain, jos se johtaa seksiin; pusuja (muuallekin kuin suulle) ei anneta.
  • Tyyppi ei ole kiinnostunut harrastuksistasi, elämästäsi tai mielipiteistäsi.
  • Kiire poistua (tekosyyn varjolla) tapaamisesta, mikäli tavoite (seksi) on saavutettu.
  • Kännykkään piippailee jatkuvasti viestejä tapaamisenne aikana; viestit sekä tarkistetaan, että niihin vastataan heti.
  • Mikäli kuvia vaihdellaan, pelimiehen kuvat ovat aina kuvia, joissa hän näyttää hyvältä; tai kuvia vatsalihaksistaan tai elimestään. Kuvien ainut funktio on herättää fyysistä kiinnostusta ja alfaurostella: minä olen näin komea, minulla on näin iso.

Näillä spekseillä Logistiikkapomo on kaikkea muuta kuin pelimies. Siitä ei vaan saa sitä vibaa; se on ihan liian huomaavainen, kiltti ja hassu. Ulkonäöllisesti se voisikin olla vähän pelimies, ellei sen silmät paljastaisi sitä. Niissä ei ole mitään kylmää – vain hellyyttä ja pilkettä siellä kulmassa; semmoista hyväntahtoista ilkikurisuutta.

Olen aina ollut hulluna miehiin, jotka saavat minut nauramaan niin kovasti, että olen pissiä housuuni. 

Ladataan...
CougarWoman

Koska (minulle itsellenikin tuntemattomasta syystä) pyrin rajoittamaan tapaamispäivitykset maksimissaan kolmeen postaukseen, joudun tällä kertaa tyytymään yhteenvetoon; jos kirjoittaisin tapani mukaan seksikerran per postaus, kirjoittaisin viime kertaisesta tapaamisestamme luultavasti vielä silloinkin, kun olisi jo seuraavan tapaamisen aika.

Koko päivän – tai siis seitsemän tunnin – saldo oli nimittäin:

  • Kuusi kertaa suuseksiä; joista minä neljä kertaa ottavana, ja kaksi kertaa antavana osapuolena
  • Yhteensä kahdeksan orgasmia, joista kolme Logistiikkapomolle ja loput minulle (aika hyvin ottaen huomioon, että "seksimme ei ole orgasmikeskeistä", haha)
  • Kolme yhdyntäkertaa, joista yksi anaaliseksiä
  • Yksi käsillä (ja liukuvoiteella) hyväily, joka johti (ennaltasuunnittelemattomasti) kuudenteen kertaan suuseksiä

Tämän lisäksi söimme jälleen alasti hotellihuonepiknikkilounaan; Logistiikkapomo oli taas huolehtinut myös lounaspuolesta, ja tarjoili minulle tuoretta leipää, croissantteja, kirsikkatomaatteja ja tuoremehua sänkyyn.

Kävimme myös kahdesti suihkussa saippuoimassa toisemme perusteellisesti.

Tunnustimme hieman ujostellen toisillemme, että seksi oli molemminpuolisesti ja ehdottomasti tähänastisen elämämme parasta (kyllä, siltä se todellakin tuntui!); ja että meidän olisi pakko yrittää järjestää vielä yksi tapaaminen ennen joululomia. Kumpaakin puistatti ajatus siitä, että seuraava tapaaminen olisi vasta ensi vuoden puolella.

Nukahdimme toistemme syliin (taas) ja heräsimme suutelemaan silmät sikkuraisina hyvää oloamme hymisten.

Logistiikkapomo koetteli intimiteettitarpeitteni rajoja käymällä kahdesti pissalla vessan ovi auki. En jaksanut huomauttaa asiasta, sillä se oli minusta itseasiassa vain söpöä; että hän tunsi olonsa niin kotoisaksi seurassani, että koki, että voi käydä vessassa vailla mitään häveliäisyyttä. (Intimiteettitarpeistani voi muuten lukea lisää täältä - eli tooooodella iso askel, että se oli minun mielestäni "vain söpöä"!)

Kun sitten viimeinen tunti pyörähti käyntiin ja köllöttelimme vaatteitta sängyssä kehot päivän aktiviteeteistä vielä nihkeinä, Logistiikkapomo keskeytti silittelynsä ja päästi yhtäkkiä hieman tukahdutetun naurahduksen. Kun katsoin häntä kysyvästi, Logistiikkapomo elaboroi:

"Ajattelin just, että jo vuosia jatkuneessa keskivertoavioliitossa seksiä on…mitä? Kerran tai pari viikossa? Jos näin, niin mietipä, että meillä molemmilla on vihdoin keskivertoavioliiton verran seksiä: tosin ei vaan omien puolisoiden kanssa, ja me hoidetaan se noin kerran kuussa yhden päivän aikana! Mutta ainakin on tehokkaasti aikataulutettu sitä peräänkuuluttavassa nyky-yhteiskunnassa, eikö?!"

Tehokkuutemme tosin kostautui molemminpuolisesti vielä samana iltana: menimme kummatkin jo kymmeneltä nukkumaan (perjantai-iltana!), sillä olimme fyysisesti täysin loppuunkulutettuja.

Mikä ei sinänsä ollut ihmekään; eikä seuraavan aamun lihas- (ja/tai muu tarkemmin määrittelemätön) kipu yllättänyt kumpaakaan olemassaolollaan. 

P.S. Ai niin, Logistiikkapomo oli nähnyt vaivaa ja huolehtinut, että saatiin tismalleen sama huone kuin viime kerrallakin, jolloin ensitapaamista vietettiin Halloween-teemalla. Koska seuraavaan tapaamiseen oli kolme viikkoa, päätin eliminoida saman teeman jatkuvuuden ja aloitin pitkästä aikaa taas pillerit; hurrasin mielessäni, että ainakin hotellin vitivalkoiset pyyhkeet olisivat tällä kertaa turvassa. Vaan kuinkas kävikään.

Lounaan jälkeisen sängyssä piehtaroinnin aikana Logistiikkapomo huitaisi vahingossa mehua täynnä olevan pahvimukin kumoon yöpöydältä. Minä pinkaisin kärppänä hakemaan vessasta pyyhettä siivotakseni ympäri lattiaa läikkyneet mehut, ja moppasin pikkupyyhkeellä pahimmat pois. Pyyhe värjäytyi punaiseksi, sillä kyseessä oli verigreippimehu.

Anteeksi siivooja, jos aiheutettiin uusia traumoja! 

Ladataan...
CougarWoman

Logistiikkapomo kaataa lisää Proseccoa pahvimukeihin; hän on taas ottanut pullon mukaan, ja antaa sen avulla nyt ensiapua kliimaksin kuivattamalle kurkulleni.  

Makaamme alastomina sängyllä, minä yhä toisissa sfääreissä uuden ulottuvuuden löytämisestä; miten se kävikin niin helposti, miten se osasikin koskea juuri oikeista paikoista? Miten se tuntuikin niin älyttömän hyvältä?

“Sä olet uskomaton,” kuiskaan ja kumarrun suukottamaan rintakehäänsä, joka alkaa jo sänkeillä, vaikka hän on luultavasti ajellut rintakarvansa vastikään. Havaitsen ohimennen, että hän on ajellut myös kainalokarvansa; kasvojaan sen sijaan peittää pyynnöstäni muutaman päivän tumma parransänki; ihanan karhea ja maskuliininen.

Logistiikkapomo virnistää ja pörröttää hiuksiani, naurahtaa pehmeästi.

 “Ei kun sä.”

Logistiikkapomo kietoo kätensä ja jalkansa ympärilleni; makaamme kyljetysten kasvokkain. Hän ei kyllästy suutelemaan minua; suutelee välillä hellästi, välillä janoisemmin. Antaa pieniä pusuja, suutelee otsaani, kaulaani, korvaani. Nuuskuttaa hiuksiani, silittelee lantioni kaarta. Pitelee minua hellästi, kuitenkin vahvoin käsin.

Huomaan, että Logistiikkapomo on kiihottunut; totta kai sen huomaa, olemmehan alasti ja hän niin kovin lähellä minua. Mutta hänellä ei näytä olevan mihinkään kiire; hän pitää minua hyvänä kuin meillä olisi maailman loppuun asti aikaa.

Viini saa poskeni punoittamaan, sisälläni alkaa taas kuplia. Huomaan haluavani miellyttää Logistiikkapomoa samalla lailla, kuin hän on juuri miellyttänyt minua. Haluan tehdä sen yhtä kiireettömästi, yhtä vähän orgasmikeskeisesti. Haluan vain, että Logistiikkapomo nauttii minun suuni kosketuksesta yhtä paljon, kuin minä juuri nautin hänestä.

Logistiikkapomo vetää syvään henkeä jo, kun huuleni etsiytyvät nivusilleen. Hän laskee kätensä hiuksilleni, mutta ei pitääkseen päästäni kiinni antaaksen rytmiä, tai ottaakseen hiuksistani kiinni; hän vain silittää päätäni hellästi.

Seuraavan parinkymmenen minuutin aikana unohdan kaikki tekniikat ja rutiinit. Unohdan ne pienet kikat, jotka nopeuttavat miehen kliimaksia; unohdan sen normaalin marssijärjestyksen, jota yleensä käytän, kun haluan saada miehen tulemaan suullani. Sen sijaan kuuntelen Logistiikkapomon hengitystä, kehoa, sydämensä sykettä. Kuuntelen myös omalla kehollani, omilla huulillani, reaktioitaan myötäillen. 

Ja pitkitän. Pitkitän, kuten hänkin pitkitti. Pitkitän hänen nautintoaan, mutta samalla pitkitän myös omaa nautintoani; jotenkin purkautuminen ei ole päämäärä, se on vain osa matkaa. Tämäkin on minulle uutta.

Lopulta Logistiikkapomo on niin herkkänä, etten enää pysty pitkittämään, eikä pysty hänkään. Jälkeenpäin on hänen vuoronsa käpertyä tärisevänä ihmismyttynä kiinni minuun; rutistaa kuin ei koskaan haluaisi päästää irti. Huohottaa korvaani, miten se tuntui niin hyvältä, ettei koskaan ennen.

Kun hänen pulssinsa on taas jotakuinkin tasaantunut, hän aloittaa huulillaan jälleen matkansa kohti jalkoväliäni. Kun kysyn ihmetellen, mitä hän on tekemässä, hän keskeyttää hetkeksi ja kohottaa katseensa silmiini, katsoo minua ilkikurisen moittivasti.

“Etkö sä muista, että mun mielestä naisen tulee aina olla ainakin yhtä edellä?”

Suljen silmäni leveästi hymyillen, venyttelen itseni parempaan asentoon ja annan itselleni taas luvan nauttia.  

Gotta love the double entendre.

Pages